Isä ja vanhin – kummastakin osasta huolehtiminen
”Jos tosiaan joku ei osaa johtaa omaa huonekuntaansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?” (1. TIMOTEUKSELLE 3:5)
1, 2. a) Miten naimattomille valvojille sekä naimisissa oleville lapsettomille valvojille oli mahdollista ensimmäisellä vuosisadalla palvella veljiään? b) Miten Aquila ja Priscilla ovat esimerkki monille nykyisille aviopareille?
VARHAISKRISTILLISEN seurakunnan valvojat saattoivat olla naimattomia miehiä tai naimisissa olevia lapsettomia miehiä tai perheellisiä miehiä, joilla oli lapsia. Epäilemättä jotkut noista kristityistä pystyivät noudattamaan apostoli Paavalin neuvoa, jonka hän antoi ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille, luvussa 7, ja pysymään naimattomina. Jeesus oli sanonut: ”On eunukkeja, jotka ovat tehneet itsestään eunukkeja taivasten valtakunnan vuoksi.” (Matteus 19:12.) Tällaisille naimattomille miehille, esimerkiksi Paavalille ja kenties joillekin hänen matkatovereistaan, oli mahdollista matkustaa vapaasti auttamaan veljiään.
2 Raamatussa ei sanota, olivatko Barnabas, Markus, Silas, Luukas, Timoteus ja Titus naimattomia miehiä. Jos he olivat naimisissa, niin he olivat ilmeisesti siinä määrin vapaita perhevelvollisuuksista, että he saattoivat matkustaa laajalti huolehtiessaan eri tehtävistä. (Apostolien teot 13:2; 15:39–41; 2. Korinttilaisille 8:16, 17; 2. Timoteukselle 4:9–11; Titukselle 1:5.) Heillä saattoi olla mukanaan vaimo, kuten Pietarilla ja ”muilla apostoleilla”, jotka ilmeisesti ottivat vaimonsa mukaan siirtyessään paikasta toiseen (1. Korinttilaisille 9:5). Aquila ja Priscilla ovat esimerkki avioparista, joka oli halukas muuttamaan toiselle paikkakunnalle: he seurasivat Paavalia Korintista Efesokseen, muuttivat sitten Roomaan ja jälleen takaisin Efesokseen. Raamatussa ei kerrota, oliko heillä lapsia. Palvellessaan antaumuksellisesti veljiään he saivat osakseen ”kaikkien kansakuntien seurakuntien” kiitollisuuden. (Roomalaisille 16:3–5; Apostolien teot 18:2, 18; 2. Timoteukselle 4:19.) Epäilemättä monet avioparit voisivat nykyään palvella Aquilan ja Priscillan tavoin muita seurakuntia ja kenties muuttaa alueelle, jossa tarvitaan enemmän julistajia.
Isä ja vanhin
3. Mikä viittaa siihen, että monet ensimmäisen vuosisadan vanhimmat olivat naimisissa olevia perheellisiä miehiä?
3 Näyttäisi siltä, että ensimmäisellä vuosisadalla enemmistö kristityistä vanhimmista oli avioituneita miehiä, joilla oli lapsia. Esittäessään ’valvojan virkaa tavoittelevan’ miehen pätevyysvaatimukset Paavali sanoi, että tällaisen kristityn pitäisi olla ”mies, joka johtaa hyvin omaa huonekuntaansa ja jonka lapset ovat alamaisia kaikella vakavuudella” (1. Timoteukselle 3:1, 4).
4. Mitä vaadittiin naimisissa olevilta vanhimmilta, joilla oli lapsia?
4 Kuten olemme nähneet, valvojalla ei tarvinnut olla lapsia eikä hänen tarvinnut edes olla naimisissa. Mutta jos kristitty oli naimisissa, niin ollakseen pätevä vanhimmaksi tai avustavaksi palvelijaksi hänen piti johtaa oikein ja rakkaudellisesti vaimoaan ja osoittaa pystyvänsä pitämään lapsensa asianmukaisesti alamaisina (1. Korinttilaisille 11:3; 1. Timoteukselle 3:12, 13). Mikä tahansa vakava heikkous huonekunnan johtamisessa tekisi veljen epäpäteväksi erikoisetuihin seurakunnassa. Miksi? Paavali selittää: ”Jos tosiaan joku ei osaa johtaa omaa huonekuntaansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?” (1. Timoteukselle 3:5.) Jos hänen perheensä olisi haluton alistumaan hänen valvontaansa, niin miten muut reagoisivat?
”Jonka lapset ovat uskovia”
5, 6. a) Minkä lapsia koskevan vaatimuksen Paavali esitti Titukselle? b) Mitä odotetaan vanhimmilta, joilla on lapsia?
5 Kehottaessaan Titusta nimittämään valvojia Kreetan seurakuntiin Paavali asetti ehdoksi: ”Jos on joku, joka on vapaa syytöksestä, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstailusta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä valvojan täytyy olla Jumalan taloudenhoitajana vapaa syytöksestä.” Mitä oikeastaan tarkoitetaan sillä vaatimuksella, että ’lasten tulee olla uskovia’? (Titukselle 1:6, 7.)
6 ’Uskovilla lapsilla’ viitataan nuoriin, jotka ovat jo vihkineet elämänsä Jehovalle ja jotka on kastettu, tai lapsiin, jotka edistyvät kohti vihkiytymistä ja kastetta. Seurakunnan jäsenet odottavat, että vanhinten lapset ovat yleensä hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia. Pitäisi olla ilmeistä, että vanhin tekee kaiken voitavansa rakentaakseen lastensa uskoa. Kuningas Salomo kirjoitti: ”Valmenna poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea.” (Sananlaskut 22:6.) Mutta entä jos tällaista valmennusta saanut nuori kieltäytyy palvelemasta Jehovaa tai jopa syyllistyy törkeään väärintekoon?
7. a) Miksi on selvää, ettei Sananlaskujen 22:6:ssa esitetä jäykkää sääntöä? b) Jos vanhimman lapsi ei halua palvella Jehovaa, niin miksi vanhin ei automaattisesti menetä palvelusetuaan?
7 On selvää, ettei edellä lainattu sananlasku esitä tiukkaa sääntöä. Se ei kumoa tahdonvapauden periaatetta (5. Mooseksen kirja 30:15, 16, 19). Kun pojalle tai tyttärelle karttuu niin paljon ikää, että häntä voidaan pitää vastuullisena teoistaan, hänen täytyy tehdä henkilökohtainen ratkaisu vihkiytymisen ja kasteen suhteen. Jos vanhin on selvästikin antanut tarvittavaa hengellistä apua, ohjausta ja kuritusta, mutta nuori ei halua palvella Jehovaa, isä ei tule automaattisesti epäpäteväksi palvelemaan valvojana. Jos toisaalta vanhimmalla on useita kotona asuvia alaikäisiä lapsia, jotka toinen toisensa perästä tulevat hengellisesti sairaiksi ja joutuvat vaikeuksiin, häntä ei ehkä enää pidettäisi ”miehenä, joka johtaa hyvin omaa huonekuntaansa” (1. Timoteukselle 3:4). Asian ydin on siinä, että valvojan pitäisi silminnähtävästi tehdä parhaansa, jotta ’hänen lapsensa olisivat uskovia, eivät irstailusta syytettyjä eivätkä niskoittelevia’.a
Naimisissa ”ei-uskovan vaimon” kanssa
8. Miten vanhimman pitäisi kohdella ei-uskovaa vaimoaan?
8 Paavali kirjoitti kristityistä miehistä, joiden vaimo ei ole uskova: ”Jos jollakulla veljellä on ei-uskova vaimo ja tämä kuitenkin suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön hän jättäkö tätä – –. Sillä – – ei-uskova vaimo on pyhitetty suhteessaan veljeen; muutoinhan lapsenne olisivat epäpuhtaita, mutta nyt he ovat pyhiä. Sillä – – mistä tiedät, mies, ettet tule pelastamaan vaimoasi?” (1. Korinttilaisille 7:12–14, 16.) Sana ”ei-uskova” ei tässä viittaa vaimoon, jolla ei ole mitään uskonnollista vakaumusta, vaan vaimoon, joka ei ole vihkiytynyt Jehovalle. Hän on saattanut olla juutalainen tai pakanajumaliin uskova. Nykyään vanhin saattaisi olla naimisissa naisen kanssa, joka harjoittaa eri uskontoa, on agnostikko tai jopa ateisti. Jos vaimo haluaa pysyä hänen luonaan, miehen ei tule jättää häntä vain siksi, että heillä on erilaiset uskonkäsitykset. Miehen tulee edelleen ’asua hänen kanssaan tiedon mukaan sekä osoittaa hänelle kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle’, siinä toivossa, että voisi pelastaa hänet (1. Pietarin kirje 3:7; Kolossalaisille 3:19).
9. Miten vanhimman pitäisi toimia maassa, jossa laki suo sekä aviomiehelle että vaimolle oikeuden opettaa lapsilleen omia uskonnollisia käsityksiään, ja miten tämä vaikuttaa hänen palvelusetuunsa?
9 Jos valvojalla on lapsia, hän käyttää asianmukaisesti johtoasemaansa aviomiehenä ja isänä kasvattaessaan heitä ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Efesolaisille 6:4). Monissa maissa laki suo molemmille aviopuolisoille oikeuden antaa lapsilleen uskonnollista opetusta. Vaimo saattaa tässä tapauksessa pitää kiinni oikeudestaan opettaa lapsille omia uskonnollisia käsityksiään ja tapojaan, mihin voi sisältyä se, että hän vie heidät kirkkoonsa.b Lasten pitäisi tietysti noudattaa Raamatun avulla valmennettua omaatuntoaan, niin että he eivät osallistu vääriin uskonnollisiin muotomenoihin. Isä käyttää perheenpäänä omaa oikeuttaan tutkia lastensa kanssa ja viedä heidät kokouksiin valtakunnansaliin silloin kun se on mahdollista. Tultuaan sen ikäisiksi, että he saavat tehdä omia ratkaisuja, he päättävät itse, mitä tietä he kulkevat (Joosua 24:15). Jos toiset vanhimmat ja seurakunnan jäsenet näkevät, että isä tekee kaiken, minkä laki sallii hänen tehdä, opettaakseen lapsiaan asianmukaisesti totuuden tiellä, hän ei ole kelpaamaton valvojaksi.
’Johtaa hyvin huonekuntaansa’
10. Jos perheenisä on vanhin, niin mikä on hänen ensisijainen velvollisuutensa?
10 Sellaisenkaan vanhimman, joka on isä ja jonka vaimo on hänen tavallaan kristitty, ei ole helppo jakaa asianmukaisesti aikaansa ja huomiotaan vaimonsa, lastensa ja seurakunnan velvollisuuksien kesken. Raamatussa esitetään hyvin selvästi, että kristityllä isällä on velvollisuus huolehtia vaimostaan ja lapsistaan. Paavali kirjoitti: ”Totisesti jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:8.) Tuossa samassa kirjeessä Paavali mainitsi, että vain sellaisia naimisissa olevia miehiä, jotka ovat jo osoittautuneet hyviksi aviomiehiksi ja isiksi, tulee suositella palvelemaan valvojina (1. Timoteukselle 3:1–5).
11. a) Millä tavoin vanhimman tulee ’pitää huolta omaisistaan’? b) Miten tämä voi auttaa vanhinta huolehtimaan velvollisuuksistaan seurakunnassa?
11 Vanhimman tulee ’pitää huolta’ omaisistaan paitsi aineellisesti myös hengellisesti ja tunneperäisesti. Viisas kuningas Salomo kirjoitti: ”Valmista työsi ulkosalla ja tee se itsellesi valmiiksi pellolla. Sen jälkeen sinun on myös rakennettava huonekuntaasi.” (Sananlaskut 24:27.) Samalla kun valvoja pitää huolta vaimonsa ja lastensa aineellisista ja tunneperäisistä tarpeista sekä antaa heille mahdollisuuksia virkistäytymiseen, hänen pitäisi siis myös rakentaa heitä hengellisesti. Tämä vaatii aikaa – aikaa jota hän ei voi omistaa seurakunnan asioihin. Mutta se on aikaa, josta voi saada suuren palkan siten, että se edistää perheen onnellisuutta ja hengellisyyttä. Jos vanhimman perhe on hengellisesti vahva, häneltä kuluu ehkä loppujen lopuksi vähemmän aikaa perheongelmien käsittelemiseen. Näin hän voi vapaammin huolehtia seurakunnan asioista. Hänen esimerkkinsä hyvänä aviomiehenä ja hyvänä isänä hyödyttää seurakuntaa hengellisesti (1. Pietarin kirje 5:1–3).
12. Missä perhettä koskevassa asiassa isien, jotka ovat vanhimpia, pitäisi olla hyvänä esimerkkinä?
12 Huonekunnan johtamiseen hyvin sisältyy ajan varaaminen perhetutkistelun johtamiseen. Vanhinten on erityisen tärkeää olla tässä suhteessa hyvänä esimerkkinä, sillä voimakkaat perheet muodostavat voimakkaita seurakuntia. Muiden palvelustehtävien ei pitäisi säännöllisesti viedä valvojan aikaa niin täysin, että hän ei ehdi tutkia vaimonsa ja lastensa kanssa. Jos tilanne on ollut tällainen, hänen pitäisi tarkistaa aikatauluaan. Hänen täytyy ehkä suhteuttaa uudelleen tai supistaa aikaa, jonka hän omistaa muihin asioihin, ja tarpeen tullen jopa luopua joistakin vastuutehtävistä.
Tasapainoinen valvonta
13, 14. Miten ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on neuvonut perheellisiä vanhimpia?
13 Perhettä ja seurakuntaa koskevien velvollisuuksien tasapainottamisesta annettu neuvo ei ole uusi. ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on vuosikausia opastanut vanhimpia tähän suuntaan (Matteus 24:45). Vartiotornissa 1.12.1959 sivulla 537 neuvottiin yli 37 vuotta sitten: ”Eikö todellisuudessa ole kysymys kaikkien näiden [aikaamme kohdistuvien] vaatimusten tasapainottamisesta – –? Pantakoon tässä tasapainotuksessa oikea paino perheen eduille. Jehova Jumala ei suinkaan odota miehen käyttävän kaikkea aikaansa seurakunnan toiminnoissa, veljiensä ja lähimmäistensä auttamisessa saamaan pelastusta ja jättämään toisaalta kokonaan oman huonekuntansa pelastumisesta huolehtimisen syrjään. Miehen vaimo ja lapset kuuluvat etusijassa hänen vastuulleen.”
14 Vartiotornissa 1.11.1986 neuvottiin sivulla 22: ”Kenttäpalvelukseen osallistuminen perheenä vetää teitä lähemmäksi toisianne, mutta lasten ainutlaatuiset tarpeet vaativat teitä uhraamaan yksityisaikaanne ja tunne-energiaanne. Siksi tarvitaan tasapainoa sen ratkaisemiseksi, miten paljon aikaa voitte käyttää – – seurakunnan velvollisuuksiin voidaksenne samalla myös huolehtia hengellisesti, tunneperäisesti ja aineellisesti ’omaisistanne’. [Kristityn] – – täytyy ’oppia ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan’. (1. Timoteukselle 5:4, 8).”
15. Miksi vanhin, jolla on vaimo ja lapsia, tarvitsee viisautta ja tarkkanäköisyyttä?
15 Raamatun sananlasku sanoo: ”Viisaudella huonekunta rakennetaan, ja tarkkanäköisyydellä se lujaksi perustetaan.” (Sananlaskut 24:3.) Täyttääkseen teokraattiset velvollisuutensa ja rakentaakseen samalla huonekuntaansa valvoja tarvitsee totisesti viisautta ja tarkkanäköisyyttä. Hänellä on Raamatun mukaan enemmän kuin yksi alue valvottavanaan. Kyseessä ovat velvollisuudet perheessä ja seurakunnassa. Hän tarvitsee tarkkanäköisyyttä säilyttääkseen tasapainon näiden kesken. (Filippiläisille 1:9, 10.) Hän tarvitsee viisautta osatakseen panna asiat tärkeysjärjestykseen (Sananlaskut 2:10, 11). Tunteepa hän miten suurta vastuuta tahansa seurakunnallisista tehtävistään, hänen pitäisi ymmärtää, että hänen ensisijainen Jumalan antama velvollisuutensa aviomiehenä ja isänä on huolehtia perheestään ja sen pelastuksesta.
Sekä hyviä isiä että hyviä vanhimpia
16. Mitä etua vanhimmalla on siitä, että hän on myös isä?
16 Vanhin, jolla on hyvin käyttäytyviä lapsia, voi olla todellinen lahja. Jos hän on oppinut pitämään hyvää huolta perheestään, hän pystyy auttamaan seurakunnan muita perheitä. Hän ymmärtää paremmin niiden ongelmia ja voi antaa neuvoja, joista heijastuu hänen oma kokemuksensa. Onneksi tuhannet vanhimmat eri puolilla maailmaa tekevät hyvää työtä aviomiehinä, isinä ja valvojina.
17. a) Mitä miehen, joka on sekä isä että vanhin, ei pitäisi koskaan unohtaa? b) Miten seurakunnan muiden jäsenten pitäisi osoittaa empatiaa?
17 Voidakseen olla vanhin perheenisän täytyy olla kypsä kristitty, joka voi järjestää asiansa niin, että hän pystyy omistamaan aikaa ja huomiota toisille seurakuntalaisille samalla kun hän huolehtii vaimostaan ja lapsistaan. Hänen ei pitäisi koskaan unohtaa, että hänen paimennustyönsä alkaa kotoa. Koska seurakunnan jäsenet tietävät, että vanhimmilla, joilla on vaimo ja lapsia, on vastuu huolehtia sekä perheestään että seurakunnallisista tehtävistään, he yrittävät olla vaatimatta kohtuuttomasti heidän aikaansa. Esimerkiksi vanhin, jonka lasten on mentävä kouluun seuraavana aamuna, ei ehkä voi aina viipyä valtakunnansalissa iltakokousten jälkeen. Muiden seurakunnan jäsenten pitäisi ymmärtää tämä ja osoittaa empatiaa (Filippiläisille 4:5).
Vanhintemme tulisi olla meille kalliita
18, 19. a) Mitä olemme voineet todeta tarkastellessamme 1. Korinttilaiskirjeen 7. lukua? b) Miten meidän tulee suhtautua tällaisiin kristittyihin miehiin?
18 Tarkastellessamme Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen lukua 7 olemme voineet nähdä, että monet naimattomat miehet käyttävät Paavalin neuvon mukaisesti vapauttaan Valtakunnan etujen palvelemiseen. On myös tuhansia naimisissa olevia lapsettomia veljiä, jotka palvelevat oivallisina valvojina piireillä, kierroksilla, seurakunnissa ja Vartiotorni-seuran haaratoimistoissa samalla kun he kiinnittävät asianmukaista huomiota vaimoonsa, ja heidän vaimonsa ovat kiitettävällä tavalla yhteistoiminnassa heidän kanssaan. Lopuksi lähes 80 000:ssa Jehovan kansan seurakunnassa on monia isiä, jotka paitsi huolehtivat rakkaudellisesti vaimostaan ja lapsistaan myös käyttävät aikaa palvellakseen veljiään huolehtivaisina paimenina (Apostolien teot 20:28).
19 Apostoli Paavali kirjoitti: ”Laskettakoon vanhimmat, jotka johtavat hyvin, kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi, varsinkin ne, jotka työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa.” (1. Timoteukselle 5:17.) Vanhimmat, jotka johtavat hyvin kotonaan ja seurakunnassa, ansaitsevat siis rakkautemme ja kunnioituksemme. Meidän tulisi tosiaankin ’pitää jatkuvasti sellaisia miehiä kalliina’ (Filippiläisille 2:29).
[Alaviitteet]
Kertaukseksi
◻ Mistä tiedämme, että monet ensimmäisen vuosisadan vanhimmat olivat perheellisiä miehiä?
◻ Mitä vaaditaan naimisissa olevilta vanhimmilta, joilla on lapsia, ja miksi?
◻ Mitä tarkoitetaan sillä, että jollakulla ’on uskovia lapsia’, mutta mitä voidaan sanoa siitä tapauksesta, että vanhimman lapsi ei halua palvella Jehovaa?
◻ Missä suhteissa vanhimman tulee ’pitää huolta omaisistaan’?
[Kuva s. 23]
Voimakkaat perheet muodostavat voimakkaita seurakuntia