Älä katso ”siihen, mikä on jäänyt taakse”

”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” (LUUK. 9:62)

MITÄ VASTAISIT?

Miksi meidän tulee ”muistaa Lootin vaimoa”?

Missä kolmessa asiassa meidän ei tulisi antaa ajatustemme viipyä?

Miten pysymme Jehovan järjestön tahdissa?

 1. Minkä varoituksen Jeesus esitti, ja mikä kysymys herää?

”MUISTAKAA Lootin vaimoa.” (Luuk. 17:32.) Tämä varoitus, jonka Jeesus Kristus esitti lähes 2 000 vuotta sitten, on nykyään tärkeämpi kuin koskaan. Mutta mitä Jeesus tarkoitti tällä vakavalla neuvollaan? Hänen juutalainen kuulijakuntansa ei tarvinnut selitystä. He tiesivät, mitä Lootin vaimolle oli tapahtunut. Paetessaan perheensä mukana Sodomasta hän oli tottelemattomasti katsonut taakseen ja muuttunut suolapatsaaksi. (Lue 1. Mooseksen kirjan 19:17, 26.)

 2. Mistä saattoi johtua, että Lootin vaimo katsoi taakseen, ja mitä tottelemattomuus maksoi hänelle?

² Mutta miksi Lootin vaimo katsoi taakseen? Oliko hän utelias näkemään, mitä siellä tapahtui? Vaivasiko häntä epäusko tai uskon puute? Vai haikailiko hän kaikkea sitä, mitä oli jättänyt Sodomaan? (Luuk. 17:31.) Olipa taakse katsomisen syy mikä tahansa, tottelemattomuus maksoi hänelle hänen henkensä. Hän kuoli samana päivänä kuin Sodoman ja Gomorran kieroutuneet asukkaat. Ei ihme, että Jeesus sanoi: ”Muistakaa Lootin vaimoa.”

 3. Miten Jeesus korosti sitä, että meidän ei tulisi katsoa taaksemme?

³ Nykyäänkin on elintärkeää, ettemme katso siihen, minkä olemme jättäneet taaksemme. Jeesus korosti tätä vastauksessaan miehelle, joka oli halunnut ennen opetuslapseksi tulemista palata jättämään jäähyväiset perheelleen. Hän sanoi: ”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 9:62.) Oliko Jeesus näin vastatessaan töykeä tai kohtuuton? Ei, sillä hän tiesi miehen pyynnön olevan vain tekosyy, jonka varjolla kartella vastuuta. Jeesuksen mukaan tällainen vitkastelu on katsomista ”siihen, mikä on jäänyt taakse”. Onko siitä haittaa, jos kyntäjä aika ajoin katsoo taakseen tai suoranaisesti laskee auran käsistään ja kääntyy ympäri? Kummassakin tapauksessa hänen huomionsa siirtyy pois siitä, mitä hänen pitäisi tehdä, ja hänen työnsä saattaa kärsiä.

 4. Mihin meidän tulee kohdistaa silmämme?

⁴ Meidän ei tule kääntää huomiotamme menneisiin asioihin vaan pitää silmämme kohdistettuina siihen, mitä on vielä edessä. Tämä ilmaistaan selvästi Sananlaskujen 4:25:ssä: ”Sinun silmiesi tulee katsoa suoraan eteenpäin, niin, sinun kirkkaiden silmiesi tulee katsella suoraan eteesi.”

 5. Miksi meidän ei tule katsoa taakse jääneisiin asioihin?

⁵ Meillä on hyvä syy olla katsomatta taakse jääneisiin asioihin. Mikä tuo syy on? Se että elämme ”viimeisiä päiviä” (2. Tim. 3:1). Edessä ei ole vain kahden jumalattoman kaupungin hävitys vaan koko maailman asiainjärjestelmän tuho. Miten voimme välttyä Lootin vaimon kohtalolta? Ensinnäkin on hyvä tunnistaa joitakin taakse jääneitä asioita, joihin meillä voisi olla kiusaus katsoa (2. Kor. 2:11). Tarkastelemme nyt sitä, mitä ne ovat ja miten voimme välttää keskittämästä huomiotamme niihin.

VANHAT HYVÄT AJAT

 6. Miksi muistimme on joskus epäluotettava?

⁶ Koska muistimme ei ole aina kovin luotettava, meille voi tulla vääristynyt näkemys vanhoista hyvistä ajoista. Saatamme huomaamattamme vähätellä menneitä ongelmia ja samalla liioitella iloja. Asiat voivat siksi näyttää olleen paljon paremmin kuin ne todellisuudessa olivatkaan. Tällaiset väärät mielikuvat voivat saada meidät kaipaamaan vanhoja hyviä aikoja. Raamattu kuitenkin varoittaa: ”Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.” (Saarn. 7:10, Kirkkoraamattu 1992.) Miksi olisi vaarallista haikailla menneitä?

7–9. a) Mitä israelilaisille tapahtui Egyptissä? b) Mitä syitä Israelin kansalla oli iloon? c) Mistä israelilaiset alkoivat valittaa ja nurista?

⁷ Mitä tapahtuikaan israelilaisille Mooseksen päivinä? Vaikka heitä ensin pidettiin Egyptissä tervetulleina vieraina, Joosefin kuoleman jälkeen egyptiläiset ”asettivat pakkotyötä valvovia päälliköitä sortamaan heitä, kun he kantoivat taakkojaan” (2. Moos. 1:11). Lopulta israelilaisia uhkasi eräänlainen kansanmurha faraon yrittäessä surmauttaa heidän vastasyntyneet poikalapsensa (2. Moos. 1:15, 16, 22). Ei ihme, että Jehova sanoi Moosekselle: ”Olen totisesti nähnyt Egyptissä olevan kansani ahdistuksen, ja olen kuullut heidän huutonsa heidän työvoutiensa tähden, sillä tiedän hyvin heidän kärsimänsä tuskat.” (2. Moos. 3:7.)

⁸ Voitko kuvitella, miten iloisia israelilaiset olivat marssiessaan pois orjuutensa maasta vapaana kansana? He olivat saaneet vaikuttavan näytteen Jehovan voimasta, kun hän aiheutti pöyhkeälle faraolle ja tämän kansalle kymmenen vitsausta. (Lue 2. Mooseksen kirjan 6:1, 6, 7.) Lopulta egyptiläiset päästivät israelilaiset lähtemään vapaasti ja vieläpä jouduttivat heitä ja antoivat heille niin paljon kultaa ja hopeaa, että Raamattu sanoo: ”Israelilaiset veivät egyptiläisiltä heidän rikkautensa.” (2. Moos. 12:33–36, KR-1992.) Sitten israelilaiset saivat ilokseen nähdä faraon ja hänen sotajoukkonsa tuhoutuvan Punaisessameressä (2. Moos. 14:30, 31). Varmastikin näiden jännittävien tapahtumien kokemisen olisi pitänyt vahvistaa uskoa!

⁹ Yllättävää kyllä, vain vähän ajan kuluttua ihmeellisestä vapautumisestaan samat ihmiset alkoivat valittaa ja nurista. Mistä he nurisivat? Ruoasta! He tulivat tyytymättömiksi Jehovan antimiin ja valittivat: ”Kuinka muistammekaan kalat, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkut ja vesimelonit ja purjot ja sipulit ja valkosipulit! Mutta nyt sielumme on nääntynyt. Emme näe mitään muuta kuin tuota mannaa.” (4. Moos. 11:5, 6.) Heidän näkemyksensä oli vääristynyt siinä määrin, että he halusivat jopa palata orjuutensa maahan (4. Moos. 14:2–4). Israelilaiset katsoivat siihen, mikä oli jäänyt taakse, ja menettivät Jehovan suosion (4. Moos. 11:10).

10. Mitä israelilaisten esimerkki opettaa meille?

¹⁰ Mitä me voimme oppia tästä? Kun kohtaamme vaikeuksia ja ongelmia, älkäämme takertuko kauniilta tuntuviin muistoihin menneiltä ajoilta – kenties jopa ajoilta ennen totuuteen tuloamme. Vaikka ei ole väärin miettiä menneistä kokemuksista saamiamme opetuksia tai vaalia rakkaita muistoja, meidän täytyy suhtautua vanhoihin aikoihin tasapainoisesti ja realistisesti. Muutoin voisimme tulla tyytymättömiksi nykyisiin olosuhteisiimme ja tuntea kiusausta palata entiseen elämäntapaamme. (Lue 2. Pietarin kirjeen 2:20–22.)

MENNEET UHRAUKSET

11. Miten jotkut suhtautuvat menneisyydessä tekemiinsä uhrauksiin?

¹¹ Valitettavasti jotkut kääntävät katseensa menneisyydessä tekemiinsä uhrauksiin ja ajattelevat menettäneensä jotakin. Kenties sinulla olisi ollut mahdollisuus hankkia korkeakoulutusta ja saada vaikutusvaltaa tai taloudellista turvallisuutta, mutta päätit olla tavoittelematta niitä. Monet veljistämme ja sisaristamme ovat jättäneet taakseen hyvän aseman liike-elämässä tai viihde-, koulu- tai urheilumaailmassa. Aikaa on kulunut, ja loppu ei ole vielä tullut. Unelmoitko siitä, mitä olisi voinut tapahtua, ellet olisi tehnyt noita uhrauksia?

12. Mitä Paavali ajatteli taakse jättämistään asioista?

¹² Apostoli Paavali luopui paljosta voidakseen tulla Kristuksen seuraajaksi (Fil. 3:4–6). Mitä hän ajatteli taakse jättämistään asioista? Hän kirjoittaa: ”Niitä asioita, jotka olivat minulle voittoja, olen pitänyt tappiona Kristuksen vuoksi.” Miksi hän sanoi näin? Hän jatkaa: ”Minähän muuten pidänkin kaikkea tappiona Herrani Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi. Hänen takiaan olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana, jotta voittaisin Kristuksen.”a (Fil. 3:7, 8.) Samoin kuin jätteitä pois heittävä ihminen ei myöhemmin valittele menetystään, Paavali ei kaivannut maailman tarjoamia mahdollisuuksia, joista hän oli luopunut. Hän ei enää pitänyt niitä arvokkaina.

13, 14. Miten voimme noudattaa Paavalin esimerkkiä?

¹³ Entä jos mieltäsi alkavat vaivata ajatukset ”menetetyistä mahdollisuuksista”? Noudata Paavalin esimerkkiä. Mieti sen arvoa, mitä sinulla nyt on. Olet saanut kallisarvoisen suhteen Jehovaan, ja hän tuntee sinut uskollisena palvelijanaan (Hepr. 6:10). Mitkä maailmassa tarjolla olevat aineelliset edut vetäisivät vertoja niille hengellisille siunauksille, joista voimme nauttia nyt ja tulevaisuudessa? (Lue Markuksen 10:28–30.)

¹⁴ Paavali mainitsee seuraavaksi jotakin, mikä auttaa meitä jatkamaan uskollista vaellusta. Hän ”unohti sen, mikä oli takana, ja kurottautui sitä kohti, mikä oli edessä” (Fil. 3:13). Huomaa, että Paavali korostaa kahta tarpeellista seikkaa. Ensinnäkin meidän täytyy unohtaa taakse jääneet asiat eikä tuhlata kallisarvoista aikaa ja energiaa niiden liialliseen miettimiseen. Toiseksi meidän täytyy maaliviivalle saapuvan juoksijan tavoin keskittää huomio siihen, mikä on edessä, ja kurottautua sitä kohti.

15. Miksi meidän on hyödyllistä miettiä Jumalan uskollisten palvelijoiden esimerkkiä?

¹⁵ Se että mietimme muinaisten ja nykyisten Jumalan uskollisten palvelijoiden esimerkkiä, kannustaa meitä menemään eteenpäin katselematta taakse jääneisiin asioihin. Jos Abraham ja Saara olisivat muistaneet jatkuvasti Uria, ”heillä olisi ollut tilaisuus palata” (Hepr. 11:13–15). He eivät kuitenkaan palanneet sinne. Moosekselta jäi alun perin Egyptiin paljon enemmän kuin keneltäkään toiselta israelilaiselta myöhemmin. Hänen ei kuitenkaan mainita kaivanneen noita asioita. Raamattu kertoo sen sijaan, että ”hän piti Kristuksen saamaa häväistystä suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita, sillä hän katsoi kiinteästi kohti palkanmaksua” (Hepr. 11:26).

MENNEISYYDEN IKÄVÄT KOKEMUKSET

16. Miten menneet kokemukset voivat vaikuttaa meihin?

¹⁶ Kaikki menneet kokemuksemme eivät välttämättä ole olleet miellyttäviä. Meitä saattavat vaivata aiemmin tekemämme synnit tai virheet (Ps. 51:3). Saamamme vakavat neuvot voivat yhä tehdä kipeää (Hepr. 12:11). Todelliset tai kenties kuvitellut vääryydet pyörivät ehkä mielessämme (Ps. 55:2). Mikä auttaa meitä kääntämään ajatuksemme pois tällaisista taakse jääneistä asioista? Mietitäänpä tarkemmin näitä kolmea esimerkkiä.

17. a) Miksi Paavali sanoi olevansa ”kaikista pyhistä vähäisintä vähäisempi”? b) Mitä Paavali teki, jotteivät kielteiset ajatukset olisi saaneet hänestä yliotetta?

¹⁷ Aiemmat virheet. Apostoli Paavali sanoi olevansa ”kaikista pyhistä vähäisintä vähäisempi” (Ef. 3:8). Miksi hän piti itseään sellaisena? Hän sanoo: ”Koska vainosin Jumalan seurakuntaa.” (1. Kor. 15:9.) Miltä Paavalista mahtoi tuntua, kun hän tapasi jonkun, jota hän oli aiemmin vainonnut? Hän ei kuitenkaan antanut näille kielteisille ajatuksille yliotetta vaan keskitti huomionsa hänelle osoitettuun ansaitsemattomaan hyvyyteen (1. Tim. 1:12–16). Tämä synnytti hänessä kiitollisuutta ja kannusti häntä sananpalveluksessa. Aiemmat virheet sisältyivät niihin asioihin, jotka Paavali oli päättänyt unohtaa. Jos mekin keskitämme ajatukset kokemaamme Jehovan armoon, voimiamme ei kuluta kohtuuton huoli menneistä tapahtumista, joita emme pysty muuttamaan. Voimme suunnata voimavaramme käsillä olevaan työhön.

18. a) Mitä voisi tapahtua, jos suhtautuisimme kielteisesti menneisyydessä saamaamme neuvontaan? b) Miten voimme totella ohjetta, jonka Salomo antoi neuvoihin suhtautumisesta?

¹⁸ Kipeältä tuntuva neuvonta. Entä jos menneisyydessä saamamme neuvonta herättää meissä kielteisiä tunteita? Tämä voi olla paitsi tuskallista myös lannistavaa. (Hepr. 12:5.) Jos ”väheksymme” neuvoa siinä mielessä, että hylkäämme sen, tai otettuamme sen vastaan ”lannistumme” eli lakkaamme yrittämästä, tulos on sama: emme todellisuudessa anna neuvon hyödyttää ja jalostaa meitä. Miten paljon parempi onkaan totella Salomon sanoja: ”Tartu kuriin, älä hellitä. Varjele sitä, sillä juuri se on elämäsi.” (Sananl. 4:13.) Ottakaamme liikennemerkkejä noudattavan autoilijan tavoin neuvot vastaan, toimikaamme niiden mukaan ja menkäämme eteenpäin. (Sananl. 4:26, 27; lue Heprealaiskirjeen 12:12, 13.)

19. Miten voimme jäljitellä Habakukin ja Jeremian uskoa?

¹⁹ Todelliset tai kuvitellut vääryydet. Meistä saattaa joskus tuntua samalta kuin Habakukista. Tämä profeetta ei ymmärtänyt, miksi Jehova oli sallinut epäoikeudenmukaisuutta, ja huusi hänen puoleensa oikeuden saamiseksi. (Hab. 1:2, 3.) Meidän on tärkeää jäljitellä Habakukin uskoa. Hän sanoi: ”Minä puolestani tahdon riemuita Jehovassa, tahdon iloita pelastukseni Jumalassa.” (Hab. 3:18.) Hyvä uskon esimerkki on myös Jeremia, joka ”ilmaisi odottavaa asennetta”. Voimme Jeremian tavoin luottaa täysin siihen, että koska Jehova on oikeudenmukainen Jumala, hän korjaa kaiken omana aikanaan. (Valit. 3:19–24.)

20. Miten voimme todistaa, että ”muistamme Lootin vaimoa”?

²⁰ Elämme jännittävää aikaa. Suurenmoisia asioita tapahtuu parhaillaan, ja lisää on odotettavissa. Pysykäämme Jehovan järjestön tahdissa. Noudattakaamme Raamatun neuvoa katsoa eteenpäin – ei siihen, mikä on jäänyt taakse. Siten todistamme, että ”muistamme Lootin vaimoa”.

[Alaviite]