Ole onnellinen – ole suosiollinen ahdistetuille
”Joka halveksii lähimmäistään, tekee syntiä, mutta onnellinen on se, joka on suosiollinen ahdistetuille.” – SANANLASKUT 14:21, UM.
1, 2. Mitä tapahtui kolmelle filippiiniläiselle perheelle, ja mitä kysymyksiä se saa meidät pohtimaan?
KOLME perhettä oli Pangasinanin provinssissa Filippiineillä kristillisessä kokouksessa, kun tuli pääsi irti ja poltti näiden perheiden talot poroksi. Kotiin palattuaan nämä ihmiset havaitsivat olevansa vailla ruokaa ja yösijaa. Saatuaan tietää onnettomuudesta heidän kristityt toverinsa toivat onnettomuuden uhreille nopeasti ruokaa ja järjestivät heidän majoittamisensa toisten seurakuntaan kuuluvien luo. Seuraavana aamuna paikalle saapui kristittyjä, joilla oli mukanaan bamburuokoja ja muita rakennustarvikkeita. Tämä veljellinen rakkaus teki syvän vaikutuksen naapureihin. Myös noihin kolmeen perheeseen tapaus vaikutti suotuisasti. Tuli oli tuhonnut heidän talonsa, mutta heidän uskonsa ja muut kristilliset ominaisuutensa säilyivät ja kasvoivat näiden toisten kristittyjen rakkaudellisen menettelyn ansiosta. – Matteus 6:33; vrt. 1. Korinttolaisille 3:12–14.
2 Eivätkö tällaiset kokemukset lämmitäkin sydäntä? Ne vahvistavat uskoamme ihmisystävällisyyteen ja sitäkin enemmän tosi kristillisyyden voimaan. (Apostolien teot 28:2) Mutta ymmärrämmekö ne raamatulliset perusteet, joiden vuoksi meidän tulee ’tehdä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa’? (Galatalaisille 6:10) Ja miten me henkilökohtaisesti voisimme tehdä enemmän tässä suhteessa?
Oivallinen malli meille
3. Mistä voimme olla varmoja, kun ajattelemme Jehovan huolenpitoa meitä kohtaan?
3 Opetuslapsi Jaakob kirjoittaa: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja on ylhäältä.” (Jaakob 1:17) Miten totta se onkaan, sillä Jehova huolehtii runsaskätisesti hengellisestä ja aineellisesta hyvinvoinnistamme! Mutta minkä hän asettaa ensi sijalle? Hengelliset asiat. Hän antoi meille esimerkiksi Raamatun, josta voimme ammentaa hengellistä opastusta ja toivoa. Tuon toivon keskipisteenä on hänen lahjaksi antamansa Poika, jonka uhrin perusteella voimme saada syntimme anteeksi ja meillä on ikuisen elämän odote. – Johannes 3:16; Matteus 20:28.
4. Mikä ilmaisee, että Jumala on kiinnostunut myös aineellisista tarpeistamme?
4 Jehova on kiinnostunut myös aineellisesta hyvinvoinnistamme. Apostoli Paavali puhui tästä perustellen muinaisen Lystran asukkaille. Vaikka he eivät olleetkaan tosi palvojia, he eivät voineet kieltää, että Luoja ’on tehnyt hyvää antaessaan meille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämemme ruoalla ja hyvällä mielellä’. (Apostolien teot 14:15–17) Jehova huolehtii rakkaudessaan sekä hengellisistä että aineellisista tarpeistamme. Etkö uskokin tämän olevan yksi syy siihen, että hän on ”onnellinen Jumala”? – 1. Timoteukselle 1:11.
5. Mitä voimme oppia siitä, miten Jumala kohteli muinaista Israelia?
5 Se, miten Jumala kohteli muinaista Israelia, valaisee hänen tasapainoista suhtautumistaan sekä palvojiensa hengellisiin tarpeisiin että heidän aineellisiin olosuhteisiinsa. Ensinnäkin hän antoi kansalleen lain. Hänen kuninkaidensa piti valmistaa itselleen oma kappale tuosta laista, ja ihmiset kokoontuivat aika ajoin kuuntelemaan, kun Hänen lakiaan luettiin. (5. Mooseksen kirja 17:18; 31:9–13) Lain mukaan Israelilla piti olla tabernaakkeli tai temppeli ja pappeja hoitamassa uhreja, jotta kansa voisi olla Jumalan suosiossa. Israelilaiset kokoontuivat säännöllisesti hengellisiin juhliin, jotka olivat heidän palvonnassaan vuoden kohokohtia. (5. Mooseksen kirja 16:1–17) Kaiken tämän ansiosta yksityiset israelilaiset saattoivat olla hengellisesti rikkaita Jumalan edessä.
6, 7. Miten Jehova ilmaisi laissa olevansa kiinnostunut israelilaisten fyysisistä tarpeista?
6 Laki ilmaisi kuitenkin myös sen, miten kiinnostunut Jumala on palvelijoidensa ulkoisista olosuhteista. Mieleesi saattavat tulla ne Israelille annetut lait, jotka koskivat terveydenhoitoa ja toimenpiteitä tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi. (5. Mooseksen kirja 14:11–21; 23:10–14) Mutta meidän ei tulisi sivuuttaa Jumalan erikoisjärjestelyjä, jotka hän teki köyhtyneitten ja ahdistettujen auttamiseksi. Huono terveys tai onnettomuus, esimerkiksi tulipalo tai tulva, saattoivat köyhdyttää jonkun israelilaisen. Laissa, jonka Jehova Jumala itse antoi, otettiin huomioon se, etteivät kaikki olisi taloudellisesti yhdenvertaisia. (5. Mooseksen kirja 15:11) Mutta Jehova teki enemmän kuin vain ilmaisi myötätuntoa köyhille ja ahdistetuille. Hän järjesti niin, että he saivat apua.
7 Aivan ensimmäiseksi he tarvitsisivat ruokaa. Siksi Jumala määräsi, että Israelin köyhillä oli vapaus korjata tähteet pelloilta ja viinitarhoista tai öljypuista. (5. Mooseksen kirja 24:19–22; 3. Mooseksen kirja 19:9, 10; 23:22) Jumalan järjestely ei kannustanut ihmisiä laiskuuteen eikä elämään ihmisten almujen varassa silloin, kun he saattoivat tehdä työtä. Jälkikorjuussa olevan israelilaisen piti ponnistella ja kenties uurastaa pitkiä päiviä kuuman auringon alla kootakseen päivän elintarpeet. Meidän ei tulisi kuitenkaan unohtaa, että tällä tavalla Jumala huolehti huomaavaisesti köyhtyneistä. – Vrt. Ruut 2:2–7; Psalmi 69:34; 102:18.
8. a) Mitä juutalaisia yksilöitä kehotettiin tekemään veljilleen? (Vrt. Jeremia 5:26, 28.) b) Vertaa asennetta, jonka Jumala kehotti juutalaisia omaksumaan, nykyään yleiseen asenteeseen.
8 Jehova tähdensi edelleen kiinnostustaan ahdistettuja kohtaan esimerkiksi sillä, mitä hän sanoi Jesajan 58:6, 7:ssä. Kun jotkut itsetyytyväiset israelilaiset teeskentelivät paastoavansa, Jumalan profeetta julisti: ”Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että – – päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?” Jotkut ovat nykyään tarkkoja siitä, ettei heidän tarvitse tinkiä omista mukavuuksistaan. He haluavat auttaa tarpeessa olevaa vain silloin, jos se ei vaadi heiltä henkilökohtaisia uhrauksia eikä tuota heille hankaluuksia. Miten erilaista henkeä Jesajan välityksellä esitetyt Jumalan sanat korostivatkaan! – Ks. myös Hesekiel 18:5–9.
9. Mitä laki neuvoi lainojen antamisesta, ja millaiseen asenteeseen Jumala kannusti?
9 Köyhistä israelilaisista veljistä voitiin huolehtia antamalla heille lainoja. Israelilainen saattoi odottaa korkoa lainatessaan rahaa jollekulle, joka halusi käyttää sitä harjoittaakseen tai laajentaakseen liiketoimintaansa. Mutta Jehova kielsi ottamasta korkoa köyhälle veljelle lainatusta rahasta, sillä muutoin tämä voisi epätoivoissaan tuntea kiusausta väärintekoon. (2. Mooseksen kirja 22:25; 5. Mooseksen kirja 15:7, 8, 11; 23:19, 20; Sananlaskut 6:30, 31) Sen, miten Jumala suhtautui kovaosaisiin, piti olla malli hänen kansalleen. Meille annetaan jopa seuraava lupaus: ”Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.” (Sananlaskut 19:17) Kuvittelehan: voit lainata Jehovalle, ja hän vakuuttaa maksavansa sinulle runsain mitoin takaisin!
10. Mitä voisit kysyä itseltäsi tarkasteltuasi Jumalan esimerkkiä?
10 Meidän kaikkien tulisi näin ollen kysyä: Mitä Jumalan näkökanta ja tapa kohdella ahdistettuja merkitsee minulle? Olenko oppinut hänen täydellisestä mallistaan ja yritänkö jäljitellä sitä? Voinko tässä suhteessa edistyä Jumalan kuvana olemisessa? – 1. Mooseksen kirja 1:26.
Isänsä Poika
11. Miten Jeesuksen asenne sopi yhteen hänen Isänsä asenteen kanssa? (2. Korinttolaisille 8:9)
11 Jeesus Kristus ”on [Jehova] Jumalan kirkkauden heijastuma ja hänen olemuksensa tarkka kuva”. (Heprealaisille 1:3) Siksi odotamme häneltä samanlaista asennetta tosi palvonnasta kiinnostuneisiin kuin oli hänen Isällään. Sellainen hänellä olikin. Jeesus osoitti, että kipeimmin apua kaipaava köyhyys on hengellinen köyhyys: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” (Matteus 5:3; vrt. Luukas 6:20.) Kristus sanoi myös: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” (Johannes 18:37) Siksi häntä ei tunnettukaan etupäässä ihmeidentekijänä eikä parantajana vaan Opettajana. (Markus 10:17–21; 12:28–33) Pane tässä yhteydessä merkille Markuksen 6:30–34. Se kertoo tilanteesta, jossa Jeesus oli yrittänyt irrottaa hiukan aikaa itselleen virkistäytyäkseen. Silloin ”hän näki suuren ihmisjoukon, – – [joka oli] kuin lampaat ilman paimenta”. Mitä hän teki? ”Hän alkoi opettaa heille monia asioita.” Jeesus näki tosiaan vaivaa antaakseen heille sen, mitä he kipeimmin tarvitsivat: totuuden, jonka avulla he saattoivat elää ikuisesti. – Johannes 4:14; 6:51.
12. Mitä voimme oppia Jeesuksen näkemyksistä tarkastellessamme Markuksen 6:30–34:ää ja Markuksen 6:35–44:ää?
12 Vaikka Jeesus keskittikin huomionsa nöyrien juutalaisten hengellisiin tarpeisiin, hän ei jättänyt huomioon ottamatta heidän aineellisia tarpeitaan. Markuksen kertomus osoittaa Jeesuksen panneen valppaasti merkille sen, että ihmiset tarvitsivat kirjaimellista ruokaa. Apostolit ehdottivat ensin, että ihmiset lähetettäisiin pois ’ostamaan itselleen jotakin syötävää’. Jeesus ei suostunut siihen. Silloin apostolit nostivat esiin mahdollisuuden ottaa rahaa mukanaan kuljettamistaan varoista käyttääkseen sen ruoan ostamiseen. Jeesus päätti sen sijaan tehdä kuuluisan ihmeen, jonka avulla hän tarjosi 5 000 miehelle ja mukana olleille naisille ja lapsille yksinkertaisen aterian, johon sisältyi leipää ja kalaa. Jotkut voisivat nykyään ajatella, että Jeesuksen oli helppo täyttää ihmisjoukon tarpeet ihmeen avulla. Meidän ei tulisi kuitenkaan jättää huomioon ottamatta sitä tosiasiaa, että hän tunsi aitoa huolta ja toimi sen mukaan. – Markus 6:35–44; Matteus 14:21.a
13. Millä muilla tavoilla Jeesus osoitti olevansa kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista?
13 Luultavasti olet lukenut evankeliumikirjoituksia, jotka ilmaisevat Jeesuksen osoittaneen myötätuntoa muitakin kovaosaisia kuin köyhiä kohtaan. Hän auttoi myös sairaita ja ahdistettuja. (Luukas 6:17–19; 17:12–19; Johannes 5:2–9; 9:1–7) Eikä hän parantanut vain niitä, jotka sattuivat olemaan hänen lähellään. Joskus hän matkusti sairaan luo auttaakseen häntä. – Luukas 8:41–55.
14, 15. a) Miksi voimme olla varmoja siitä, että Jeesus odotti seuraajiensa tuntevan samanlaista huolta kuin hän tunsi? b) Mitä meidän on hyvä kysyä itseltämme?
14 Mutta olivatko köyhien ja ahdistettujen opetuslasten (tai totuuden etsijöiden) tarpeet vain niiden huolena, jotka saattoivat auttaa heitä suorittamalla ihmeitä? Näin ei ollut. Kaikkien Jeesuksen opetuslasten piti tuntea heistä huolta ja toimia sen mukaisesti. Hän kehotti esimerkiksi erästä rikasta miestä, joka halusi ikuista elämää: ”Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa.” (Luukas 18:18–22) Lisäksi Jeesus neuvoi: ”Kun laitat pidot, kutsu – – köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin. Sillä sinulle maksetaan takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa.” – Luukas 14:13, 14.
15 Koska kristitty on Kristuksen seuraaja, meidän jokaisen tulisi kysyä: Missä määrin jäljittelen sitä, miten Jeesus suhtautui köyhiin, ahdistettuihin ja kovaosaisiin ja miten hän kohteli heitä? Voinko rehellisesti sanoa apostoli Paavalin tavoin: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä”? – 1. Korinttolaisille 11:1.
Paavali – hyvä esimerkki
16. Mistä apostoli Paavali oli erityisen kiinnostunut?
16 Tässä yhteydessä on sopivaa ottaa esiin Paavali, sillä hänkin oli erinomainen esimerkki jäljiteltäväksi. Kuten odottaa saattaa, hän keskitti päähuomionsa toisten hengellisiin tarpeisiin. Hän oli ’lähettiläs Kristuksen sijasta ja pyysi toisia: ”Tulkaa sovitetuiksi Jumalan kanssa.”’ (2. Korinttolaisille 5:20) Paavalin erikoistehtävänä oli saarnata ja muodostaa seurakuntia ei-juutalaisten keskuudessa. Hän kirjoitti: ”Minulle oli uskottu hyvä uutinen ympärileikkaamattomille.” – Galatalaisille 2:7.
17. Mistä tiedämme, että Paavali kiinnitti huomiota myös aineellisiin seikkoihin?
17 Mutta koska Paavali sanoi jäljittelevänsä Kristusta, kiinnittikö hän (Jehovan ja Jeesuksen tavoin) huomiota palvelijatovereidensa fyysisiin kärsimyksiin ja vaikeuksiin? Antakaamme Paavalin itsensä vastata. Hän jatkoi Galatalaiskirjeen 2:9:ssä: ’Jaakob ja Keefas [Pietari] ja Johannes ojensivat minulle ja Barnabaalle yhteisen osallisuuden oikean käden, jotta me menisimme kansojen keskuuteen.’ Sitten heti seuraavassa jakeessa Paavali lisäsi: ”Meidän tulee vain pitää köyhät mielessä. Juuri tämän olen hartaasti pyrkinytkin tekemään.” (Galatalaisille 2:10) Paavali siis ymmärsi, että vaikka hän oli lähetystyöntekijä-apostoli, jolla oli velvollisuuksia monia seurakuntia kohtaan, hänellä ei saanut olla niin kiire, ettei hän olisi ollut kiinnostunut veljiensä ja sisariensa fyysisestä hyvinvoinnista.
18. Keihin ”köyhiin” Paavali todennäköisesti viittasi Galatalaiskirjeen 2:10:ssä, ja miksi heihin olisi tullut kiinnittää huomiota?
18 Todennäköisesti ne ”köyhät”, joista hän puhui Galatalaiskirjeen 2:10:ssä, olivat etupäässä Jerusalemissa ja Juudeassa asuvia juutalaiskristittyjä. Aikaisemmin oli ’kreikankielisten juutalaisten keskuudessa ollut nurinaa hepreankielisiä juutalaisia vastaan, koska heidän leskiään syrjittiin päivittäisessä ruoan jakelussa’. (Apostolien teot 6:1) Mainitessaan siis olevansa kansojen apostoli Paavali ilmaisi selvästi, ettei hän jättänyt huomioon ottamatta ketään kristillisessä veljesseurassa. (Roomalaisille 11:13) Hän tarkoitti myös veljien fyysisiä tarpeita sanoessaan: ”Ettei ruumiissa olisi mitään jakaumaa, vaan että sen jäsenet pitäisivät samaa huolta toisistaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki toiset jäsenet kärsivät sen kanssa.” – 1. Korinttolaisille 12:25, 26.
19. Mitä todisteita meillä on siitä, että Paavalin ja muiden köyhistä tuntema huoli pani heidät toimimaan?
19 Kun Jerusalemin ja Juudean kristityt kärsivät köyhyyden, paikallisen nälänhädän tai vainon vuoksi, jotkin kaukaiset seurakunnat ilmaisivat vastakaikua. Luonnollisesti he muistivat tarpeessa olevia veljiään rukoilemalla heille Jumalan tukea ja lohdutusta. Mutta he eivät jättäneet asiaa siihen. Paavali kirjoitti, että ”Makedoniassa ja Akhaiassa olevat ovat nähneet hyväksi jakaa omastaan avustuksena Jerusalemin pyhien köyhille”. (Roomalaisille 15:26, 27) Ne, jotka antoivat aineellisia lahjoja ahdistetuille veljilleen, ’rikastuivat kaikenlaiseen anteliaisuuteen, mikä saa meidän välityksellämme aikaan kiitoksen ilmaisun Jumalalle’. (2. Korinttolaisille 9:1–13) Eikö se antanutkin heille aihetta onnellisuuteen?
20. Miksi veljet, jotka antoivat avustusta ”köyhille”, saattoivat olla onnellisia?
20 Veljillä, jotka jakoivat varoistaan ”Jerusalemin pyhien köyhille”, oli lisäsyy onnellisuuteen. Ahdistetuista huolehtiminen auttoi avustuksen antajia saamaan Jumalan hyväksynnän. Voimme nähdä syyn siihen, kun panemme merkille, että Roomalaiskirjeen 15:26:ssa ja 2. Korinttolaiskirjeen 9:13:ssa ”avustukseksi” käännettyyn kreikkalaiseen sanaan sisältyy ajatus ”toveruuden merkistä, veljellisen ykseyden todistuksesta, jopa lahjasta”. Sitä käytetään Heprealaiskirjeen 13:16:ssa, jossa sanotaan: ”Älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.”
Tulemmeko olemaan onnellisia?
21. Mihin voimme lopuksi päätellä onnellisuuden saamisemme perustuvan?
21 Tässä kirjoituksessa olemme tarkastelleet Raamatun todisteita siitä, että Jehova Jumala, Jeesus Kristus ja apostoli Paavali pitivät huolta ahdistetuista. Olemme panneet merkille, että he kaikki tajusivat hengellisten tarpeiden vaativan ensisijaisesti huomiota. On kuitenkin myös totta, että he kaikki osoittivat hyvin käytännöllisin tavoin olevansa kiinnostuneita köyhistä, sairaista ja kovaosaisista. He saivat onnellisuutta käytännöllisen avun antamisesta. Eikö sen tulisi pitää yhtä suuressa määrin paikkansa meistä? Apostoli Paavali kehotti meitä ’pitämään mielessä Herran Jeesuksen sanat, kun hän itse sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.”’ – Apostolien teot 20:35.
22. Mitkä tämän asian piirteet ansaitsevat vielä huomiota?
22 Saatat kuitenkin kysyä: Mitä sitten voin henkilökohtaisesti tehdä? Mistä tiedän, ketkä ovat todella tarpeessa? Miten voin tarjota apua tavalla, joka ei yllytä laiskuuteen, joka on huomaavainen ja realistinen, joka ottaa huomioon toisten tunteet ja on tasapainossa kristillisen velvollisuuteni kanssa levittää hyvää uutista. Seuraavassa kirjoituksessa paneudutaan tämän asian eri puoliin ja esitetään perusteet, joiden avulla voit saada lisää onnellisuutta.
[Alaviitteet]
a On kiinnostavaa, että Jeesus itse ei ollut kiusaantunut tai liian ylpeä ottaakseen vastaan aineellista apua toisilta. – Luukas 5:29; 7:36, 37; 8:3.
Huomasitko?
□ Miten Jumala osoittaa olevansa kiinnostunut hengellisistä tarpeistamme samoin kuin fyysisistä tarpeistammekin?
□ Mikä osoittaa, että Jeesus oli kiinnostunut muustakin kuin ihmisten auttamisesta opettamalla heille totuutta?
□ Millaisen esimerkin Paavali antoi köyhiin suhtautumisesta?
□ Mitä voit nähdä tarpeelliseksi tehdä tarkasteltuasi Jehovan, Jeesuksen ja apostoli Paavalin esimerkkejä?
[Kuva s. 15]
Kristittyjen vanhinten ja muiden tulisi soveltaa Luukkaan 14:13, 14:ssä olevaa Jeesuksen neuvoa