Jehovan todistajain vuosikirja 1990

Todisteet näkyvät kaikkialla. Ne nähdään Afrikassa, Aasiassa, Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja kaukaisilla merensaarilla. ’Todisteet mistä?’ saatat kysyä. Siitä, että kasvava joukko ihmisiä kirkastaa Jumalaa ja osoittautuu Jeesuksen Kristuksen aidoiksi opetuslapsiksi.

Miten he tekevät sen? Siten, että he kantavat paljon hedelmää. Sitähän meidän pitäisi odottaakin, sillä Jeesus itse sanoi: ”Siinä Isäni kirkastetaan, että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.” (Joh. 15:8) Kun joku valitsee kirjaimellisia hedelmiä pöydälle asetettavaksi, hän kiinnittää huomiota hyvään laatuun. Tulisiko meidänkään tyytyä sen vähempään niiden ihmisten elämän ja tekojen suhteen, jotka väittävät olevansa Kristuksen opetuslapsia? Koska laatu on tärkeää, sen pitäisi olla ilmeinen kaikkien niiden toimissa ja elämäntavassa, jotka palvelevat Jumalaa.

Kirkastaessaan Jumalaa kristityt palvelevat myös lähimmäistensä elintärkeitä etuja. Niinpä heidän työnsä on huomiota herättävä vastakohta ihmisten tavanomaisille tehtäville. Mikä heidän suuri työnsä sitten varsinaisesti on? Jeesus kuvaili sitä meille Matteuksen 13:18–23:ssa. Jakeessa 23 hän osoitti, että ne, jotka tajuavat Valtakunnan sanan merkityksen, ovat niitä, jotka todella kantavat hedelmää sata-, kuusikymmen- tai kolmikymmenkertaisesti. Tosi kristittyjen tehtävänä on siis kantaa hedelmää – julistaa, että Valtakunta on Jumalan välikappale, joka tuo tullessaan loputtoman elämän siunaukset maan asukkaille. Sitä Jehovan todistajat ovat tehneet koko tämän vuosisadan ajan. Vuonna 1989 he tuottivat hedelmää vielä suuremmassa määrin kuin koskaan aiemmin saarnaamalla Valtakunnan hyvää uutista ihmisille 212 maassa.

Miksi Jehovan todistajat ovat niin erilaisia? Raamattuun perustuvan sanomamme ja elintärkeään työhömme liittyvien jumalisten ominaisuuksien vuoksi. Jeesus tähdensi joitain keskeisiä ominaisuuksia, joita hänen seuraajansa kehittäisivät ja osoittaisivat. Johanneksen 13:35:ssä hän sanoi heille: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” Palvelisivatpa he missä tahansa maailmanlaajuisen kentän osassa, heidät voitaisiin tunnistaa tästä uhrautuvasta rakkaudesta, jota Kristus osoitti.

Heillä olisi myös sama ilo kuin heidän mestarillaan oli. (Joh. 15:11) Iloisten tulevaisuuden odotteiden lisäksi heidän todistamisensa tuottaisi heille iloa. He eläisivät levottomassa maailmassa, mutta silti heillä olisi rauha. (Joh. 14:27; 16:33) He säilyttäisivät tämän ainutlaatuisen rauhan, vaikka enemmistö ihmisistä hylkäisikin heidän sanomansa. – Matt. 10:12, 13.

Rakkaus, ilo ja rauha ovat ominaisuuksia, jotka luetellaan Galatalaiskirjeen 5:22, 23:ssa ensimmäisinä hengen hedelminä. Niiden ja muiden jumalisten ominaisuuksien tuottaminen kristillisessä palveluksessa ja kaikissa jokapäiväisen elämämme käänteissä kirkastaa Jumalaa ja tuo hänen hyväksyntänsä. (Matt. 7:17–20) Kantamalla paljon hyvää hedelmää me, Jehovan todistajien maailmanlaajuinen seura, annamme valtavan osoituksen siitä, että me vaellamme sen kunniakkaan nimen mukaisesti, jota kannamme, ja että olemme Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapsia. – Kol. 1:10.

Iloitseminen hengellisessä paratiisissamme

Jehova ennusti kauan sitten sen kukoistavan hengellisen tilan, josta hänen kansansa nyt nauttii. (Jes. 51:3) Sitä mukaa kuin hengellinen paratiisimme laajenee, yhä suurempi määrä ihmisiä tulee sen asukkaiksi. (Jes. 26:15; 60:22) Mikä ilo siksi onkaan nähdä, että viime palvelusvuonna saavutettiin niin monia huippuja julistajien määrässä! Keskimäärin todistajia oli joka kuukausi 3624773, mutta hedelmän kantamiseen osallistuneiden huippu oli 3787188. Se oli Valtakunnan saarnaamiseen käytetyn ajan suhteen kaikkien aikojen paras vuosi, sillä kaikkiaan 835426538 tuntia omistettiin tähän suurenmoiseen työhön, joka kirkastaa Jehovaa.

Todistaakseen todella olevansa Kristuksen opetuslapsia Jehovan todistajat pitävät tärkeänä, että he opettavat toisille kaiken, mitä Kristus Jeesus on käskenyt. Siksi he johtivat keskimäärin 3419745:tä Raamatun kotitutkistelua kuukausittain, minkä vuoksi vuoden aikana kastettiin 263855 uutta opetuslasta. On myös mahdollista, että vielä suuri joukko ihmisiä ryhtyy toimimaan Jehovan kansan kanssa, kuten voidaan nähdä siitä, että 9479064 henkeä oli läsnä muistonvietossa. Kiinnitä nyt huomiosi joihinkin viime palvelusvuoden kiinnostaviin ja kiehtoviin kokemuksiin ja raportteihin.

Runsaasti kylväminen ja niittäminen

Vaikka Panamassa on sisäpoliittisesti varsin levotonta, haaratoimistosta kerrotaan, että Jehovan todistajilla on jälleen ollut hedelmällinen vuosi. Kuluneena palvelusvuonna kastettiin kaikkiaan 731 henkeä, mikä oli yli kolme kertaa edellisenä vuonna kastettujen määrä ja noin 13 prosenttia koko maan julistajien lukumäärästä. Vakituisiksi tienraivaajiksi ilmoittautuneiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja heitä on nyt noin kolme kertaa niin paljon kuin heitä oli palvelusvuonna 1984.

Karibianmeren saariin kuuluvassa Guadeloupessa veljemme ovat saaneet 7 julistajahuippua. Niistä tuorein saatiin toukokuussa, jolloin 5980 raportoi ja jokaista julistajaa kohti oli 55 asukasta. Ovatko veljet masentuneita käydessään toistuvasti alueensa ihmisten luona? Haaratoimistosta vastataan: ”Eivät lainkaan!” Näiden tiheiden käyntien vuoksi Raamatun kotitutkistelujen määrässä saatiin 8438 tutkistelun huippu.

Jamaikassa veljien osoittama rakkaus on koitunut oivalliseksi todistukseksi. Kun pyörremyrsky Gilbert iski saarelle, 35 valtakunnansalia vaurioitui. Lisäksi 11 valtakunnansalia ja 238 veljille kuulunutta kotia tuhoutui. Tämä sai kansainvälisen veljesseuran osoittamaan ylitsevuotavaa rakkautta. Yhdysvalloista, Kanadasta ja Alankomaiden Antilleilta saapuneet vapaaehtoiset korjasivat ja rakensivat uudelleen vaurioituneet rakennukset yhdessä paikallisten veljien kanssa. Haaratoimistosta kirjoitetaan: ”Veljet korjasivat erään Raamattua tutkivan ja kokouksissa käyvän naisen talon. Tämä teki häneen erinomaisen vaikutuksen, ja sen jälkeen hänestä on tullut julistaja. Kun naisen sisar huomasi, millaista rakkautta tätä kohtaan osoitettiin, hän pyysi raamatuntutkistelua. Kuukautta myöhemmin hän jätti erokirjeen kirkkoonsa, ja hän on käynyt seurakunnankokouksissa pilkasta ja vastustuksesta huolimatta.”

Kasvu jatkuu Costa Ricassa. ”Miten iloitsimmekaan saadessamme tänä palvelusvuonna 12001 julistajan huipun!” kerrotaan haaratoimistosta. ”Myös tammikuussa 1989 ilomme oli suunnaton, kun meillä oli 2007 osa-ajan tienraivaajaa edellisen huippumme oltua 785.” Malesiasta taas kirjoitetaan: ”Palvelusvuosi 1989 on osoittautunut hyvin riemastuttavaksi.” Viime helmikuussa veljet ylittivät 1000 julistajan rajan. Sen jälkeen saatiin uusia huippuja, joista suurin oli 1102. Muistonvieton läsnäolijamäärä, 2790 henkeä, oli uusi huippu.

Veljiemme hyvään käytökseen kuuluu ’rauhan säilyttäminen kaikkien ihmisten kanssa’. (Room. 12:18) Se vetoaa vilpitönsydämisiin ihmisiin. Keniassa muuan nainen vastusti totuutta ja kielsi lapsiaan leikkimästä todistajien lasten kanssa. Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin meni kysymään naapurissaan asuvalta Jehovan todistajalta, miksi todistajat olivat niin erilaisia. ”Te ette koskaan tappele. Teidän perheenne on niin rauhaisa”, hän sanoi. Naiselle aloitettiin raamatuntutkistelu, ja nyt hän on totuudessa.

Uudessa-Seelannissa Englannin kirkon tiedotuslehdessä puhuttiin huolestuttavaan sävyyn ”uskon kriisistä”. Siinä mainittiin, että jotkin maalaiskirkot sulkevat ovensa ja ettei kaikilla maaseutualueilla voitu enää pitää yllä palkallista papinvirkaa. Tuon maan haaratoimistosta sitä vastoin kerrotaan: ”Elävän uskon osoitukseksi 11007 Valtakunnan julistajan huippumäärä – 9,6 prosentin kasvu edellisen vuoden keskimäärästä – ’antoi julkista julistusta pelastukseksi’.” – Room. 10:10.

Sodan repimässä Libanonissa, kuten muissakin maapallon levottomissa osissa, kokouksissa käyminen ja hyvän uutisen saarnaaminen vaativat suurta uskoa. Veljien ollessa kokouksessa valtakunnansalissaan pommit alkoivat räjähdellä lähistöllä. Ankaran pommituksen jatkuessa ja lähetessä rakennusta monet Vartiotornin tutkistelussa olleet ystävät tulivat yhä levottomammiksi ja huolestuneemmiksi. Valvojat vaistosivat sen ja lämpimästi ja rauhallisesti he kehottivat kaikkia panemaan uskonsa ja luottamuksensa Jehovaan, joka varjelee uskollistensa sielut. (Ps. 97:10) Selviydyttyään tuosta koettelemuksesta he kiittivät Jehovaa turvassa säilymisestään.

Portugalissa korjataan erinomaista satoa. Viisi vuotta sitten haaratoimisto huolehti kaikkiaan 34091 julistajasta, jotka toimivat kuudessa territoriossa. Nyt maassa on 48044 julistajaa. Se merkitsee 41 prosentin kasvua. Kaikkien territorioiden Raamatun kotitutkistelujen huippu oli 61657, joten kasvua on viiden vuoden aikana tapahtunut loistavat 64 prosenttia. Joinakin kuukausina erään maan useissa seurakunnissa oli enemmän tienraivaajien kuin julistajien raportteja. Esimerkiksi eräässä seurakunnassa raportoi 10 vakituista tienraivaajaa, 83 osa-ajan tienraivaajaa ja 58 julistajaa. He pitävät aluettaan edelleenkin tuottoisana, sillä he raportoivat 99 Raamatun kotitutkistelua, ja kyseessä on kuitenkin kaupunki, jossa toimii 1 julistaja 160 asukasta kohti.

Totuuden opettaminen toisille voi alkaa jostain ystävällisestä teosta. Kävellessään kotiin kenttäpalveluksesta kaksi portugalilaista julistajaa huomasi iäkkään naisen, joka vaikutti sairaalta astuessaan pois bussista. He pysähtyivät kysymään naiselta, tarvitsiko tämä apua. Hän oli niin yllättynyt tuosta kahden täysin vieraan ihmisen häntä kohtaan osoittamasta kiinnostuksesta, että hän halusi välttämättä tietää, mikä sai aikaan tuon ystävällisen eleen. Näin avautui tilaisuus antaa hieman todistusta. Nainen antoi sisarille auliisti osoitteensa ja pyysi lämpimästi heitä käymään luonaan. Uusintakäynti tehtiinkin, ja raamatuntutkistelu aloitettiin. Pian nainen hävitti epäjumalankuvansa, alkoi käydä kokouksissa ja nyt hän kertoo Raamatun totuuksia ystävilleen ja perheelleen.

Satunnainen todistaminen kantaa hedelmää

Jeesus neuvoi, että hänen opetuslastensa tulisi antaa valonsa loistaa. Antamalla valonsa loistaa kaikissa tilanteissa nykyään Jehovan todistajat voivat julistaa hyvää uutista monille ihmisille. Muuan veli Brasiliasta kertoo: ”Pidän aina Raamattua ja kirjallisuutta pukukopissa työpaikallani, niin että voin todistaa ruokatunnilla. Levitin kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä eräälle tehtaan miessairaanhoitajalle. Samoihin aikoihin eräs toinen veli levitti saman kirjan naissairaanhoitajalle, joka vain pani kirjan pöytälaatikkoon. Kolmas hoitaja löysi kirjan ja luki sen kokonaan seitsemässä tunnissa nauttien siitä suunnattomasti. Hän kertoi kirjasta mieshoitajalle, jolle minä olin levittänyt kirjan, ja mies esitteli naisen minulle. Kutsuin hänet kokoukseen, ja hän tulikin sinne kolmen lapsensa kanssa. Perheelle aloitettiin raamatuntutkistelu. Toinen tytöistä valmistautuu nyt kasteelle. Äiti ja toinen tyttö käyvät kentällä, ja aviomies tutkii ja käy kokouksissa heidän kanssaan.”

Eräässä Keski-Amerikan maassa, jossa työmme on rajoitettua, muuan veli tarjosi bussipysäkillä odotellessaan kahta traktaattia nuorelle miehelle, joka myös odotti bussia. Seurasi erinomainen keskustelu Jumalan valtakunnasta. Lopulta heidän kummankin oli lähdettävä. Useita kuukausia myöhemmin veljen seurakuntaan tuli vieraileva puhuja seurassaan nuori mies. Kun nuori mies näki veljen, hän meni tämän luokse ja sanoi: ”Muistatko minut? Olen se mies, jolle puhuit joitain kuukausia sitten bussipysäkillä. Muutamien viikkojen kuluttua siitä, kun olit antanut minulle ne kaksi traktaattia, aloin tutkia Raamattua. Nyt olen julistaja ja aion mennä pian kasteelle.”

Lisää valtakunnansaleja rakennetaan

Koska kokoaminen jatkuu tänä elonkorjuun aikana, tarvitaan enemmän valtakunnansaleja. Huolimatta uskonnollisten piirien jonkinlaisesta vastustuksesta Italian haaratoimistosta kerrotaan, että Jehovan todistajat ”tulevat esiin saleista, jotka on kyhätty autotalleihin, varastoihin, kellareihin ja verstaisiin, ja kokoontuvat nyt erinomaisissa valtakunnansaleissa ja konventtisaleissa täysin julkisesti”. Italiassa on nyt 12 konventtisalia. Yksi vihittiin käyttöön kuluneena kesänä ja kolme muuta on vielä rakenteilla.

Chilessä johdetaan yli 50000:ta Raamatun kotitutkistelua, ja muistonvieton läsnäolijoiden määrä oli kolme kertaa julistajien lukumäärä. Haaratoimistosta sanotaan: ”On aivan välttämätöntä rakentaa lisää valtakunnansaleja, jotka tuovat Jehovan palvontaan arvokkuutta, ja tämä on ollut huomattava piirre kuluneen palvelusvuoden aikana.” Boliviassa on rakennettu 12 suurta uutta valtakunnansalia, ja nyt tulevan kasvun odotteet näyttävät siellä paljon valoisammilta.

Irlannista kerrotaan, että vajaan 30 julistajan seurakunnatkin ovat voineet rakentaa erinomaisia valtakunnansaleja. Myös Taiwanissa on tehty paljon työtä. Saarella toimii nyt 22 seurakuntaa, ja 12 niistä on joko rakentanut tai ostanut oman valtakunnansalin tai tekee järjestelyjä sen hyväksi.

Valtakunnansalien rakentaminen jatkuu vilkkaana Australiassa. Viiden viime vuoden aikana on rakennettu yli 170 uutta valtakunnansalia. Trinidadissa saatiin kuluneen vuoden aikana valmiiksi viisi rakennushanketta. Lisäksi kaksi seurakuntaa remontoi salinsa kasvun varalta. Jamaikassa rakennettiin ensimmäistä kertaa ”pikasaleja”. Eräällä rakennuspaikalla pistäytyi kaupungin pormestari katsomassa valmista rakennusta. Hän oli aluksi epäillyt hankkeen onnistumista, ja hänen mielestään jokainen, joka sanoi, että se voitiin toteuttaa kahdessa päivässä, oli järjiltään. Mutta nähtyään salin omin silmin hän ihmetteli veljien taitoa.

Lakiasioita

Huhtikuun 1. päivänä Jehovan todistajien asema ja järjestötoiminta muuttuivat Meksikossa. Kaikissa seurakunnankokouksissa voidaan nyt vapaasti esittää rukouksia, ja kenttäpalveluksessa voidaan käyttää Raamattua. Muuan nainen, joka toimii aktiivisesti katolisen raamatuntutkisteluohjelman parissa, sanoi todistajien uudesta uskonnonvapaudesta: ”Jos he aiemmin jättivät meidät sanattomiksi, niin nyt kun he avaavat Raamatun ovilla, olemme hukassa!”

Itä-Euroopassa on vihkiytyneille kristityille avautunut viime vuosina mahdollisuus tuottaa hedelmää suuremmassa määrin. Puolassa oli vastuussa olevien veljien ja hallitusviranomaisten kesken käyty laajoja keskusteluja laillisen aseman myöntämisestä veljillemme. Toukokuun 18. päivänä anomus Jehovan todistajien uskonnollisen yhdistyksen perustamiseksi hyväksyttiin ja se rekisteröitiin virallisesti – juuri ajoissa niitä suuria konventteja varten, joita suunniteltiin pidettäväksi Chorzowissa (lähellä Katowicea), Poznańissa ja Varsovassa.

Vain runsas kuukausi myöhemmin, 27. kesäkuuta, veljet Unkarissa riemuitsivat, kun Jehovan todistajille myönnettiin laillinen asema tuossa maassa. Viranomaiset sallivat heidän ensimmäistä kertaa pitää piirikonventteja julkisissa tiloissa eri kaupungeissa.

Jehovan todistajat kautta maailman iloitsevat Meksikossa, Unkarissa ja Puolassa toimivien työtovereittensa kanssa. Siunatkoon Jehova runsaasti heidän toimintaansa, kun he kantavat kristillisen palveluksen hedelmää ja tekevät täysin hänen tahtonsa. – 1. Tess. 4:1, 9, 10.

Verikysymyksen kohtaaminen

Aidsin nopea leviäminen huolestuttaa maailmaa, myös pienen Tyynessämeressä sijaitsevan Tongan saarivaltion asukkaita. Marraskuun alkupuolella viime vuonna siellä pidettiin kokous, jossa käsiteltiin aidsin syitä ja ennaltaehkäisyä Tongassa. Siihen osallistui myös WHO:n (Maailman terveysjärjestön) edustaja. Yksi esitetyistä kysymyksistä koski sitä, oliko tuossa maassa mahdollista käyttää verettömiä plasmatilavuuden kohottajia. Läsnäolijoille kerrottiin Jehovan todistajien kanta veren käyttöön. Lisäksi jaettiin kirjanen Jehovan todistajat ja verikysymys sekä Herätkää!-lehden numero 8.10.1988, jossa käsiteltiin aidsia. Yhtä osanottajaa lukuun ottamatta kaikki ottivat nuo julkaisut halukkaasti vastaan.

Läheisillä Länsi-Samoan saarilla valtion ylläpitämän sairaalan johtokuntaan kuulunut lääkäri kiinnitti huomion siihen, että lääkärien pitäisi hoitaa potilaita näiden toiveitten mukaisesti eikä järkyttää potilaan omaatuntoa. Hän selitti, että Jehovan todistajat suostuvat vaihtoehtoiseen hoitoon, joten kirurgeilla on jopa lääketieteelliseltä kannalta katsoen hyvät syyt kunnioittaa heidän toivomuksiaan.

Konventit joissa joukot siunaavat Jumalaa

Psalmista Daavid tunsi suurta iloa ollessaan sellaisten kokoontuneiden joukkojen parissa, jotka siunaavat Jehovaa. (Ps. 26:12, UM) Ja se onkin kuluneen palvelusvuoden aikana ollut Jehovan kansan tunne kautta maailman. ”Jumalallisen oikeuden” piirikonventeissa oli vuoden 1988 loppupuolella ja vuoden 1989 alkupuolella läsnä 6273804 henkeä.

Joiltakuilta veljiltä konventtiin pääsy vaati poikkeuksellista ponnistelua. Esimerkiksi Myanmarissa (entinen Burma) olosuhteet olivat paikoin niin vaaralliset, ettei matkustaminen ollut turvallista. Vaaroista huolimatta jotkut julistajat kävelivät päiväkausia ja matkustivat täyteen ahdetuissa junissa päästäkseen nauttimaan hengellisestä juhlastaan. Keniassa julistajat taas ajoivat polkupyörillä tai kävelivät kilometrikaupalla päästäkseen konventtiin.

Muuan sambialainen veli, joka meni Etelä-Afrikkaan, kirjoitti konventtiemme ilmapiiristä, jossa ei ole sijaa rotuerottelulle: ”Oli suurenmoista olla täällä Johannesburgin konventissa. Nautin suunnattomasti eri rotuihin kuuluvien veljien seurasta – kaikki olivat yhdessä yhtenä perheenä.” Senegalissa konventin osanottajien rakkaudellinen henki ja Jehovan todistajien selvä kanta vääriä tapoja vastaan tekivät valtavan vaikutuksen erääseen nuoreen islamilaismieheen, joka ei ollut koskaan käynyt kokouksissamme. Lauantain ohjelmien jälkeen miehestä ei enää tuntunut oikealta pitää amuletteja ja onnenkaluja, jotka hän oli sitonut vyötärölleen suojaksi. ”En näe enää mitään tarvetta panna luottamustani niihin”, hän tunnusti. ”Tiedän, että Jehovan todistajilla on totuus, eikä kukaan heistä käytä amuletteja suojanaan. Heidän suojanaan on Jehova.”

Konventeillemme ominainen puhtaus ja hyvä järjestys antavat suotuisaa todistusta. Erään stadionin virkailija Brasiliassa sanoi: ”Oli miellyttävää, että olitte täällä, sillä stadion tulee olemaan puhtaampi ja se jätetään hyvään kuntoon. Teitä pitäisi onnitella puhtautenne vuoksi. Tulkaa taas takaisin!”

Vuoden 1989 konventtien teema oli ”Jumalinen antaumus”. Monista osista maailmaa on saatu raportteja erinomaisista läsnäolijamääristä ja kymmenistätuhansista kastetuista. Esimerkiksi Yhdysvaltain haaratoimiston alueella konventeissa oli kaikkiaan 1366700 henkeä ja 18011 kastettiin. Tämä konventtisarja jatkuu eteläisellä pallonpuoliskolla vielä palvelusvuoden 1990 alkupuolella.

Vuoden 1989 elokuussa huomio keskittyi kuitenkin Puolaan. Jehovan kansa koki siellä unohtumattomia hetkiä.

Historialliset Puolan konventit

Vuoden 1987 lokakuussa Seuran Pennsylvanian yhdistyksen vuosikokouksessa ilmoitettiin, että vuonna 1989 järjestettäisiin kansainvälisiä konventteja Puolassa. Vain harvat tajusivat tuolloin, kuinka merkittäviä nämä konventit olisivat. Chorzow ja Poznań toimivat konventtien isäntinä samanaikaisesti, 4.–6. elokuuta, ja Varsova oli konventtikaupunkina 11.–13. elokuuta.

Näihin hengellisiin pitoihin arveltiin tulevan 140000 henkeä 22 maasta. Läsnäolijoiden kokonaismäärä kohosi kuitenkin 166518:aan, ja myös maiden määrä ylitti alkuperäiset arviot.

Heinäkuun 28. päivästä alkaen Varsovan lentokentällä oli kahden viikon ajan katkeamaton kuhina, kun puolalaiset veljet päivästä toiseen toivottivat tervetulleiksi edustajia kaikkialta Euroopasta sekä Japanista ja Pohjois-Amerikasta. Jotkut osanottajat matkustivat – enimmäkseen junalla – jopa 11000 kilometriä kuuden vuorokauden ajan. Vieraita saapui Siperiasta, Kazahstanista, Kaukasukselta ja Baltian maista sekä Ukrainasta. Vaikka lomakausi ja muut ongelmat aiheuttivat viivytyksiä, veljet eivät lannistuneet. He vain iloitsivat siitä, että he saivat kokoontua tähän hengelliseen juhlaan.

Puolan valtion matkailutoimisto Orbis totesi Länsi-Euroopan, Japanin ja Pohjois-Amerikan edustajista, että he olivat suurin yksittäinen kansainvälisten vieraitten ryhmä, joka koskaan oli käynyt Puolassa ja ollut konventeissa. Veljien hyvä käytös ja tehokkaat järjestelyt tekivät näihin virkailijoihin valtavan vaikutuksen.

Viranomaisten yhteistoimintaa arvostettiin suuresti. Puolan konventtityöntekijät saivat lento-, linja-auto- ja juna-asemilla ystävällistä apua virkailijoilta ja henkilökunnalta.

Noin 12000 henkeä majoitettiin hotelleihin eri konventtikaupungeissa, ja sen lisäksi paikalliset veljemme majoittivat runsaat 60000 edustajaa yksityiskoteihin, valtakunnansaleihin, koulujen asuntoloihin ja telttoihin. Eräs 86 julistajan seurakunta majoitti yli 500 vierasta. Muuan toinen, 146 julistajan seurakunta Varsovan läntisellä esikaupunkialueella, piti vieraanaan 1276 edustajaa.

Kunkin konventin perjantaiaamuna konventtiedustajat ruuhkauttivat liikennevirran kaikilla stadionille johtavilla pääteillä. Raitiovaunut saapuivat paikalle kuhisten iloisesti rupattelevia todistajia. Lähikaupungeista tulleet tilausbussit, jotka olivat täynnä veljiä, pysäköitiin ennalta järjestettyihin paikkoihin. Jotkut todistajat tulivat erikoisjunilla. Konventin rintamainoskortteja vilisi kaikkialla.

Ulkomaisille edustajille oli noissa kaikissa kolmessa konventissa varattu nimenomaiset osastot. Suuria ryhmiä saapui eri maista, varsinkin Tšekkoslovakiasta. Konventissa oli myös monia neuvostoliittolaisia, jotka olivat käymässä ystäviensä ja sukulaistensa luona.

Ohjelman erityispiirteitä

Koska konventit olivat kansainvälisiä, kuultiin raportteja noin 25 eri maasta. Joitakin ohjelmanosia tulkittiin samanaikaisesti peräti 16 kielelle, ja kaikki kieliryhmät saattoivat kuulla ohjelman selvästi stadionin muunkielisten osastojen häiritsemättä heitä. Eräs alan ammattimies, jolta kysyttiin neuvoja tämän järjestämiseksi, sanoi: ”Äänentoistoa on mahdotonta järjestää stadionilla niin, että osanottajat voivat kuunnella ohjelmaa samanaikaisesti 16 kielellä.” Veljemme kuitenkin toteuttivat sen, ja kaikki saattoivat kuunnella tarkkaavaisesti Puolan maankomitean jäseniä ja hallintoelimen veljiä.

Kahden traktaatin julkaiseminen puolaksi lauantai-iltapäivällä oli suuri yllätys. Se oli ensimmäinen kerta, kun Puolan veljet saivat konventtijulkaisun. Vielä suurempi yllätys oli kirjasen Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen? julkaiseminen sunnuntaiaamuna. Puolassa tämä julkaisu on varmasti erittäin tehokas väline tämän väärän opin paljastamisessa ja vilpitönsydämisten ihmisten auttamisessa tuntemaan totuus yhdestä elävästä tosi Jumalasta ja hänen Pojastaan Kristuksesta Jeesuksesta.

Lauantain kastetilaisuus oli vaikuttava näky. Kun kasteelle menevät kussakin konventtikaupungissa nousivat vastaamaan kahteen puhujan esittämään kysymykseen, valtavat kättentaputukset järisyttivät stadionia. Koskaan ennen ei Puolassa ollut kastettu niin paljon ihmisiä konventeissa. Kyyneleet vierivät kaikkien silmistä!

Näiden kolmen konventin tunnelma teki unohtumattoman vaikutuksen monestakin syystä. Ensinnäkin oli suuri ilo ja etu olla näillä suurilla stadioneilla nauttimassa ”uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta” saatua erinomaista hengellistä ruokaa Jehovan pöydästä. (Matt. 24:45–47) Ja miten sykähdyttävää olikaan istua sellaisten Tšekkoslovakiasta, Unkarista, Itä-Saksasta, Neuvostoliitosta, Jugoslaviasta ja muista paikoista tulleiden veljien vieressä, joilla ei aiemmin ollut ollut tilaisuutta tavata uskonveljiensä suuria ryhmiä!

Eräs neuvostoliittolainen edustaja sanoi: ”Me olemme odottaneet tätä päivää monia vuosia, ja nyt me olemme tässä kansainvälisessä konventissa. Meidän on vaikea tajuta tätä kaikkea ja sulattaa sitä. Se on kuin unta. On mahdotonta ilmaista sanoin kaikkea, mitä olemme nähneet ja kuulleet. Kun näimme tämän jättimäisen, maljan muotoisen stadionin täynnä ihmisiä ja kuulimme musiikkia, silmämme tulvahtivat täyteen kyyneleitä. Entä sitten rukous – kun me kaikki olimme liikkumatta yhdistyneinä – se sai kylmät väreet käymään pitkin selkäpiitä. Se oli niin juhlallista ja yksimielistä. Tämä Varsovan konventti on niin loistava ja suurenmoinen, että vain uusi maailma on parempi. Me tulemme aina muistamaan nämä ihmeelliset päivät. Tällaista ei voi unohtaa. Erikoiskiitos ja kunnia olkoot Luojallemme Jehova Jumalalle!”

Puolalainen sanomalehti Życie Warszawy sanoi numerossaan 16.8.1989 Dziesieciolecia-stadionilla Varsovassa pidetystä konventista: ”Ne jotka palvovat Jehova Jumalaa – kuten he itse sanovat – arvostavat suuresti kokoontumistilaisuuksiaan, jotka totisesti ovatkin osoitus heidän ykseydestään. – – Ja lisäksi konventin osanottajien hyvä järjestys, rauhallisuus ja puhtaus antavat hyvän esimerkin jäljiteltäväksi.”

Veljeyden, rakkauden ja yhdessä olemisen ilon tunnetta on tosiaan vaikea kuvata. Niinpä onkin ymmärrettävää, että kaikissa konventtikaupungeissa veljet viipyivät stadionilla loppupuheen jälkeen – he eivät halunneet lähteä eivätkä unohtaa noita hetkiä. He luottavat ja uskovat siihen, että lähitulevaisuudessa koko maa on täynnä ihmisiä, jotka rakastavat ja palvelevat suurenmoista Luojaamme Jehovaa yhdistettynä joukkona.

Niille joilla oli etu olla Puolan konventeissa kesällä 1989, Psalmin 70:5 sanat ovat todella sopivat: ”Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot aina: ’Ylistetty olkoon Jumala!’”

Palvelijain valmennuskoulu tuottaa hedelmää

Palvelusvuonna 1989 Yhdysvalloissa järjestettiin jälleen kaksi tämän koulun kurssia. Kolmas kurssi pidettiin Saint Louisin konventtisalissa Missourissa ja neljäs kurssi Coraopolisin konventtisalissa Pennsylvaniassa. Viidettä kurssia opetettiin Wienissä Itävallassa keväällä 1989.

Kolmannen kurssin 25 oppilaasta 6 määrättiin työskentelemään ulkomaille. Loput määrättiin palvelemaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja jotkut heistä aloittivat kierrostyön. Neljännen kurssin 24 oppilaasta 16 määrättiin ulkomaisille kentille. Toiset jatkavat toistaiseksi kokoajanpalvelustaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Vuoden 1989 huhtikuun loppupuolella palvelijain valmennuskoulu sai kansainvälisemmän luonteen. Kaksi kokenutta opettajaa, jotka palvelevat matkavalvojina Yhdysvalloissa, lähetettiin Wieniin. Ensimmäisellä eurooppalaisella kurssilla oli 23 oppilasta, jotka tulivat Alankomaista, Belgiasta, Itävallasta, Jugoslaviasta, Ranskasta, Saksasta ja Sveitsistä. Lisäksi kurssilla oli kahdeksan veljeä, jotka mahdollisesti toimivat Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa tulevaisuudessa pidettävien kurssien opettajina. Kurssin käytettävissä oli erinomainen luokkahuone sekä kirjasto ja koulun toimisto. Majoitus oli Beetel-kodissa.

Opettajat olivat erittäin tyytyväisiä oppilaittensa erinomaiseen edistymiseen. Se oli ainutlaatuinen kokemus heidän elämässään, eivätkä he koskaan unohtaisi eivätkä katuisi sitä. Neljä kurssin suorittanutta määrättiin Euroopan ulkopuolisiin maihin, ja muut huolehtivat tällä hetkellä tehtävistään Euroopan maaperällä.

Koulutuksensa päättyessä Wienin kurssi kirjoitti kirjeen, jossa sanottiin muun muassa: ”Useimmat meistä palvelivat jo ennen tänne tuloaan paimennustehtävissä. Mutta nyt me ymmärrämme paljon paremmin, mitkä Jumalan kansan paimenten mittapuut todellisuudessa ovat. Uskomme, että meitä on valmennettu hyvin ja että meille on annettu valmiudet palvella Jehovaa, veljiämme ja lähimmäisiämme paljon paremmin kuin koskaan olisimme voineet palvella ilman tätä erinomaista koulutusta.”

Tähän mennessä palvelijain valmennuskoulun suorittaneita on määrätty palvelemaan 25:een muuhun kuin synnyinmaahansa. Palvelusvuonna 1990 tästä koulusta toivotaan olevan vielä entistä enemmän hyötyä.

Haaratoimistojen vihkiäiset kirkastavat Jumalaa

Ihmisen elämän kohokohta on se päivä, jolloin hän vihkiytyy Suvereenille Herralle Jehovalle. Samoin jonkin maan haaratoimiston teokraattisten vaiheiden kohokohta on sen tilojen vihkiminen tuolle samalle Suvereenille Herralle, Hänelle, joka on ”tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on”. (Apt. 4:24) Kuluneen palvelusvuoden aikana vihittiin viisi haaratoimistoa, joista yksi oli Meksikon haaratoimisto.

Peru

Vuoden 1988 marraskuun 6. päivä valkeni kirpeänä ja pilvisen harmaana. Mutta pian, ikään kuin Limassa Monterrico Chicossa sijaitsevaan tiettyyn paikkaan matkalla olleiden ihmisten iloisten kasvojen kannustamana, pilviverho repesi ja taivas alkoi säteillä auringonvaloa. Jehovan kansa odotti innokkaasti erikoistilaisuutta – iloista päätöstä Perun Beetelin laajennushankkeelle. Sydän täynnä arvostusta 694 henkeä kokoontui uuteen valtakunnansaliin haaratoimistossa, ja Liman laitamilla Campoyn konventtipaikalla oli 48150 henkeä käsittänyt kuulijakunta, joka puhelinlinjojen välityksellä myös kuunteli tarkkaavaisesti vihkiäisohjelmaa. Läsnäolijoiden määrä oli hämmästyttävä, sillä koko maassa asuu vain 31000 aktiivista todistajaa. Hallintoelimeen kuuluva veli Theodore Jaracz piti vihkiäispuheen.

Kun vuonna 1980 tehtiin suunnitelmia haaratoimiston ensimmäisen osan rakentamiseksi, julistajien määrän odotettiin tuskin kasvavan niin paljon. Niinpä kun tuo hanke saatiin päätökseen vuoden 1984 joulukuussa, oli ilmeistä, että haaratoimistoa pitäisi pian taas laajentaa.

Perun Beetelin laajennushankkeen tarkoitus oli kaksinkertaistaa silloinen rakennuskompleksi ja suunnitella ja rakentaa se maanjäristyksiä kestäväksi. Niin sanottu pystyynkääntömenetelmä herätti paljon uteliaisuutta. Katsojia oli runsaasti sinä päivänä, jolloin 60 tonnin nosturi nosti paikoilleen raskaat betonielementtilevyt, joista jokainen painoi useita tonneja. Kaikkiaan käytettiin 120 elementtiä. Näihin elementteihin oli valmiiksi upotettu putket sähköjohtoja varten, ja ikkunoiden ja ovien karmit olivat paikallaan. Samalla kun elementtejä pantiin paikoilleen, veljet puusepänverstaassa työskentelivät kuin ahkerat mehiläiset valmistaen Perun viidakoiden kauniista mahongista kaikkea, mitä tarvittiin.

Kansainvälisen vapaaehtoisten rakennustyöntekijöiden ryhmän 55 jäsentä matkusti omalla kustannuksellaan muista maista auttamaan lahjoittaen rakkaudellisesti aikaansa. Koska he olivat alttiita joillekin terveysongelmille, kuten muista maista tulleet yleensä ovat, he ilmaisivat kiitollisuutensa kahdelle lääkärille, jotka molemmat ovat todistajia ja jotka väsymättä hoitivat heidän terveyttään. Muistakin tärkeistä palveluksista huolehdittiin koko rakennusvaiheen ajan. Kaksi parturiveljeämme esimerkiksi ”avasi” vuoroviikoin parturin rakennuspaikalla ja leikkasi hyväntuulisena kaikkien hiukset.

Beetel-perheen 60 jäsentä voivat vahvistaa, että Perun Beetelin laajennushanke sai alkunsa kipeästä tarpeesta ja että sen valmistuminen on tuottanut ylistystä Jehovalle.

El Salvador

”Hei! Teokratia aina vain kasvaa, laajennus käynnissä on kautta maan.” Lauantaina, marraskuun 12. päivänä 1988 kaikkiaan 22091 ääntä yhtyi laulamaan nuo sävähdyttävät sanat Keski-Amerikassa sijaitsevan El Salvadorin uuden haaratoimiston ja Beetel-kodin vihkiäisjuhlassa.

Toimisto- ja asuntolarakennukset sijaitsevat hyvällä paikalla kukkulaisella esikaupunkialueella, maan pääkaupungin, San Salvadorin, yläpuolella, ja niistä näkyy useita tulivuoria, joista maa on kuuluisa.

Hallintoelimen jäsen veli John Barr puhui lämpimästi aiheesta ”Laulu teokratian kasvusta”. Ohjelmaan kuului myös värikkäitä kansantansseja, joita sata paikallista veljeä ja sisarta esitti.

Runsaat 300 vierailevaa veljeä, jotka edustivat yhdeksää Pohjois- ja Keski-Amerikan sekä Euroopan maata, saattoi olla mukana iloisessa vihkiäisohjelmassa. Tähän joukkoon kuului monia niistä 326:sta Kansainväliseen vapaaehtoisten rakennustyöntekijöiden ohjelmaan kuuluvasta, jotka olivat tehneet suuren osan rakennustyöstä.

Ensimmäiset teokratian kasvusta kertovan laulun sävelet kuultiin vuonna 1945, jolloin kahden ensimmäisen lähetystyöntekijän, Roscoe ja Hilda Stonen, edessä oli suunnaton tehtävä viedä totuus niille 1,5 miljoonalle ihmiselle, jotka silloin asuivat tuossa maassa. Siitä lähtien tätä laulua on laulettu yhä voimakkaammin. Tänä vuonna saavutettiin 17647 julistajan huippu, mikä merkitsee yhtä julistajaa 322 asukasta kohti. Silloinkin kun haaratoimistoa rakennettiin – ensimmäiset tontit ostettiin huhtikuussa 1983, rakentaminen kesti kaksi ja puoli vuotta ja heinäkuussa 1988 haaratoimisto valmistui – maassa saatiin ilmiömäinen 50 prosentin kasvu, vaikka monet vakituiset ja erikoistienraivaajat olivat poissa kenttäalueiltaan auttaakseen rakentamisessa. Kasvun mahdollisuudet ovat vieläkin suuremmat, kuten voidaan nähdä vuoden 1989 muistonviettoon tulleiden vastakiinnostuneiden valtavasta määrästä. Kaikkiaan tuossa tilaisuudessa oli 58503 henkeä.

Uuden rakennuksen maanjäristyksiä kestävä rakenne joutui myös kokeeseen jo alkuvaiheessa, 10. lokakuuta 1986, jolloin ankara maanjäristys ravisutti San Salvadorin kaupunkia. Vaikka suurin osa keskustan rakennuksista tuhoutui, ja sadat ihmiset menettivät henkensä tuhansien jäädessä kodittomiksi, kukaan uuden haaratoimiston rakennuksella työskennelleistä veljistä ei loukkaantunut, eivätkä rakennukset vaurioituneet. Näiden uudenaikaisten tilojen valmistuttua Jehovan henki on edelleenkin El Salvadorin veljien yllä, kun he yhtyvät veljiensä kanssa ympäri maailman laulamaan taukoamatonta laulua teokratian kasvusta.

Mauritius

Tässä Intian valtameressä sijaitsevassa jalokiven kaltaisessa trooppisessa saarivaltiossa, jota ympäröivät turkoosinsininen meri, koralliriutat ja valkoiset hiekkarannat, asuu yli miljoona menneiden vuosien maahanmuuttajien jälkeläistä. Useimmat heistä tulivat Mauritiukseen viljelemään sokeriruokoa, ja he löysivät täältä smaragdinvihreän maiseman, jota täplittivät hammasmaiset tulivuorenhuiput. Nykyään suurin osa väestöstä on intialaisia hinduja, joiden kanssa saarella asuu katolisia kreoleja, intialaisia muslimeja, eurooppalaisia ja kiinalaisia. Englanti on virallinen kieli, mutta useimmat asukkaat puhuvat kreolia, erästä ranskan kielen murretta.

Vuonna 1933 Etelä-Afrikan haaratoimisto lähetti saarelle kaksi tienraivaajaa, Bert McLuckien ja Robert Nisbetin. He kylvivät ensimmäiset Valtakunnan siemenet. Nuo siemenet alkoivat kuitenkin juurtua ja orastaa vasta 18 vuotta myöhemmin, kun Robert Nisbetin veli George tuli hänen toverikseen.

Sillä välin Valtakunnan uutinen kuultiin Mauritiuksen naapurisaarilla Réunionissa ja Rodriguesissa. Nykyään Valtakunnan saarnaamistyötä tehdään Réunionin, Rodriguesin ja Mayotten saarilla sekä Komoreilla Mauritiuksen haaratoimiston alaisuudessa. Itse asiassa Réunionissa on enemmän Jehovan todistajia kuin Mauritiuksessa.

Vuosikymmeniä käytettiin vuokratiloja, kunnes Vacoas-nimiseen sisämaan kaupunkiin rakennettiin uusi haaratoimisto, Beetel-koti ja valtakunnansali. Nämä rakennukset vihittiin käyttöön 10. joulukuuta 1988. Kuinka iloisia ne 701 henkeä olivatkaan, jotka kuulivat hallintoelimen jäsenen, Carey Barberin, pitämän vihkiäispuheen!

Hanke herätti monien ystävällisten naapureiden kiinnostuksen. He sanoivat usein jotain siellä asuvien ja työskentelevien nuorten veljien hyvästä käytöksestä. Eräs naapureista, Amrita, asuu äitinsä ja isoäitinsä kanssa pienessä aaltopeltikodissaan yhdellä kiinteistömme sivulla. Kun hänen luonaan käytiin ovelta-ovelle-työssä rakennushankkeen alkuvaiheessa, hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu. Amrita oli niin liikuttunut oppimastaan, että hän teki joka päivä vapaaehtoisesti työtä ja auttoi laittamaan ruokaa nälkäisille työntekijöille. Tuon terveen seuran ansiosta hän edistyi hengellisesti erinomaisesti, ja nykyään hän on vihkiytynyt ja kastettu todistaja ja tekee saarnaamistyötä kokoajanpalvelijana.

Millaista iloa Jehovan kansan kasvu tässä maailmankolkassa onkaan tuottanut kauan mukana olleille! Vuonna 1951 perustettiin ensimmäinen seurakunta, johon kuului kahdeksan Valtakunnan julistajaa. Nyt näillä Intian valtameren saarilla on 2564 julistajaa, jotka muodostavat 30 seurakuntaa. Sisar Eunice Price tiivisti hyvin niiden neljän ulkomaisen kokoajanpalvelijan tunteet, jotka ovat palvelleet täällä yhteensä 132 vuotta, sanoessaan: ”Me istutimme, me kylvimme siemenen, ja Jehova on antanut kasvun. Mikä etu onkaan ollut nähdä se omin silmin!”

Japani

Yli 500 veljen viiden vuoden työn jälkeen pidettiin 13. toukokuuta 1989 Japanin Ebinassa sijaitsevan haaratoimiston vihkiäiset, ja puhujina olivat hallintoelimeen kuuluvat Carey Barber, John Barr ja Lloyd Barry.a Tässä hyvin iloisessa erikoistilaisuudessa oli läsnä 3213 henkeä, joihin kuuluivat kaikki Japanin lähetystyöntekijät ja matkavalvojat, julistajat, jotka olivat osallistuneet rakentamiseen, sekä heidän perheensä ja monia uskollisia, kauan palvelleita julistajia. Lisäksi oli mukana noin 60 ulkomaista vierasta 13 haaratoimistosta.

Vihkiäisten jälkeisenä päivänä, sunnuntaina 14. toukokuuta, järjestettiin erikoiskokous, jota varten 46 paikkaa oli yhdistetty puhelinlinjoin. Niinpä 233780 henkeä saattoi kuulla eri maiden ja hallintoelimen edustajien pitämät puheet. Näiden kahden päivän tapahtumat ovat todellinen virstanpylväs Japanin teokraattisessa historiassa.

Parhaillaan noin 38 haaratoimistossa suunnitellaan tai rakennetaan uusia tiloja tai laajennetaan entisiä. Kansainvälinen vapaaehtoisten rakennustyöntekijöiden ohjelma on myös lähettänyt työntekijöitä 30 haaratoimistoon auttamaan paikallisia rakennustyöryhmiä. Jehova on tosiaan monin tavoin suonut kansalleen paljon voimaa ”todistuksen antamiseen” hänen ja hänen Poikansa kunniaksi. – Apt. 4:33.

Afrikka

Jumalan tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat”. Ja palvelusvuonna 1989 tämän päämäärän saavuttamista on tasaisesti edistetty Afrikan mantereella. – 1. Tim. 2:4.

Senegalissa muuan lukion opettaja on tilannut lehtiämme säännöllisesti jo vuosien ajan. Hän käyttää usein Herätkää!-lehden kirjoituksia opettaessaan oppilaitaan. Auttaakseen oppilaita seuraamaan oppitunteja hänellä oli tapana lainata heille omia lehtiään. Hänellä oli kuitenkin jonkin verran vaikeuksia saada oppilaat palauttamaan lehdet, joten nyt hän hankkii vuoden lopussa sidotut vuosikerrat ja käyttää niitä luokkahuoneessaan!

Vaikka Jehovan todistajia on Guinean tasavallassa vain vähän, siellä saarnataan ja tehdään opetuslapsia innokkaasti ilman rajoituksia. Veljet ovat ahkerasti rakentaneet pientä konventtisalia, joka sijaitsee kukkulalla, hiukan syrjässä tieltä. Veljet pohtivat, miten he voisivat kuljettaa tontille useita hiekkakuormia. He kääntyivät erään tienrakennusyhtiön puoleen vuokratakseen kuorma-auton hiekan kuljettamista varten. Yhtiön johtaja järjesti veljien käyttöön kuorma-auton ja etukuormaajan. Hiekan siirtämiseen tarvittiin kuusi matkaa. Kun veljet menivät maksamaan kuorma-autosta ja kuormaajasta, johtaja kertoi heille, että työ tehtiin ilmaiseksi. Hän sanoi: ”Te voitte vain rukoilla puolestamme Jehovaa, että mekin kiinnostuisimme hänen palvonnastaan.”

Norsunluurannikolle määrätty kierrosvalvoja etsi Bondoukoun kaupungista salia, joka olisi ollut tarpeeksi suuri erityisen diakuvaesityksen järjestämiseen. Hän kävi paikallisen kulttuurikeskuksen johtajan luona. Aluksi johtaja oli sitä vastaan, että todistajat olisivat käyttäneet salia, sillä muut uskonnolliset ryhmät olivat aiemmin aiheuttaneet liikaa häiriötä. Hän ehdotti kuitenkin, että kierrosvalvoja kirjoittaisi kirjeen, jossa selitettäisiin pyynnön syyt. Samana päivänä kierrosvalvoja tapasi poliisin, jonka kanssa hän oli aiemmin Abidjanissa ollessaan tutkinut Raamattua. Poliisi sattui olemaan edellä mainitun johtajan henkilökohtainen ystävä. Hän kävi selittämässä johtajalle, että Jehovan todistajiin saattoi luottaa. Johtaja suostui sitten siihen, että salia käytettäisiin ja antoi avaimen poliisille. Pieni 21 julistajan seurakunta oli mielissään, kun heidän kokoukseensa tuli 124 henkeä, myös keskuksen johtaja ja hänen poliisiystävänsä. Salin puhtaus ja tervehenkinen hengellinen ohjelma tekivät johtajaan niin syvän vaikutuksen, että hän tarjosi salia käytettäväksi milloin tahansa tulevaisuudessakin. Lisäksi hän on sen jälkeen alkanut tutkia Raamattua.

Mary on 11-vuotias Sierra Leonessa asuva tyttö, joka kärsii tuskallisesta sirppisoluanemiasta. Sairautensa vuoksi hän on parin viime vuoden aikana ollut toistuvasti sairaalassa leikkausten vuoksi, joita on tehty sairaan luun poistamiseksi hänen jalastaan. Mary on päättänyt lujasti olla rikkomatta Apostolien tekojen 15:29:ssä selvästi esitettyä Jumalan lakia ’karttaa verta’, vaikka hän onkin sen vuoksi joutunut alituisesti taistelemaan lääkäreiden kanssa verensiirroista. Maryn äiti tukee tyttärensä päätöstä, mutta Mary puhuu itse omasta puolestaan kieltäytyessään veren käytöstä. Kaksi vuotta sitten Maryn ollessa 9-vuotias hän oli kolme kuukautta sairaalassa, ja lääkärit, sairaanhoitajat ja toiset potilaat painostivat häntä suostumaan leikkaukseen, jossa käytettäisiin verta. Kirurgit sanoivat hänelle, ettei leikkausta voitaisi tehdä ilman verensiirtoja, ja he varoittivat häntä, että jollei leikkausta tehtäisi, hän ei enää koskaan kävelisi. Luultavasti hän kuolisi. Mary vastasi kuitenkin: ”Kuolen mieluummin kuin otan verta. Jehova ei hyväksy verensiirtoja. – – Jos otan verta, tunnen itseni likaiseksi Jehovan edessä.”

Lääkärit painostivat Maryn äitiä väittäen, että hän halusi Maryn kuolevan ja että hän olisi vastuussa tyttärensä kuolemasta. He sanoivat, että hän oli aivopessyt Maryn.

Mary ja hänen äitinsä pitivät lujasti kiinni päätöksestään totella Jumalan lakia. Lopulta kaksi kirurgia suostui tekemään leikkauksen työskennellen parina. Sillä tavoin se voitaisiin tehdä nopeasti ja ilman verta. He eivät kuitenkaan antaneet paljonkaan toiveita onnistumisestaan. Kun Mary tuli tajuihinsa leikkauksen jälkeen, hänen ensimmäiset sanansa olivat: ”Oi Jehova, pelasta palvelijasi!” Mary toipui nopeammin kuin kaksi muuta potilasta, joille tehtiin sama leikkaus samana päivänä mutta käyttäen verta.

Niin surullista kuin se onkin, sirppisoluanemia on parantumaton, ja Mary joutuu jatkuvasti kärsimään tuskia ja menemään leikattavaksi. Hän ei enää pääse moniin kokouksiin, sillä hänen on vaikea kävellä. Veljillä ei ole autoja, eikä käytettävissä ole myöskään julkisia kulkuvälineitä. Suurin ponnistuksin Mary pääsi viime vuoden muistonviettoon, mutta kaatui kotimatkallaan useita kertoja.

Mary on tosin pieni ja näyttää hauraalta ja kävelee puisen kainalosauvan avulla, mutta hänen uskonsa ei ole lainkaan heikko. Yksi osoitus tästä on nimi, jonka hän antoi koiralleen. Hän sai sen äidiltään lemmikiksi ollessaan menossa ensimmäiseen leikkaukseensa ja antoi sen nimeksi ”Luja ote”. Kun Maryn eno kävi tytön luona, hän kysyi tältä: ”Annoitko sille tuon nimen siksi, että sinun täytyy pitää siitä lujasti kiinni, ettei se pure ketään?”

”En, eno”, Mary vastasi, ”annoin sille tuon nimen siksi, että Raamattu käskee meitä pitämään lujasti kiinni nuhteettomuudestamme. Jos pidämme lujasti kiinni nuhteettomuudestamme, meillä ei ole mitään hätää.”

Burkina Fasossa muuan lähetystyöntekijä johti raamatuntutkistelua naiselle, jonka aviomies oli kova vastustaja. Koska mies joutuu työnsä vuoksi usein matkustamaan, lähetystyöntekijä kehotti naista panemaan lehtiä miehensä matkalaukkuun, kun tämä matkusteli. Vähitellen mies alkoi lukea lehtiä. Pian hän lakkasi vastustamasta. Hänet kutsuttiin vuoden 1988 muistonviettoon, ja monien hämmästykseksi hän tulikin. Sen jälkeen miehelle on aloitettu raamatuntutkistelu, ja hän on tehnyt elämässään niin monia muutoksia, että hänen perheensä ja ystäviensä mielestä Jehovan todistajien uskonnon täytyy olla oikea, koska he pystyivät tekemään tästä miehestä paremman ihmisen.

Eräässä toisessa Afrikan maassa veljemme olivat kokouksessa, kun poliisit ryntäsivät yhtäkkiä sisään. Yksi erikoistienraivaaja pidätettiin ja vietiin vankilaan, hänelle tehtiin ruumiintarkastus ja häntä kuulusteltiin. Poliisi sieppasi paperin, johon tienraivaaja oli kirjoittanut muistiin raamatunjakeita kokouksen aikana. Poliisi näki, että siihen oli kirjoitettu nimet Johannes, Pietari ja Jeremia sekä niiden perään joitain lukuja, ja hän päätteli, että se oli luettelo miehistä, jotka olivat tienraivaajalle velkaa melkoisen rahasumman. Poliisi kysyi tienraivaajalta: ”Miten nämä ihmiset maksavat sinulle velkansa, kun olet vankilassa?” Vaikka tilanne oli niinkin tukala, tienraivaajan oli pakko hymyillä.

Aasia

Veljemme Aasiassa tarjoavat innokkaasti Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien tilauksia. Etsimällä ahkerasti Raamatun sanomasta kiinnostuneita he auttavat ihmisiä ’kuulemaan’ Jumalan sanaa, jotta näiden sielu ’saisi elää’. – Jes. 55:3.

Intiassa muuan vakituinen tienraivaaja noudatti Valtakunnan Palveluksessamme annettua neuvoa laatien huolellisesti luettelon tuttavistaan, sukulaisistaan ja raamatuntutkisteluoppilaistaan tarkoituksenaan tarjota heille lehtiemme tilauksia tilausrynnistyksen aikana. Hänen vilpittömät ponnistelunsa tuottivat erinomaisia tuloksia. Hän sai 30 tilausta tuon kuukauden aikana.

Eräs veli, joka työskentelee suuressa linja-autoyhtiössä osallistui yhtiön 36000 työntekijälle tarkoitettuun kilpailuun esittämällä kymmenen ehdotusta turvallisesta ajamisesta. Hän laati luettelonsa Herätkää!-lehden numeron 8.1.1988 perusteella. Hänen ehdotuksensa olivat kymmenen parasta ehdotusta. Hänelle annettiin diplomi, ja kilpailu sai julkisuutta myös osavaltion johtavissa päivälehdissä. Veli myöntää kuitenkin nöyrästi: ”Tiedän, etten ole oikea ihminen saamaan kunniaa tästä. Se kuuluu Jehovalle ja hänen järjestölleen, joilta nämä arvokkaat tiedot ovat peräisin.”

Muuan kierrosvalvoja Japanissa kehotti kaikkia seurakuntia, joissa hän vieraili tilausrynnistyksen aikana, ponnistelemaan erityisesti tilausten hankkimiseksi. Hän kertoo, että sen vuoksi ensimmäinen seurakunta sai 181 tilausta vierailuviikon aikana, toinen 153 tilausta ja kolmas 145. Vaikka sillä seurakunnalla, jossa hänen vierailunsa alkoi 30. toukokuuta, oli vain yksi päivä jäljellä tilausrynnistyksestä, hän kannusti veljiä yrittämään kovasti seuraavana päivänä. Yhdessä päivässä he saivat 84 tilausta, joista 56 saatiin talosta-taloon-työssä.

Eräs sisar tuossa maassa asetti tavoitteekseen hankkia 30 tilausta kumpanakin tilausrynnistyskuukautena, huhtikuussa ja toukokuussa. Hän sanoo, että hän noudatti vuoden 1983 Valtakunnan Palveluksemme sisäliitteen ehdotuksia ja Jehova siunasi hänen ponnistelunsa. Kun joku rahankerääjä, myyntimies tai tavarantoimittaja jne. tuli hänen kotiinsa, hän suositteli tälle lehtiä. Hän tarjosi tilauksia myös tuttavilleen joko puhelimitse tai käymällä heidän luonaan, ja ollessaan ostoksilla hän tarjosi tilauksia myyjille, joilla näytti sillä hetkellä olevan aikaa. Huhtikuussa hän sai 40 tilausta ja toukokuussa 32. Niistä 46 tuli satunnaisen todistamisen kautta.

Muuan veli Pusanissa Korean tasavallassa huomasi, ettei palveluksessa käyty kovin usein liiketaloja. Lakimiehenä hän pääsi helposti toimistoihin puhumaan yhtiöiden johtajien kanssa. Miten hän menetteli? Hän esitti lyhyen, yksinkertaisen todistuksen. Vain saadessaan rohkaisevaa vastakaikua hän jatkoi esitystään. Tällä tavoin hän pystyi hankkimaan 26 tilausta tilausrynnistyskuukauden aikana. Hän pyrki päättäväisesti päämääräänsä eikä lannistunut, vaikka hänen täytyi tämäntyyppisellä alueella kavuta tavallista enemmän portaita. Tämä oli hänelle hankalaa, koska hänellä oli ollut halvaus, joka oli halvaannuttanut toisen puolen hänen ruumiistaan.

Taiwan on maailman tiheimmin asuttuja alueita, ja sen väkiluku on nyt yli 20 miljoonaa henkeä. Maan asukkaista 95 prosenttia on kiinalaisia, joista suurin osa uskoo buddhalaisuuteen ja taolaisuuteen. Osoittaisivatko nämä ihmiset vastakaikua Valtakunnan sanomalle? Kyllä vain. Nykyään sekä buddhalaiset että taolaiset, samoin kuin monet nimikristityt, ilmaisevat vastakaikua hyvälle uutiselle ja oppivat tuntemaan Luojaansa. Mikä sitten oikeastaan saa ihmiset, joilla on perinteinen kiinalainen ajattelutapa, aloittamaan Raamatun tutkimisen?

Eräs entinen buddhalainen, joka nyt on veljemme, kertoo, mikä häneen vetosi: ”Minut kasvatettiin aktiivisessa buddhalaiskodissa buddhalaistemppelin naapurissa. Niinpä buddhalaisuus vaikutti suuresti elämäni alkuvaiheisiin. Kouluvuosinani perheemme muutti isompaan kaupunkiin, ja siellä tutustuin Raamattuun ja presbyteeriseen kirkkoon. En oikeastaan koskaan ymmärtänyt Raamattua, mutta minusta tuli tuon kirkon jäsen, koska heidän päämääränsä olivat samanlaiset kuin minun silloinen tavoitteeni elämässä. Halusin tulla varakkaaksi ja riippumattomaksi. Kirkko korosti raha-asioita ja seurakuntalaisten antamaa aineellista tukea eli materialistista suhtautumistapaa. Tuo kirkko oli siis sopiva.

”Aikanaan saavutin taloudellisen turvallisuuden, menin naimisiin ja perustin perheen, mutta sydämessäni en silti ollut tyytyväinen. Eräänä päivänä muuan Jehovan todistaja kävi vaimoni luona ja kysyi, tiesikö hän Jumalan nimen. Hän ei tiennyt, joten hänelle näytettiin, että Jumalan nimi on Jehova. (Ps. 83:19, UM) Tultuani töistä kotiin vaimoni esitti tuon saman kysymyksen minulle, ja tunsin itseni todella pettyneeksi ajatellessani, että olin siihen asti ollut presbyteerisen kirkon jäsen, enkä ollut koskaan kuullutkaan, että Jumalan nimi on Jehova! Tuo tienraivaajasisar alkoi tutkia Raamattua kanssamme.

”Noin kolmen kuukauden tutkimisen jälkeen saatoin nähdä, mitä vaadittiin, ja siksi aloin tehdä muutoksia perhe-elämässämme ja suhtautumistavassamme. Aloin ymmärtää, että Jehova on todellinen ja että Raamattu on todella hänen kirjoitettu Sanansa, jonka hän on henkeyttänyt. Kuluneiden kuuden vuoden aikana perheemme on edistynyt hengellisesti. Minulla on nyt etu palvella vanhimpana paikallisessa seurakunnassa. Vaimoni ja minä varaamme joka vuosi aikaa toimiaksemme osa-ajan tienraivaajina. Kaksi poikaamme ovat julistajia, ja perheemme jäsenten tavoite on tulla vakituisiksi tienraivaajiksi. Kiitämme Jehovaa siitä, että hänen järjestönsä antamien ohjeitten avulla meillä on nyt yksimielinen perhe, jolla on todellinen päämäärä – sitä oli mahdotonta saavuttaa buddhalaisuuden tai niin sanottujen kristillisten uskontojen kautta.”

Kun uudet lähetystyöntekijät saapuvat Taiwaniin, he keskittyvät kolmen ensimmäisen kuukauden ajan kiinan kielen oppimiseen. Siihen sisältyy useita oppitunteja päivässä. Sitten he ovat neljä tuntia talosta-taloon-työssä soveltamassa oppimaansa, minkä jälkeen he tekevät vielä tuntikausia kotitehtäviään. Miten paljon he ymmärtävät aloittaessaan talosta-taloon-työn? Eivät kovinkaan paljon aluksi. Eräs uusi lähetystyöntekijä osasi selittää lyhyesti ovenavaajalle, miksi hän oli tullut tämän luo, mutta hän unohti, miten hänen piti päättää esityksensä ja tarjota Vartiotornin ja Herätkää!-lehden tilauksia. Ovenavaaja soitti hyvin ystävällisesti haaratoimistoon saadakseen tietää, miten esitys päättyisi, ja tilasi sitten Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet.

Eurooppa

”Te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran [”Jehovan”, UM] nimeä”, sanotaan Psalmissa 148:12, 13. Veljemme Euroopassa toimivat juuri niin.

Yhdeksänvuotias Frankie asuu Luxemburgissa. Kun hän joutui olemaan jonkin aikaa sairaalassa, hän vei mukanaan kasettinauhurinsa ja Suuren Opettajan kuunteleminen -kasetit. Roomalaiskatolinen pappi käy tuon sairaalan huoneissa joka ilta sanomassa hyvää yötä. Kun hän meni Frankien huoneeseen, hän näki kasetit, mutta ei sanonut sanaakaan. Seuraavana päivänä hän tuli uudestaan keskipäivällä, mutta Frankie nukkui. Pappi otti yhden kasetin, asetti sen nauhuriin, istuutui Frankien vuoteelle ja kuunteli kasetin molemmat puolet. Frankien herättyä pappi alkoi esittää hänelle joitakin kysymyksiä. Hän sanoi Frankielle, miten erinomaista oli, että tämä uskoi Jumalaan.

”Sitten”, Frankie kertoo, ”hän kysyi, voisiko hän saada kirjan, joka oli kasettien mukana. Niinpä levitin hänelle Suuri Opettaja -kirjan ja myös kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä.”

Pariisin alueella Ranskassa kaksi Laosista kotoisin olevaa teini-ikäistä oppi Raamatun totuuden Jehovan todistajilta, mutta he joutuivat isänsä väkivallan uhreiksi, koska he eivät enää ottaneet osaa esi-isien palvontaan. Saatuaan tietää, että he jatkoivat Raamatun tutkimista salaa, isä yritti raivonpuuskassaan katkaista toisen pojan kaulan. Hän ei epäröinyt kirjoittaa suurin kirjaimin autoonsa ja asuintalonsa seiniin: ”Kuolema Jehovan todistajille”!

Näissä dramaattisissa oloissa molemmat pojat päättivät aloittaa kenttäpalveluksen. He olivat yllättyneitä siitä, miten erinomaisesti alueen ihmiset ottivat heidät vastaan heidän isänsä aiheuttamasta vihamielisestä julkisuudesta huolimatta. Nykyään molemmat pojat on kastettu, ja toinen on ollut kokoajanpalveluksessa useita vuosia. Heidän isänsä puolestaan on nyt hyväksynyt sen, että hänen poikansa ovat Jehovan todistajia.

Myös kuurot oppivat ylistämään Jehovan nimeä. Muuan kuuro mies Italiassa oli omistanut elämänsä urheilulle, varsinkin tarkkuusammunnalle. Hän kävi kuurojen yhdistyksissä, joissa järjestettiin urheilutoimintaa. Hänen tavoitteenaan oli osallistua kuurojen olympialaisiin.

Vapaa-aikoinaan hän lueskeli evankeliumeja, ja hän oivalsi, että maailman loppu oli tulossa. Eräänä päivänä Jehovan todistajat kävivät hänen kotonaan ja puhuivat hänen vaimonsa kanssa, joka ei siihen aikaan osoittanut paljonkaan kiinnostusta. Hän otti kuitenkin kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä miehelleen ja sopi todistajien kanssa siitä, että nämä palaisivat. Miten mies suhtautuisi kirjaan?

”Luin kirjan yhdessä illassa ja nautin siitä”, mies kertoo. ”Silloin ymmärsin, että uskonto, johon kuuluin, ei ollut sama, jota Jeesus oli opettanut.” Niinpä hän hyväksyi todistajien tarjouksen raamatuntutkistelusta. Hän jatkaa: ”Kuukauden kuluttua lopetin urheilemisen, annoin pois tarkkuusammuntaan tarkoitetut aseeni ja luovuin toiveesta osallistua kuurojen olympialaisiin. Aloin käydä kaikissa kokouksissa. Mutta minulla oli ongelma. Koska olin kuuro, en ymmärtänyt yhtään mitään! Useat veljet rakkaudellisesti kirjoittivat minulle käsiteltävän aineiston paperille, ja se teki minuun vaikutuksen. Kuukauden kuluttua olin kuitenkin masentunut – olin ikään kuin kokonaan riippuvainen heistä ja ajattelin: ’Mitä tämä kannattaa?’ Silloin esitettiin kuitenkin raamatullinen puhe, joka pani minut ajattelemaan.

”Puhuja sanoi, että oman persoonallisuuden muuttamiseen tarvitaan täsmällistä tietoa. Mutta mistä saisin tuota tietoa, jos lakkaisin käymästä kokouksissa? Minun ongelmani ratkeaisi niin, että joku seurakunnasta opettelisi viittomakieltä. Päätin panna Jehovan kokeeseen hänen oman, Malakian 3:10:ssä esitetyn kehotuksensa mukaisesti. Jehova antoi mitä pyysin. Hänen järjestönsä kutsui joitakuita seurakuntani jäseniä viittomakielen kouluun. Nämä Jehovan ja veljien rakkauden ilmaukset vaikuttivat minuun ratkaisevasti, ja vihkiydyin hänelle ja minut kastettiin. Olen toiminut kaksi kertaa osa-ajan tienraivaajana. Onnistuin siinä niiden veljien ja sisarten avulla, jotka tulkitsivat viittomani ovenavaajille. Minulla on myös ilo johtaa tutkistelua pojalleni, joka ei ole kuuro, mutta jonka kanssa voin viestiä täydellisesti.”

Italiassa koetut siunaukset ovat sitäkin ilmeisempiä, kun otetaan huomioon, että katolisen papiston johto on osoittanut melkoista vihamielisyyttä Jehovan todistajia kohtaan yrittämällä estää heidän toimintaansa. Esimerkiksi erään pikkukaupungin seurakunnan pappi Abruzzien vuorten alueella Keski-Italiassa järjesti 12 aamun rukoussarjan. Miksi? Jotta Jehovan todistajien työ ei enää saisi otetta katolilaisten laumasta. Hänen rukouksensa tuottivat kuitenkin päinvastaisia tuloksia, kuten Bileamin kirouksillekin tapahtui kuningas Baalakin aikana, jolloin Jumala muutti kiroukset siunauksiksi. (4. Moos. 23. luku) Tästä ovat osoituksena Italiassa saadut perättäiset julistajahuiput, joista elokuun huippu oli 172382.

Espanjassa Charo oli eräänä lauantaina juuri lopettanut todistamistyön. Kun hän oli miehensä kanssa matkalla ostoksille, hän halusi puhutella vielä yhtä ihmistä, erästä teini-ikäistä tyttöä, jonka nimi oli Susana. Kun Susana näki traktaatin Mitä Jehovan todistajat uskovat?, hän ilmaisi heti kiinnostusta, sillä hän oli saanut samanlaisen traktaatin kuukautta aikaisemmin ja yrittänyt siitä lähtien ottaa yhteyttä todistajiin. Hän antoi Charolle osoitteensa, ja hänen kanssaan sovittiin raamatuntutkistelun aloittamisesta. Miten yllättynyt Charo olikaan huomatessaan, että tuossa osoitteessa sijaitsi luostari! Nunnat olivat kasvattaneet Susanaa hänen vanhempiensa avioeron jälkeen. Ensimmäinen tutkistelu pidettiin luostarin pihalla, mutta Raamattu ja kirja täytyi kätkeä aina kun joku epäluuloinen nunna kulki ohi. Seuraavana päivänä Susana oli kierroskonventissa, ja sitten hän alkoi käydä säännöllisesti kokouksissa. Susanan tutkittua vain kolme lukua Voit elää ikuisesti -kirjasta hänet erotettiin luostarista, ja nyt hän edistyy heikentymättä totuudessa.

Niin ikään Espanjassa on levitetty 1500 kirjaa ja 1500 lehteä vuodessa veli Félixin taksissa! Miten hän toimii? Hän yrittää olla erityisen kohtelias kaikille matkustajilleen ja veloittaa heiltä rehellisesti vain täsmälleen matkan pituuden edellyttämän maksun. Niinpä hänen asiakkaansa ovat taipuvaisempia kuuntelemaan, kun hän todistaa heille Jumalan sanasta.

Muuan 13-vuotias tyttö Alankomaista kirjoittaa: ”Meitä kehotettiin käyttämään kenttäpalvelukseen tunti ennen kirjantutkistelua. Ensimmäisellä ovella tapasin nuoren, 13-vuotiaan tytön. Hän kuunteli tarkkaavaisesti ja otti kirjallisuutta. Seuraavana päivänä näin tuon saman tytön koulussa omalla luokallani. Meistä tuli alusta alkaen ystävät. Kahden viikon kuluttua tarjosin hänelle Voit elää ikuisesti -kirjaa ja tarjouduin tutkimaan sitä hänen kanssaan. Hän suostui, ja tutkistelu edistyy oikein hyvin.”

Latinalainen Amerikka

Opetuslapsi Luukas kirjoitti kristillisyyden alkuajoista: ”Herraan uskovia tuli jatkuvasti lisää, joukoittain sekä miehiä että naisia.” Nykyään myös Latinalaisessa Amerikassa on nähty vilpitönsydämisten ihmisten tulevan Jumalan nykyiseen järjestöön tasaisena virtana. – Apt. 5:14.

Guatemalassa kierrosvalvojien esittämä diakuvaesitys ”Suuret ihmisjoukot saavat opetusta Jehovalta” on auttanut monia arvostamaan Jehovan järjestöä. Sellaisia ihmisiä on myös maan vuoristoisessa osassa, jossa sissitoiminnan vaikutukset tuntuvat voimakkaina ja jossa veljiemme kristillinen puolueettomuus on koeteltu moneen kertaan. Eräällä alueella, jolla asuu pieniä veljien ryhmiä – kaikkiaan 65 julistajaa – oli diakuvaesityksissä läsnä 1426 henkeä.

Eräs kierrosvalvoja kertoo: ”Työskennellessämme lähellä sotilasleiriä pyysimme, että saisimme näyttää diakuvia sotilaille. Komentaja antoi luvan siihen. Sinä iltana saavuimme paikalle laitteinemme pienellä kuorma-autolla. Saatuamme projektorin ja kasettinauhurin paikoilleen kasarmin ruokasaliin komentaja määräsi kaikki sotilaat tulemaan sinne. Noin 90 sotilasta ryntäsi sisään kiväärit mukanaan, ja he seisoivat hiljaa asennossa katsellessaan ja kuunnellessaan esityksen alusta loppuun. Ilmaistuamme kiitollisuutemme heidän tarkkaavaisuudestaan ja esitettyämme joitain loppuhuomautuksia muutimme kuorma-auton takaosan lehti- ja kirjallisuusosastoksi, ja muuan sisar jakeli sieltä lehtiä, kirjasia ja kirjoja melkoiselle joukolle sotilaita, jotka halusivat innokkaasti oppia lisää.”

Helmikuun 21. päivänä 1989 35 Jehovan todistaja -perhettä palasi pakolaisleiriltä Meksikosta, jossa niihin kuuluvat olivat viettäneet yli kuusi vuotta. Heidän oli ollut pakko lähteä Guatemalasta vuonna 1983, koska siihen aikaan sattui paljon verilöylyjä. Veljien mukana palasi melkoinen joukko sellaisia ihmisiä, jotka tutkivat Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja muita kiinnostuneita, jotka olivat käyneet leireissä pidetyissä kokouksissa. Kaikkiaan kuusi yhdysvaltalaista bussia toi nuo kotimaahansa palaavat pakolaiset takaisin Guatemalaan. Todistajien vastaanottokomitea oli toivottamassa pakolaisperheet tervetulleiksi, kun ne saapuivat Huehuetenangoon Guatemalaan. Hallitus oli perustanut pakolaisten paluun helpottamiseksi CEAR-järjestön, jonka jäsenet olivat valmistaneet paistettua kanaa, riisiä ja tortilloja. Veljet eivät olleet syöneet mitään matkustaessaan bussilla yhdeksän tuntia Meksikosta Guatemalaan, joten heillä oli hyvä ruokahalu ja he arvostivat tuota ateriaa.

Veljet palasivat hengellisesti terveinä. Haaratoimistokomitea katsoi tarpeelliseksi perustaa hätäapukomitean, joka huolehti talojen rakentamisesta 17 perheelle ja auttoi 9:ää muuta perhettä saamaan kotinsa valmiiksi. Veljille on lähetetty myös ruokatarvikkeita. Hallintoelin on rakkaudellisesti huolehtinut tarvittavien varojen järjestämisestä.

Suurin osa Venezuelan väestöstä asuu maan pohjoisosassa lähellä Karibianmerta. Maan eteläosan suurilla sademetsäalueilla asuu useita intiaaniheimoja. Muuan erikoistienraivaajapariskunta on asunut Santa Elena de Uairénin pikkukaupungissa lähellä Brasilian rajaa vuodesta 1987 lähtien. Heillä oli uusia kiintoisia kokemuksia tältä intiaanien alueelta. Eri heimot tuntevat jo Ilmestyksen huipentuma -kirjan, ja maricuret (päälliköt) pyytävät niitä yhteisöilleen. Tätä kirjaa lähetettiin kolme laatikollista, mutta se ei riittänyt alkuunkaan. Kun laatikollinen Ilmestyksen huipentuma -kirjaa saapuu, se on tyhjä kahden päivän kuluttua. Eräs intiaaniopettaja Sampai-nimisestä yhteisöstä, noin kahden tunnin ajomatkan päässä Santa Elenasta, on pyytänyt tuolta erikoistienraivaajapariskunnalta laatikollista Nuoruutesi-kirjoja levitettäväksi koululaisille. Nainen haluaa käyttää tätä kirjaa oppitunneillaan tavanomaisen uskonnonopetuksen sijasta.

Työskennellessään ovelta ovelle Argentiinassa erikoistienraivaaja nimeltään Susana tapasi naisen, joka oli äskettäin muuttanut tuolle alueelle. Naisen aviomies on pankinjohtaja, ja ennen siirtoa miehen työtoveri oli tilannut hänelle Herätkää!-lehden lahjaksi. Nainen kertoi, että yksi lehdistä oli pelastanut ihmishengen. Miten se oli tapahtunut?

Hän selitti, että hänestä oli otettu sarja röntgenkuvia, kun hän oli tietämättään ollut raskaana. Koska röntgensäteet voivat aiheuttaa epämuodostumia, 20 eri lääkäriä neuvoi naista hankkimaan abortin. He sanoivat, että hänen lapsensa olisi 95 prosentin todennäköisyydellä epämuodostunut. Lääkärit ja perhe painostivat naista hankkimaan abortin. Ennen lopullisen päätöksensä tekemistä nainen halusi kuitenkin neuvotella perheen papin kanssa. Hän keskusteli kahden papin kanssa, jotka molemmat sanoivat, ettei Jumala rankaisisi häntä abortin vuoksi. Äärimmäisen järkyttyneenä tuosta vastauksesta hän rukoili Jumalalta ohjausta. Juuri silloin tuli postissa Herätkää!-lehti, jonka kannessa luki: ”Synnytys? Vai abortti?” Hän huudahti: ”Tämä on Jumalan vastaus rukoukseeni!” Hän ei hankkinut aborttia. Mitä sitten tapahtui? ”Herätkää!-lehden ansiosta minulla on nyt terve, kaunis tyttö”, hän sanoi. ”Herätkää!-lehti pelasti pikkutyttöni elämän.”

Pohjois-Amerikka ja Karibianmeren saaret

Psalmista kirjoitti: ”Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi.” (Ps. 65:12) Meillä on tosiaan ollut iloinen ja siunattu toimintavuosi, kuten seuraavat kokemukset osoittavat.

Kanadasta tuleva kokemus osoittaa, miten tärkeää on se, etteivät vanhemmat opeta lapsilleen pelkästään sääntöjä, vaan Raamatun periaatteita ja sitä, miten noita periaatteita tulisi päättelykyvyn avulla soveltaa. Kun Terra oli vasta 11-vuotias eikä ollut vielä käynyt kasteella, hänen opettajansa asetti hänet yllättäen kokeeseen. Terra oli siihen aikaan ainoa Jehovan todistaja -oppilas koko koulussa.

Eräänä aamuna Terra huomasi oppitunnin aikana, että opettaja vei erään oppilaan vähäksi aikaa pois luokasta. Pian sen jälkeen opettaja pyysi hiljaa Terraa mukaansa rehtorin kansliaan. Pyynnön syytä ei silloin paljastettu. Tullessaan rehtorin kansliaan Terra kuitenkin huomasi, että rehtorin pöydälle oli laskostettu Kanadan lippu. Kansliassa olivat vain he kolme: Terra, hänen opettajansa ja rehtori.

Sitten opettaja käski Terran sylkeä Kanadan lipulle. Hän sanoi, että koska Terra ei laulanut kansallishymniä eikä tervehtinyt lippua, niin ei ollut mitään syytä, miksi hän ei olisi voinut sylkeä lipulle, kun häntä käskettiin tekemään niin. Terra oli kovin yllättynyt tästä määräyksestä, mutta hän kieltäytyi häpäisemästä tuota maan tunnusta. Hän selitti, että Jehovan todistajat kunnioittavat lippua, vaikka he eivät palvokaan sitä. Kun opettaja näki, että Terra pysyi lujasti kannassaan, molemmat palasivat yhdessä luokkaan.

Luokassa opettaja ilmoitti, että hän oli juuri tehnyt kokeen. Hän oli vienyt kaksi oppilasta yhden kerrallaan rehtorin kansliaan ja käskenyt heidän sylkeä lipulle. Vaikka ensimmäinen oppilas osallistui isänmaallisiin juhlamenoihin, hän sylkäisi lipulle, kun hänen käskettiin tehdä niin. Terralla sitä vastoin oli erittäin korkeat periaatteet, selitti opettaja. Vaikka hän ei laulakaan kansallislaulua eikä tervehdi lippua, hän kieltäytyi häpäisemästä lippua tuolla tavoin. Opettaja sanoi, että Terra oli osoittanut oikeaa kunnioitusta. Millaista kunniaa tämä Terran arvostava käytös toikaan Jehovalle ja hänen järjestölleen!

Dominikaanisessa tasavallassa erään matkavalvojan vaimo sai lehtitilauksen nuorelle naiselle, joka otti vastaan myös tarjouksen raamatuntutkistelusta. Tutkistelu aloitettiin vierailuviikolla, ja se jätettiin sitten paikallisessa seurakunnassa toimivan luotettavan sisaren hoidettavaksi. Seuraavassa kierroskonventissa julistaja toi raamatuntutkisteluoppilaansa tervehtimään kierrosvalvojan vaimoa. Silloin tuo oppilas oli jo hyvän uutisen julistaja. Kun he puoli vuotta myöhemmin jälleen tapasivat, nuori nainen oli jo vihkiytynyt ja ollut kasteella useita kuukausia aiemmin. Hän kutsui kierrosvalvojan ja tämän vaimon kotiinsa aterialle ja tapaamaan aviomiestään, kirurgia, joka oli alkanut tutkia. Kun he kaikki jonkin ajan kuluttua tapasivat piirikonventissa, kierrosvalvoja ja hänen vaimonsa ilahtuivat saadessaan tietää, että aviomies oli myös kastettu. Tämä kaikki tapahtui vain puolessatoista vuodessa kierrosvalvojan vaimon ponnistelujen vuoksi ja sen takia, että seurakunnanjulistaja suhtautui vakavasti tarpeeseen huolehtia säännöllisesti tuon lampaankaltaisen naisen hengellisestä kiinnostuksesta, sekä Jehovan siunauksen ansiosta.

Yhdysvalloissa on koettu merkittävä teokraattisten saavutusten vuosi kuulovammaisten ja vieraskielisen väestön keskuudessa, joille hyvää uutista julistetaan 20 kielellä, viittomakieli mukaan lukien. Espanjankielisellä kentällä kasvu on ollut erinomaista. Kuluneen palvelusvuoden aikana muodostettiin 90 uutta espanjankielistä seurakuntaa. Runsaat 93000 julistajaa toimii tämän maan yli 1150 espanjankielisessä seurakunnassa.

Lisäksi valmistettiin huomattava määrä kirjoja ja Raamattuja, joiden kokonaismääräksi tuli 35811861. Tämä oli kaksinkertainen määrä verrattuna edellisen vuoden aikana tuotettujen Raamattujen ja kirjojen määrään, ja ensimmäistä kertaa vuoden 1938 jälkeen tuotanto kaksinkertaistui edellisestä vuodesta! Kasettien kysyntä on ollut valtavaa. Vuonna 1989 valmistettiin 3500000 kasettia, mikä merkitsee 71 prosentin kasvua edellisestä vuodesta. Näin ollen on tuotettu kaiken kaikkiaan 36715613 kasettia siitä lähtien, kun niiden valmistus alkoi vuoden 1978 huhtikuussa. Näihin kasetteihin sisältyvät myös Vartiotornin äänilehdet. Niiden vuositilauksia tuli palvelusvuoden alussa 29559, mutta vuoden lopussa tilauksia oli jo 38896 – siis 31 prosentin kasvu.

Jotta lehtemme voitaisiin painaa samanaikaisesti monilla kielillä, teksti, otsikot ja kuvat tallennetaan tietokonelevykkeille ja filmille. Näin ollen päätoimiston täytyy joka viikko lähettää 48 levykettä ja 3000–3500 filmiä pelkästään lehtien aineistoa. Tällä tavoin Vartiotorni voidaan painaa samanaikaisesti 39 kielellä eri puolilla maailmaa toimivissa haaratoimistoissa.

Tyynenmeren saaret

Apostoli Paavali saarnasi kuninkaille, ja nykyäänkin korkeilla viranomaisilla on mahdollisuus oppia tuntemaan tosi kristillisyyden ”Tie”. – Apt. 24:22; Room. 13:1.

Muuan erikoistienraivaaja Fidžissä tutkii Raamattua korkea-arvoisen päällikön kanssa, jonka isä on saaren tiedotusministeri ja jonka veli on Fidžin keskuspankin johtaja. Tämä päällikkö oli edustajana äskettäin pidetyssä maakuntaneuvoston kokouksessa, johon korkea-arvoiset päälliköt kokoontuivat Fidžin presidentin johdolla. Esityslistalla oli sapattiasetus, joka muun muassa rajoittaa ulkona liikkumista sunnuntaisin ja josta on tullut vakava kiistakysymys metodisteille.

Kokouksen kuluessa eräs edustaja halusi keskustella ehdotuksesta kieltää Jehovan todistajien toiminta. Päällikkö, jolle johdetaan tutkistelua, puuttui keskusteluun kertoen, että muuan todistaja käy säännöllisesti hänen kotonaan opettamassa hänelle Raamattua. ”Alan pikkuhiljaa ymmärtää, keitä Jehovan todistajat ovat ja miksi heidän oppinsa saa heidät käymään kodeissamme”, päällikkö sanoi. ”Olen myös huomannut, että todistajilla on Raamattunsa mukanaan maanantaista sunnuntaihin, meillä metodisteilla sen sijaan on Raamattumme vain sunnuntaisin. Jehovan todistajat selittävät Raamatun ennustuksia selvästi ja yksityiskohtaisesti.” Sitten hän kysyi edustajalta, joka oli ehdottanut todistajien työn kieltämistä: ”Oletko koskaan avannut oveasi kuunnellaksesi todistajia?”

”En”, vastasi edustaja. ”Sittenhän on typerää kieltää uskontoa, jota et ole edes koskaan kuunnellut”, totesi päällikkö. Sen jälkeen hän teki vastasiirron: ”Ne teistä, jotka ovat kuulleet Jehovan todistajien opetusta ja jotka haluavat heidän jatkavan saarnaamistaan tässä maakunnassa, nostakoot kätensä.” Kaksikymmentä 30 edustajasta nosti kätensä.

Papua-Uusi-Guinea on vastakohtien maa sekä elintason että tapojen suhteen. Vaikka todistaminen suurimmissa kaupungeissa on samanlaista kuin useimmissa länsimaissa, se on aivan erilaista kylissä, joissa vanhat tavat ovat edelleen vallalla. Kun veljet kävivät vapaata aluetta pääosin roomalaiskatolisella seudulla, heitä neuvottiin hankkimaan kyläpäällikön lupa talosta-taloon-työlle, sillä hänellä on ehdoton valta kylässä. Mitä tapahtui, kun todistajat kääntyivät erään kyläpäällikön puoleen?

Ryhmää johtanut veli kertoo: ”Pysäköimme automme niin, etteivät ne näkyneet kylään, ja kolme meistä meni sitten kylään etsimään päällikön taloa. Kyläläiset johdattivat meidät taloon lähelle kylän keskustaa, ja siellä meidät esiteltiin päällikölle ja hänen perheelleen. Hän oli vaikuttava mies, jolla oli tuuhea valkoinen tukka ja päättäväinen olemus – kuten päällikölle sopiikin. Hän oli saanut hyvän koulutuksen ja puhui sujuvasti englantia. Päällikkö käski tuoda kaikki ryhmämme veljet ja sisaret kylään. Sitten hän käski meidän kaikkien istuutua siksi aikaa, kun hän lähetti nuoria miehiä kaikkiin taloihin kertomaan kyläläisille, että heidän pitäisi kuunnella meitä. Niinpä kävimme pareittain seuraavien kahden ja puolen tunnin aikana kaikissa taloissa. Useimmat kyläläiset pyysivät meidät sisään, ja monet ottivat kirjallisuutta. Kun olimme käyneet kaikissa taloissa, päällikkö pyysi meidät jälleen istumaan eteensä. Hän kertoi, ettei hän enää uskonut katolilaisten oppeihin, koska hänestä tuntui, että kristikunnan kirkot olivat ’aivopesseet’ kylän ihmiset. Hän kutsui meidät ystävällisesti käymään kylässä uudelleen ja sanoi, että katolinen pappi antaisi hänen luultavasti kuulla kunniansa, mutta hän ei välittäisi siitä tippaakaan.”

Mastermind on television tietokilpailu, jota voidaan katsoa koko Uudessa-Seelannissa. Ohjelmassa esitetään neljälle kilpailun osanottajalle kysymyksiä heidän itse valitsemaltaan erikoisalalta ja sitten yleistietoudesta. Yksi kilpailijoista, muuan asianajaja, valitsi erikoisaiheekseen ”Jehovan todistajien historia ja opetukset”, joten televisioasemalta pyydettiin haaratoimistoa laatimaan 30 kysymystä ja lähettämään ne sitten käytettäväksi tuossa ohjelmassa.

Ohjelmaa mainostettiin viikon ajan etukäteen, ja joka kerran, ohjelmaa mainostettaessa, Jehovan nimi näkyi luonnollisesti televisioruudussa kymmenientuhansien katsojien silmien edessä. Kun ohjelma lähetettiin, katselijat kuulivat vastaukset muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

Minkä värisestä ja muotoisesta merkistä Jehovan todistajat tunnistettiin natsien keskitysleireissä?

Missä kommunistisessa maassa 94000 Jehovan todistajaa oli konventissa vuoden 1985 elokuussa?

Muut kysymykset liittyivät Vartiotornin raamattukouluun Gileadiin, Seuran presidentteihin, paaluun ja ristiin, Harmagedoniin ja avioeron raamatullisiin perusteisiin.

Haaratoimistosta kirjoitetaan: ”Meitä ilahduttaa kertoa, että todistusta annettiin paitsi televisioyleisölle, myös televisioyhtiön henkilökunnalle, jonka piti tutkia kysymyksiä, sekä ohjelman tuotannossa mukana olleille ihmisille.”

Maat joissa työ on kielletty

”Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin”, sanoi Herra Jeesus. Nykyaikana tähän vainoon sisältyy se, että hänen opetuslastensa työ on kielletty 36 maassa. – Joh. 15:20.

Kuluneen vuoden aikana useissa Afrikan maissa tehtiin joukko aloitteita teokraattista toimintaa vastaan. Erään tällaisen maan haaratoimistosta kirjoitetaan: ”Ryhmä konekiväärein aseistautuneita sotilaita kapusi rakennustyömaamme aidan yli, nujersi vahdin, avasi portit ja siirtyi sisään. Siitä lähtien he ovat olleet siellä, ja kiinteistöä käytetään nyt alokkaiden koulutuspaikkana. Vaikka viranomaisille on lähetetty lukuisia kirjeitä ja asiaan on puututtu diplomaattiteitse, kaikki yritykset kiinteistön ja sinne varastoitujen julkaisujen takaisin saamiseksi ovat toistaiseksi olleet turhia. Neljä kuukautta tuon valtauksen jälkeen oikeusneuvoston puheenjohtaja ja oikeusministeri kehotti sulkemaan kaikki toimintakeskukset ja asettamaan syytteeseen kaikki, jotka tavattaisiin saarnaamasta tätä laitonta uskontoa. Viisi kuukautta myöhemmin samainen oikeusneuvoston puheenjohtaja kutsui koolle kaikkien uskontokuntien edustajien kokouksen. Tuossa kokouksessa hän tuomitsi erityisesti Jehovan todistajat sanoen, että olemme varsinaisia demoneja.”

Silti veljet jatkavat rohkeasti todistamista siellä. Esimerkiksi erään kierrosvalvojan alueella kaikille viranomaisille lähetettiin virallinen tiedonanto, jossa valitettiin todistajien toiminnan lisääntymistä ja muistutettiin viranomaisia kiellosta. Siitä huolimatta kierrosvalvoja päätti mennä erään paikallisen veljen kanssa käymään alueen pormestarin luona. Ennen käyntiä he rukoilivat hartaasti Jehovaa. He eivät tavanneet pormestaria kotoa, joten he menivät hänen toimistoonsa, jossa he selittivät, keitä he olivat. Heidän hämmästyksekseen hän sulki toimistonsa ja kutsui heidät kotiinsa. Veljet tiesivät, että hänen vaimonsa oli äskettäin kuollut, joten he lohduttivat häntä Raamatun avulla. Sitten pormestari kysyi, miksi he jatkoivat saarnaamista, vaikka he tiesivät, että heidän työnsä oli kielletty. He perustelivat toimintaansa käyttäen Raamattua, ja hän otti kirjan ja viisi kirjasta.

Eräässä Aasian maassa työmme on ollut kiellettyä 13 vuotta. Kuluneen palvelusvuoden aikana vastustus veljien työtä kohtaan on lisääntynyt siellä. Silti julistajien määrä on kasvanut 10 prosenttia ja raamatuntutkisteluissa on saatu uusi huippu.

Tässä maassa aloitettiin raamatuntutkistelu erään upseerin vaimolle. Hän ja hänen viisi lastaan alkoivat pian käydä kokouksissa. Aviomies alkoi vastustaa ankarasti; hän jopa löi vaimoaan sotilasvyöllään. Ankaran vastustuksen jatkuessa nainen yritti noudattaa oppimiaan kristillisiä periaatteita. Lopulta se, että hän piti lujasti kiinni hyvästä kristillisestä käytöksestä, teki syvän vaikutuksen hänen mieheensä. Mies on sen jälkeen jäänyt eläkkeelle ja tutkii parhaillaan Raamattua erään veljemme kanssa.

Huolimatta näistä monissa maissa asetetuista kielloista ja niiden mukanaan tuomista rajoituksista, Jehova on runsaasti siunannut kansansa ponnisteluja. Kaiken tämän kautta Jehova on osoittanut, ettei hänen kätensä ole lyhyt. Lampaat ruokitaan, ja monet uudet tunnistavat todellisen toivon lähteen. – Ps. 18:3.

[Alaviitteet]

[Taulukko s. 18]

Puolan piirikonventit 1989

KAUPUNKI PÄIVÄT LÄSNÄ KASTETTUJA

Poznań 4.–6. elokuuta 40442 1525

Katowice 4.–6. elokuuta 65710 2663

Varsova 11.–13. elokuuta 60366 1905

YHTEENSÄ 166518 6093

[Taulukko s. 34–41]

JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUISEN TOIMINNAN RAPORTTI PALVELUSVUODELTA 1989

(Ks. painettu julkaisu)

[Kartta s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

PUOLA

Poznań

Varsova

Katowice

[Kuva s. 6]

Viime palvelusvuonna kastettiin 263855 uutta opetuslasta

[Kuvat s. 13]

Italian ”Jumalisen antaumuksen” konventeissa julkaistaan uusi kirja ”Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia”, ja nuoret näyttävät ylpeinä uusia kirjojaan

Eräässä Yhdysvaltain konventissa julkaistaan kirja ”Raamattu – Jumalan vai ihmisen sana?”

[Kuvat s. 19]

Slaski-stadion Chorzowissa lähellä Katowicea oli täpötäynnä konventtilaisia, ja suuri määrä ihmisiä kastettiin

[Kuvat s. 20]

Itä-Euroopan edustajat olivat riemuissaan saadessaan olla mukana valtavassa ihmisjoukossa Poznańin konventissa, jossa julkaistiin puolaksi uusi kirjanen ”Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen?”

[Kuvat s. 21]

Varsovan stadion oli tupaten täynnä 28 maan edustajia. Joitakin ohjelmajaksoja tulkittiin täällä samanaikaisesti 16 kielelle. Seisomassa ranskankielinen tulkki ja puolalaiset puhujat

[Kuva s. 22]

Palvelijain valmennuskoulun ensimmäinen eurooppalainen kurssi valmistui 18.6.1988 Wienissä, Itävallassa

[Kuvat s. 23]

Yhdysvalloissa palvelijain valmennuskoulun kolmas kurssi valmistui 13.11.1988 ja neljäs kurssi 11.6.1989

[Kuva s. 27]

Mauritiuksen haaratoimistoon kuuluu toimistoja ja asuintiloja. Kiinteistön yhdellä sivulla sijaitsee valtakunnansali

[Kuvat s. 28]

Rehevien trooppisten puutarhojen keskellä sijaitsevat neljä erillistä rakennusta muodostavat El Salvadorin 8900 m2:n kokoisen Beetelin. Rakennuksessa on uusi aula, 200-paikkainen ruokasali ja asunnot 72:lle Beetelin vapaaehtoiselle työntekijälle

[Kuvat s. 29]

Perun haaratoimistossa on uusi varasto ja valtakunnansali sekä 36 uutta huonetta, joten huoneita on kaikkiaan 58. Aula näkyy oikealla

[Kuvat s. 30]

Japanin haaratoimiston uudessa 8-kerroksisessa asuinrakennuksessa on 8980 m2 lattiapinta-alaa ja siihen kuuluu Beetelin vapaaehtoisten työntekijöiden 128 huonetta. Uuden painon lattiapinta-ala on 22600 m². Aula näkyy oikealla