Kristitty perhe auttaa iäkkäitä

”Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.” (PSALMIT 71:9.)

 1. Miten iäkkäitä kohdellaan monissa kulttuureissa?

”TUTKIMUSTEN mukaan lähes kuusi seitsemästä (86 %) pahoinpidellystä vanhuksesta on saanut tällaista huonoa kohtelua osakseen omilta lähisukulaisiltaan”, sanottiin The Wall Street Journal -sanomalehdessä. Modern Maturity -nimisessä aikakauslehdessä mainittiin: ”Vanhusten pahoinpitely on vain viimeksi esiin tullut [perheväkivallan] piirre, joka paljastetaan nyt valtakunnallisten sanomalehtien sivuilla.” Iäkkäistä on tullut törkeän pahoinpitelyn ja laiminlyönnin uhreja monissa kulttuureissa. Elämme tosiaankin aikaa, jolloin monet ovat ”itserakkaita – – kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä” (2. Timoteukselle 3:1–3).

 2. Miten Jehova Raamatun heprealaisten kirjoitusten perusteella suhtautuu iäkkäisiin?

² Muinaisessa Israelissa iäkkäitä ei saanut kohdella tällä tavalla. Laissa sanottiin: ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.” Viisauksia sisältävässä henkeytetyssä Sananlaskujen kirjassa neuvotaan: ”Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.” Eräs sananlasku kehottaa: ”Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta.” Mooseksen laissa opetettiin kunnioittamaan ja pitämään suuressa arvossa kumpaankin sukupuoleen kuuluvia vanhuksia. Jehova haluaa selvästikin, että iäkkäille osoitetaan kunnioitusta. (3. Mooseksen kirja 19:32; Sananlaskut 1:8; 23:22.)

Iäkkäistä huolehtiminen Raamatun aikoina

 3. Miten Joosef ilmaisi myötätuntoa vanhaa isäänsä kohtaan?

³ Kunnioitusta ei ollut määrä osoittaa ainoastaan sanoin vaan myös huomaavaisin teoin. Joosef suhtautui vanhaan isäänsä erittäin myötätuntoisesti. Hän halusi Jaakobin matkustavan Kanaanista Egyptiin, noin 300 kilometrin matkan. Joosef lähetti siksi Jaakobille ”kymmenen aasia, jotka olivat kuormitetut Egyptin parhaimmilla tavaroilla, ja kymmenen aasintammaa, jotka kantoivat viljaa ja leipää sekä eväitä hänen isälleen matkaa varten”. Kun Jaakob saapui Gooseniin, Joosef meni häntä vastaan, lankesi ”hänen kaulaansa ja itki kauan hänen kaulassaan”. Joosef ilmaisi syvää kiintymystä isäänsä kohtaan. Miten innoittava esimerkki iäkkäistä huolehtimisesta! (1. Mooseksen kirja 45:23; 46:5, 29.)

 4. Miksi Ruut antoi erinomaisen esimerkin jäljiteltäväksi?

⁴ Myös Ruut oli huomaavainen vanhuksia kohtaan ja antoi kauniin mallin seurattavaksi. Vaikkei hän ollutkaan juutalainen, hän pysyi ikääntyneen, leskeksi jääneen juutalaisen anoppinsa, Noomin, kanssa. Hän jätti oman kansansa ja otti sen riskin, ettei hän enää löytäisi aviomiestä itselleen. Kun Noomi kehotti Ruutia palaamaan oman kansansa luo, tämä vastasi sanoin, jotka kuuluvat Raamatun kauneimpiin lauseisiin: ”Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.” (Ruut 1:16, 17.) Ruut ilmaisi oivallisia ominaisuuksia myös suostuessaan menemään lankousavioliittoon iäkkään Booaan kanssa. (Ruut, luvut 2–4.)

 5. Millaisia ominaisuuksia Jeesus ilmaisi ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa?

⁵ Jeesus antoi samanlaisen esimerkin ihmisiin suhtautumisesta. Hän oli kärsivällinen, myötätuntoinen, huomaavainen ja virkistävä. Hän ilmaisi olevansa henkilökohtaisesti kiinnostunut eräästä köyhästä miehestä, joka oli ollut vammainen 38 vuotta eikä kyennyt kävelemään, ja paransi tämän. Hän osoitti huomaavaisuutta leskiä kohtaan. (Luukas 7:11–15; Johannes 5:1–9.) Jopa silloin kun hän kävi tuskallista kuolinkamppailuaan kidutuspaalussa, hän varmisti sen, että hänen kenties vähän yli 50-vuotiaasta äidistään pidettäisiin huolta. Kaikkien muiden paitsi ulkokultaisten vastustajiensa mielestä Jeesus oli virkistävää seuraa. Hän saattoikin siksi sanoa: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne.” (Matteus 9:36; 11:28, 29; Johannes 19:25–27.)

Ketkä ansaitsevat huomiota?

 6. a) Ketkä ansaitsevat erityishuolenpitoa? b) Mitä kysymyksiä voisimme tehdä itsellemme?

⁶ Koska Jehova Jumala ja hänen Poikansa, Jeesus Kristus, antavat näin erinomaisen esimerkin huolenpidosta, on aivan sopivaa, että vihkiytyneet kristityt jäljittelevät heidän malliaan. Keskuudessamme on sellaisia, jotka ovat ahertaneet ja kantaneet kuormiaan vuosikausia – nämä vanhat veljet ja sisaret ovat ehtineet elämänsä iltaan. He saattavat olla vanhempiamme tai isovanhempiamme. Pidämmekö heitä riittävästi arvossa? Suhtaudummeko heihin holhoavasti ja alentuvasti? Vai arvostammeko todella heidän laajaa kokemustaan ja viisauttaan? On totta, että jotkin vanhuksille luonteenomaiset omituisuudet ja heikkoudet saattavat koetella kärsivällisyyttämme. Mutta kysy itseltäsi: toimisinko minä yhtään eri tavalla noissa oloissa?

 7. Mikä valaisee sitä, että meidän on suhtauduttava empaattisesti vanhoihin ihmisiin?

⁷ Lähi-idässä kerrotaan liikuttavaa tarinaa eräästä pikkutytöstä, joka suhtautui myötätuntoisesti iäkkäisiin. Isoäiti oli keittiössä auttamassa ja pudotti vahingossa posliinilautasen, ja se meni rikki. Hän oli hämmentynyt omasta kömpelyydestään; hänen tyttärensä ärtyi toden teolla. Tytär kutsui sitten oman pikkutyttönsä luokseen ja lähetti tämän kauppaan ostamaan isoäidille särkymättömän puulautasen. Tyttö tuli takaisin kaksi puulautasta mukanaan. Hänen äitinsä kysyi: ”Miksi sinä ostit kaksi lautasta?” Tyttärentytär sopersi vastaukseksi: ”Toinen on isoäidille ja toinen sinulle, sitten kun sinusta tulee vanha.” Tässä maailmassa me kaikki vanhenemme aikanaan. Emmekö me antaisikin arvoa sille, että meitä kohdellaan kärsivällisesti ja ystävällisesti? (Psalmit 71:9.)

 8, 9. a) Miten meidän tulee kohdella keskuudessamme olevia iäkkäitä? b) Mitä joidenkuiden äskettäin kristityiksi tulleiden on muistettava?

⁸ Älkäämme koskaan unohtako sitä, että monilla iäkkäillä veljillämme ja sisarillamme on takanaan pitkä uskollisen, kristillisen toiminnan ura. He ansaitsevat varmasti kunnioituksemme ja hienotunteisuutemme, ystävällisen apumme ja rohkaisumme. Viisas mies sanoikin sopivasti: ”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.” Harmaapäistä miestä tai naista tulee siis kunnioittaa. Jotkut näistä ikääntyneistä miehistä ja naisista palvelevat yhä uskollisina tienraivaajina, ja monet vanhat miehet jatkavat uskollista palvelustaan seurakunnan vanhimpina; jotkut tekevät erinomaista työtä matkavalvojina. (Sananlaskut 16:31.)

⁹ Paavali neuvoi Timoteusta: ”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä. Päinvastoin vetoa häneen kuin isään, nuorempiin miehiin kuin veljiin, vanhempiin naisiin kuin äiteihin, nuorempiin naisiin kuin sisariin kaikessa siveellisessä puhtaudessa.” (1. Timoteukselle 5:1, 2.) Varsinkin niiden, jotka ovat äskettäin tulleet kristilliseen seurakuntaan epäkohteliaasta maailmasta, tulisi suhtautua vakavasti näihin rakkauteen perustuviin Paavalin sanoihin. Nuoret, älkää jäljitelkö niitä vääriä asenteita, joita olette ehkä nähneet koulussa. Älkää panko pahaksenne vanhempien todistajien ystävällisiä neuvoja. (1. Korinttolaisille 13:4–8; Heprealaisille 12:5, 6, 11.) Entä kun iäkkäät tarvitsevat heikon terveyden tai taloudellisten vaikeuksien vuoksi apua, kenellä on ensisijainen velvollisuus auttaa heitä?

Perheen osa iäkkäistä huolehtimisessa

10, 11. a) Keiden tulee Raamatun mukaan ottaa johto iäkkäistä huolehtimisessa? b) Miksei vanhuksista huolehtiminen ole aina helppoa?

¹⁰ Varhaiskristillisessä seurakunnassa leskistä huolehtiminen aiheutti ongelmia. Miten apostoli Paavali neuvoi huolehtimaan heidän tarpeistaan? ”Kunnioita leskiä, jotka ovat todella leskiä. Mutta jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä. Totisesti jos joku ei varaa ylläpitoa omaisilleen ja varsinkaan niille, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:3, 4, 8.)

¹¹ Läheisten perheenjäsenten tulee olla ensimmäisinä auttamassa iäkkäitä, kun nämä joutuvat pulaan.a Tällä tavalla aikuiset lapset voivat ilmaista arvostavansa kaikkia niitä vuosia, joina vanhemmat antoivat heille rakkautta, työskentelivät heidän hyväkseen ja pitivät heistä huolta. Tämä ei ole ehkä helppoa. Iän karttuessa ihmiset hidastavat luonnostaan vauhtiaan, ja joistakuista tulee aivan avuttomia. Toisista saattaa tulla itsekeskeisiä ja vaativia kenties heidän itsensä lainkaan tajuamatta sitä. Mutta kun me olimme pikkulapsia, emmekö mekin olleet itsekeskeisiä ja vaativia? Eivätkö vanhempamme rientäneet juoksujalkaa avuksemme? Nyt kun he ovat ikääntyneet, tilanne on muuttunut. Mitä siis tarvitaan? Myötätuntoa ja kärsivällisyyttä. (Vrt. 1. Tessalonikalaisille 2:7, 8.)

12. Mitkä ominaisuudet ovat tarpeen huolehdittaessa vanhuksista – ja kaikista muista kristilliseen seurakuntaan kuuluvista?

¹² Apostoli Paavali antoi käytännöllisiä neuvoja, kun hän kirjoitti: ”Pukeutukaa siis Jumalan valitsemina, pyhinä ja rakastettuina sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” Jos meidän tulee osoittaa tällaista sääliväisyyttä ja rakkautta seurakunnassa, eikö meidän tulisikin ilmaista näitä ominaisuuksia vielä enemmän perhepiirissä? (Kolossalaisille 3:12–14.)

13. Ketkä iäkkäiden vanhempien tai isovanhempien lisäksi saattavat tarvita apua?

¹³ Joskus apua saattavat tarvita vanhempien tai isovanhempien lisäksi myös muut iäkkäät sukulaiset. Jotkut vanhukset, joilla ei ole lapsia, ovat toimineet vuosikausia lähetystyössä, matkapalveluksessa sekä muissa kokoajanpalveluksen muodoissa. Valtakunta on todellakin ollut aina ensimmäisellä sijalla heidän elämässään (Matteus 6:33). Eikö olisikin siksi sopivaa osoittaa huolehtivaista henkeä heitä kohtaan? Vartiotorni-seura antaa meille varmasti hyvän esimerkin siinä, miten se pitää huolta iäkkäistä Beetel-perheen jäsenistä. Brooklynissa sijaitsevassa päätoimistossa ja lukuisissa Seuran haaratoimistoissa tehtävään määrätyt, valmennetut Beetel-perheen jäsenet huolehtivat useista vanhoista veljistä ja sisarista päivittäin. He pitävät näistä vanhuksista ilomielin huolta, ikään kuin nämä olisivat heidän omia vanhempiaan tai isovanhempiaan. Samalla he oppivat paljon iäkkäiden kokemuksista (Sananlaskut 22:17).

Seurakunnan rooli

14. Mikä järjestely tehtiin iäkkäitä varten varhaiskristillisessä seurakunnassa?

¹⁴ Monissa maissa vanhuksia varten on nykyään eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmä. Näihin etuihin oikeutetut kristityt voivat käyttää niitä täysin hyväkseen. Ensimmäisellä vuosisadalla ei kuitenkaan ollut tällaisia järjestelyjä. Siksi kristillinen seurakunta ryhtyi toimiin puutteenalaisten leskien auttamiseksi. Paavali neuvoi: ”[Seurakunnan avustus]luetteloon pantakoon sellainen leski, joka on vähintään kuusikymmenvuotias, on ollut yhden miehen vaimo ja on saanut todistuksen hyvistä teoistaan, jos hän on kasvattanut lapsia, jos hän on ottanut huolehtiakseen vieraista, jos hän on pessyt pyhien jalkoja, jos hän on avustanut ahdistuksessa olevia, jos hän on ahkerasti harrastanut kaikkea hyvää työtä.” Näin Paavali osoitti, että seurakunnallakin oli oma osansa iäkkäitä autettaessa. Hengellismieliset naiset, joilla ei ollut uskovia lapsia, saattoivat saada tuota apua. (1. Timoteukselle 5:9, 10.)

15. Miksi voidaan tarvita apua valtion järjestämien avustusten ja palvelujen saamiseksi?

¹⁵ Niissä maissa, joissa valtio huolehtii vanhuksista, avustusten ja palvelujen hakemiseen liittyy tavallisesti paperityötä, joka saattaa tuntua lannistavalta. Tällaisissa tapauksissa on sopivaa, että seurakunnan valvojat järjestävät apua iäkkäille, jotta nämä voivat anoa ja saada erilaisia etuja tai hakea niihin tarvittavia muutoksia asemansa parantamiseksi. Muuttuneiden olosuhteiden vuoksi eläke voi toisinaan nousta. Lisäksi on monia muita käytännön asioita, joissa valvojat voivat järjestää iäkkäille apua. Millaisia asioita esimerkiksi?

16, 17. Millä eri tavoilla voimme osoittaa vieraanvaraisuutta seurakunnan iäkkäitä kohtaan?

¹⁶ Jo Raamatun aikoina oli tapana osoittaa vieraanvaraisuutta. Vielä nykyäänkin monissa Lähi-idän maissa ventovieraita kohtaan osoitetaan vieraanvaraisuutta, ainakin siten että tarjotaan kupillinen teetä tai kahvia. Ei ole siksi yllättävää, että Paavali kirjoitti: ”Tehkää pyhät omastanne osallisiksi heidän tarpeittensa mukaan. Noudattakaa vieraanvaraisuutta.” (Roomalaisille 12:13.) Vieraanvaraisuudeksi käännetty kreikkalainen sana fi·lo·kse·niʹa merkitsee kirjaimellisesti ’rakkautta (kiintymystä tai huomaavaisuutta) vieraita ihmisiä kohtaan’. Jos kristityn pitää olla vieraanvarainen tuntemattomille, eikö hänen tulisi olla vieläkin vieraanvaraisempi niitä kohtaan, jotka ovat hänelle sukua uskossa? Ateriakutsu tuo usein tervetullutta vaihtelua vanhuksen päiväohjelmaan. Jos haluat kuulla viisauden ja kokemuksen puhuvan seuranpitotilaisuuksissasi, pyydä mukaan iäkkäitä. (Vrt. Luukas 14:12–14.)

¹⁷ Iäkkäitä voidaan rohkaista monin eri tavoin. Jos matkustamme yhdessä autolla valtakunnansalille tai konventtiin, tulisivatko jotkut iäkkäät mielellään mukaan? Älä jää odottamaan, että he pyytävät kyytiä. Tarjoudu kuljettamaan heitä. Ostosten tekeminen heidän puolestaan on yksi tapa antaa käytännön apua. Tai jos he ovat kyllin hyväkuntoisia, voisimmeko ottaa heidät mukaamme ostosmatkoille? Huolehdi kuitenkin siitä, että heillä on matkan aikana tarvittaessa mahdollisuus levätä ja virkistäytyä. Kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta epäilemättä vaaditaan, mutta vanhuksen vilpitön kiitollisuus voi olla erittäin palkitsevaa (2. Korinttolaisille 1:11).

Seurakunnan kaunistus

18. Miksi iäkkäät ovat siunaus seurakunnalle?

¹⁸ On todella ilahduttavaa nähdä seurakunnassa joitakin harmaa- ja valkotukkaisia (ja myös iän myötä kaljuuntuneita). Se merkitsee sitä, että nuorten elinvoiman ja tarmon keskelle on sinne tänne ripoteltu viisautta ja kokemusta – todellinen siunaus jokaiselle seurakunnalle. Iäkkäiden hankkimat tiedot ovat kuin virkistävä vesi, joka täytyy nostaa kaivosta. Sananlaskujen 18:4:ssä asia esitetään seuraavin sanoin: ”Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.” Vanhuksista on todella rohkaisevaa tuntea, että he ovat toivottuja ja arvostettuja! (Vrt. Psalmit 92:15.)

19. Miten jotkut ovat tehneet uhrauksia ikääntyneiden vanhempiensa hyväksi?

¹⁹ Joidenkuiden kokoajanpalvelijoiden on täytynyt luopua eduistaan voidakseen palata kotiin huolehtimaan iäkkäistä, sairaista vanhemmistaan. He ovat tehneet uhrauksen niiden hyväksi, jotka aiemmin uhrautuivat heidän hyväkseen. Eräs entinen lähetystyöntekijäpariskunta, joka palvelee yhä koko ajallaan, palasi kotiin huolehtimaan ikääntyneistä vanhemmistaan. He ovat pitäneet näistä huolta yli 20 vuoden ajan. Neljä vuotta sitten miehen äiti täytyi sijoittaa sairaskotiin. Tätä nykyä tuo noin 60-vuotias aviomies käy 93-vuotiaan äitinsä luona joka päivä. Hän selittää: ”Kuinka voisin hylätä hänet? Hänhän on minun äitini!” Joissakin tapauksissa seurakunnat ja yksilöt ovat tarjoutuneet huolehtimaan vanhuksista, jotta näiden omat lapset voisivat jatkaa tehtävissään. Myös tällainen epäitsekäs rakkaus ansaitsee täyden kiitoksen. Jokainen tilanne on pyrittävä hoitamaan tunnollisesti, koska iäkkäisiin ei tule suhtautua välinpitämättömästi. Osoita rakastavasi iäkkäitä vanhempiasi. (2. Mooseksen kirja 20:12; Efesolaisille 6:2, 3.)

20. Millaisen esimerkin Jehova on antanut meille iäkkäistä huolehtimisesta?

²⁰ Vanhat veljemme ja sisaremme ovat todella kunnian kruunu perheelle tai seurakunnalle. Jehova sanoi: ”Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” Osoittakaamme samanlaista kärsivällisyyttä ja kiinnostusta kristittyyn perheeseen kuuluvia iäkkäitä veljiämme ja sisariamme kohtaan. (Jesaja 46:4; Sananlaskut 16:31.)

[Alaviitteet]

Muistatko?

◻ Mitä esimerkkejä meillä on Raamatussa iäkkäistä huolehtimisesta?

◻ Miten meidän tulee kohdella iäkkäitä?

◻ Miten perheenjäsenet voivat huolehtia ikääntyneistä omaisistaan?

◻ Millä tavalla seurakunta voi auttaa vanhuksia?

◻ Miksi iäkkäät ovat ilonaihe meille kaikille?

[Kuva s. 23]

Ruut ilmaisi huomaavaisuutta ja kunnioitusta iäkästä Noomia kohtaan

[Kuva s. 24]

Iäkkäät ovat arvostettuja seurakunnan jäseniä