Vanhimmat, tuomitkaa vanhurskaasti

”Kuulustellessanne veljiänne teidän on tuomittava vanhurskaasti.” (5. MOOSEKSEN KIRJA 1:16, UM.)

 1. Miten valtaa on tuominta-asiassa uskottu, ja mitä tämä merkitsee ihmistuomareille?

KORKEIMPANA Tuomarina Jehova on uskonut tuomintavallan Pojalleen (Johannes 5:27). Kristillisen seurakunnan Päänä Kristus käyttää vuorostaan uskollista ja ymmärtäväistä orjaluokkaa ja sen hallintoelintä nimittämään vanhimpia, jotka joutuvat toisinaan toimimaan tuomareina (Matteus 24:45–47; 1. Korinttolaisille 5:12, 13; Tiitukselle 1:5, 9). Sijaistuomareina näillä on vuorostaan velvollisuus noudattaa tarkasti taivaallisten Tuomareiden, Jehovan ja Kristuksen Jeesuksen, esimerkkiä.

Kristus – Esimerkillinen Tuomari

 2, 3. a) Mikä messiaaninen ennustus paljastaa Kristuksen ominaisuuksia Tuomarina? b) Mitkä seikat ovat erityisesti huomion arvoisia?

² Kristuksesta Tuomarina kirjoitettiin profeetallisesti: ”Hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille.” (Jesaja 11:2–4.)

³ Huomaa, mitkä ominaisuudet tuon ennustuksen mukaan tekevät Kristukselle mahdolliseksi ”tuomita asuttu maa vanhurskaudessa” (Apostolien teot 17:31). Hän tuomitsee Jehovan hengen, jumalallisen viisauden, ymmärryksen, neuvon ja tiedon mukaisesti. Huomaa myös, että hän tuomitsee Jehovan pelossa. Siten Kristuksen ”tuomarinistuin” edustaa ”Jumalan tuomarinistuinta” (2. Korinttolaisille 5:10; Roomalaisille 14:10). Hän tuomitsee juuri sillä tavoin kuin Jumala tuomitsee (Johannes 8:16). Hän ei tuomitse vain ulkonäön tai kuulopuheen perusteella. Hän jakaa oikein oikeutta nöyrille ja vaivaisille. Todella suurenmoinen Tuomari! Hän on erinomainen esimerkki epätäydellisille ihmisille, joita pyydetään toimimaan tuomintatehtävässä nykyään.

Maallisia tuomareita

 4. a) Mikä tulee olemaan yksi niiden 144 000:n tehtävistä Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana? b) Mikä ennustus osoittaa, että jotkut voidelluista kristityistä nimitettäisiin tuomareiksi heidän ollessaan vielä maan päällä?

⁴ Raamattu osoittaa, että voideltujen kristittyjen suhteellisen pieni joukko, joista ensimmäiset olivat 12 apostolia, tulee toimimaan Kristuksen Jeesuksen tuomaritovereina tuhatvuotiskauden aikana (Luukas 22:28–30; 1. Korinttolaisille 6:2; Ilmestys 20:4). Hengellisen Israelin voideltujen jäsenten maan päällä oleva jäännös itse tuomittiin ja ennallistettiin vuosina 1918–19 (Malakia 3:2–4). Tästä hengellisen Israelin ennallistuksesta ennustettiin: ”Minä palautan sinun tuomarisi muinaiselleen ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaan olivat.” (Jesaja 1:26.) Aivan samoin kuin Jehova oli tehnyt ”alkuaan” lihalliselle Israelille, hän on siis antanut ennallistetulle jäännökselle vanhurskaita tuomareita ja neuvonantajia.

 5. a) Ketkä asetettiin tuomareiksi hengellisen Israelin ennallistamisen jälkeen, ja miten heitä kuvaillaan Ilmestyskirjassa? b) Ketkä nykyään auttavat voideltuja valvojia tuomintatyössä, ja miten näitä valmennetaan tulemaan paremmiksi tuomareiksi?

⁵ Aluksi ne viisaat miehet, jotka asetettiin tuomareiksi, olivat kaikki voideltuja vanhimpia (1. Korinttolaisille 6:4, 5). Uskollisten, kunnioitettujen voideltujen valvojien kuvaillaan Ilmestyskirjassa olevan ikään kuin Jeesuksen oikeassa kädessä, toisin sanoen hänen valvonnassaan ja ohjauksessaan (Ilmestys 1:16, 20; 2:1). Vuodesta 1935 lähtien voidellut ovat saaneet uskollisen tuen alati kasvavalta ”suurelta joukolta”, jonka toivona on säilyä elossa ”suuresta ahdistuksesta” ja elää ikuisesti paratiisimaassa (Ilmestys 7:9, 10, 14–17). ”Karitsan häiden” lähestyessä hallintoelin nimittää yhä useampia näistä palvelemaan vanhimpina ja tuomareina Jehovan todistajien yli 66 000 seurakunnassa eri puolilla maailmaa.a (Ilmestys 19:7–9.) Heitä valmennetaan erikoiskouluissa hoitamaan vastuuta ”uuden maan” yhteiskunnassa (2. Pietari 3:13). Valtakunnan palveluskoulu, jota pidettiin monissa maissa vuoden 1991 lopussa, korosti oikeudellisten asioiden asianmukaista käsittelyä. Tuomareina palvelevilla vanhimmilla on velvollisuus jäljitellä Jehovaa ja Kristusta Jeesusta, joiden tuomiot ovat todet ja vanhurskaat (Johannes 5:30; 8:16; Ilmestys 19:1, 2).

Tuomareita jotka vaeltavat peläten

 6. Miksi vanhinten, jotka palvelevat oikeuskomiteoissa, tulisi vaeltaa peläten?

⁶ Jos Kristus itse tuomitsee Jehovan pelossa ja Hänen henkensä avulla, niin kuinka paljon enemmän pitäisikään epätäydellisten vanhinten tehdä niin! Kun heidät määrätään palvelemaan oikeuskomiteassa, heidän täytyy vaeltaa peläten ja pyytää, että ”Isä, joka tuomitsee puolueettomasti”, auttaisi heitä tuomitsemaan vanhurskaasti (1. Pietari 1:17). Heidän pitäisi muistaa, että kysymyksessä on ihmisten elämä, heidän ”sielunsa”, ja että he vanhimpina ”tulevat tekemään tilin” (Heprealaisille 13:17). Tämän huomioon ottaen he varmasti ovat myös Jehovan edessä tilivelvollisia kaikista sellaisista tuomiopäätöksissä kenties tekemistään virheistä, jotka olisi voitu välttää. J. H. A. Ebrard kirjoitti Heprealaiskirjeen 13:17:stä esittämissään huomautuksissa: ”Paimenen velvollisuus on valvoa huostaansa uskottuja sieluja, ja – – hänen täytyy tehdä tili heistä kaikista, myös niistä joiden menettäminen on hänen syytään. Tämä on vakava lausunto. Ajatelkoon jokainen sananpalvelija sitä, että hän on vapaaehtoisesti ottanut tämän pelottavan vastuullisen viran.” (Vrt. Johannes 17:12; Jaakob 3:1.)

 7. a) Mitä nykyisten tuomareiden pitäisi muistaa, ja minkä tulisi olla heidän tavoitteenaan? b) Mitä opetuksia vanhinten tulisi ammentaa Matteuksen 18:18–20:stä?

⁷ Tuomintatehtävässä toimivien vanhinten pitäisi muistaa, että jokaisen tapauksen todelliset Tuomarit ovat Jehova ja Kristus Jeesus. Muista, mitä Israelin tuomareille sanottiin: ”Te ette ole tekemässä ihmisten tuomioita, vaan Herran tuomiota, ja hän on teidän kanssanne, kun te tuomitsette. Hallitkoon siis teitä Herran pelko. – – Näin tehkää, ettette tulisi vikapäiksi.” (2. Aikakirja 19:6–10.) Kunnioittavaa pelkoa tuntien tuomintatehtävässä toimivien vanhinten pitäisi tehdä kaikkensa varmistautuakseen siitä, että Jehova on todella heidän kanssaan, kun he tuomitsevat. Heidän ratkaisunsa tulisi kuvastaa täsmälleen sitä, miten Jehova ja Kristus suhtautuvat asiaan. Mitä he vertauskuvallisesti ”sitovat” (toteavat syylliseksi) tai ”päästävät” (toteavat syyttömäksi) maan päällä, tulisi jo olla sidottua tai päästettyä taivaassa – sen mukaan mitä Jumalan henkeytetyn sanan kirjoituksissa ilmaistaan. Jos he rukoilevat Jehovaa Jeesuksen nimessä, Jeesus tulee olemaan ”heidän keskellään” auttamassa heitä. (Matteus 18:18–20, Viiteraamatun (engl.) alaviite; Vartiotorni, 15. 2. 1988, s. 21.) Oikeuskomitean pitämässä kuulustelussa vallitsevan ilmapiirin pitäisi osoittaa, että Kristus on todella heidän keskellään.

Kokoaikaisia paimenia

 8. Mikä on vanhinten päävastuu laumaa kohtaan sen esimerkin mukaisesti, jonka Jehova ja Jeesus Kristus antavat? (Jesaja 40:10, 11; Johannes 10:11, 27–29.)

⁸ Vanhimmat eivät kaiken aikaa tuomitse. He ovat kokoaikaisia paimenia. He ovat parantajia, eivät rankaisijoita. (Jaakob 5:13–16.) Valvojaa vastaavan kreikkalaisen sanan (e·piʹsko·pos) perusajatus on suojeleva huolenpito. Uuden testamentin teologisessa sanakirjassa (Theological Dictionary of the New Testament) sanotaan: ”Paimen-sanan rinnalla [Pietarin 1. kirjeen 2:25:ssä] termi [e·piʹsko·pos] viittaa valvomalla tai vartioimalla tapahtuvaan paimentamiseen.” Heidän päävastuunsa on tosiaan valvoa ja vartioida lampaita, pitää heidät lauman sisällä.

 9, 10. a) Miten Paavali korosti vanhinten ensisijaista velvollisuutta, ja mikä kysymys voitaisiin siksi aiheellisesti tehdä? b) Mitä Apostolien tekojen 20:29:ssä olevat Paavalin sanat ilmaisevat, ja miten vanhimmat siis voivat yrittää vähentää oikeudellisten tapausten määrää?

⁹ Puhuessaan Efesoksen seurakunnan vanhimmille apostoli Paavali panee painon siihen mihin se kuuluu: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä.” (Apostolien teot 20:28.) Paavali korostaa paimentamista, ei rankaisemista. Joidenkuiden vanhinten olisi hyvä pohtia seuraavaa kysymystä: ”Voisimmeko säästää melkoisesti oikeudellisten tapausten tutkimiseen ja käsittelemiseen tarvittavaa aikaa, jos omistaisimme enemmän aikaa ja voimia paimentamiseen?’

¹⁰ Paavali tosin varoitti ”sortavista susista”. Mutta eikö hän moittinut näitä siitä, että he ”eivät kohtele laumaa hellästi”? (Apostolien teot 20:29.) Ja vaikka hän ilmaisi, että uskollisten valvojien pitäisi karkottaa nämä ”sudet”, niin eivätkö hänen sanansa osoitakin, että vanhinten tulisi kohdella muita lauman jäseniä ”hellästi”? Kun lammas tulee hengellisesti heikoksi ja sortuu tienvarteen, niin mitä hän tarvitsee – lyömistä vai parantamista, rankaisemista vai paimentamista? (Jaakob 5:14, 15.) Vanhinten tulisi siksi varata säännöllisesti aikaa paimennustyöhön. Tämän onnellisena tuloksena voi olla se, että vähemmän aikaa kuluu oikeudellisiin tapauksiin. Epäilemättä vanhinten tulisi olla etupäässä kiinnostuneita huojennuksen ja virvoituksen antamisesta, ja siten he edistävät rauhaa, tyyneyttä ja turvallisuutta Jehovan kansan keskuudessa. (Jesaja 32:1, 2.)

Palveleminen hyvää tekevinä paimenina ja tuomareina

11. Miksi oikeuskomiteoissa palvelevat vanhimmat tarvitsevat puolueettomuutta ja ”ylhäältä tulevaa viisautta”?

¹¹ Tiiviimpi paimentaminen ennen kuin kristitty ottaa väärän askeleen voisi hyvinkin vähentää oikeudellisten tapausten määrää Jehovan kansan keskuudessa. (Vrt. Galatalaisille 6:1.) Mutta inhimillisen synnin ja epätäydellisyyden vuoksi kristityt valvojat voivat aika ajoin joutua käsittelemään väärintekotapauksia. Minkä periaatteiden tulisi opastaa heitä? Ne eivät ole muuttuneet Mooseksen tai varhaiskristittyjen ajoista. Yhä pitää paikkansa se, mitä Mooses sanoi Israelin tuomareille: ”Kuulustellessanne veljiänne teidän on tuomittava vanhurskaasti – –. Ette saa olla puolueellisia tuomitessanne.” (5. Mooseksen kirja 1:16, 17, UM.) Puolueettomuus on tunnusomaista ”ylhäältä tulevalle viisaudelle”, jota oikeuskomiteoissa palvelevat vanhimmat suuresti tarvitsevat (Jaakob 3:17; Sananlaskut 24:23). Sellainen viisaus auttaa heitä näkemään heikkouden ja pahuuden välisen eron.

12. Missä mielessä tuomarien täytyy olla paitsi vanhurskaita miehiä myös hyviä miehiä?

¹² Vanhinten ”on tuomittava vanhurskaasti”, oikeaa ja väärää koskevien Jehovan normien mukaisesti (Psalmi 19:10). Mutta vaikka he yrittävätkin olla vanhurskaita miehiä, heidän pitäisi myös yrittää olla hyviä miehiä ottaen huomioon sen eron, jonka Paavali tekee Roomalaiskirjeen 5:7, 8:ssa. Teoksessa Insight on the Scriptures käsitellään näitä jakeita hakusanassa ”Vanhurskaus”, jossa sanotaan: ”Kreikankielisen sanan käyttötavasta voidaan havaita, että ”hyvänä” ihmisenä tunnettu on hyväntahtoinen (taipuvainen ja halukas tekemään hyvää toisille) ja hyvää tekevä (osoittaa hyvyyttä aktiivisesti toisille). Hän ei huolehdi yksinomaan siitä, että täyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset, vaan menee pidemmälle, koska hänen vaikuttimenaan on tervehenkinen huomaavaisuus toisia kohtaan ja halu olla heille hyödyksi ja avuksi.” (Osa 2, s. 809.) Vanhimmat, jotka eivät ole ainoastaan vanhurskaita vaan myös hyviä, kohtelevat väärintekijöitä huomaavaisella tavalla (Roomalaisille 2:4). Heidän tulisi haluta osoittaa armoa ja sääliä. Heidän tulisi tehdä voitavansa auttaakseen väärintekijää ymmärtämään katumisen tarpeellisuuden, vaikka hän ei ehkä ensin näytä osoittavan vastakaikua heidän yrityksilleen.

Oikea asenne kuulusteluissa

13. a) Kun joku vanhin toimii tuomarina, niin mikä hän ei lakkaa olemasta? b) Minkä neuvon Paavali soveltaa myös oikeuskomitean pitämiin kuulusteluihin?

¹³ Kun tilanne vaatii oikeuskomiteaa pitämään kuulustelun, valvojien ei tulisi unohtaa, että he ovat yhä paimenia, jotka ovat tekemisissä ”hyvän paimenen” alaisuudessa olevien Jehovan lampaiden kanssa (Johannes 10:11). Se mitä Paavali neuvoi säännöllisen avun antamisesta vaikeuksissa oleville lampaille, soveltuu yhtä hyvin oikeuskomitean pitämiin kuulusteluihin. Hän kirjoitti: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi. Kantakaa edelleen toistenne taakkoja ja täyttäkää siten Kristuksen laki.” (Galatalaisille 6:1, 2.)b

14. Miten valvojien pitäisi suhtautua oikeuskomitean kuulusteluihin, ja millainen asenne heillä tulisi olla väärintekijää kohtaan?

¹⁴ Sen sijaan että oikeuskomiteassa palvelevat vanhimmat pitäisivät itseään ylimpinä tuomareina, jotka kokoontuvat langettaakseen rangaistuksen, heidän tulisi pitää kuulustelua yhtenä paimennustyönsä piirteenä. Yksi Jehovan lampaista on vaikeuksissa. Mitä he voivat tehdä pelastaakseen hänet? Onko liian myöhäistä auttaa tätä lammasta, joka on harhautunut pois laumasta? Toivottavasti ei. Vanhinten tulisi suhtautua myönteisesti armon osoittamiseen silloin, kun se olisi paikallaan. Heidän ei suinkaan tulisi madaltaa Jehovan normeja, jos on tehty vakava synti. Mutta tietoisuus kaikista lieventävistä asianhaaroista auttaa heitä osoittamaan armoa, kun se on mahdollista (Psalmi 103:8–10; 130:3). Valitettavasti jotkut väärintekijät ovat niin itsepäisiä asenteessaan, että vanhimmat joutuvat osoittamaan lujuutta, mutta ei kuitenkaan koskaan kovuutta (1. Korinttolaisille 5:13).

Oikeuskomitean pitämien kuulustelujen tarkoitus

15. Mitä tulisi ensin ratkaista, kun yksilöiden välille syntyy vakava ongelma?

¹⁵ Kun yksilöiden välille syntyy vakava ongelma, niin viisaat vanhimmat ottavat ensin selvää siitä, ovatko asianomaiset yrittäneet selvittää asian keskenään Matteuksen 5:23, 24:n tai Matteuksen 18:15:n hengessä. Jos siinä on epäonnistuttu, niin ehkä yhden tai kahden vanhimman antamat neuvot ovat riittäviä. Oikeuskomitean toimenpiteitä tarvitaan vain jos on tehty törkeä synti, joka voisi johtaa erottamiseen (Matteus 18:17; 1. Korinttolaisille 5:11). Oikeuskomitean muodostamiseen täytyy olla pätevät raamatulliset perusteet. (Ks. Vartiotornia 15.9.1989, s. 18.) Kun sellainen muodostetaan, niin tuota nimenomaista tapausta käsittelemään tulisi valita pätevimmät vanhimmat.

16. Mihin vanhimmat pyrkivät oikeuskomitean pitämien kuulustelujen välityksellä?

¹⁶ Mihin vanhimmat pyrkivät oikeuskomitean pitämillä kuulusteluilla? Ensinnäkin on mahdotonta tuomita vanhurskaasti, ellei tiedetä totuutta. Vakavat asiat täytyy tutkia tarkoin, kuten Israelissa tapahtui (5. Mooseksen kirja 13:14; 17:4). Yksi kuulustelun tavoitteista on siis saada selville tapausta koskevat tosiasiat. Mutta tämä voidaan tehdä ja tulisi tehdä rakkaudellisesti (1. Korinttolaisille 13:4, 6, 7). Kun tosiasiat ovat tiedossa, niin vanhimmat tekevät sen mitä on tarpeellista tehdä suojellakseen seurakuntaa ja ylläpitääkseen siinä Jehovan korkeita normeja ja hänen henkensä vapaata virtaamista (1. Korinttolaisille 5:7, 8). Yksi kuulustelun tarkoituksista on kuitenkin pelastaa vaarassa oleva synnintekijä, mikäli se suinkin on mahdollista. (Vrt. Luukas 15:8–10.)

17. a) Miten syytettyä tulisi kohdella kuulustelun aikana, ja mikä tarkoitus silmämääränä? b) Mitä tämä vaatii oikeuskomitean jäseniltä?

¹⁷ Syytettyä ei pitäisi koskaan kohdella muuna kuin Jumalan lampaana. Häntä tulisi kohdella lempeästi. Jos on tehty synti (tai syntejä), niin vanhurskaiden tuomarien tarkoitus on auttaa synnintekijää palautumaan kohdalleen, ymmärtämään tiensä erheellisyys, katumaan ja siten pääsemään ”Panettelijan ansasta”. Se vaatii ”opetustaitoa”, opettamista ”lempeästi”. (2. Timoteukselle 2:24–26; 4:2.) Entä jos synnintekijä sitten tajuaa tehneensä syntiä, on todella saanut piston sydämeensä ja pyytää Jehovalta anteeksi? (Vrt. Apostolien teot 2:37.) Jos komitea on vakuuttunut siitä, että hän vilpittömästi haluaa apua, niin yleensä ei olisi tarpeellista erottaa häntä. (Ks. Vartiotornia 1.5.1983, s. 31, kpl 1.)

18. a) Milloin oikeuskomitean pitäisi osoittaa lujuutta väärintekijän erottamisessa? b) Minkä sydäntäsärkevän tilanteen vuoksi vanhinten pitäisi ponnistella eksyksissä olevien lampaiden hyväksi?

¹⁸ Toisaalta kun oikeuskomitean jäsenet näkevät, että kyseessä on selvästi luopumus, jonka yhteydessä ei ilmene katumusta, tai tahallinen kapinointi Jehovan lakeja vastaan tai silkka pahuus, heidän velvollisuutensa on suojella muita seurakunnan jäseniä erottamalla katumaton rikkoja. Oikeuskomitealla ei ole velvollisuutta järjestää toistuvia tapaamisia väärintekijän kanssa tai panna sanoja hänen suuhunsa saadakseen hänet väen väkisin katumaan, jos häneltä aivan ilmeisesti puuttuu jumalinen murhe.c Viime vuosina on koko maailmassa erotettu suunnilleen yksi prosentti julistajista. Se merkitsee sitä, että noin sadasta laumaan jäävästä lampaasta yksi menetetään – ainakin tilapäisesti. Kun ajattelemme sitä aikaa ja vaivaa, mikä käytetään ihmisen tuomiseksi laumaan, niin eikö olekin sydäntä särkevää tietää, että joka vuosi kymmeniätuhansia ihmisiä ”luovutetaan Saatanalle”? (1. Korinttolaisille 5:5.)

19. Mitä oikeuskomiteassa palvelevien vanhinten ei tulisi koskaan unohtaa, ja minkä tulisi siksi olla heidän tavoitteenaan?

¹⁹ Vanhinten, jotka alkavat käsitellä jotakin oikeudellista tapausta, tulisi muistaa, että seurakunnan useimmissa synnintekotapauksissa on kyse heikkoudesta, ei pahuudesta. Heidän ei tulisi koskaan unohtaa Jeesuksen kuvausta kadonneesta lampaasta. Hän päätti sen sanoihin: ”Minä sanon teille, että näin on taivaassa enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka katuu, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse katumusta.” (Luukas 15:7.) Todellakaan ”Jehova – – ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Pietari 3:9). Tehkööt oikeuskomiteat kautta maailman Jehovan avulla kaikkensa synnyttääkseen iloa taivaassa auttamalla väärintekijöitä ymmärtämään tarpeen katua ja saattaa jalkansa jälleen kapealle tielle, joka johtaa ikuiseen elämään (Matteus 7:13, 14).

[Alaviitteet]

Kertauskysymyksiä

◻ Mistä vanhinten tulisi olla Suuren Paimenen ja Hyvän Paimenen esimerkin mukaan ensisijaisesti kiinnostuneita?

◻ Millä tavoin vanhimmat voivat pyrkiä vähentämään oikeustapausten määrää?

◻ Missä mielessä tuomarien ei tule olla ainoastaan vanhurskaita vaan myös hyviä?

◻ Miten väärintekijää pitäisi kohdella kuulustelun aikana, ja minkä tulisi olla sen tarkoituksena?

◻ Miksi erottamiseen turvaudutaan vasta viimeisenä keinona?

[Kuva s. 16]

Edeltäkäsin tapahtuvan paimentamisen avulla voidaan välttyä monilta oikeudellisilta tapauksilta

[Kuva s. 18]

Oikeuskomitean pitämän kuulustelun aikanakin vanhinten tulisi yrittää saattaa väärintekijä kohdalleen lempeyden hengessä