Taivas

Määritelmä: Jehova Jumalan ja uskollisten henkiluomusten asuinpaikka; ihmissilmille näkymätön alue. Raamattu käyttää sanoja ”taivas” ja ”taivaat” myös monenlaisissa muissa merkityksissä, esimerkiksi edustamaan Jumalaa itseään, hänen uskollisten henkiluomustensa muodostamaa järjestöä, Jumalan suosion asemaa, maata ympäröivää kirjaimellista kaikkeutta, kiertotähti Maata ympäröivää avaruutta, Saatanan vallan alaisuudessa olevia ihmishallituksia ja vanhurskasta uutta taivaallista hallitusta, johon Jehova on valtuuttanut Jeesuksen Kristuksen ja hänen perijätoverinsa.

Olemmeko me kaikki olleet henkimaailmassa ennen ihmisiksi syntymistämme?

Joh. 8:23: ”[Jeesus Kristus sanoi:] ’Te olette siitä, mikä on alhaalla; minä olen siitä, mikä on ylhäällä. Te olette tästä maailmasta; minä en ole tästä maailmasta.’” (Jeesus tuli henkimaailmasta. Mutta kuten Jeesus sanoi, muut ihmiset eivät tulleet.)

Room. 9:10–12: ”Rebekalle sikisi kaksoset – – kun he eivät olleet vielä syntyneetkään eivätkä olleet harjoittaneet mitään hyvää eivätkä pahaa, niin jotta Jumalan tarkoitus valinnan suhteen olisi edelleen riippuvainen, ei teoista, vaan Kutsujasta, hänelle sanottiin: ’Vanhempi tulee olemaan nuoremman orja.’” (Jos kaksoset Jaakob ja Esau olisivat eläneet aikaisemmin henkimaailmassa, he olisivat varmasti luoneet käytöksellään itselleen jonkinlaisen maineen. Mutta heillä ei ollut sellaista mainetta, ennen kuin he syntyivät ihmisiksi.)

Pääsevätkö kaikki hyvät ihmiset taivaaseen?

Apt. 2:34: ”Daavid [jonka Raamattu sanoo olleen ’Jehovan sydämen mukainen mies’] ei todellakaan noussut taivaisiin.”

Matt. 11:11: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisempikin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” (Johannes ei siis mennyt taivaaseen, kun hän kuoli.)

Ps. 37:9, 11, 29: ”Pahantekijät karsitaan pois, mutta ne, jotka panevat toivonsa Jehovaan, saavat omistaa maan. – – sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta. Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.”

Jos Aadam ei olisi tehnyt syntiä, olisiko hän lopulta mennyt taivaaseen?

1. Moos. 1:26: ”Jumala sanoi edelleen: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja vallitkoot he meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia ja kotieläimiä ja koko maata sekä kaikkia muita liikkuvia eläimiä, jotka maan päällä liikkuvat.’” (Jumalan tarkoitus oli siis se, että Aadam huolehtisi maasta ja siinä olevasta eläinelämästä. Hänen taivaaseen menemisestään ei sanota mitään.)

1. Moos. 2:16, 17: ”Jehova Jumala antoi ihmiselle myös tämän käskyn: ’Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.’” (Jehovan alkuperäinen tarkoitus ei ollut, että ihminen joskus kuolisi. Tähän lainattu Jumalan käsky osoittaa hänen varoittaneen ihmisiä menettelystä, joka johtaisi kuolemaan. Kuoleman piti olla rangaistus tottelemattomuudesta, ei ovi taivaassa saatavaan parempaan elämään. Tottelevaisuus olisi palkittu jatkuvalla elämällä, ikuisella elämällä, paratiisissa, jonka Jumala oli antanut ihmiselle. Ks. myös Jes. 45:18.)

Täytyykö ihmisen päästä taivaaseen saadakseen todella onnellisen tulevaisuuden?

Ps. 37:11: ”Sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.”

Ilm. 21:1–4: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, – – minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.’”

Miika 4:3, 4: ”He eivät nosta miekkaa, kansakunta kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa. Ja he istuvat todella kukin viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan saata heitä vapisemaan, sillä niin on puhunut armeijoiden Jehovan suu.”

Avasiko Jeesus tien taivaaseen niille, jotka olivat kuolleet ennen hänen itsensä kuolemaa?

Mitä 1. Pietarin kirjeen 3:19, 20 merkitsee? ”Tässä tilassa [henkenä, ylösnousemuksensa jälkeen] hän [Jeesus] myös meni ja saarnasi vankilassa oleville hengille, jotka olivat kerran olleet tottelemattomia, kun Jumalan kärsivällisyys odotti Nooan päivinä, jolloin rakennettiin arkkia, jossa muutamat, toisin sanoen kahdeksan sielua [”sielua”, KR-38; ”ihmistä”, TEV, JB], vietiin turvallisesti veden läpi.” (Olivatko nuo ”vankilassa olevat henget” niiden ihmisten sieluja, jotka olivat kieltäytyneet ottamasta huomioon Nooan saarnaamista ennen vedenpaisumusta, ja oliko tie taivaaseen nyt avoinna heille? 2. Pietarin kirjeen 2:4:n ja Juudaan kirjeen 6. jakeen vertaaminen 1. Mooseksen kirjan 6:2–4:ään osoittaa, että nämä henget olivat Jumalan enkelipoikia, jotka olivat aineellistuneet ja menneet naimisiin Nooan päivinä. 1. Pietarin kirjeen 3:19, 20:ssä ”henkiä” vastaava kreikkalainen sana on pneuʹma·sin, kun taas ”sieluiksi” käännetty sana on psy·khaiʹ. ”Henget” eivät olleet ruumiista lähteneitä sieluja, vaan tottelemattomia enkeleitä; tässä mainitut ”sielut” olivat eläviä ihmisiä, Nooa ja hänen perheensä. ”Vankilassa oleville hengille” saarnatun sanoman on siksi täytynyt olla tuomiosanoma.)

Mitä 1. Pietarin kirjeen 4:6 tarkoittaa? ”Tätä vartenhan hyvä uutinen julistettiin kuolleillekin, jotta heidät tuomittaisiin lihaan nähden ihmisten näkökannalta, mutta jotta he eläisivät henkeen nähden Jumalan näkökannalta.” (Olivatko nämä ”kuolleet” ihmisiä, jotka olivat kuolleet ennen Kristuksen kuolemaa? Kuten on jo osoitettu, kuolleet eivät ole ”vankilassa olevia henkiä”. Nuo henget olivat tottelemattomia enkeleitä. Eikä saarnaaminen olisi hyödyttänyt fyysisesti kuolleita ihmisiä, koska Saarnaajan 9:5 sanoo, että he ”eivät tiedä yhtään mitään”, ja psalmi 146:4 lisää, että kuolemassa ihmisen ”ajatukset häviävät”. Mutta Efesolaiskirjeen 2:1–7, 17 puhuu ihmisistä, jotka olivat hengellisesti kuolleita ja jotka tulivat hengellisesti eloon, koska he ottivat hyvän uutisen vastaan.)

Esitetäänkö taivaallinen elämä ”Uudessa testamentissa” kaikkien kristittyjen toivoksi?

Joh. 14:2, 3: ”Isäni talossa on monta asuinsijaa. Ellei olisi, niin olisin sanonut sen teille, sillä olen menossa valmistamaan teille sijaa. Ja jos menen ja valmistan teille sijan, niin tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Jeesus osoittaa tässä, että hänen uskolliset apostolinsa, joille hän puhui, olisivat aikanaan hänen Isänsä ”talossa”, taivaassa, Jeesuksen kanssa. Mutta hän ei tässä sano, kuinka monta muuta heidän lisäkseen menisi taivaaseen.)

Joh. 1:12, 13: ”Kaikille niille, jotka ottivat hänet [Jeesuksen] vastaan, hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi, koska he uskoivat hänen nimeensä, eivätkä he syntyneet verestä eivätkä lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Huomaa, että tekstiyhteys viittaa jakeessa 11 Jeesuksen ”omiin”, juutalaisiin. Kaikki ne, jotka ottivat hänet vastaan hänen tullessaan heidän luokseen ensimmäisellä vuosisadalla, tulivat Jumalan lapsiksi, ja heidän odotteenaan oli taivaallinen elämä. Raamatunkohdassa olevat verbit ovat menneessä aikamuodossa, joten tämä kohta ei viittaa kaikkiin ihmisiin, joista on tullut kristittyjä sen jälkeen.)

Room. 8:14, 16, 17: ”Kaikki ne, joita Jumalan henki johdattaa, ovat Jumalan poikia. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta perijätovereita Kristuksen kanssa, edellyttäen että kärsimme yhdessä, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” (Tämän kirjoittamisen aikaan piti paikkansa, että kaikki, joita Jumalan henki johdatti, olivat Jumalan lapsia, joilla oli toivo tulla kirkastetuksi Kristuksen kanssa. Mutta tämä ei ollut aina pitänyt paikkaansa. Luukkaan 1:15 sanoo, että Johannes Kastaja olisi täynnä pyhää henkeä, mutta Matteuksen 11:11 osoittaa selvästi, ettei hänellä ole osallisuutta taivaallisen Valtakunnan kirkkauteen. Samoin olisi myös taivaallisen Valtakunnan perillisten kokoamisen jälkeen toisia, jotka palvelisivat Jumalaa hänen Poikansa seuraajina, mutta joilla ei kuitenkaan olisi osallisuutta taivaalliseen kirkkauteen.)

Mitä nimenomaisia viittauksia ”Uudessa testamentissa” on siihen, että kristityt palkittaisiin ikuisella elämällä maan päällä?

Matt. 5:5: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.”

Matt. 6:9, 10: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Mikä on Jumalan tahto maan suhteen? Mitä 1. Mooseksen kirjan 1:28 ja Jesajan 45:18 osoittavat?)

Matt. 25:31–33, 40, 46: ”Kun Ihmisen Poika saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu loistoisalle valtaistuimelleen. Ja kaikki kansakunnat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. – – kuningas sanoo heille [lampaille] vastaukseksi: ’Totisesti minä sanon teille: sen, mitä teitte yhdelle vähäisimmistä näistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.’ Ja nämä [vuohet] menevät ikuiseen pois karsiintumiseen, mutta vanhurskaat [lampaat] ikuiseen elämään.” (Huomaa, että nämä ”lampaat” eivät ole samoja kuin Kuninkaan veljet, jotka ovat ”taivaallisesta kutsumisesta osalliset” [Hepr. 2:10–3:1]. Nämä lampaankaltaiset olisivat kuitenkin elossa Kristuksen ollessa valtaistuimellaan ja joidenkuiden hänen ”veljiensä” kokiessa yhä vaikeuksia maan päällä.)

Joh. 10:16: ”Minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda, ja ne kuuntelevat minun ääntäni, ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.” (Keitä nämä ”muut lampaat” ovat? He ovat Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, seuraajia, mutta he eivät ole ”uuden liiton” lammastarhassa, eikä heillä ole toivoa taivaallisesta elämästä. He tulevat kuitenkin läheiseen yhteyteen tuohon lammastarhaan kuuluvien kanssa.)

2. Piet. 3:13: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (Myös Ilm. 21:1–4.)

Ilm. 7:9, 10: ”Tämän jälkeen [sen jälkeen kun apostoli Johannes näki ”sinetöityjen” täyden määrän, joka oli ”ostettu maasta” olemaan Kristuksen kanssa taivaallisella Siioninvuorella; ks. Ilm. 7:3, 4; 14:1–3] minä näin, ja katso, suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä seisoi valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkoisiin vaatteisiin, ja heidän käsissään oli palmunoksia. Ja he huutavat jatkuvasti suurella äänellä sanoen: ’Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.’”

Kuinka monelle Raamattu esittää taivaallisen elämän toivon?

Luuk. 12:32: ”Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

Ilm. 14:1–3: ”Minä näin, ja katso, Karitsa [Jeesus Kristus] seisoi Siioninvuorella [taivaassa; ks. Hepr. 12:22–24] ja hänen kanssaan sataneljäkymmentäneljätuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. – – Ja he laulavat ikään kuin uutta laulua – –, eikä kukaan kyennyt oppimaan sitä laulua paitsi ne sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka on ostettu maasta.”

Ovatko nuo 144000 vain luonnollisia juutalaisia?

Ilm. 7:4–8: ”Minä kuulin sinetöityjen luvun, sataneljäkymmentäneljätuhatta, sinetöidyt kaikista Israelin poikien heimoista: Juudan – –, Ruubenin – –, Gadin – –, Asserin – –, Naftalin – –, Manassen – –, Simeonin – –, Leevin – –, Isaskarin – –, Sebulonin – –, Joosefin – –, Benjaminin heimosta.” (Nämä eivät voi olla luonnollisen Israelin heimoja, koska siihen ei koskaan kuulunut Joosefin heimoa, tässä ei ole lueteltu Efraimin eikä Danin heimoja ja leeviläiset asetettiin erikseen palvelemaan temppelin yhteydessä, mutta heitä ei laskettu yhdeksi 12 heimosta. Ks. 4. Moos. 1:4–16.)

Room. 2:28, 29: ”Ei se ole juutalainen, joka on sellainen ulkonaisesti, eikä ympärileikkaus ole se, mikä on ulkonaisesti lihassa, vaan se on juutalainen, joka on sellainen sisäisesti, ja hänen ympärileikkauksensa on sydämen ympärileikkaus hengen vaikutuksesta eikä kirjoitetun lakikokoelman vaikutuksesta.”

Gal. 3:26–29: ”Te olette näet kaikki Jumalan poikia Kristukseen Jeesukseen kohdistuvan uskonne välityksellä. – – Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miespuolista eikä naispuolista, sillä te olette kaikki yhtä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Sitä paitsi jos te kuulutte Kristukselle, niin olette todella Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen kannalta katsoen.”

Onko luku 144000 vain vertauskuvallinen?

Vastaus ilmenee siitä, että mainittuaan täsmälleen nuo 144000 Ilmestyksen 7:9 puhuu ”suuresta joukosta, jota kukaan ei kyennyt laskemaan”. Jos luku 144000 ei olisi kirjaimellinen, ei olisi mielekästä asettaa sitä ”suuren joukon” vastakohdaksi. Se, että pitää tuota lukua kirjaimellisena, on sopusoinnussa Matteuksen 22:14:n kanssa, jossa Jeesus sanoo taivasten Valtakunnasta: ”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.”

Menevätkö myös siihen ”suureen joukkoon” kuuluvat, josta puhutaan Ilmestyksen 7:9, 10:ssä, taivaaseen?

Ilmestys ei sano heistä, niin kuin se sanoo 144000:sta, että heidät on ”ostettu maasta” olemaan Kristuksen kanssa taivaallisella Siioninvuorella (Ilm. 14:1–3).

Se, että heidän kuvaillaan ’seisovan valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä’, ei välttämättä osoita paikkaa, vaan hyväksyttyä tilaa (vrt. Ilm. 6:17; Luuk. 21:36). Ilmaus ”valtaistuimen edessä” (kreik. e·nōʹpi·on tou throʹnou; kirjaimellisesti ”valtaistuimen näkyvissä”) ei vaadi, että he ovat taivaassa. Heidän asemansa on yksinkertaisesti sellainen, että he ovat Jumalan ”näkyvissä”, hänen joka sanoo katselevansa taivaasta ihmisten poikia (Ps. 11:4; vrt. Matt. 25:31–33; Luuk. 1:74, 75; Apt. 10:33).

Se ’suuri ihmisjoukko taivaassa’, johon Ilmestyksen 19:1, 6 viittaa, ei ole sama kuin Ilmestyksen 7:9:n ”suuri joukko”. Taivaassa olevien ei kuvailla olevan ”kaikista kansakunnista”, eikä heidän sanota lukevan pelastustaan Karitsan ansioksi; he ovat enkeleitä. Ilmausta ”suuri ihmisjoukko” käytetään Raamatussa erilaisissa tekstiyhteyksissä (Mark. 5:24; 6:34; 12:37).

Mitä taivaaseen menevät tekevät siellä?

Ilm. 20:6: ”He tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.” (Myös Dan. 7:27.)

1. Kor. 6:2: ”Ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman?”

Ilm. 5:10: ”Sinä teit heidät valtakunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme, ja heidän on määrä hallita kuninkaina maata [”maan päällä”, KR-92, KR-38; ”maailmaa”, UTN, EU].” (Sama kreikkalainen sana ja kieliopillinen rakenne esiintyy Ilmestyksen 11:6:ssa. KR-92, KR-38, UTN ja EU kääntävät kaikki sen ”maata”.)

Kuka valitsee ne, jotka menevät taivaaseen?

2. Tess. 2:13, 14: ”Me olemme kuitenkin velvollisia aina kiittämään Jumalaa teistä, Jehovan rakastamat veljet, koska Jumala valitsi teidät alusta pitäen pelastukseen pyhittämällä teidät hengellä ja uskollanne totuuteen. Tähän hän kutsui teidät julistamamme hyvän uutisen välityksellä Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden hankkimiseksi.”

Room. 9:6, 16: ”Eivät kaikki, jotka polveutuvat Israelista, ole todellisuudessa ’Israel’. – – se ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka on armollinen.”