Jeesuksen elämä ja palvelus
Salaa matkalla Jerusalemiin
ON VUODEN 32 syksy, ja lehtimajanjuhla on lähellä. Jeesus on rajoittanut toimintansa pääasiassa Galileaan vuoden 31 pääsiäisen jälkeen, jolloin juutalaiset yrittivät tappaa hänet. Jeesus on käynyt Jerusalemissa sen jälkeen todennäköisesti vain silloin, kun hän on ollut läsnä juutalaisten kolmessa vuotuisessa juhlassa.
Nyt Jeesuksen veljet pyytämällä pyytävät: ”Lähde täältä ja mene Juudeaan.” Jerusalem on Juudean tärkein kaupunki ja koko maan uskonnollinen keskus. Jeesuksen veljet järkeilevät: ”Ei kukaan tee mitään salassa yrittäessään itse olla julkisesti tunnettu.”
Vaikka Jaakob, Simon, Joosef ja Juudas eivät uskokaan vanhemman veljensä Jeesuksen todella olevan Messias, he haluavat hänen näyttävän yliluonnolliset voimansa kaikille juhliin kokoontuneille ihmisille. Mutta Jeesus on selvillä häntä uhkaavasta vaarasta. ”Maailmalla ei ole mitään syytä vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan siitä, että sen teot ovat pahat”, hän sanoo. Niinpä Jeesus kehottaa veljiään: ”Menkää te ylös juhlaan; minä en vielä mene ylös tähän juhlaan.”
Lehtimajanjuhla on seitsemän päivää kestävä juhla, joka loppuu kahdeksantena päivänä juhlallisin menoin. Juhla on merkkinä maanviljelysvuoden päättymisestä, ja se on suuren ilon ja kiitoksen aikaa. Useita päiviä sen jälkeen, kun Jeesuksen veljet ovat lähteneet juhlaan matkalaisten pääjoukon mukana, hän ja hänen opetuslapsensa lähtevät salaa ja pysyttelevät poissa väkijoukoista. He menevät Samarian kautta, sen sijaan että olisivat kulkeneet läheltä Jordanvirtaa sellaista reittiä, jota useimmat ihmiset käyttävät.
Kun Jeesus ja hänen mukanaan kulkevat tarvitsevat majapaikan samarialaisessa kylässä, Jeesus lähettää sanansaattajia edellään tekemään valmisteluja. Mutta kylän asukkaat kieltäytyvät tekemästä mitään Jeesuksen hyväksi saatuaan tietää, että hän on matkalla Jerusalemiin. Närkästyneinä Jaakob ja Johannes kysyvät: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen syöksähtää taivaasta ja tehdä heistä lopun?” Jeesus nuhtelee heitä sellaisen ehdottamisesta, ja he matkustavat toiseen kylään.
Heidän kävellessään tietä pitkin eräs kirjanoppinut sanoo Jeesukselle: ”Opettaja, minä seuraan sinua minne menetkin.”
Jeesus vastaa: ”Ketuilla on luolat, ja taivaan linnuilla lepopaikat, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Jeesus osoittaa, että kirjanoppinut joutuu kokemaan vastoinkäymisiä, jos hänestä tulee Jeesuksen seuraaja. Ja näyttää siltä, että kirjanoppinut on liian ylpeä hyväksyäkseen tällaisen elämäntavan.
Jeesus sanoo eräälle toiselle miehelle: ”Ole minun seuraajani.”
”Salli minun ensin lähteä hautaamaan isäni”, mies vastaa.
”Anna kuolleiden haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa”, Jeesus puolestaan sanoo. Ilmeisestikään tuon miehen isä ei ole vielä kuollut, sillä jos hän olisi, olisi epätodennäköistä, että poika olisi täällä kuuntelemassa Jeesusta. Nähtävästi poika pyytää aikaa odottaakseen isänsä kuolemaa. Hän ei ole valmis panemaan Jumalan valtakuntaa ensi sijalle elämässään.
Kun he jatkavat matkaa Jerusalemiin vievällä tiellä, eräs toinen mies ilmoittaa Jeesukselle: ”Minä kyllä seuraan sinua, Herra, mutta salli minun ensin sanoa jäähyväiset huonekuntalaisilleni.”
Jeesus sanoo vastaukseksi: ”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” Jeesuksen opetuslapsiksi tulevien täytyy keskittää katseensa Valtakunnan palvelukseen. Aivan kuten vaosta tulee helposti mutkikas, ellei kyntäjä katso jatkuvasti suoraan eteenpäin, samoin kuka tahansa, joka katsoo taakseen tähän vanhaan asiainjärjestelmään, saattaa hyvinkin hairahtua pois elämään johtavalta tieltä. Johannes 7:2–10; Luukas 9:51–62; Matteus 8:19–22.
◆ Keitä Jeesuksen veljet olivat, ja mitä he ajattelivat hänestä?
◆ Miksi samarialaiset olivat sangen epäkohteliaita, ja mitä Jaakob ja Johannes halusivat tehdä?
◆ Mitkä kolme keskustelua Jeesus kävi tiellä, ja miten hän tähdensi uhrautuvaisen palveluksen tarpeellisuutta?