Uni joka paljastaa miten myöhä nyt on

”JEHOVA on – – elävä Jumala ja Kuningas ajan hämärään asti.” (Jeremia 10:10, UM) Hän ei ole minään aikana luopunut maailmankaikkeutensa hallinnosta. Tätä tosiasiaa muinaisen Babylonian kuningas Nebukadnessar ei tunnustanut. Painaakseen tuon pakanallisen kuninkaan mieleen, että ’Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa’, Jumala pani hänet näkemään erään unen ja antoi palvelijalleen Danielille kyvyn selittää sen merkityksen. – Daniel 4:14, 15.

Uni koski suunnattoman suurta puuta. Sen ”latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaiken maan ääriin”. Jumalan määräyksestä puu hakattiin poikki, mutta sen kanto sidottiin rauta- ja vaskikahlein. Niiden oli määrä olla paikoillaan, kunnes kannolta olisi kulunut ”seitsemän aikaa”, minkä jälkeen puu kasvaisi jälleen. – Daniel 4:7–14.

”Puu, jonka sinä näit”, Daniel selitti, ”olet sinä, kuningas – – ja sinun valtasi”. Nebukadnessar kukistuisi. Hän menettäisi valtakuntansa ja jopa mielenterveytensä, ja hän joutuisi petoeläimen tavoin kuljeskelemaan kedoilla ”seitsemän aikaa”. Vasta tämän määräajan kuluttua kuvaannolliset kahleet poistettaisiin ja kuningas saisi takaisin sekä mielenterveytensä että valtaistuimensa. – Daniel 4:17–24.

Juuri niin kuin oli ennustettu, ”tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria”. (Daniel 4:25) Lexicon Linguae Aramaicae Veteris Testamenti sanoo, että Nebukadnessarin unen ”seitsemän aikaa” olivat seitsemän kirjaimellista vuotta. Tämä on järkevä johtopäätös, sillä Nebukadnessar hallitsi 43 vuotta (624–581 eaa.).

Mitä merkitystä tällä on meille?

Jehova on aina käyttänyt kaikkeudensuvereenisuuttaan sopivaksi katsomallaan tavalla. Erääseen aikaan hän teki näin maan päällä Israelin kansan välityksellä, jonka maanpäällisten hallitsijoiden sanottiin sopivasti ’istuvan Jehovan valtaistuimella’. (1. Aikakirja 29:23, UM) Mutta kun Israel kääntyi luopumukseen, Jehova salli kuningas Daavidin jälkeläisten kuningassuvun kukistua.

Kuinka sopivaa Jumalan olikaan pian sen jälkeen osoittaa jollakin tavoin kuningas Nebukadnessarille – juuri hänelle, jonka sallittiin hävittää Hänen esikuvallinen valtakuntansa – että tämä ei missään tapauksessa merkinnyt sitä, että Jumalan oikeudenmukainen suvereenisuus olisi päättynyt. Kuinka tärkeää olikaan teroittaa hänelle ja kaikille niille pakanakansoille, jotka myöhemmin tallaisivat Jumalan esikuvallista valtakuntaa, että tämä asiaintila oli vain tilapäinen!

Siten se ajankohta jona uni annettiin, se henkilö jolle se annettiin ja Jumalan suvereenisuutta koskeva teema jota se korosti, osoittavat, että unella oli paljon kauaskantoisempi merkitys kuin se, mikä koski Nebukadnessaria. Nuo seikat viittaavat siihen, että maahan kaadetun ja kahlein sidotun puun tavoin Jerusalemissa käytettyä Jumalan hallitusvaltaa, joka oli lakkautettu, ei ennallistettaisi ennen kuin rajoittavat kahleet poistettaisiin ”seitsemän ajan” kuluttua. Tuohon aikaan Jumalaa edustava Hallitsija, luvattu Messias, josta puhutaan ”ihmisistä halvimpana”, asetettaisiin valtaistuimelle hänen Valtakunnassaan. Siitä, milloin Jumala tekisi tämän, Jeesuksen opetuslapset pyysivät tunnusmerkkiä. – Daniel 4:14; Matteus 24:3.

On muitakin seikkoja, jotka osoittavat, että tämä Nebukadnessarin unen kauaskantoinen sovellutus on oikea. Danielin 9:24–27:ssä esitetty profetia osoitti täsmällisesti sen vuoden, jona Messias saapuisi yli 500 vuotta myöhemmin.a Jos siis tämä Messiaan ihmisenä tulemisen aika ennustettiin niin täsmällisesti, eikö ole järkevää päätellä, että hänen paljon merkityksellisemmän Valtakunnan vallassa tapahtuvan näkymättömän paluunsa aika ennustettaisiin yhtä täsmällisesti? Kuka voisi tehdä tämän sopivammin kuin Daniel? Muista myös, että merkittyään muistiin näkynsä ja unia koskevat profetiansa, kuten Nebukadnessarin puu-unta koskevan profetian, Danielille sanottiin: ”Lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti.” Miksi siihen aikaan asti? Koska tuolloin ”ymmärrys lisääntyy”. Jos Danielin kirjoitusten oli määrä pysyä sinetöityinä, sellaisina joita ei voida ymmärtää, ”lopun aikaan” asti, eikö se osoita, että hänen kirjoituksensa olisivat profeetallisesti tärkeitä tuona aikana? – Daniel 12:4.

”Seitsemän ajan” alku ja loppu

Esittäessään tunnusmerkkinsä Jeesus puhui ”seitsemästä ajasta”. Hän käytti niistä nimitystä ”kansain määräajat”. Hän sanoi: ”Jerusalem on oleva [edelleen] kansojen tallattavana, kunnes kansain määräajat täyttyvät.” (Luukas 21:24) Oxford NIV Scofield Study Bible (1984) -raamattulaitoksen alaviite kertoo meille, että ”’pakanain ajat’ [Kuningas Jaakon käännöksen vastine ilmaukselle ’kansain määräajat’] alkoivat siitä, kun Juuda joutui vankeuteen Nebukadnessarin alaisuuteen. – – Tuosta ajasta lähtien Jerusalem on, kuten Kristus sanoi, ollut ’pakanain tallattavana’.”

Kuinka kauan ”seitsemän ajan” eli ”kansain määräaikojen” piti kestää? Selvästikin paljon kauemmin kuin seitsemän kirjaimellista 360-päiväistä vuotta (jonka pituisiksi raamatulliset vuodet laskettiin) eli 2 520 päivää. Raamatullinen ennakkotapaus osoittaa, että meidän tulisi laskea yksi vuosi jokaista päivää kohti. (Ks. 4. Mooseksen kirja 14:34; Hesekiel 4:6; vrt. Ilmestys 12:6, 14.) Näin laskemalla ”seitsemän aikaa” kestäisi 2 520 vuotta. Jos ne alkoivat Jerusalemin hävityksestä 607 eaa., niin ne päättyisivät vuonna 1914.

Yli kolme vuosikymmentä ennen vuotta 1914 Jehovan todistajat kiinnittivät huomion tämän ajankohdan merkityksellisyyteen. On kiinnostavaa, että Eugenia Nomikos ja Robert C. North sanoivat kirjassaan International Crisis (1976), ettei tuolloin ollut ”paljoakaan tai lainkaan todisteita siitä, että sodan syttymiseen suoranaisesti johtavat selkkaukset ja jännitys olisivat olleet tasaisesti lisääntymässä”. Päinvastoin, ”vuoden 1913 lopulla ja vuoden 1914 alussa – – suurvaltojen väliset suhteet näyttivät rauhallisemmilta kuin moneen vuoteen”. Nykyään, seitsemän vuosikymmentä tuon ajan jälkeen, historioitsijat sanovat, että vuosi 1914 oli todella käännekohta ihmiskunnan historiassa. Saksalainen hakuteos Meyers Enzyklopädisches Lexikon esimerkiksi sanoo, että ”ensimmäisen maailmansodan seuraukset olivat kirjaimellisesti mullistavat, ja se vaikutti syvästi lähes kaikkien ihmisten elämään sekä taloudellisesti että sosiaalisesti ja poliittisesti”.

Vuoden 1914 poliittiset seuraukset ovat hyvin tunnettuja. Sodan aiheuttamista sosiaalisista muutoksista mainitaan Virginia Cowlesin kirjassa 1913: An End and a Beginning: ”Vuosi 1913 merkitsi erään aikakauden loppua.” Taloudellisista seurauksista kirjoittaa amerikkalaisen henkivakuutusyhtiön Guardianin varapresidentti Ashby Bladen: ”Ennen vuotta 1914 raha- ja finanssijärjestelmät toimivat hyvin. – – Jos elokuu 1914 otetaan niiden suhteen rajakohdaksi, 1800- ja 1900-luvun välinen vastakohtaisuus on valtava. Ihmisten elämässä on monessa suhteessa tapahtunut täydellinen suunnanmuutos. – – Yksi pääsyistä oli se, että vuonna 1914 finanssijärjestelmän ja rahan tosiarvon välinen sidonnaisuus alkoi kadota. – – Tästä sidonnaisuudesta luopuminen oli kohtalokas tapahtuma. – – Vuosi 1914 merkitsi radikaalia ja loppujen lopuksi katastrofaalista muutosta finanssijärjestelmässä.”

Kuinka myöhäinen aikamme on?

Todisteisiin siitä, että Jeesuksen esittämä tunnusmerkki täyttyy parhaillaan, on yhtä helppo tutustua kuin sanomalehtiin tai television uutisiin. Ja se osoittaa eittämättä, että Nebukadnessarin unessa paljastettu ajanlaskua koskeva todiste vuoden 1914 puolesta on oikea. Tämä merkitsee sitä, että me olemme tänä vuonna 1986 eläneet siksi jo 72 vuotta ”lopun ajassa”. Jeesus lupasi, että jotkut siihen ihmissukupolveen kuuluvista, jotka olivat kyllin vanhoja todistamaan lopun ajan alun, olisivat yhä elossa, kun suuri ahdistus saattaa sen päätökseen. – Matteus 24:34.

Miten tämän tulisikaan kannustaa meitä pysymään aina valveilla ja kiinnittämään katseemme siihen jumalalliseen ilmoitukseen, joka osoittaa, kuinka myöhä nyt on! Kuinka elintärkeää meidän onkaan välttää tulemasta kärsimättömiksi ja yrittää kiirehtää Jumalan ajanlaskua kärsiäksemme vain pettymyksen! Kuinka tärkeää meidän onkaan toisaalta varoa tulemasta itsetyytyväisiksi ja yrittää viivyttää sitä vain todetaksemme, että olemme myöhästyneet! Muista, että kyseessä on paljon enemmän kuin vain linja-autosta, junasta tai lentokoneesta myöhästyminen. Kyseessä on vaara menettää ikuinen elämä Jumalan uudessa järjestelmässä. Ja se on yksinkertaisesti liian hyvää menetettäväksi!

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 6]

Milloin ”seitsemän aikaa” todella päättyivät?

Jotkut väittävät, että vaikka ”seitsemän aikaa” olisivat profeetallisia ja kestäisivät 2 520 vuotta, Jehovan todistajat ovat silti erehtyneet vuoden 1914 merkityksen suhteen, koska heidän lähtökohtansa on väärä. Nuo ihmiset väittävät, että Jerusalem hävitettiin 587/586 eaa. eikä 607 eaa. Jos tämä olisi totta, se siirtäisi ”lopun ajan” alkua noin 20 vuodella. Jehovan todistajat ovat kuitenkin julkaisseet vuonna 1982 vakuuttavia todisteita sen tueksi, että 607 eaa. on oikea ajankohta. (”Tulkoon sinun valtakuntasi” s. 127–140, 186–189) Sitä paitsi voivatko ne, jotka yrittävät riistää vuodelta 1914 sen raamatullisen merkityksen, osoittaa, että vuodella 1934 – tai itse asiassa millään muullakaan vuodella – olisi ollut perinpohjaisempi, dramaattisempi ja merkittävämpi vaikutus maailman historiaan kuin vuodella 1914?

[Taulukko s. 6]

(Ks. painettu julkaisu)

607 eaa. 33 ya. 1914 1986

[Kuvat s. 5]

Nebukadnessarin unella on kauaskantoinen sovellutus, joka koskee sinua!