Syvempää näkemystä uutisiin
”Syitä vihaan”
Uudessa kirjassaan Raisons de la colère (Syitä vihaan) tunnettu ranskalainen agronomi René Dumont arvostelee terävästi sitä, mitä hän sanoo ”tuotantokulttuurimme täydelliseksi epäonnistumiseksi”. Pariisissa ilmestyvän Le Monde -päivälehden kirja-arvostelu esittää seuraavan yhteenvedon joistakin Dumontin mainitsemista esimerkeistä: ”Sanomalehtipaperin valtavan tarpeen tyydyttämiseksi Kanadassa hakataan vuosittain enemmän puita kuin voidaan kasvattaa tilalle; Neuvostoliitto on kuluttanut loppuun kaksi kolmannesta viljelyskelpoisesta maastaan. Ja jopa Ranskan kerrotaan ’tuhoavan vuosisatojen aikana lannoituksella ja rehuviljelyksellä aikaansaatua maansa hedelmällisyyttä’ käyttämällä kemikaaleja luonnonlannoitteiden sijasta.”
Dumont syyttää teollisuusmaita myös siitä, että ne ovat panneet planeettamme asiat sekaisin tuhlailulla ja tavaroiden huonolla jakamisella. Hän lisää: ”Me olemme hoitaneet maailmantaloutta niin huonosti, että ansaitsemme herruutemme menettämisen.” Hän väittää, että lännen kehitysmalli ”on saattanut kolmannen maailman maiden talouden perikatoon” ja on houkutellut ihmisiä maatalouden kehittämisen parista ”vastenmielisiin kaupunkeihin”, joita on kasvanut kehitysmaihin.
Jos nämä olosuhteet antavat ”syitä vihaan” ihmisille, jotka näkevät vaaran ennalta, niin kuinka paljon suuremmalla syyllä nämä seikat antavat syytä vihaan Hänelle, joka on luonut tämän planeetan? Raamattu kuvaileekin siksi profeetallisesti sitä nopeasti lähestyvää aikaa, jolloin ihmiskunnan tuhoisa toiminta herättää Jumalan ”oman vihan” ja saa hänet ’saattamaan turmioon ne, jotka turmelevat maan’. – Ilmestys 11:18.
Kirkko politiikassa
Kristikunnan kirkot puuttuvat yhä avoimemmin ja hyökkäävämmin tulenarkoihin poliittisiin kiistakysymyksiin. Erikoisartikkelissaan ”Saarnastuolista alas kadulle” Kanadassa ilmestyvä Toronto Star kiinnitti huomiota ”yhä useampiin tapauksiin, joissa kirkon johtajat ovat sekaantuneet” poliittisiin kiistakysymyksiin. Toimittaja Jack Cahill huomautti, että roomalaiskatolisella kirkolla on ”ollut tärkeä osa Filippiinien Ferdinand Marcosin kukistamisessa” ja Jean-Claude Duvalierin hallinnon lopettamisessa Haitissa. Cahill lisäsi: ”Etelä-Afrikassa anglikaaninen arkkipiispa Desmond Tutu – – ja muut papit ovat varoittaneet hallitusta, että he kannustavat vastustamaan valtiota” apartheid-kysymyksessä.
Jotkut pitävät sellaista vastarintatoimintaa kristitylle sopivana, jos sen välityksellä pyritään muuttamaan epäsuosiossa olevaa hallintojärjestelmää tai lakeja. Vaikka on totta, että Jeesus Kristus lähetti seuraajansa kaduille, sen tarkoitus ei ollut pyrkiä saamaan aikaan poliittisia muutoksia. He menivät julkisille paikoille ja ihmisten oville sen sijaan julistamaan taivaallista Valtakuntaa, joka tuo siunauksia ihmiskunnalle. (Matteus 10:5–7; 24:14) Kun Jeesusta Kristusta syytettiin poliittisesta toiminnasta – itsensä tekemisestä kuninkaaksi – hän osoitti selvästi, että sellainen toiminta ei kuulunut hänelle eikä hänen seuraajilleen. Hän sanoi sille, joka oli häntä tuomitsemassa, että ”minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta”. Tämän mukaisesti Jeesuksen tosi seuraajat ovat aina omaksuneet puolueettoman asenteen poliittisiin asioihin nähden, sillä hän sanoi heistä: ”He eivät ole osa maailmasta.” – Johannes 18:36; 17:14.
Kiistanalainen elokuva
Brasilian presidentti José Sarney ryhtyi äskettäin ennenkuulumattomiin toimiin kieltäessään kiistanalaisen elokuvan Hail Mary (Tervehdi Mariaa) esittämisen, mikä sai aikaan vastalauseiden aallon sekä katolisen kirkon sisä- että ulkopuolella. Piispa Mauro Morelli julisti olevansa eri mieltä siitä, että ”katolisen kirkon pitäisi rukoilla valtiovaltaa ryhtymään toimiin uskon puolustamiseksi, kuten tapahtui inkvisition aikana”. Ja liittovaltion edustaja Eduardo Matarazzo Suplicy valitti sitä, että Brasilian presidentti ”taipui kirkon konservatiivisen siiven painostuksen edessä”. ”Olemme jälleen palanneet alttarin ja valtaistuimen liittoon”, kirjoitti Campinasin yliopiston professori Roberto Romano Folha de S. Paulo -sanomalehdessä. ”Se on tapahtunut, vaikka siitä ei ole edes tehty mitään selvää sopimusta, jollainen oli Mussolinin kanssa tehty Lateraanisopimus ja Hitlerin kanssa solmittu konkordaatti. Kaikki on todellakin tapahtunut salavihkaa valtion virastojen suljettujen ovien takana.”
Sellaiset uskonnolliset painostustaktiikat ja niiden synnyttämät reaktiot tuovat mieleen Raamatun eloisan kuvauksen vertauskuvallisesta uskonnollisesta portosta, naisesta, jolla ”on maan kuninkaita ylempi valtakunta”. Kuvauksen mukaan nämä hallitsijat tulevat lopulta ”vihaamaan porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi – – ja polttavat hänet kokonaan tulella”. – Ilmestys 17:1, 2, 15–18.