Puolueettomat kristityt veren tahraamassa maailmassa
”Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.” – 1. MOOSEKSEN KIRJA 9:6.
1. Mitä sellaista maailmassa on tapahtunut vuodesta 1914 lähtien, mikä antaa aihetta huoleen?
SUUNNATTOMAT määrät verta, yli sadan miljoonan ihmisen veri, on vuodatettu sodissa vuodesta 1914 lähtien. Entä miltä tulevaisuus näyttää? Kahden japanilaisen kaupungin tuho vuonna 1945 tukahdutti noin 200 000 ihmisen elämän ja sai lopulta supervallat omaksumaan uuden, mielettömän opin molemminpuolisesta varmistetusta tuhosta (engl. Mutually Assured Destruction, lyhennettynä ”MAD” = hullu). Tällaiselle perustalle rakennettu kauhun tasapaino pohjautuu ydinasevarastoihin, joiden avulla maapallomme voitaisiin tuhota moneen kertaan. Sukellusveneet ovat kuljettaneet näitä pirullisia aseita valtameriin, ja avaruussodan uhka on viime aikoina pahentanut vaaraa. Kauhun tasapainokin järkkyy nykyään perustuksiaan myöten. Onko tästä mielettömyydestä olemassa mitään poispääsyä?
2. Mitä Jeesus ennusti näistä ajoista, mutta mitä hän vakuutti kristityille?
2 Onpa hyvinkin. Se ei kuitenkaan johdu mistään kansojen tekemästä valinnasta. Jeesus ennusti niiden nykyisestä ahdingosta: ”On – – oleva tunnusmerkkejä auringossa ja kuussa ja tähdissä ja maan päällä kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä meren pauhun ja sen kuohunnan vuoksi, samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata, sillä taivaitten voimat järkkyvät.” Jeesus lopetti tuon ennustuksen vakuutukseen, että kristityt, jotka ’pysyvät hereillä, voivat onnistua pääsemään pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua’. – Luukas 21:25, 26, 36.
Pyrkikäämme rauhaan Jumalan kanssa
3. a) Miten kansat palvelevat ”tämän maailman jumalan” etuja? b) Miten Jehova ratkaisee kiistakysymyksen?
3 Kansat, varsinkin ydinasein varustautuneet kansat, ovat kietoutuneet maailmanherruudesta käytävään kilpailuun, joka saattaisi lopulta johtaa maailmantuhoon. Tämä palvelee ”tämän maailman jumalan” etuja. Kansat ”ovat kokoontuneet yhteen Jehovaa vastaan ja hänen voideltuaan [Kristustaan] vastaan”, joka on nyt asetettu valtaistuimelle taivaisiin. Kun Jehova antaa käskyn, Kristus murskaa nuo kansat ikään kuin rautavaltikalla. Silloin täyttyy lupaus: ”Jumala, joka antaa rauhan, murskaa – – pian Saatanan teidän jalkojenne alle.” – 2. Korinttolaisille 4:4, KR; Psalmi 2:2, 6–9, UM; Roomalaisille 16:20.
4. Miten voimme pyrkiä rauhaan Jumalan kanssa? (1. Pietari 3:11)
4 Meidän tulisi puolestamme haluta pyrkiä rauhaan tuon Jumalan kanssa. Miten voimme onnistua siinä? Yksi edellytys on se, että meidän tulisi haluta saada Jumalan näkemys ihmiselämän ja valtimoissamme ja laskimoissamme virtaavan kallisarvoisen elämänveren pyhyydestä.
5. Mitkä esimerkit osoittavat, että Jehova kostaa aiheettoman verenvuodatuksen?
5 Jehova on ihmisen ja sen suurenmoisen verenkierron Luoja, joka kuljettaa ravintoa ihmisruumiiseen pitäen sen siten elossa. Jumalan tarkoitus ei koskaan ollut se, että ihmisverta vuodatettaisiin aiheettomasti. Kainin tehtyä ensimmäisen murhan Jehova sanoi, että Aabelin veri huusi kostoa. Myöhemmin yhdestä Kainin jälkeläisistä, Lemekistä, tuli tappaja, ja hän lausui runon muodossa, että jos hänet itsensä surmattaisiin, tuo verivelka pitäisi kostaa. Turmeltunut maailma täyttyi ajan mittaan väkivallalla. Jehova lähetti vedenpaisumuksen tuhoamaan tuon ensimmäisen ihmismaailman. Vain rauhaisa Nooa, jonka nimi merkitsee ’lepoa’, ja hänen perheensä säilyivät elossa. – 1. Mooseksen kirja 4:8–12, 23, 24; 6:13; 7:1.
6. Mikä on Jumalan laki verestä, ja keitä se sitoo?
6 Jehova ilmoitti silloin Nooalle nimenomaisen tahtonsa veren suhteen. Lausuntonsa huipennukseksi hän sanoi: ”Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.” (1. Mooseksen kirja 9:3–6) Kaikki ihmiset ovat nykyään Nooan jälkeläisiä; siksi tämä elämän kunnioittamista korostava Jumalan laki sitoo kaikkia ihmisiä, jotka haluavat Jumalan hyväksymyksen. Lisäksi kuudes kymmenestä käskystä sanoi: ”Älä tapa.” Verivelka vaatii asianmukaisia toimia ja hyvitystä. – 2. Mooseksen kirja 20:13; 21:12; 5. Mooseksen kirja 21:1–9; Heprealaisille 10:30.
7. a) Miksi oli sopivaa, että Jehova käski Israelin käydä sotaa? b) Mihin sodankäyntiin kristityt osallistuvat nykyään?
7 Koska veren vuodattaminen oli selvästi kielletty, niin miksi Jehova salli ja jopa käski Israelin kansan osallistua sodankäyntiin? Meidän on muistettava, että se oli pyhää sodankäyntiä, jonka välityksellä Jehova, kaiken maan Tuomari, teki lopun demoneja palvovista kansoista. Esimerkiksi kanaanilaisilla ei ollut oikeutta asua Luvatussa maassa, ja he viettivät demonistista, moraalitonta elämää, mikä olisi saattanut Jumalan pyhän kansan vaaraan. Jehova pani maan ’oksentamaan’ nuo turmeltuneet ihmiset asuinsijoiltaan käyttäen siihen teokraattista sodankäyntiä. (3. Mooseksen kirja 18:1–30; 5. Mooseksen kirja 7:1–6, 24) Tämä antaa oikeutuksen kristittyjen nykyiselle hengelliselle sodankäynnille. – 2. Korinttolaisille 10:3–5; Efesolaisille 6:11–18.
8. Mikä osoittaa, että Jumala ei hyväksy viattoman veren vuodattamista?
8 Jehova ei kuitenkaan hyväksynyt mielivaltaista verenvuodatusta. Siksi eräästä Juudan kuninkaasta kirjoitetaan: ”Manasse vuodatti myös sangen paljon viatonta verta, niin että hän sillä täytti Jerusalemin ääriään myöten.” Vaikka Manasse myöhemmin katui ja nöyrtyi Jehovan edessä, tuo verivelka pysyi hänellä ja hänen hallitsijasuvullaan. Manassen jumalaapelkäävä pojanpoika, kuningas Joosia, toimi päättäväisesti puhdistaakseen maan ja ennallistaakseen tosi palvonnan. Hän ei voinut kuitenkaan poistaa tuota verivelkaa. Joosian pojan Joojakimin hallituskaudella Jehova toi Nebukadnessarin Juudaa vastaan toimeenpannakseen tuomion tuolle kansalle. ”Tämä tapahtui Juudalle Herran käskystä; ja näin hän toimitti heidät pois kasvojensa edestä Manassen syntien tähden, kaiken tähden, mitä hän oli tehnyt, ja myöskin viattoman veren tähden, minkä hän oli vuodattanut täyttäessään Jerusalemin viattomalla verellä; sitä ei Herra tahtonut antaa anteeksi.” – 2. Kuningasten kirja 21:16; 24:1–4; 2. Aikakirja 33:10–13.
Kristityille annettu mittapuu
9. Minkä mittapuun Jeesus antoi kristityille veren vuodattamisesta?
9 Tuntuisi johdonmukaiselta, että Jeesus, kristillisyyden Perustaja, antaisi kristityille mittapuun veren vuodattamisen suhteen. Antoiko hän? Pian sen jälkeen kun Jeesus oli asettanut kuolemansa muistonvieton, hän huolehti siitä, että hänen opetuslapsillaan oli mukanaan kaksi miekkaa. Mitä tarkoitusta varten? Juurruttaakseen heidän mieleensä erään tärkeän periaatteen, jota kaikkien kristittyjen piti noudattaa. Kun sotilasjoukko tuli pidättämään Jeesusta Getsemanessa, malttamaton Pietari käytti miekkaa ja iski juutalaisen ylimmäisen papin orjalta, Malkukselta, oikean korvan pois. Eikö sitten ollut jaloa taistella Jumalan Pojan puolesta? Jeesus ei ollut sitä mieltä. Hän paransi orjan korvan ja muistutti Pietaria, että Hänen taivaallinen Isänsä pystyi lähettämään kaksitoista legioonaa enkeleitä Jeesuksen avuksi. Sitten Jeesus esitti seuraavan perusperiaatteen: ”Kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” – Matteus 26:51–53; Luukas 22:36, 38, 49–51; Johannes 18:10, 11.
10. a) Mikä tärkeä periaate esitetään Johanneksen 17:14, 16:ssa ja 18:36:ssa? b) Mikä menettely koitui ensimmäisen vuosisadan kristittyjen pelastukseksi?
10 Ensimmäisen vuosisadan kristityt muistaisivat myöhemmin Jeesuksen Jehovalle esittämän kiihkeän rukouksen, jossa hän sanoi opetuslapsistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” He muistaisivat Jeesuksen Pontius Pilatukselle vastaukseksi esittämän selityksen: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” (Johannes 17:14, 16; 18:36) Noina päivinä juutalaiset ryhmäkunnat taistelivat toisiaan vastaan sekä käyttämällä sanoja että vuodattamalla verta. Jeesuksen opetuslapset eivät kuitenkaan sekaantuneet noihin vallankumoushankkeisiin. Noin 30 vuoden ajan he odottivat Jerusalemissa. Sitten he noudattivat Jeesuksen profeetallista merkkiä ’pakenemalla vuorille’. Heidän puolueeton asenteensa ja pakonsa koitui heidän pelastuksekseen. – Matteus 24:15, 16.
11, 12. a) Minkä ratkaisun Kornelius ja Sergius Paulus joutuivat tekemään tultuaan uskoviksi? b) Mistä he saivat apua tehdäkseen oikean ratkaisun? c) Mitä tämä osoittaa meille nykyään?
11 Joku voi kysyä: ’Mitä on sanottava sadanpäämies Korneliuksesta ja Sergius Pauluksesta, joka toimi armeijan tuella prokonsulina Kyproksessa? Eivätkö nämä miehet olleet armeijan yhteydessä?’ Olivat silloin, kun he ottivat kristillisen sanoman vastaan. Raamattu ei kuitenkaan kerro meille, mitä Kornelius ja muut tekivät kääntymyksensä jälkeen. Epäilemättä Sergius Paulus, joka oli älykäs mies ja ”hämmästyi perin pohjin Jehovan opetuksesta”, tarkasteli pian ansiotyötään vastalöytämänsä uskon valossa ja teki oikean ratkaisun. Kornelius epäilemättä menetteli samalla tavoin. (Apostolien teot 10:1, 2, 44–48; 13:7, 12) Raamattu ei kerro opetuslasten sanoneen heille, mitä heidän piti tehdä. He saattoivat ymmärtää sen tutkimalla itse Jumalan sanaa. – Jesaja 2:2–4; Miika 4:3.
12 Samoin kristittyjen ei tulisi nykyään sanoa henkilökohtaisesti toisille, miten heidän tulisi menetellä kristilliseen puolueettomuuteen liittyvissä kysymyksissä. Jokaisen täytyy tehdä oma ratkaisunsa omantuntonsa ja Raamatun periaatteiden ymmärtämisensä mukaan. – Galatalaisille 6:4, 5.
Nykyaikoina
13. Mitä on sanottava raamatuntutkijain yrityksistä välttää verivelkaa ensimmäisen maailmansodan aikana?
13 Vuonna 1914 astui kaikenkäsittävä sota ensi kertaa maailmannäyttämölle. Kaikki kansojen voimavarat, ihmisten työvoima mukaan luettuna, omistettiin sodankäyntiin. Monet raamatuntutkijat, kuten Jehovan todistajia silloin nimitettiin, yrittivät kiitettävällä tavalla välttää verivelkaa. Heitä vainottiin katkerasti, kuten Jeesus sanoi tapahtuvankin. – Johannes 15:17–20.
14, 15. a) Miten Jehova antoi ohjeita toisen maailmansodan aikana? b) Minkä selvän asenteen Jehovan todistajat silloin omaksuivat? c) Miten he menettelivät tässä päinvastoin kuin maailman uskontoihin kuuluvat?
14 Kun maailmanlaajuinen selkkaus puhkesi jälleen vuonna 1939, Jehova antoi palvelijoilleen selviä ohjeita. Kahden kuukauden kuluttua sodan julistamisesta nämä ohjeet tulivat raamatuntutkisteluaineiston muodossa, jonka otsikkona oli ”Puolueettomuus” ja joka ilmestyi 1. marraskuuta 1939 Vartiotorni-lehdessä (engl.). Kirjoituksen viimeinen lause kuului: ”Kaikki, jotka ovat Herran puolella, pysyvät puolueettomina taisteleviin kansoihin katsoen, koska he ovat täydellisesti ja kokonaan suuren TEOKRAATIN ja hänen Kuninkaansa puolella.”
15 Mikä oli seurauksena? Jehovan todistajat pidättyivät maailmanlaajuisena veljesseurana johdonmukaisesti vuodattamasta verta viattomilta ihmisiltä, joihin kuuluivat heidän toisissa maissa asuvat veljensä. Samaan aikaan kun katolilaiset, protestantit, buddhalaiset ja muut teurastivat toisiaan, Jeesuksen tosi opetuslapset noudattivat hänen uutta käskyään: ”Niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne.” – Johannes 13:34.
16. a) Miten Jehovan todistajat osoittivat olevansa kunnon kansalaisia? b) Miten todistajat maksoivat järkkymättä takaisin Jumalalle sen, mikä on Jumalan, ja mihin se toisinaan johti?
16 Nämä kristityt maksoivat jatkuvasti takaisin keisarille sen, mikä oli keisarin. He noudattivat maan lakeja kunnon kansalaisina. (Matteus 22:17–21; Roomalaisille 13:1–7) Mutta mikä oli vielä tärkeämpää, he maksoivat takaisin Jumalalle sen, mikä kuului hänelle; siihen sisältyi elämänsä vihkiminen hänelle ja kristillinen palvonta. Kun siis keisari vaati sitä, mikä kuului Jumalalle, he toimivat Apostolien tekojen 4:19:ssä ja 5:29:ssä esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Olipa kysymyksessä veren vuodattaminen, taisteluihin liittymätön sotilaallinen työ, vaihtoehtoinen palvelus tai kuvan, esimerkiksi kansallislipun, tervehtiminen, uskolliset kristityt omaksuivat sen asenteen, että tässä asiassa ei ollut mitään keskitietä. Joissakin tapauksissa heidät teloitettiin tämän asenteen vuoksi. – Matteus 24:9; Ilmestys 2:10.
He eivät sovitelleet
17. a) Miten natsit erään kirjan mukaan kohtelivat Jehovan todistajia? b) Miten Jehovan todistajat olivat toisten vastakohta tämän haasteen kohtaamisessa?
17 Eräs äskettäin ilmestynyt kirja (Of Gods and Men) mainitsi, että Hitlerin Kolmannen valtakunnan aikana Jehovan todistajat olivat uskonnollinen ryhmä, joka sai osakseen ”kiihkeintä vastustusta”. Jehovan todistajat eivät sovitelleet. Saksan muihin uskontoihin kuuluneet seurasivat kenttäpappejaan suorittaen siten uskonnollista palvelusta Saksan valtiolle ja saaden poliittisen pedon ”merkin – – oikeaan käteensä tai otsaansa”. (Ilmestys 13:16) He antoivat aktiivisen tukensa oikean käden Saksan poliittiselle koneistolle ja tekivät kantansa selvästi tunnetuksi osoittamalla palvovaa kunnioitusta Hitlerille ja tervehtimällä hakaristilippua.
18. a) Millaisia tietoja on olemassa siitä, olivatko Jehovan todistajat ”poliittisesti ’puolueettomia’”? b) Miten näiden tietojen tulisi vaikuttaa meihin yksilöinä nykyään?
18 Millaisen asenteen tosi kristityt omaksuivat siellä? Edellä mainittu tutkielma jatkoi: ”Vain Jehovan todistajat vastustivat hallitusta. He taistelivat kynsin hampain ja seurauksena oli, että puolet heistä vangittiin ja neljäsosa teloitettiin. – – Päinvastoin kuin [muut uskonnot] he eivät ole maailmallisia siinä mielessä, että he eivät etsi materiaalisen maailman hyväksymystä tai palkintoja eivätkä pidä itseään sen jäseninä. He ovat poliittisesti ’puolueettomia’, koska he kuuluvat jo toiseen maailmaan – Jumalan maailmaan. – – He eivät tavoittele eivätkä tarjoa kompromisseja. – – Armeijassa palveleminen, äänestäminen tai Hitler-tervehdyksen esittäminen olisi merkinnyt tämän maailman vaatimusten pitämistä Jumalan vaatimusten yläpuolella.” Jehovan todistajien pyrkimys rauhaan ja väkivallattomuuteen tunnustettiin jopa keskitysleireissä. Miten niin? ”Vain todistajien sallittiin ajaa SS-vartijoiden parta kaulan katkaisemiseen soveltuvia partaveitsiä käyttäen, sillä vain heistä voitiin olla varmoja, että he eivät tappaisi.”
19. Miten Jehovan todistajat ovat noudattaneet Jeesuksen rohkeaa esimerkkiä, ja mihin se on johtanut?
19 Toisen maailmansodan aikana Jehovan todistajista tuli huomattava esimerkki kristillisestä puolueettomuudesta. Kautta maailman he noudattivat johdonmukaisesti ja rohkeasti Jeesuksen esimerkkiä siten, että he eivät olleet ”osa maailmasta”. He voittivat tämän verivelkaisen maailman, niin kuin Kristus oli voittanut. – Johannes 17:16; 16:33; 1. Johannes 5:4.
Turvan löytäminen vapaana verivelasta
20. a) Miksi on kiireellisen tärkeää paeta väärästä uskonnosta? b) Ainoastaan mistä voidaan nykyään löytää todellinen turvapaikka?
20 Uskonnolliset järjestöt ovat värjänneet historian lehdet punaisiksi vuodattamalla viatonta verta ristiretkillä ”pyhissä” sodissa ja inkvisition avulla. Ne ovat tehneet konkordaatteja verenhimoisten diktaattorien kanssa. Ne ovat antaneet suostumuksensa, kun nuo diktaattorit ovat heittäneet Jehovan todistajia vankiloihin ja keskitysleireihin, joissa monet heistä ovat kuolleet. Ne ovat antaneet auliisti tukensa führereille (johtajille), jotka ovat teloittaneet todistajia ampumalla ja mestaamalla. Nämä uskonnolliset järjestelmät eivät voi paeta Jehovan vanhurskasta tuomiota. Sen toteutuminen ei viivy. Kenenkään vanhurskautta rakastavan ei myöskään tulisi viivytellä lähtöään väärästä uskonnosta – veren tahraamasta ”Suuresta Babylonista” – ja turvan etsimistä Jumalan järjestöstä. – Ilmestys 18:2, 4, 21, 24.
21. Mitä Jumalan turvakaupunkijärjestely esikuvasi?
21 Ennen kuin olemme tutkineet Jumalan sanaa, monet meistä ovat saattaneet vuodattaa ihmisverta tai kuulua verivelkaisiin uskontoihin tai poliittisiin järjestöihin. Tässä suhteessa meitä voitaisiin verrata Israelissa eläneeseen tahattomaan miehentappajaan. Hän saattoi paeta johonkin kuudesta tarkoin määrätystä kaupungista, jossa hän saattoi löytää turvapaikan ja josta hän saattoi lopulta vapautua Israelin ylimmäisen papin kuollessa. Nykyään se merkitsee Jumalan Ylimmäisen Papin, Jeesuksen Kristuksen, aktiivisen palveluksen hyödyn vastaanottamista ja sen alaisuudessa pysymistä. Pysymällä siinä Jumalan voidellun kansan yhteydessä voimme säilyä elossa, kun nykyajan ”verenkostaja”, Kristus Jeesus, toimeenpanee Jumalan tuomion verivelasta. Nykyään Jumalan järjestöön pakenevan ”suuren joukon” täytyy pysyä tuossa turvapaikassa, kunnes Kristus Ylimmäisen Papin asemassaan ’kuolee’ siinä mielessä, että hän saattaa päätökseen lunastustyönsä. – 4. Mooseksen kirja 35:6–8, 15, 22–25; 1. Korinttolaisille 15:22–26; Ilmestys 7:9, 14.
22. Miten YK:n kansat eroavat Jumalan pyhästä kansasta Jesajan 2:4:n suhteen?
22 YK:n aukion seinältä New Yorkissa saatat lukea seuraavat Jesajan 2:4:ään perustuvat sanat: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Mutta kuka toimii noiden sanojen mukaisesti nykyään? Ei ainoakaan niin sanottujen Yhdistyneiden kansakuntien jäsenistä. Vain Jehovan todistajien yli kolme miljoonaa ihmistä käsittävä, rauhaan pyrkivä maailmanlaajuinen ”kansa” on selvästi osoittanut, miten kristillinen puolueettomuus voidaan säilyttää veren tahraamassa maailmassa.
Kertauskysymyksiä
□ Miten voimme pyrkiä rauhaan Jumalan kanssa?
□ Miten Jehova suhtautuu aiheettomaan verenvuodatukseen?
□ Mitä tarkoitetaan kristillisellä puolueettomuudella?
□ Mitä erinomaisia nuhteettomuuden esimerkkejä meillä on?
□ Miten voimme löytää turvapaikan pelastuaksemme?
[Tekstiruutu s. 17]
Kertomus uskosta, rohkeudesta ja nuhteettomuudesta
Kirja New Religious Movements: A Perspective for Understanding Society (Uusia uskonnollisia liikkeitä: Näkökulma joka auttaa ymmärtämään yhteiskuntaa) esittää seuraavia ajatuksia nuhteettomuudesta, jota Jehovan todistajat osoittivat kohdatessaan rohkeasti natsien vainon:
”Kieltäytyessään mukautumasta Jehovan todistajat esittivät haasteen totalitaariselle käsitykselle uudesta yhteiskunnasta, ja tämä haaste samoin kuin sen sitkeä hengissä pysyminen todistettavasti häiritsivät uuden järjestyksen arkkitehtejä. Mitä enemmän todistajia vainottiin, sitä järkkymättömämmin he esittivät todellisen ideologisen haasteen. Vanhat kunnianarvoiset menetelmät, vaino, kidutus, vankeus ja pilkka, eivät käännyttäneet keitään todistajia natsien puolelle, ja todellisuudessa ne vaikuttivat lietsojiaan vastaan. Tämä odottamaton vastus saattoi natsit paniikin valtaan.”
”Näiden kahden, uskollisuudesta kilpailevan ryhmän välinen taistelu oli katkeraa, ja sen teki vielä katkerammaksi se, että vaikka natsit olivat fyysisesti voimakkaampia, he olivat monin tavoin epävarmempia, juurettomampia lujuudessaan oman vakaumuksensa puolesta, epäilevämpiä tuhatvuotisen valtakuntansa säilymisestä. Todistajat eivät epäilleet omia juuriaan, sillä heidän uskonsa oli ollut ilmeinen Aabelin ajasta lähtien. Samalla kun natsien oli tukahdutettava vastustus ja yritettävä saada kannattajansa vakuuttuneiksi lainaamalla usein lahkokristillisyyden kieltä ja kuvailmauksia, todistajat olivat vakuuttuneita jäsentensä totaalisesta ja taipumattomasta uskollisuudesta aina kuolemaan saakka.”
Päivä, jona tämä kristillisen uskollisuuden taistelu on saatettu päätökseensä, tulee olemaan todella onnellinen. (Roomalaisille 8:35–39) Silloin, ”Rauhanruhtinaan”, kirkastetun Jeesuksen Kristuksen, valtakunnan hallitusvallan alaisuudessa, ”herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton”. – Jesaja 9:5, 6.
[Tekstiruutu s. 18]
Nuoria nuhteettomuuden säilyttäjiä
Seuraavassa on lainaus erään eurooppalaisen tarkkailijan äskettäin julkaistusta päiväkirjasta. Se osoittaa, miten nuoret todistajat ovat kohdanneet rohkeasti kiistakysymyksen siitä, että heidän ei tule olla ”osa maailmasta”. – Johannes 17:14.
’1945, 12. maaliskuuta: Sotalakia sovellettiin. Syytettyinä oli kaksi nuorta jehovistia. Syytös: Sotapalveluksesta kieltäytyminen (heidän uskontonsa hengen mukaan). Nuorempi, joka ei ole vielä 20:tä vuotta vanha, tuomittiin 15 vuodeksi vankilaan. Mutta vanhempi tuomittiin kuolemaan, ja hänet vietiin heti kotikaupunkiinsa teloitettavaksi siellä julkisesti varoittavana esimerkkinä. Hän on täällä 14. uhri. Levätköön hän rauhassa. Tämä tapaus on vaikuttanut minuun syvästi. Jehovisteja vastaan ei voi toimia siten. He eivät tehneet tästä pojasta varoittavaa esimerkkiä, vaan marttyyrin. Hän oli terve poika. Olen surullinen hänen vuokseen.
’Iltapäivällä olemme kuulleet yksityiskohtia tämän nuoren miehen teloituksesta, joka tapahtui torilla melko monien ihmisten nähden. Yksi vartioketjussa seisoneista sotilaista ampui itsensä häpeästä ennen teloitusta. Se johtui siitä, että eversti halusi hänen auttavan pyöveliä. Mutta hän ei halunnut tehdä sitä. Mieluummin hän päätti oman elämänsä. Nuori mies itse kuoli rohkeasti. Hän ei sanonut sanaakaan.’
Miten onnellisia sellaiset nuoret tulevatkaan olemaan ylösnousemuksessa siitä, että he valitsivat kuoleman pistimen kokemisen sen sijaan että olisivat menettäneet paikan Jehovan uudessa asiainjärjestelmässä! – Vrt. Hoosea 13:14, UM.