FILIPPUS

(’hevosiin kiintynyt, hevosia rakastava’).

Ensimmäisiä opetuslapsia Jeesuksen Kristuksen 12 apostolin joukossa. Filippus mainitaan Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumikertomuksissa nimeltä vain apostoleita lueteltaessa (Mt 10:3; Mr 3:18; Lu 6:14). Ainoastaan Johanneksen evankeliumissa kerrotaan hänestä joitakin yksityiskohtia.

Filippus oli kotoisin samasta kaupungista kuin Pietari ja Andreas, nimittäin Galileanmeren pohjoisrannalla sijaitsevasta Betsaidasta. Kun Filippus oli kuullut Jeesuksen kutsun: ”Ole minun seuraajani”, hän toimi paljolti samaan tapaan kuin Andreas oli toiminut edellisenä päivänä. Andreas oli etsinyt veljensä Simonin (Pietarin) ja tuonut hänet Jeesuksen luo, ja Filippus teki nyt samoin Natanaelille (Bartolomeukselle), jolle hän sanoi: ”Olemme löytäneet sen, josta Mooses Laissa ja Profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista. – – Tule ja katso.” (Joh 1:40, 41, 43–49.) Sanat ”hän [Jeesus] tapasi Filippuksen” viittaavat ehkä siihen, että he olivat jo entuudestaan jonkin verran tuttuja, ja samaan viittaa se, että Filippus mainitsi Natanaelille Jeesuksen nimen, perheen ja kotipaikan. Ei kerrota, oliko Filippuksen ja Natanaelin (Bartolomeuksen) välillä muuta yhteyttä kuin ystävyyssuhde, mutta Raamatun luetteloissa heidät mainitaan yleensä yhdessä, lukuun ottamatta Apostolien tekojen 1:13:a.

Kun Jeesus saapui riemusaatossa Jerusalemiin viisi päivää ennen vuoden 33 pesahia (Mr 11:7–11), jotkut kreikkalaiset halusivat nähdä hänet. He pyysivät Filippusta esittelemään heidät, ja he kääntyivät mahdollisesti tuon apostolin puoleen siksi, että hänellä oli kreikkalainen nimi, tai ehkä yksinkertaisesti siksi, että hän sattui olemaan käytettävissä. Joka tapauksessa Filippus ei ilmeisesti tuntenut itseään päteväksi täyttämään näiden kreikkalaisten (ehkä käännynnäisten) pyyntöä. Hän neuvotteli ensin Andreaan kanssa, jonka yhteydessä hänet mainitaan muuallakin (Joh 6:7, 8) ja jolla oli ehkä luottamuksellisemmat suhteet Jeesukseen (vrt. Mr 13:3). Yhdessä he esittivät pyynnön Jeesuksen harkittavaksi, mutta eivät esitelleet pyytäjiä. (Joh 12:20–22.) Tämä jossain määrin varovainen asenne heijastuu myös siinä, mitä Filippus vastasi Jeesuksen kysymykseen ihmisjoukon ruokkimisesta, ja jopa hänen pyynnöstään (jonka hän esitti Pietarin ja Tuomaan jokseenkin suorasukaisten kysymysten jälkeen): ”Näytä meille Isä, niin se riittää meille.” (Joh 6:5–7; 13:36, 37; 14:5–9.) Filippuksen tahdikkuus on Pietarin suorasukaisuuden vastakohta, ja näin ollen ne lyhyet kertomukset, joissa hänet mainitaan, paljastavat, miten erilaisia persoonallisuuksia Jeesuksen valitsemat apostolit olivat.

Koska Filippus oli Natanaelin (Bartolomeuksen) ja Sebedeuksen poikien läheinen ystävä, hän saattoi olla toinen niistä nimeltä mainitsemattomista opetuslapsista, jotka olivat Galileanmeren rannalla, kun kuolleista herätetty Jeesus näyttäytyi (Joh 21:2).