PITKÄMIELISYYS

Vääryyden tai ärsytyksen kärsivällistä kestämistä, mihin liittyy se, ettei menetä toivoaan häiriintyneen suhteen korjaantumisesta. Näin ollen pitkämielisyydellä on tarkoitus, ja sillä pyritään toimimaan nimenomaan epämiellyttävän tilanteen aiheuttajan parhaaksi. Se ei kuitenkaan merkitse vääryyden suvaitsemista. Kun pitkämielisyyden tarkoitus on saavutettu tai kun ei ole enää mitään syytä kestää tilannetta pitempään, pitkämielisyys loppuu. Se loppuu joko niin, että se on koitunut ärsytyksen aiheuttajien hyväksi, tai niin, että väärintekijöitä vastaan ryhdytään toimiin. Kummassakaan tapauksessa pitkämielisyyttä osoittanut ei joudu kärsimään hengellistä vahinkoa.

Vastineella ”hidas vihastumaan” (”pitkämielinen” joissakin käännöksissä) käännetty heprealainen ilmaus merkitsee kirjaimellisesti ’sierainten [missä suuttumus leimahtaa] pituutta’ (2Mo 34:6; 4Mo 14:18; ks. SUUTTUMUS). Kreikkalainen sana ma·kro·thy·miʹa (pitkämielisyys) merkitsee kirjaimellisesti ’hengen pituutta’ (Ro 2:4, Int). Sekä heprealainen että kreikkalainen ilmaus viittaavat malttiin, kärsivällisyyteen ja siihen, että on hidas vihastumaan. ”Pitkämielisyys” ei ole pelkästään sitä, että kestää pitkään tuskaa tai vaivaa, vaan siihen sisältyy itsensä tietoinen hillitseminen.

Raamatussa paljastetaan, mitä Jumala ajattelee pitkämielisyydestä, ja osoitetaan, että ”hengen pituudesta” luopuminen on tyhmää ja johtaa huonoihin tuloksiin. Pitkämielinen ihminen voi vaikuttaa heikolta, mutta todellisuudessa hän toimii tarkkanäköisesti. ”Sillä, joka on hidas vihastumaan, on runsaasti tarkkanäköisyyttä, mutta kärsimätön korottaa tyhmyyttä.” (San 14:29.) Pitkämielisyys on parempi kuin fyysinen voima ja sillä saavutetaan enemmän. ”Joka on hidas vihastumaan, on parempi kuin väkevä mies, ja henkensä hillitsevä on parempi kuin kaupungin valloittaja.” (San 16:32.)

Ihminen, joka ei ole pitkämielinen vaan päästää hillitsemättä tunteensa valloilleen, on avoin kaikille sopimattomille ajatuksille ja teoille, sillä ”kuin kaupunki, johon on murtauduttu, joka on muuria vailla, on mies, joka ei hillitse henkeään” (San 25:28). ”Koko henkensä typerä purkaa, mutta viisas säilyttää sen tyynenä loppuun asti.” (San 29:11.) Tämän vuoksi viisas mies varoittaa äkkipikaisuudesta: ”Älä ole hengessäsi hätäinen loukkaantumaan, sillä juuri loukkaantuminen majailee typerien povessa.” (Sr 7:9.)

Jehovan pitkämielisyys. Kun Jehova vei Mooseksen Horebinvuorelle ja näytti hänelle kirkkauttaan, hän julisti Mooseksen edessä: ”Jehova, Jehova, armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin, mutta ei suinkaan vapauta rangaistuksesta.” (2Mo 34:5–7.) Myös Mooses, Daavid, Nahum ja muut osoittivat, että Jehova on hidas vihastumaan (4Mo 14:18; Ne 9:17; Ps 86:15; 103:8; Jl 2:13; Jn 4:2; Na 1:3).

Vaikka pitkämielisyys onkin yksi Jehovan ominaisuuksista, sitä ilmaistaan aina sopusoinnussa hänen pääominaisuuksiensa – rakkauden, oikeudenmukaisuuden, viisauden ja voiman – kanssa (1Jo 4:8; 5Mo 32:4; San 2:6; Ps 62:11; Jes 40:26, 29). Oikeudenmukaisuutta tulee osoittaa ensinnäkin Jumalan omaa nimeä kohtaan. Tuo nimi täytyy korottaa kaikkien muiden nimien yläpuolelle kaikkeudessa, ja tämä on välttämätöntä kaikkien hänen luomustensa hyvinvoinnin kannalta. Jumalan nimen korottaminen on yksi hänen pitkämielisyytensä tärkeimmistä syistä, kuten apostoli Paavali selittää: ”Jos nyt Jumala, vaikkakin hän tahtoo osoittaa vihastustaan ja tehdä voimansa tunnetuksi, suvaitsi hyvin pitkämielisesti vihan astioita, jotka oli tehty sopiviksi tuhoon, tehdäkseen tunnetuksi kirkkautensa rikkauden armon astioissa, jotka hän valmisti etukäteen kirkkauteen, nimittäin meidät, joita hän ei kutsunut ainoastaan juutalaisista, vaan myös kansakunnista, niin entä sitten?” (Ro 9:22–24.) Ilmaistessaan pitkämielisyyttä Jumala kokoaa kansaa nimelleen. Ja sen kautta hän osoittaa suuruutensa kaikessa maassa. (Ap 15:14; 1Ko 3:9, 16, 17; 2Ko 6:16.)

Jumala ilmaisi pitkämielisyytensä jo ihmishistorian alkuvaiheissa. Ensimmäinen ihmispari oli kapinallaan rikkonut hänen lakiaan. Mutta sen sijaan, että Jumala olisi teloittanut heidät heti, niin kuin hän olisi voinut oikeudenmukaisesti tehdä, hän osoitti rakkaudellisesti pitkämielisyyttä. Tämä tapahtui heidän vielä syntymättömien jälkeläistensä vuoksi, joille tuo pitkämielisyys merkitsi kaikkea (hänen kärsivällisyytensä merkitsee monien pelastumista [2Pi 3:15]). Mikä vielä tärkeämpää, Jumalalla oli mielessään myös oman kirkkautensa suuruuden osoittaminen lupauksen Siemenen välityksellä (1Mo 3:15; Joh 3:16; Ga 3:16). Eikä Jumala ollut pitkämielinen pelkästään tuolloin, vaan hän tiesi, että hänen piti kestää epätäydellistä ihmiskuntaa tuhansia vuosia ja lykätä rangaistustaan maailmalle, joka oli vihollisuussuhteessa häneen (Ja 4:4). Jotkut ovat ymmärtäneet väärin Jumalan heitä kohtaan osoittaman pitkämielisyyden ja käyttäneet sitä väärin hyväkseen sekä jättäneet huomioon ottamatta sen tarkoituksen, kun he ovat pitäneet sitä pikemminkin hitautena kuin rakkaudellisena kärsivällisyytenä (Ro 2:4; 2Pi 3:9).

Jumalan kärsivällisyys näkyy parhaiten siinä, miten hän kohteli muinaista Israelin kansakuntaa (Ro 10:21). Kerran toisensa jälkeen hän otti heidät takaisin, kun he olivat langenneet, saaneet rangaistuksensa ja katuneet. He tappoivat hänen profeettojaan ja lopulta hänen Poikansakin. He vastustivat sitä, että Jeesus ja hänen apostolinsa saarnasivat hyvää uutista. Mutta Jumalan pitkämielisyys ei mennyt hukkaan. Jäännös osoittautui uskolliseksi (Jes 6:8–13; Ro 9:27–29; 11:5). Hän käytti joitakuita noista uskollisista kirjoittamaan henkeytettyinä hänen Sanaansa (Ro 3:1, 2). Laki, jonka hän antoi heille, osoitti, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja tarvitsevat lunastajaa, ja se kiinnitti huomion Häneen, joka antaisi elämänsä lunastushinnaksi ja joka korotettaisiin korkeaan asemaan valtakunnan Kuninkaaksi (Ga 3:19, 24). Tuosta Valtakunnasta ja Kristuksen pappeudesta annettiin mallit (Kol 2:16, 17; Hpr 10:1), ja meille näytettiin esimerkkejä, joita meidän tulee seurata tai karttaa (1Ko 10:11; Hpr 6:12; Ja 5:10). Tämä kaikki on ihmisille välttämätöntä ikuisen elämän saamiseksi (Ro 15:4; 2Ti 3:16, 17).

Jehova ei osoita pitkämielisyyttä ikuisesti. Toisaalta Jumala on pitkämielinen vain niin kauan kuin se on sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden, vanhurskauden ja viisauden kanssa. Se, että pitkämielisyyttä osoitetaan pahassa tai ärsyttävässä tilanteessa, ilmaisee, että sen tarkoitus on antaa asianosaisille mahdollisuus muuttua, oikaista menettelynsä. Kun saavutetaan sellainen vaihe, jossa nähdään, ettei tuollaisesta muutoksesta ole toivoa, pitkämielinen odottaminen olisi vastoin oikeudenmukaisuutta ja vanhurskautta. Silloin Jumala toimii viisaasti huonon tilanteen muuttamiseksi. Hänen kärsivällisyytensä loppuu.

Yksi esimerkki tästä Jumalan kärsivällisyydestä ja sen loppumisesta on se, miten Jumala kohteli ennen vedenpaisumusta eläneitä ihmisiä. Olosuhteet olivat surkeat, ja Jumala sanoi: ”Minun henkeni ei ole vaikuttava ihmisen hyväksi määräämättömiin, koskapa hän on lihaa. Näin ollen hänelle on kertyvä päiviä satakaksikymmentä vuotta.” (1Mo 6:3.) Jesaja sanoi myöhemmin siitä, että Israel käytti Jehovan pitkämielisyyttä väärin hyväkseen: ”He kuitenkin kapinoivat ja pahoittivat hänen pyhän henkensä. Hän muuttui nyt heidän vihollisekseen; hän itse soti heitä vastaan.” (Jes 63:10; vrt. Ap 7:51.)

Näistä syistä kristittyjä pyydetään hartaasti, etteivät he ”ota vastaan Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja jätä huomioon ottamatta sen tarkoitusta” (2Ko 6:1). Heitä neuvotaan: ”Älkää – – murehduttako Jumalan pyhää henkeä” (Ef 4:30) sekä: ”Älkää sammuttako hengen tulta” (1Te 5:19). Muutoin he voisivat jatkaa siihen asti, että he tekisivät syntiä Jumalan henkeä vastaan ja rienaisivat sitä eli todellisuudessa häpäisisivät sitä, jolloin ei olisi enää katumusta eikä anteeksiantoa vaan ainoastaan tuho (Mt 12:31, 32; Hpr 6:4–6; 10:26–31).

Jeesus Kristus. Jeesus Kristus oli esimerkki pitkämielisyydestä ihmisten keskuudessa. Profeetta Jesaja kirjoitti hänestä: ”Häntä ahdistettiin ankarasti, ja hän antoi vaivata itseään; ei hän kuitenkaan suutaan avannut. Hänet vietiin kuin lammas teurastettavaksi; ja kuin uuhi, joka on keritsijöittensä edessä mykistyneenä, hänkään ei suutaan avannut.” (Jes 53:7.) Hän kesti apostoliensa heikkouksia ja katkerien, ilkeiden vihollistensa loukkauksia ja epäkohteliaisuuksia. Hän ei maksanut samalla mitalla takaisin, ei sanoin eikä teoin. (Ro 15:3.) Kun apostoli Pietari toimi epäviisaasti sivaltaessaan pois Malkoksen korvan, Jeesus ojensi häntä: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, – – luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Kuinka siinä tapauksessa täyttyisivät Raamatun kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?” (Mt 26:51–54; Joh 18:10, 11.)

Miksi kristittyjen on tärkeää kehittää pitkämielisyyttä?

Edellä esitetyn perusteella on ilmeistä, että pitkämielisyys on lähtöisin Jehova Jumalasta. Se on hänen henkensä hedelmää (Ga 5:22). Ihmisellä, joka on tehty Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, on jonkin verran tätä ominaisuutta, ja hän voi kehittää sitä tottelemalla Jumalan sanaa ja noudattamalla hänen pyhän henkensä ohjausta (1Mo 1:26, 27). Sen vuoksi kristittyjä käsketään kehittämään ja osoittamaan tätä ominaisuutta (Kol 3:12). Se on Jumalan palvelijan tunnusmerkki (2Ko 6:4–6). Apostoli Paavali sanoo: ”Olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1Te 5:14.) Hän osoittaa, että on välttämätöntä ilmaista tätä ominaisuutta, jotta voisi miellyttää Jumalaa. Mutta pitkämielisyys ei ole aitoa, jos siihen liittyy napina ja valitus. Paavalin sanojen mukaan kiittämisen arvoista on se, että ollaan ”pitkämielisiä iloiten” (Kol 1:9–12).

Pitkämielisyys tuottaa iloa ja on muutenkin hyvin palkitsevaa. Jehova palkitaan siten, että hänen nimensä kirkastetaan. Jumalan suvereeniuden vanhurskautta ja oikeellisuutta vastaan esitetty kiistakysymys ratkaistaan Jumalan hyväksi, ja hänet saatetaan kunniaan (1Mo 3:1–5; Job 1:7–11; 2:3–5). Mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi tappanut Aadamin, Eevan ja Saatanan näiden kapinan aikaan? Jotkut olisivat ehkä päätelleet, että Saatanan väitteessä oli jotain perää. Mutta ilmaisemalla pitkämielisyyttä Jehova on antanut ihmisille tilaisuuden osoittaa koetukselle pantuna, että he alistuvat mieluummin hänen suvereeniuteensa ja että he haluavat palvella häntä hänen suurenmoisten ominaisuuksiensa vuoksi; hän on tosiaankin antanut heille tilaisuuden todistaa, että he arvostavat enemmän Jehovan suvereeniutta kuin täydellistä riippumattomuutta, koska he tietävät sen olevan paljon parempi (Ps 84:10).

Koska Jeesus Kristus osoitti pitkämielisyyttä totellessaan Jumalaa, hän sai mahtavan palkan, kun hänet korotettiin ylempään asemaan kuninkaaksi ja hänen Isänsä antoi hänelle ”nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella” (Fil 2:5–11). Tämän lisäksi hän saa ”morsiamen”, joka koostuu hänen hengellisistä veljistään, Uuden Jerusalemin, kuvaannollisen kaupungin, jonka peruskivissä on Karitsan 12 apostolin nimet (2Ko 11:2; Il 21:2, 9, 10, 14).

Myös kaikki ne ihmiset, jotka kehittävät pitkämielisyyttä ja säilyttävät sen Jumalan tarkoituksen mukaisesti, palkitaan runsain mitoin (Hpr 6:11–15). He saavat tyydytystä jäljitellessään tätä Jumalan ominaisuutta, tehdessään Jumalan tahdon ja nauttiessaan Jumalan hyväksynnästä. Lisäksi heidän pitkämielisyytensä tuottaa tuloksia, kun he auttavat toisia tuntemaan Jumalan ja saamaan ikuisen elämän (1Ti 4:16).