Rakkauden osoittaminen avuntarvitsijoille
KRISTITYILLÄ on sekä velvollisuus että etu osoittaa rakkautta apua tarvitseville veljilleen ja sisarilleen (1. Johanneksen kirje 3:17, 18). Apostoli Paavali kirjoitti: ”Tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10.) Eräs veli, joka on palvellut Jehovaa lähes neljäkymmentä vuotta, koki hiljattain kristillisen veljesseuran rakkauden vaimonsa sairauden ja kuoleman aikoihin. Hän kirjoittaa:
”Huolehdin vaimostani kotona hänen sairautensa ajan, enkä siksi voinut käydä ansiotyössä melkein kahteen kuukauteen. Olin hyvin helpottunut, kun seurakunnan ystävät tulivat alttiisti avuksemme! Kymmenien rahalahjojen avulla – jotka oli tarkoitettu ’avuksi ylimääräisiin menoihin’, kuten mukana olleissa korteissa yleensä sanottiin – sain maksettua kiinnityslainan erät, asuinkulut ja muut menot.
Kaksi viikkoa ennen vaimoni kuolemaa kierrosvalvojamme teki meille rohkaisevan vierailun. Hän jopa näytti meille diakuvat, jotka seurakunta näkisi viikonloppuna. Saatoimme kuunnella puhelimitse kokousohjelmat, myös kierrosvalvojan johtamat kenttäpalveluskokoukset. Yhdessä niistä hän pyysi kaikkia niitä, jotka olivat paikalla ja lähdössä kenttäpalvelukseen, tervehtimään vaimoani yhteen ääneen. Vaimoni ei siten koskaan tuntenut jääneensä yksin, vaikka hän oli fyysisesti erossa muista.
Tunnin kuluttua hänen kuolemastaan lähes kaikki vanhimmat olivat meillä. Pelkästään sinä päivänä talossa pistäytyi yli sata veljeä ja sisarta. Ruokaa ilmestyi pöytään kuin ihmeen kautta kaikille paikalla olleille. Minun on mahdotonta laskea kaikkia niitä lahjoja, myötätunnon ilmauksia ja lohduttavia sanoja, joita minulle osoitettiin, ja rukouksia, joita puolestani esitettiin. Miten paljon ne vahvistivatkaan! Lopulta minun oli pakko pyytää veljiä lopettamaan aterioiden järjestäminen ja siivousavun antaminen!
Missä muualla kuin Jehovan järjestössä voimme nähdä tällaista epäitsekästä sääliä, kiinnostusta ja rakkautta? Useimmat ihmiset voivat nykyään laskea todelliset ystävänsä yhden käden sormilla. Jehova on siunannut meitä hengellisten veljien ja sisarten suurperheellä!” (Markus 10:29, 30.)