-
Kristillinen kypsyys – saavuttamaton päämääräkö?Vartiotorni 1972 | 1. kesäkuuta
-
-
Niitä, jotka ovat vielä ”pieniä lapsia Kristuksessa”, on ruokittava vain kristillisen totuuden ”maidolla”. Tällaiset ”pienet lapset” eivät ole varmoja siitä, mikä on totuus, joten heillä on taipumusta horjua ja tulla helposti johdetuksi harhaan sellaisten ihmisten juonilla ja viekkauksilla, jotka edistävät väärää opetusta. He eivät tällaisessa lapsuuden tilassa voi paljonkaan myötävaikuttaa ”Kristuksen ruumiin”, kristillisen seurakunnan, rakentumiseen ”rakkaudessa”. (Ef 4:12–16) He ovat vielä ”lihallisia”, kenties taipuvaisia kateellisuuteen, riitaan ja lahkolaisuuteen, ja heidän täytyy kasvaa pois näistä maailmallisista tavoista, jotta tulisivat ”hengellisiksi” aikuisiksi eivätkä jäisi pieniksi lapsiksi. – 1. Kor. 3:1–4.
-
-
Kristillinen kypsyys – saavuttamaton päämääräkö?Vartiotorni 1972 | 1. kesäkuuta
-
-
Ovatko jotkut meistä tällaisia – horjuvia, vakaumusta vailla kristillisessä totuudessa, yhä taipuvaisia seuraamaan ihmisiä, sellaisia, jotka eivät ole päässeet ykseyteen niiden kanssa, jotka ovat hengellisiä veljiämme, eivätkä ole niin ollen kehittäneet sitä rakkautta, joka rakentaa ja vahvistaa kristillistä seurakuntaa? Jos näin on, niin meidän on totisesti pyrittävä saavuttamaan kristillinen kypsyys. Meidän tulee ymmärtää myös, että kasvaminen hengellisestä lapsuudesta hengelliseen täysikasvuisuuteen ei tapahdu itsestään niin kuin ruumiillinen kasvu. Se vaatii meiltä vilpitöntä ponnistelua ja yhteistoimintaa Jumalan ja hänen Poikansa kanssa ja niiden keinojen käyttämistä, jotka he varaavat hengellisen täysikasvuisuuden eli täydellisyyden saavuttamiseksi.
-
-
Kristillinen kypsyys – saavuttamaton päämääräkö?Vartiotorni 1972 | 1. kesäkuuta
-
-
Suuri osa hengellisestä kasvusta kristilliseen täysi-ikäisyyteen on siis edistymistä kristillisen totuuden koko laajuuden omaksumisessa. Eräät ensimmäisen vuosisadan heprealaiset kristityt eivät edistyneet ”Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita” pitemmälle, joten he olivat niiden kaltaisia, jotka yhä nauttivat ’maitoruokaa’ eivätkä olleet valmiita nauttimaan vahvaa hengellistä ruokaa, joka on ”niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta”. Tästä syystä Paavali kirjoitti heille kehottaen heitä ’pyrkimään kypsyyteen’ (Um). Miten he voivat pyrkiä siihen? Miten me voimme pyrkiä siihen, jollemme ole jo niin tehneet?
-