”Tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette”

”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette.” (2. KORINTTILAISILLE 13:5)

1, 2. a) Miten epävarmuus uskonkäsityksistämme voi vaikuttaa meihin? b) Millainen tilanne ensimmäisen vuosisadan Korintissa on saattanut aiheuttaa joissakuissa epävarmuutta siitä, miten vaeltaa?

MAASEUDULLA matkustava mies tulee tienhaaraan. Hän ei ole varma, kumpaa tietä hän pääsee määränpäähänsä, joten hän kysyy neuvoa ohikulkijoilta, mutta saa kahdenlaisia vastauksia. Hän on ymmällään eikä voi jatkaa matkaansa. Uskonkäsityksiämme koskevilla epäilyksillä voi olla samantapainen vaikutus meihin. Epävarmuus saattaa vaikuttaa päätöksentekoomme, niin ettemme ole varmoja siitä, mitä tietä vaeltaa.

² Kreikassa Korintissa syntyi ensimmäisellä vuosisadalla tilanne, jolla on saattanut olla tällainen vaikutus joihinkin sikäläisen seurakunnan jäseniin. Eräät ”ylen oivalliset apostolit” kyseenalaistivat apostoli Paavalin auktoriteetin sanomalla: ”Hänen kirjeensä ovat painokkaita ja voimakkaita, mutta hänen henkilökohtainen läsnäolonsa on heikkoa ja hänen puheensa täysin mitätöntä.” (2. Korinttilaisille 10:7–12; 11:5, 6.) Tällainen näkemys on saattanut aiheuttaa joissakuissa Korintin seurakunnan jäsenissä epävarmuutta siitä, miten vaeltaa.

 3, 4. Miksi Paavalin korinttilaisille antaman neuvon tulisi kiinnostaa meitä?

³ Paavali perusti Korinttiin seurakunnan ollessaan siellä vuonna 50. Hän viipyi Korintissa ”vuoden ja kuusi kuukautta ja opetti – – Jumalan sanaa”. Tämän johdosta ”monet niistä korinttilaisista, jotka kuulivat, alkoivat uskoa ja heidät kastettiin”. (Apostolien teot 18:5–11.) Paavali oli hyvin kiinnostunut Korintissa olevien uskovien hengellisestä hyvinvoinnista. Lisäksi korinttilaiset olivat kirjoittaneet Paavalille ja kysyneet häneltä neuvoa joihinkin asioihin (1. Korinttilaisille 7:1). Niinpä hän antoi heille arvokkaita ohjeita.

⁴ Paavali kirjoitti: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette.” (2. Korinttilaisille 13:5.) Jos korinttilaisveljet noudattaisivat tätä neuvoa, heidän ei tarvitsisi olla epävarmoja siitä, miten vaeltaa. Sama neuvo voi suojella meitäkin nykyään. Miten siis voimme noudattaa Paavalin neuvoa? Miten voimme koetella, olemmeko uskossa? Entä mitä sisältyy sen tarkistamiseen, mitä itse olemme?

”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa”

 5, 6. Mikä mittapuu meillä on käytössämme sen koettelemiseen, olemmeko uskossa, ja miksi se on paras mahdollinen mittapuu?

⁵ Kokeessa tavallisesti testataan jotakin tai jotakuta tiettyjen arviointiperusteiden mukaan. Tässä tapauksessa kokeessa ei ole uskomme eli omaksumiemme uskonkäsitysten kokonaisuus, vaan me yksilöinä. Koetta varten on myös olemassa täydellinen mittapuu. Eräässä Daavidin säveltämässä psalmissa sanotaan: ”Jehovan laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Jehovan muistutus on luotettava, se tekee kokemattomasta viisaan. Jehovan määräykset ovat oikeat, ne saavat sydämen iloitsemaan; Jehovan käsky on puhdas, se saa silmät loistamaan.” (Psalmit 19:7, 8.) Raamattu sisältää Jehovan täydelliset lait ja oikeat määräykset, hänen luotettavat muistutuksensa ja puhtaat käskynsä. Sen sanoma on paras mahdollinen mittapuu koettelemiseen.

⁶ Apostoli Paavali sanoo tästä Jumalan henkeyttämästä sanomasta: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Heprealaisille 4:12.) Jumalan sana voi koetella sydämemme – sen mitä todella olemme sisäisesti. Miten voimme hyödyntää tuota terävää ja voimakasta sanomaa omassa elämässämme? Psalmista ei jätä tätä epäselväksi. Hän lauloi: ”Onnellinen on se mies, joka – – iloitsee Jehovan laista ja lukee hänen lakiaan hiljaisella äänellä päivin ja öin.” (Psalmit 1:1, 2.) ”Jehovan laki” on hänen kirjoitetussa sanassaan, Raamatussa. Meidän tulee nauttia Jehovan sanan lukemisesta. Meidän on tosiaankin varattava aikaa sen lukemiseen hiljaisella äänellä eli sen mietiskelemiseen. Sitten meidän täytyy antaa sen, mitä siihen on kirjoitettu, koetella itseämme.

 7. Mikä on ensisijainen keino koetella, olemmeko uskossa?

⁷ Ensisijainen keino koetella, olemmeko uskossa, on siis lukea ja mietiskellä Jumalan sanaa sekä tarkastella, missä määrin toimintamme vastaa oppimaamme. Voimme olla kiitollisia siitä, että saamme paljon apua Jumalan sanan ymmärtämiseen.

 8. Miten ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” julkaisut voivat auttaa meitä koettelemaan, olemmeko uskossa?

⁸ Jehova on antanut opetusta ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” julkaisujen välityksellä, jotka selittävät Raamattua (Matteus 24:45). Esimerkiksi kirjassa Lähesty Jehovaaa on useimpien lukujen lopussa tekstiruutu ”Kysymyksiä mietittäväksi”, joka tarjoaa erinomaisia tilaisuuksia henkilökohtaiseen mietiskelyyn. Myös monet Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdissä käsiteltävät aiheet auttavat meitä koettelemaan, olemmeko uskossa. Eräs kristitty nainen sanoi Sananlaskujen kirjaa koskevista kirjoituksista, joita Vartiotornissa on julkaistu viime aikoina: ”Nämä kirjoitukset ovat mielestäni erittäin käytännöllisiä. Ne auttavat minua tarkastelemaan, ovatko puheeni, käytökseni ja asenteeni todella Jehovan vanhurskaiden normien mukaisia.”

 9, 10. Mitkä Jehovan järjestelyt auttavat meitä koettelemaan jatkuvasti, olemmeko uskossa?

⁹ Lisäksi saamme runsaasti ohjausta ja kannustusta seurakunnan kokouksissa ja konventeissa. Nämä kuuluvat järjestelyihin, joita Jumala on tehnyt niiden hyväksi, joista Jesaja ennusti: ”On tapahtuva päivien lopulla, että Jehovan huoneen vuori tulee lujasti perustetuksi vuorten huipun yläpuolelle, ja se korotetaan kukkuloita korkeammalle, ja sinne kaikkien kansakuntien täytyy virrata. Ja monet kansat todellakin menevät ja sanovat: ’Tulkaa, ja nouskaamme Jehovan vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen; ja hän opettaa meille teitään, ja me tahdomme vaeltaa hänen polkujaan.’” (Jesaja 2:2, 3.) Tällainen Jehovan teitä koskeva opetus on totisesti siunaus.

¹⁰ Sivuuttaa ei tule myöskään sellaisten henkilöiden neuvoja, joilla on hengellisiä edellytyksiä, muun muassa seurakunnan vanhinten. Raamatussa sanotaan heistä: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi.” (Galatalaisille 6:1.) Voimme olla hyvin kiitollisia tästä järjestelystä, joka auttaa palauttamaan meidät kohdalleen.

11. Mitä sen koetteleminen, olemmeko uskossa, vaatii?

¹¹ Julkaisumme, seurakunnan kokoukset ja nimitetyt miehet ovat kaikki suurenmoisia lahjoja Jehovalta. Sen koetteleminen, olemmeko uskossa, vaatii kuitenkin itsetutkistelua. Kun luemme julkaisujamme tai kuuntelemme raamatullisia neuvoja, meidän täytyy kysyä itseltämme: Sopiiko tämä minuun? Teenkö minä näin? Pidänkö kiinni kristillisten uskonkäsitysten kokonaisuudesta? Se miten suhtaudumme tietoon, jota saamme näiden järjestelyjen välityksellä, vaikuttaa hengelliseen tilaamme. ”Aineellinen ihminen ei ota vastaan Jumalan hengen asioita, sillä ne ovat hänestä tyhmyyttä”, sanotaan Raamatussa. ”Mutta hengellinen ihminen tutkii tosiaankin kaiken.” (1. Korinttilaisille 2:14, 15.) Eikö meidän tulisikin pyrkiä säilyttämään myönteinen, hengellinen näkemys siitä, mitä luemme kirjoistamme, lehdistämme ja muista julkaisuistamme, ja siitä, mitä kuulemme kokouksissa ja vanhimmilta?

”Tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette”

12. Mitä sisältyy sen tarkistamiseen, mitä itse olemme?

¹² Sen tarkistamiseen, mitä itse olemme, sisältyy itsemme arvioiminen. Voimme kyllä olla totuudessa, mutta miten hengellisiä olemme? Meidän on arvioitava, näemmekö itsessämme osoituksia kypsyydestä ja aidosta arvostuksesta hengellisiä anteja kohtaan.

13. Mikä on osoitus kypsyydestä Heprealaiskirjeen 5:14:n mukaan?

¹³ Millaisia osoituksia kristillisestä kypsyydestä voisimme etsiä itsestämme? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän.” (Heprealaisille 5:14.) Osoitamme kypsyyttä siten, että valmennamme havaintokykyämme. Aivan niin kuin urheilijan täytyy harjoittaa tiettyjä lihaksia, jotta hän olisi hyvä lajissaan, meidänkin täytyy valmentaa havaintokykyämme käytössä soveltamalla Raamatun periaatteita.

14, 15. Miksi meidän tulisi ponnistella Jumalan sanan syvällisten asioiden tutkimiseksi?

¹⁴ Ennen kuin voimme kuitenkaan valmentaa havaintokykyämme, meidän on hankittava tietoa. Tämä edellyttää ahkeraa henkilökohtaista tutkimista. Kun käytämme säännöllisesti aikaa henkilökohtaiseen tutkimiseen – erityisesti Jumalan sanan syvällisten asioiden tutkimiseen – havaintokykymme paranee. Vartiotornissa on tarkasteltu vuosien mittaan monia syvällisiä aiheita. Miten suhtaudumme kirjoituksiin, joissa käsitellään syvällisiä totuuksia? Jätämmekö niitä helposti väliin vain siksi, että ne sisältävät ”muutamia vaikeatajuisia asioita”? (2. Pietarin kirje 3:16.) Näemme päinvastoin tavallista enemmän vaivaa ymmärtääksemme, mitä niissä sanotaan (Efesolaisille 3:18).

¹⁵ Entä jos henkilökohtainen tutkiminen on meille vaikeaa? On tärkeää, että ponnistelemme oppiaksemme nauttimaan siitä (1. Pietarin kirje 2:2).b Saavuttaaksemme kypsyyden meidän on opittava ravitsemaan itseämme vahvalla ruoalla, Jumalan sanan syvällisillä totuuksilla. Muutoin havaintokykymme pysyy väkisinkin vaillinaisena. Pelkkä havaintokyvyn hankkiminen ei kuitenkaan osoita meidän olevan kypsiä. Meidän täytyy soveltaa päivittäisessä elämässämme käytäntöön sitä tietoa, jota saamme ahkeran henkilökohtaisen tutkimisen välityksellä.

16, 17. Millaista neuvontaa opetuslapsi Jaakob antaa ”sanan tekijöiksi” tulemisesta?

¹⁶ Myös teot, jotka ilmaisevat meidän arvostavan totuutta – uskon teot – osoittavat, mitä olemme. Opetuslapsi Jaakob kuvailee itsemme arvioimisen tätä osa-aluetta voimakkaalla vertauksella: ”Tulkaa – – sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi, niin että pettäisitte itsenne väärällä järkeilyllä. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä tekijä, niin hän on kuin mies, joka katselee luonnollisia kasvojaan peilistä. Sillä hän katsoo itseään ja menee pois ja unohtaa heti, millainen hän on. Mutta joka kiinnittää katseensa vapauteen kuuluvaan täydelliseen lakiin ja pysyy siinä, se tulee olemaan onnellinen tekemisessään, koska hänestä ei ole tullut unohtavaa kuulijaa, vaan työn tekijä.” (Jaakobin kirje 1:22–25.)

¹⁷ Toisin sanoen Jaakob kehottaa: ”Kiinnittäkää katseenne Jumalan sanan peiliin ja arvioikaa itseänne. Olkaa hellittämättömiä ja tutkikaa itseänne tarkoin sen valossa, mitä Jumalan sanassa sanotaan. Älkää unohtako saman tien, mitä olette nähneet. Tehkää tarvittavat muutokset.” Näiden neuvojen noudattaminen voi joskus olla vaikeaa.

18. Miksi Jaakobin neuvojen noudattaminen on vaikeaa?

¹⁸ Tarkastellaanpa esimerkiksi vaatimusta osallistua Valtakunnasta saarnaamiseen. Paavali kirjoitti: ”Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.” (Roomalaisille 10:10.) Julkisen julistuksen antaminen suulla pelastukseksi vaatii meitä tekemään monia muutoksia. Saarnaaminen ei ole useimmille meistä helppoa. Innokkuus tuossa työssä ja sen asettaminen elämässämme sellaiselle sijalle, jonka se ansaitsee, vaatii vieläkin enemmän muutoksia ja uhrauksia (Matteus 6:33). Mutta kun meistä tulee tämän Jumalan antaman työn tekijöitä, olemme onnellisia, koska se tuo ylistystä Jehovalle. Olemmeko me innokkaita Valtakunnan julistajia?

19. Mitä uskon tekoihimme tulisi sisältyä?

¹⁹ Mitä kaikkea uskon tekoihimme tulisi sisältyä? Paavali kehottaa: ”Mitä opitte sekä otitte vastaan ja kuulitte ja näitte minun yhteydessäni, sitä harjoittakaa, niin rauhan Jumala on teidän kanssanne.” (Filippiläisille 4:9.) Osoitamme mitä olemme, kun harjoitamme sitä, mitä olemme oppineet, ottaneet vastaan, kuulleet ja nähneet – kaikkea kristilliseen vihkiytymiseen ja opetuslapseuteen sisältyvää. Jehova opastaa meitä profeetta Jesajan välityksellä: ”Tässä on tie. Kulkekaa sitä.” (Jesaja 30:21.)

20. Millaiset ihmiset ovat suuri siunaus seurakunnalle?

²⁰ Miehet ja naiset, jotka ovat ahkeria Jumalan sanan tutkijoita, innokkaita hyvän uutisen saarnaajia ja uskollisia Valtakunnan kannattajia eivätkä tingi nuhteettomuudestaan, ovat suuri siunaus seurakunnalle. He lisäävät seurakuntansa vakautta. Heistä on paljon hyötyä etenkin siksi, että on paljon uusia, jotka kaipaavat huolenpitoa. Kun suhtaudumme vakavasti Paavalin neuvoon koetella jatkuvasti, olemmeko uskossa, ja tarkistaa jatkuvasti, mitä itse olemme, meilläkin on hyvä vaikutus toisiin.

Tee Jumalan tahto mielelläsi

21, 22. Miten voimme tehdä Jumalan tahdon mielellämme?

²¹ Muinaisen Israelin kuningas Daavid lauloi: ”Sinun tahtosi, oi Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on sisimmässäni.” (Psalmit 40:8.) Daavid teki Jumalan tahdon halukkaasti. Miksi? Koska Jehovan laki oli hänen sydämessään. Hän ei ollut epävarma siitä, miten vaeltaa.

²² Kun Jumalan laki on sisimmässämme, mekään emme ole epävarmoja siitä, miten vaeltaa. Teemme Jumalan tahdon mielellämme. Näin ollen ”ponnistelkaa[mme] tarmokkaasti” palvellessamme Jehovaa sydämestämme (Luukas 13:24).

[Alaviitteet]

Muistatko?

• Miten voimme koetella, olemmeko uskossa?

• Mitä sisältyy sen tarkistamiseen, mitä itse olemme?

• Miten voimme osoittaa kristillistä kypsyyttä?

• Miten uskon tekomme auttavat meitä arvioimaan, mitä olemme?

[Kuva s. 23]

Tiedätkö, mikä on ensisijainen keino koetella, oletko uskossa?

[Kuva s. 24]

Osoitamme kristillistä kypsyyttä käyttämällä havaintokykyämme

[Kuvat s. 25]

Osoitamme, mitä olemme, kun meistä ei tule unohtavia kuulijoita vaan sanan tekijöitä