Seurakunta ylistäköön Jehovaa
”Tahdon julistaa sinun nimeäsi veljilleni; seurakunnan keskellä minä tahdon ylistää sinua.” (HEPREALAISILLE 2:12)
1, 2. Miksi seurakunta on hyödyllinen järjestely, ja mikä on sen tärkein tehtävä?
KAUTTA historian ihmiset ovat nauttineet toveruudesta ja turvallisuudentunteesta perhepiirissä. Raamatussa mainitaan eräs toinenkin järjestely, jonka piirissä lukemattomat maapallon asukkaat nykyään saavat iloita poikkeuksellisen lämpimästä toveruudesta ja turvallisuudentunteesta. Tämä järjestely on kristillinen seurakunta. Kuulutpa läheiseen, huolehtivaan perheeseen tai et, sinä voit ja sinun tulisi arvostaa sitä, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme seurakuntajärjestelyn välityksellä. Jos jo toimit jonkin Jehovan todistajien seurakunnan yhteydessä, olet todennäköisesti itsekin nähnyt, että sen keskuudessa vallitsee lämmin toveruus ja turvallisuudentunne.
2 Seurakunta ei ole vain jokin samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvien yhteisö tai kerho, jonka jäsenillä on samanlainen tausta tai jotka ovat kiinnostuneita samasta urheilulajista tai harrastuksesta. Seurakuntajärjestelyn tarkoituksena on ennen kaikkea Jehova Jumalan ylistäminen. Näin on ollut jo pitkään, kuten Psalmien kirja osoittaa. Psalmissa 35:18 sanotaan: ”Tahdon kiittää sinua suuressa seurakunnassa, lukuisan kansan keskellä minä ylistän sinua.” Samoin psalmi 107:31, 32 kannustaa: ”Oi kiittäkööt ihmiset Jehovaa hänen rakkaudellisesta huomaavaisuudestaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmisten poikia kohtaan. Ja korottakoot he häntä kansan seurakunnassa.”
3. Mikä on Paavalin mukaan seurakunnan tehtävä?
3 Kristitty apostoli Paavali kiinnitti huomiota erääseen toiseen seurakunnan tärkeään tehtävään, kun hän puhui ”Jumalan huonekunnasta, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja tuki” (1. Timoteukselle 3:15). Mistä seurakunnasta hän puhui? Millä tavoin sanaa ”seurakunta” käytetään Raamatussa? Entä miten seurakuntajärjestelyn tulisi vaikuttaa elämäämme ja siihen, mitä odotamme tulevaisuudelta? Tarkastellaanpa ensin sitä, miten Jumalan sanassa käytetään sanaa ”seurakunta”?
4. Keihin Heprealaiset kirjoitukset useimmiten viittaavat sanalla qa·halʹ?
4 Heprealainen sana qa·halʹ, joka käännetään usein ”seurakunnaksi”, tulee juuresta, joka merkitsee ’kutsua koolle, koota, kokoontua’ (5. Mooseksen kirja 4:10; 9:10). Psalmista sanoi ”seurakunnaksi” taivaan enkeleitä, ja sama sana esiintyy alkukielessä myös silloin, kun puhutaan pahantekijöiden ”joukosta” (Psalmit 26:5; 89:5–7). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sanalla qa·halʹ viitataan kuitenkin useimmiten israelilaisiin. Jumala osoitti, että Jaakobista olisi ”tuleva kansojen koottu joukko” eli seurakunta, kuten tulikin. (1. Mooseksen kirja 28:3; 35:11; 48:4.) Israelilaiset kutsuttiin eli valittiin ”Jehovan seurakunnaksi”, ”tosi Jumalan seurakunnaksi” (4. Mooseksen kirja 20:4; Nehemia 13:1; Joosua 8:35; Miika 2:5).
5. Mikä kreikan sana käännetään tavallisesti ”seurakunnaksi”, ja miten tuota sanaa voidaan käyttää?
5 Vastaava kreikan sana on ek·klē·siʹa. Se on peräisin kahdesta kreikkalaisesta sanasta, joiden merkitys on ’ulos’ ja ’kutsua’. Sitä voidaan käyttää jostakin ei-hengellisestä ryhmästä, kuten siitä Efesoksessa pidetystä ”kokouksesta”, jonka Demetrios yllytti nousemaan Paavalia vastaan (Apostolien teot 19:32, 39, 41). Yleensä Raamatussa kuitenkin käytetään tuota sanaa kristillisestä seurakunnasta. Joissakin käännöksissä se on käännetty ”kirkoksi”, mutta erään Raamatun sanakirjan mukaan se ”ei merkitse milloinkaan – – sitä kirjaimellista rakennusta, mihin kristityt kokoontuivat julkiseen palvontaan” (The Imperial Bible-Dictionary). Mutta kiinnostavaa kyllä, Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset käyttävät sanaa ”seurakunta” ainakin neljässä eri merkityksessä.
Voideltu Jumalan seurakunta
6. Mitä Daavid ja Jeesus tekivät seurakunnassa?
6 Paavali sovelsi psalmissa 22:22 olevat Daavidin sanat Jeesukseen ja kirjoitti: ”’Tahdon julistaa sinun nimeäsi veljilleni; seurakunnan keskellä minä tahdon ylistää sinua lauluin.’ Näin ollen hän [Jeesus] oli velvollinen tulemaan kaikissa suhteissa ’veljiensä’ kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi Jumalaa koskevissa asioissa armollinen ja uskollinen ylimmäinen pappi.” (Heprealaisille 2:12, 17.) Daavid oli ylistänyt Jumalaa muinaisen Israelin seurakunnan keskellä (Psalmit 40:9). Mutta mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että Jeesus ylisti Jumalaa ”seurakunnan keskellä”? Mitä seurakuntaa hän tarkoitti?
7. Miten sanaa ”seurakunta” ensisijaisesti käytetään Kreikkalaisissa kirjoituksissa?
7 Heprealaiskirjeen 2:12, 17:n sanat ovat merkittävät. Ne osoittavat, että laajassa merkityksessä Kristus kuului seurakuntaan, jossa hän julisti Jumalan nimeä veljilleen. Keitä nuo veljet olivat? He kuuluivat ”Abrahamin siemeneen” ja olivat Kristuksen hengellävoideltuja veljiä, ”taivaallisesta kutsumisesta osallisia” (Heprealaisille 2:16–3:1; Matteus 25:40). Kreikkalaisissa kirjoituksissa ”seurakunnalla” tarkoitetaan ensisijaisesti Kristuksen hengellävoideltuja seuraajia ryhmänä. Nämä 144000 voideltua muodostavat ”taivaissa kirjattujen esikoisten seurakunnan” (Heprealaisille 12:23).
8. Mitä Jeesus kertoi kristillisen seurakunnan muodostamisesta?
8 Jeesus kertoi, että tällainen kristillinen ”seurakunta” muodostettaisiin. Noin vuosi ennen kuolemaansa hän sanoi yhdelle apostolilleen: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä Haadeksen portit saa sitä valtaansa.” (Matteus 16:18.) Sekä Pietari että Paavali ymmärsivät aivan oikein, että ennustettu kallio olisi Jeesus itse. Pietari kirjoitti, että ne, jotka rakentuvat tälle Kristus-kalliolle ”elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi”, olivat ”’erikoisomaisuudeksi otettu kansa julistaakseen laajalti sen oivallisuuksia’, joka kutsui” heidät. (1. Pietarin kirje 2:4–9; Psalmit 118:22; Jesaja 8:14; 1. Korinttilaisille 10:1–4.)
9. Milloin Jumalan seurakuntaa alettiin muodostaa?
9 Milloin tästä ”erikoisomaisuudeksi otetusta kansasta” alettiin muodostaa kristillistä seurakuntaa? Se tapahtui helluntaina vuonna 33, jolloin Jumala vuodatti pyhää henkeä Jerusalemiin kokoontuneiden opetuslasten päälle. Myöhemmin samana päivänä Pietari piti vaikuttavan puheen joukolle juutalaisia ja juutalaisuuteen kääntyneitä. Kun hän puhui Jeesuksen kuolemasta, monet saivat piston sydämeensä. Raamattu kertoo, että he katuivat ja heidät kastettiin, ja uuteen, kasvavaan Jumalan seurakuntaan liittyi kolmetuhatta ihmistä. (Apostolien teot 2:1–4, 14, 37–47.) Seurakunta kasvoi, kun yhä useammat juutalaiset ja käännynnäiset tunnustivat, että lihallinen Israel ei ollut enää Jumalan seurakunta. Sen sijaan hengellisestä ”Jumalan Israelista”, joka koostui voidelluista kristityistä, oli tullut Jumalan tosi seurakunta (Galatalaisille 6:16; Apostolien teot 20:28).
10. Millainen suhde Jeesuksella on Jumalan seurakuntaan?
10 Raamatussa tehdään usein ero Jeesuksen ja voideltujen kristittyjen välillä, kuten ilmauksessa ”Kristus ja seurakunta”. Jeesus on tämän hengellävoidelluista kristityistä koostuvan seurakunnan Pää. Paavali kirjoitti, että Jumala ”teki hänet [Jeesuksen] kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa”. (Efesolaisille 1:22, 23; 5:23, 32; Kolossalaisille 1:18, 24.) Nykyään tämän seurakunnan voidelluista jäsenistä on maan päällä vain pieni jäännös. Varmaa kuitenkin on, että heidän Päänsä Jeesus Kristus rakastaa heitä. Hänen tunteitaan heitä kohtaan kuvaillaan Efesolaiskirjeen 5:25:ssä: ”Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta.” Hän rakastaa heitä, koska he hänen esimerkkinsä mukaisesti uhraavat jatkuvasti ”Jumalalle ylistysuhria, toisin sanoen niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään” (Heprealaisille 13:15).
Sanan ”seurakunta” muita käyttötapoja
11. Millä toisella tapaa sanaa ”seurakunta” käytetään Kreikkalaisissa kirjoituksissa?
11 Toisinaan Raamattu käyttää sanaa ”seurakunta” suppeammassa merkityksessä, jolloin se ei tarkoita niiden 144000 voidellun koko ryhmää, joista ”Jumalan seurakunta” koostuu. Paavali kirjoitti esimerkiksi eräälle kristittyjen ryhmälle: ”Pitäkää jatkuvasti vaari siitä, ettei teistä tule kompastumisen aiheita juutalaisille enempää kuin kreikkalaisillekaan eikä Jumalan seurakunnalle.” (1. Korinttilaisille 10:32.) Muinaisessa Korintissa jonkun kristityn sopimaton käytös olisi selvästikin voinut kompastuttaa toisia. Olisiko se kuitenkaan voinut kompastuttaa kaikki kreikkalaiset, juutalaiset tai voidellut Paavalin päivistä meidän aikaamme asti? Ei tietenkään. ”Jumalan seurakunta” näyttää siis tuossa jakeessa tarkoittavan jonakin tiettynä aikana eläviä kristittyjä. Jumalan voidaan sanoa opastavan, tukevan ja siunaavan seurakuntaa eli kaikkia jonakin nimenomaisena aikana eläviä kristittyjä, asuvatpa he missä tahansa. Tai kun puhutaan Jumalan seurakunnassa nykyään vallitsevasta onnellisuudesta ja rauhasta, tarkoitetaan koko kristillistä veljesseuraa.
12. Mikä on kolmas tapa, jolla sanaa ”seurakunta” käytetään Raamatussa?
12 Kolmanneksi Raamattu käyttää sanaa ”seurakunta” tarkoittamaan kaikkia jonkin maantieteellisen alueen kristittyjä. Apostolien tekojen 9:31 kertoo: ”Seurakunta astui kaikkialla Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauhan kauteen.” Tässä mainitulla suhteellisen suurella alueella oli monta kristittyjen ryhmää, mutta niitä kaikkia yhdessä sanottiin ”seurakunnaksi”. Kun otetaan huomioon helluntaina vuonna 33 ja pian sen jälkeen kastettujen määrä, Jerusaleminkin alueella on saattanut kokoontua säännöllisesti enemmän kuin yksi ryhmä (Apostolien teot 2:41, 46, 47; 4:4; 6:1, 7). Herodes Agrippa I hallitsi Juudeaa kuolemaansa saakka vuoteen 44, ja 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:14:stä käy ilmi, että viimeistään vuonna 50 Juudeassa oli useita seurakuntia. Kun Raamattu kertoo, että Herodes ”kävi käsiksi muutamiin seurakuntaan kuuluvista pahoinpidelläkseen heitä”, kyse saattaa siis olla useammasta kuin yhdestä Jerusalemissa kokoontuneesta ryhmästä (Apostolien teot 12:1).
13. Mikä on neljäs ja yleinen tapa, jolla Raamattu käyttää sanaa ”seurakunta”?
13 Sanaa ”seurakunta” käytetään neljännellä ja vieläkin suppeammalla ja yleisemmällä tavalla tarkoittamaan kristittyjä, jotka muodostavat yhden paikallisen seurakunnan ja kokoontuvat esimerkiksi jossakin yksityiskodissa. Paavali käytti kahdesti monikkoa ”Galatian seurakunnat”, joten niitä oli useampia kuin yksi tuossa suurehkossa Rooman provinssissa. Näihin ”seurakuntiin” sisältyivät Antiokian, Derben, Lystran ja Ikonionin seurakunnat, joihin nimitettiin päteviä vanhimpia eli valvojia. (1. Korinttilaisille 16:1; Galatalaisille 1:2; Apostolien teot 14:19–23.) Raamatun mukaan ne kaikki olivat ”Jumalan seurakuntia” (1. Korinttilaisille 11:16; 2. Tessalonikalaisille 1:4).
14. Mitä voimme päätellä siitä, miten sanaa ”seurakunta” käytetään joissakin raamatunkohdissa?
14 Joissakin tapauksissa kristillisiä kokouksia pidettiin pienissä ryhmissä, jotka mahtuivat yksityiskotiin. Silti joitakin näistä ryhmistä sanottiin ”seurakunnaksi”. Tällaisia olivat muun muassa Aquilan ja Priscan talossa samoin kuin Nymfan ja Filemonin taloissa kokoontuneet seurakunnat (Roomalaisille 16:3–5; Kolossalaisille 4:15; Filemonille 2). Tämä varmasti rohkaisee nykyään niitä paikallisseurakuntia, jotka ovat melko pieniä ja joiden kaikki kokoukset saatetaan pitää jossakin yksityiskodissa. Jehova tunnusti tällaiset pienet seurakunnat ensimmäisellä vuosisadalla, ja hän varmasti tunnustaa ne nytkin ja siunaa niitä henkensä välityksellä.
Seurakunnat ylistävät Jehovaa
15. Miten pyhän hengen toiminta ilmeni joissakin varhaiskristillisissä seurakunnissa?
15 Kuten aiemmin todettiin, Jeesus ylisti Jumalaa seurakunnan keskellä psalmin 22:22 täyttymykseksi (Heprealaisille 2:12). Hänen uskollisten seuraajiensa oli määrä tehdä samoin. Kun tosi kristityt ensimmäisellä vuosisadalla voideltiin pyhällä hengellä ja heistä tuli Jumalan poikia ja siten Kristuksen veljiä, henki alkoi vaikuttaa joissakuissa heistä uudella erityisellä tavalla. He saivat hengen ihmelahjoja. Nämä lahjat ilmenivät muun muassa erityistä viisautta tai tietoa osoittavana puheena, kykynä parantaa, profetoida tai jopa ilmaista ajatuksia kielillä, joita he eivät osanneet. (1. Korinttilaisille 12:4–11.)
16. Mikä oli yksi syy hengen ihmelahjojen antamiseen?
16 Paavali sanoi kielilläpuhumisesta: ”Olen laulava ylistystä hengen lahjalla, mutta olen laulava ylistystä myös ymmärrystä käyttäen.” (1. Korinttilaisille 14:15.) Hän tajusi, että toisten oli tärkeää ymmärtää hänen sanansa voidakseen oppia jotakin. Paavalin tavoitteena oli ylistää Jehovaa seurakunnassa. Hän kehotti toisia, joilla oli hengen lahjoja: ”Tavoitelkaa sitä, että teillä on niitä runsaasti seurakunnan rakennukseksi.” Hän puhui tässä paikallisesta seurakunnasta, jonka yhteydessä heidän lahjansa ilmenivät. (1. Korinttilaisille 14:4, 5, 12, 23.) Paavali oli selvästikin kiinnostunut paikallisseurakunnista, ja hän tiesi, että kristityillä olisi niissä kaikissa tilaisuus ylistää Jumalaa.
17. Mistä voimme olla varmoja paikallisseurakuntien suhteen nykyään?
17 Jehova käyttää ja tukee edelleen seurakuntaansa. Hän siunaa maan päällä nykyään olevaa voideltujen kristittyjen ryhmää. Tämä ilmenee siitä, kuinka runsaasti Jumalan kansa saa hengellistä ravintoa (Luukas 12:42). Hän siunaa koko maailmanlaajuista veljesseuraa. Hän siunaa myös paikallisseurakuntia, joissa ylistämme Luojaamme teoin ja hengellisesti rakentavin sanoin. Niissä meitä opetetaan ja valmennetaan niin, että voimme ylistää Jumalaa silloinkin kun emme ole kirjaimellisesti ”seurakunnan keskellä”.
18, 19. Mitä paikallisseurakuntien uskolliset kristityt haluavat tehdä?
18 Apostoli Paavali kehotti Makedoniassa sijaitsevan Filippin seurakunnan kristittyjä: ”Sitä rukoilen jatkuvasti, että – – olisitte täynnä vanhurskauden hedelmää, joka tulee Jeesuksen Kristuksen kautta, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” Tähän sisältyisi se, että he puhuisivat uskostaan Jeesukseen ja suurenmoisesta toivostaan toisille, seurakuntaan kuulumattomille. (Filippiläisille 1:9–11; 3:8–11.) Niinpä Paavali kannustikin kristittyjä veljiään: ”Uhratkaamme aina hänen [Jeesuksen] kauttaan Jumalalle ylistysuhria, toisin sanoen niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” (Heprealaisille 13:15.)
19 Saatko sinä iloa siitä, että Jeesuksen tavoin ylistät Jumalaa ”seurakunnan keskellä”? Käytätkö huuliasi Jehovan ylistämiseen niiden kuullen, jotka eivät ole vielä oppineet tuntemaan ja ylistämään häntä? (Heprealaisille 2:12; Roomalaisille 15:9–11.) Vastauksemme saattaa riippua jossain määrin siitä, mitä ajattelemme oman seurakuntamme osasta Jumalan tarkoituksessa. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelemme sitä, miten Jehova ohjaa ja käyttää paikallisseurakuntia ja miten seurakuntamme tulisi vaikuttaa elämäämme.
Muistatko?
• Miten voidelluista kristityistä koostuva ”Jumalan seurakunta” muodostettiin?
• Millä kolmella muulla tavalla Raamattu käyttää sanaa ”seurakunta”?
• Mitä Daavid, Jeesus ja ensimmäisen vuosisadan kristityt halusivat tehdä seurakunnassa, ja miten tämän tulisi vaikuttaa meihin?
[Kuva s. 21]
Minkä seurakunnan perustus Jeesus oli?
[Kuva s. 23]
Kristittyjen paikalliset ryhmät kokoontuivat ”Jumalan seurakuntina”.
[Kuva s. 24]
Beniniläiskristittyjen tavoin voimme ylistää Jehovaa ”kokoontuneiden joukkojen keskuudessa”.