Lohdutusta rauhan Jumalalta

”Lohduttakaa – – jatkuvasti toisianne näillä sanoilla.” – 1. TESSALONIKALAISILLE 4:18.

 1. Mitkä Paavalin anomukset osoittavat hänen olleen kiinnostunut rauhasta?

APOSTOLI Paavali halusi hartaasti, että kristillinen seurakunta voisi nauttia rauhasta. Niinpä 13 niistä hänen kirjeistään, jotka ovat säilyneet meille henkeytetyssä Raamatussa, alkaa anomuksella, että kirjeen vastaanottajilla olisi rauha Jumalalta. Paavali kirjoittaa esimerkiksi Tessalonikan vasta perustetulle seurakunnalle: ”Olkoon teillä ansaitsematon hyvyys ja rauha.” Saman kirjeen loppupuolella hän anoo: ”Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät täydellisesti. Ja säilyköön teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne joka suhteessa terveenä moitteettomalla tavalla Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa.” – 1. Tessalonikalaisille 1:1; 5:23.

 2. a) Millaista kiinnostusta Paavali osoitti seurakuntaa kohtaan? b) Miten nykyajan kristityt vanhimmat voivat noudattaa Paavalin esimerkkiä?

² Paavali ja hänen toverinsa eivät olleet säästäneet itseään ’nähdessään vaivaa ja uurastaessaan’ noiden uusien uskovien keskuudessa. Paavali sanoi: ”Meistä tuli hellävaraisia teidän keskuudessanne niin kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan. Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” Eikö noista sanoista heijastukin syvä kiinnostus, aito, syvään juurtunut rakkaus, jota Paavali tunsi tuota seurakuntaa kohtaan? Se on tosiaan malli siitä, millaista rakkautta kristityt vanhimmat osoittavat nykyään eri puolilla maailmaa noin 50 000:ssa Jehovan todistajien seurakunnassa. – 1. Tessalonikalaisille 2:7–9; Johannes 13:34, 35; 15:12–14.

 3. a) Miten Timoteus saattoi hyödyttää Tessalonikan seurakuntaa? b) Mitä tämä vastaa nykyään?

³ Kiusaaja Saatana oli aiheuttanut ahdistuksia noille Tessalonikan kristityille. Siksi Paavali lähetti heidän luokseen Timoteuksen ’lujittamaan heitä ja lohduttamaan heitä heidän uskonsa puolesta’. Timoteus palasi Paavalin luo Ateenaan mukanaan sydäntä lämmittävä raportti heidän uskollisuudestaan ja rakkaudestaan. Tieto toistensa uskosta ja nuhteettomuudesta lohdutti suuresti kaikkia, ja he anoivat jatkuvasti Jumalaa täydentämään sen, missä oli puutteita. (1. Tessalonikalaisille 3:1, 2, 5–7, 10) Tämäkin vastaa sitä nykyään vallitsevaa teokraattista järjestelyä, jonka mukaan matkavalvojat rakentavat seurakuntia, jopa niissäkin paikoissa, joissa Jehovan todistajat palvelevat kiellon tai ankaran vainon alaisuudessa. – Jesaja 32:1, 2.

’Hänen läsnä ollessaan’

 4, 5. a) Minkä anomuksen Paavali tässä esittää, ja miksi sen tulisi kiinnostaa erityisesti meitä nykyään? b) Miksi meidän päivämme ovat erityisen merkittäviä?

⁴ Apostoli Paavali esittää kirjeensä tämän osan päätteeksi anomuksen: ”Saattakoon Herra teidät lisäksi kasvamaan, niin, olemaan runsaat, rakkaudessa toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niin kuin mekin olemme teitä kohtaan, jotta hän tekisi sydämenne lujiksi, moitteettomiksi pyhyydessä Jumalamme ja Isämme edessä Herramme Jeesuksen ollessa läsnä kaikkine pyhineen.” – 1. Tessalonikalaisille 3:12, 13.

⁵ Paavali katsoi tässä kauas tulevaisuuteen Jeesuksen ”läsnäolon ja asiainjärjestelmän päättymisen” aikaan saakka, jolloin ”Ihmisen Poika saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan”. Taivaallinen Kuninkaamme saapui vuonna 1914. Loistoisalta näkymättömältä valtaistuimeltaan Jeesus tuomitsee nyt maan kansakuntia ja kansoja ja erottelee nöyrät, lampaankaltaiset ihmiset säilytettäviksi ”suuren ahdistuksen” läpi elämään ikuisesti paratiisimaan päällä. – Matteus 24:3–21; 25:31–34, 41, 46.

Parhaaksemme annettuja käskyjä

 6. Mitä Paavalin kehotusta meidän täytyy nyt noudattaa?

⁶ Kuulutko sinä niihin, jotka tavoittelevat tuota ikuisen elämän päämäärää? Jos kuulut, sinun täytyy noudattaa sitä, mitä Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille: ”Lopuksi, veljet, pyydämme teitä ja kehotamme teitä Herran Jeesuksen kautta, että te, niin kuin saitte meiltä opetusta siinä, kuinka teidän pitää vaeltaa ja miellyttää Jumalaa, niin kuin vaellattekin, jatkaisitte siinä yhä täydemmin. Sillä te tunnette ne käskyt, jotka annoimme teille Herran Jeesuksen kautta.” (1. Tessalonikalaisille 4:1, 2) Mitä ”käskyjä” Paavali tässä korostaa?

 7. a) Mikä tärkeä ’käsky’ annetaan tässä? b) Miksi meidän ei tule koskaan hellittää valppaudestamme saatuamme Jumalan hengen?

⁷ Ensimmäinen ’käsky’ koskee hyvää moraalia. Paavali sanoo suoraan: ”Tätä Jumala tahtoo, teidän pyhitystänne, että kartatte haureutta; että kukin teistä tietää, miten saada hallintaan oma astiansa pyhityksessä ja kunniassa, ei ahneessa sukupuolisessa himossa, jollainen myös niillä kansoilla on, jotka eivät tunne Jumalaa.” Onneksi me olemme tulleet ’tuntemaan’ Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja tavoittelemme ikuisen elämän päämäärää. Miten häpeällistä olisikaan, jos antaisimme vetää itsemme takaisin maailmalliseen moraalittomuuden lokaan! On surullista, että jotkut ovat kestäneet vuosia keskitysleireissä ja vankiloissa tai omistaneet koko elämänsä innokkaaseen lähetyspalvelukseen ja sitten myöhemmin antaneet Kiusaajan yllättää heidät moraaliasioissa. Kun kerran olemme saaneet Jumalan pyhän hengen, älkäämme koskaan ’murehduttako’ sitä väärällä sukupuolisella käytöksellä! – 1. Tessalonikalaisille 4:3–8; Johannes 17:3; 1. Korinttolaisille 10:12, 13; Efesolaisille 4:30.

 8, 9. a) Mitä on ”veljellinen rakkaus”? b) Miten voimme kehittää sellaista rakkautta, ja mitä hyötyä siitä on?

⁸ Paavalin seuraava ’käsky’ koskee fil·a·del·fiʹaa, ”veljellistä rakkautta”. (1. Tessalonikalaisille 4:9, 10) Se on yksi erityinen tapa ilmaista periaatteeseen perustuvaa rakkautta, a·gaʹpea, jota Paavali myös lämpimästi suosittelee jakeessa 9, samoin kuin 3. luvun jakeissa 6 ja 12. Fil·a·del·fiʹa on hyvin syvää kiintymystä, sellaista kuin ilmeisesti vallitsi Jeesuksen ja Pietarin välillä sekä Daavidin ja Joonatanin välillä. (Johannes 21:15–17; 1. Samuelin kirja 20:17; 2. Samuelin kirja 1:26) Se voidaan lisätä a·gaʹpeen rakennettaessa läheistä toveruutta, kuten nähdään esimerkiksi siitä keskinäisestä toveruuden ilosta, jota monet Jehovan todistajat kokevat työskennellessään yhdessä tienraivauspalveluksessa ja muussa teokraattisessa toiminnassa.

⁹ Paavali kehottaa ”jatkamaan siinä täydemmässä määrin”. Me voimme aina avartua veljellisessä rakkaudessamme. Tämä erinomainen ominaisuus ilmenee runsaana varsinkin silloin, kun vanhimmat ja avustavat palvelijat ottavat johdon innokkaassa Valtakunnan palveluksessa. Kun kaikki seurakunnassa ahertavat ’etsien ensin Valtakuntaa’, niin inhimillisestä epätäydellisyydestä johtuvat eroavaisuudet, persoonallisuuksien ristiriidat ja muut senkaltaiset ongelmat muuttuvat toisarvoisiksi. Pitäkäämme aina silmämme luotuina tavoitteeseen! – Matteus 6:20, 21, 33; 2. Korinttolaisille 4:18.

10. Miten me kristittyinä voimme ’vaeltaa säädyllisesti’?

¹⁰ Paavali liittää tässä mukaan erään toisen ’käskyn’ – että asettaisimme tavoitteeksemme viettää hiljaista elämää, pitää huolta omista asioistamme ja tehdä työtä käsillämme. Kun näin ’vaellamme säädyllisesti’ jokapäiväisessä elämässämme osoittaen sekä periaatteeseen perustuvaa rakkautta että veljellistä kiintymystä, kaikki tarpeemme tulevat tyydytetyiksi. – 1. Tessalonikalaisille 4:11, 12; Johannes 13:35; Roomalaisille 12:10–12.

Ylösnousemustoivon lohduttamia

11. a) Miksi Paavali ottaa nyt esiin ylösnousemusasian? b) Miten tämän Paavalin neuvon tulisi vaikuttaa meihin?

¹¹ Apostoli viittaa seuraavaksi suurenmoiseen ylösnousemustoivoon. Mutta miksi Paavali otti esiin tämän aiheen? Hän halusi vahvistaa veljiään kestämään eteensä tulevat vainot. He olivat vaarassa menettää henkensä. Näyttää siltä, että jotkut olivat tuohon aikaan nukahtaneet kuolemaan. Toiset uskovat tarvitsivat lohdutusta. (1. Tessalonikalaisille 2:14–20) Ajatellessaan, että Kristuksen ”läsnäolo” oli käsillä, he halusivat tietää, mitä tapahtuisi niille, jotka olivat jo kuolleet. Se mitä Paavali nyt kirjoittaa, lohduttaa niitä, jotka menettävät kristittyjä rakkaitaan, ja samalla kannustaa kestämään, kunnes Jehovan ”päivä” koittaa. Paavalin neuvon pitäisi auttaa meitä kaikkia osoittamaan hengellistä tasapainoisuutta jatkaessamme hyvän uutisen julistamista samalla kun odotamme tämän asiainjärjestelmän täydellistä loppua. – 2. Tessalonikalaisille 1:6–10.

12. Mikä voi todella lohduttaa meitä, kun joku rakkaamme kuolee, ja mistä lähteestä tuo lohdutus on peräisin?

¹² Paavali sanoo: ”Veljet, emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niistä, jotka nukkuvat kuolemassa, jottette surisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa.” (1. Tessalonikalaisille 4:13) Millaista lohtua ja mielenrauhaa ylösnousemustoivo antaakaan! Noin viisi vuotta myöhemmin Paavali kirjoitti Korinton kristityille osoittamansa toisen kirjeen alussa seuraavaa: ”Olkoon teillä ansaitsematon hyvyys ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, jotta me voisimme lohduttaa missä ahdistuksessa hyvänsä olevia sillä lohdutuksella, jolla Jumala lohduttaa meitä itseämme.” – 2. Korinttolaisille 1:2–4.

13, 14. a) Miksi Paavali halusi kristittyjen olevan tietoisia kuoleman merkityksestä? b) Mitä Raamattu osoittaa kuolleiden tilasta?

¹³ Apostoli ei halunnut meidän olevan tietämättömiä kuolleiden tilasta. Aikanaan kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa alkaisi suuri luopumus, niin että he palaisivat babylonilaisiin ja kreikkalaisiin filosofioihin. Nuo luopiot hyväksyisivät Platonin opin sielun synnynnäisestä kuolemattomuudesta – joka on nykyään perusopetus väärän uskonnon maailmanmahdissa. ”Tuonpuoleiseen” liittyvä salaperäisyys, sanotaanpa elämän sitten jatkuvan taivaassa, kiirastulessa tai ikuisen kidutuksen paikassa, ei anna todellista lohdutusta. Lisäksi synnynnäinen kuolemattomuus on ristiriidassa ylösnousemusopin kanssa, sillä miten joku voidaan herättää jälleen eloon, jos sielu ei kuole?

¹⁴ Paavali kirjoittaa tässä ”niistä, jotka nukkuvat kuolemassa”. Niin, ”nukkuvat”. Nukkuva ei ole tietoinen mistään, eikä hän voi tehdä mitään töitä. (Vrt. Saarnaaja 9:5, 10.) Palveluksensa aikana Jeesus kerran sanoi, että Lasarus oli ”vaipunut uneen” ja että hän, Jeesus, menee ”herättämään hänet unesta”. Kun Kristuksen opetuslapset eivät ymmärtäneet noita sanoja, ”Jeesus sanoi heille – – suoraan: ’Lasarus on kuollut.’” Ylösnousemustoivo lohdutti Lasaruksen sisaria, Marttaa ja Mariaa, ja Jeesus antoi heille lisää lohdutusta. Mutta miten suuresti heidän uskonsa onkaan täytynyt vahvistua, kun Jeesus herätti tämän jo neljä päivää kuolleena olleen ystävänsä kuoleman unesta! – Johannes 11:11–14, 21–25, 43–45.

15. a) Mikä vahvistaa ylösnousemustoivoamme? b) Mikä voi auttaa meitä sopeutumaan rakkaamme kuolemaan?

¹⁵ Tuo ihme ja muut kerrat, joina Jeesus herätti kuolleita, ja ennen kaikkea se, että Jehova herätti itse Jeesuksen – kaikki nämä todistetut tapahtumat vahvistavat luottamustamme suurenmoiseen ylösnousemustoivoon. (Luukas 7:11–17; 8:49–56; 1. Korinttolaisille 15:3–8) On totta, että kuolema aiheuttaa surua ja kyyneleitä ja että on vaikea sopeutua rakkaan ihmisen poissaoloon. Mutta millaista lohtua ja voimaa saammekaan siitä vakuutuksesta, että Suvereeni Herra Jehova ”hävittää kuoleman ainiaaksi, ja – – pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta”! (Jesaja 25:8; Ilmestys 21:4) Parhaita parannuskeinoja suruun on rauhan Jumalan palveluksessa ahkeroiminen ja sen sydäntälämmittävän Valtakunnan toivon kertominen toisille, jonka saamisesta me itse olemme hyvin kiitollisia. – Vrt. Apostolien teot 20:35.

Ylösnousemusjärjestys

16, 17. a) Miten ”viimeinen vihollinen” tehdään tyhjäksi? b) Minkä ylösnousemusjärjestyksen Paavali nyt esittää?

¹⁶ Me uskomme lujasti siihen, että Kristus, ylösnousemuksen ”ensi hedelmä”, joka on nyt valtaistuimella Jumalan oikealla puolella taivaissa, toteuttaa täydellisesti Jehovan loistoisat tarkoitukset Valtakunnan suhteen. (Heprealaisille 6:17, 18; 10:12, 13) Paavali sanoikin eräässä toisessa kirjeessään: ”Hänen [Jeesuksen Kristuksen] täytyy hallita kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle. Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema.” Miten? Osittain ylösnousemuksen välityksellä ja poistamalla Aadamilta periytyneen kuoleman vaikutukset. Apostoli oli edellä selittänyt sen näin: ”Koska kuolema on ihmisen kautta, niin kuolleiden ylösnousemuskin on ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa. Mutta kukin omassa luokassaan: Kristus ensi hedelmänä, sen jälkeen Kristukselle kuuluvat hänen läsnäolonsa aikana.” (1. Korinttolaisille 15:20–26) Juuri tähän ylösnousemusjärjestykseen Paavali seuraavaksi viittaa ensimmäisessä tessalonikalaisille osoittamassaan kirjeessä sanoessaan:

¹⁷ ”Jos uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi jälleen, niin samoin Jumala on tuova myös Jeesuksen välityksellä kuolemaan nukahtaneet hänen ohellaan. Sillä tämän sanomme teille Jehovan sanan perusteella, että me elossa olevat, jotka säilymme Herran läsnäoloon, emme millään tavoin tule edeltämään niitä, jotka ovat nukahtaneet kuolemaan, koska Herra itse laskeutuu taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan trumpetin kuuluessa, ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin.” – 1. Tessalonikalaisille 4:14–16.

18. Milloin ”kuolemaan nukahtaneet” voidellut herätettiin kuolleista?

¹⁸ Vuoden 1914 jälkeen, kun Jeesus on ”läsnä” Valtakunnan voimassa, hän antaa ylienkelinä taivaallisen käskyn ”Kristuksen yhteydessä” oleville kokoontua. Tällä kutsuhuudolla, ikään kuin trumpetilla, ”kuolemaan nukahtaneet” voidellut kutsutaan saamaan hengellinen ylösnousemus taivaisiin. Vartiotorni on jo kauan sitten esittänyt näkemyksen, että tämä voideltujen kristittyjen ylösnousemus kuolleista alkoi vuonna 1918.

19. Milloin ja miten jäljelle jääneet ’temmataan pilvissä’, ja mitä tarkoitusta varten?

¹⁹ Mutta mitä on sanottava maan päällä jäljellä olevista voidelluista kristityistä, joita on nyt vähemmän kuin 10 000 käsittävä pienenevä joukko? Heidänkin täytyy päättää maallinen elämänvaelluksensa uskollisina. Paavali kirjoittaa ikään kuin hän olisi heidän kanssaan Kristuksen läsnäolon aikana: ”Jälkeenpäin meidät elossa olevat, jotka säilymme, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan ilmaan, ja näin me tulemme aina olemaan Herran kanssa.” (1. Tessalonikalaisille 4:17; vrt. Ilmestys 1:10.) Aikanaan siis kaikki 144 000 kohotetaan palvelemaan pappeina ja kuninkaina taivaallisella Siioninvuorella Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. ”Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.” (Ilmestys 14:1, 4; 20:4, 5) Mutta mikä odottaa niitä miljardeja ihmisiä, jotka ovat nyt haudoissaan?

20, 21. a) Mikä odottaa haudoissaan olevia miljardeja ihmisiä? b) Minkä ryhmän ei koskaan tarvitse kuolla maan päältä, ja miksi? c) Jos tähän ryhmään kuuluvia yksilöitä kuolee, niin mikä onnellinen odote heillä on?

²⁰ Vaikka Paavali ei nimenomaan mainitsekaan heitä ensimmäisessä tessalonikalaisille osoittamassaan kirjeessä, niin Ilmestyksen 20:12 vakuuttaa meille, että ”kuolleet, suuret ja pienet,” herätetään seisomaan Jumalan tuomarinistuimen edessä. (Ks. myös Johannes 5:28, 29.) Nykyään on kuitenkin miljoonia ihmisiä käsittävä ”suuri joukko” jo koottu tuon valtaistuimen eteen. Ryhmänä nämä pelastetaan elossa uhkaavasta ”suuresta ahdistuksesta”. Karitsa paimentaa heitä ja opastaa heidät ”elämän vetten lähteille”, niin että heidän ei koskaan tarvitse kuolla maan päältä. Mutta ikääntymisen tai aavistamattomien tapahtumien vuoksi jotkut heistä voivat kuolla Herran ”läsnäolon” aikana. (Ilmestys 7:9, 14, 17; Saarnaaja 9:11, UM) Mitä heistä on sanottava?

²¹ Kaikkia näitä ”muita lampaita” odottaa iloinen toive varhaisesta ylösnousemuksesta. (Johannes 10:16) Koska heillä on ollut samanlainen usko ja samanlaisia tekoja kuin vanhan ajan Aabrahamilla, he ovat jo päässeet Jumalan ystäviksi. Heprealaiskirjeen 11. luvussa kuvailtujen uskon miesten ja naisten tavoin nämä nykyajan ”muut lampaat” ovat kestäneet koettelemuksia. On siksi johdonmukaista, että hekin saavat ”paremman ylösnousemuksen”, joka epäilemättä tapahtuu Harmagedonin jälkeisen ajan alkupuolella. (Heprealaisille 11:35; Jaakob 2:23) Tosiaan jokainen, joka on uskossa ’syönyt Jeesuksen lihaa ja juonut hänen vertaan’, saa kokea hänen lupauksensa täyttymyksen: ”[Hänellä] on ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” – Johannes 6:54; Roomalaisille 5:18, 21; 6:23.

22. Miten voimme lohduttaa toisiamme?

²² Käsiteltyään loistavaa ylösnousemustoivoa Paavali kehottaa: ”Lohduttakaa – – jatkuvasti toisianne näillä sanoilla.” (1. Tessalonikalaisille 4:18) Sitten hän käsittelee muita ”Herramme Jeesuksen – – läsnäoloon” liittyviä tärkeitä asioita. (1. Tessalonikalaisille 5:23) Mitä ne ovat? Katso sitä kirjoituksesta ”Rauha Jumalalta – milloin?”

Yhteenvedoksi

□ Mitä Paavali anoo kristittyjen puolesta?

□ Mitä ”käskyjä” apostoli esittää parhaaksemme?

□ Miten Jumalan sana lohduttaa meitä kuolleiden suhteen?

□ Minkä ylösnousemusjärjestyksen Paavali kuvailee?