Pelkää Jehovaa ja pidä hänen käskynsä

”Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä on näet ihmisen koko velvollisuus.” (SAARNAAJA 12:13)

1, 2. a) Miten pelko voi suojella meitä fyysisesti? b) Miksi viisaat vanhemmat yrittävät juurruttaa lapsiinsa tervettä pelkoa?

”AIVAN kuten rohkeus vaarantaa elämän, pelko suojelee sitä”, totesi Leonardo da Vinci. Uhmapäinen, tyhmänrohkea asenne sokaisee ihmisen näkemästä vaaraa, kun taas pelko muistuttaa häntä varovaisuuden tarpeellisuudesta. Jos esimerkiksi joudumme jyrkänteen reunalle ja näemme, miten syvälle voisimme pudota, useimmat meistä vetäytyvät vaistomaisesti taaksepäin. Samoin terve pelko edistää hyvää suhdetta Jumalaan, kuten opimme edellisestä kirjoituksesta, mutta se myös osaltaan varjelee meitä vahingoittumiselta.

² Nykyään on kuitenkin monia vaaroja, joita pelkäämään täytyy oppia. Koska pienet lapset eivät tajua sähkön tai liikenteen vaaroja, heille voi helposti sattua vakava onnettomuus.a Viisaat vanhemmat yrittävät juurruttaa lapsiinsa tervettä pelkoa varoittamalla heitä yhä uudelleen ympäristön vaaroista. Vanhemmat tietävät, että tämä pelko voi hyvinkin pelastaa heidän lastensa hengen.

3. Miksi ja miten Jehova varoittaa meitä hengellisistä vaaroista?

³ Jehova tuntee samanlaista huolta hyvinvoinnistamme. Rakkaudellisena Isänä hän opettaa meitä Sanansa ja järjestönsä välityksellä hankkimaan hyötyä itsellemme (Jesaja 48:17). Tähän jumalalliseen opetusohjelmaan sisältyy se, että hän varoittaa meitä ”yhä uudelleen” hengellisistä salakuopista, niin että voimme kehittää terveen pelon sellaisia vaaroja kohtaan (2. Aikakirja 36:15; 2. Pietarin kirje 3:1). Kautta historian olisi voitu välttää monia hengellisiä onnettomuuksia ja torjua paljon kärsimystä, jos ihmiset olisivat ’vain saattaneet sydämensä pelkäämään Jumalaa ja pitämään hänen käskynsä’ (5. Mooseksen kirja 5:29). Miten voimme näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, saattaa sydämemme pelkäämään Jumalaa ja karttamaan hengellistä vaaraa? (2. Timoteukselle 3:1.)

Käänny pois pahasta

4. a) Millaista vihaa kristittyjen pitäisi kehittää? b) Millaisen tunteen syntinen käytös herättää Jehovassa? (Ks. alaviitettä.)

⁴ Raamatussa selitetään, että ”Jehovan pelko merkitsee pahan vihaamista” (Sananlaskut 8:13). Eräs Raamatun sanakirja kuvailee tätä vihaa ”tunnepohjaiseksi suhtautumiseksi ihmisiin ja asioihin, joita vastustetaan, inhotaan, halveksitaan ja joiden kanssa ei haluta olla missään tekemisissä”. Jumalanpelkoon sisältyy siis sisäinen vastenmielisyys tai inho sitä kohtaan, mikä on pahaa Jehovan silmissä (Psalmit 97:10).b Se panee meidät kääntymään pois pahasta samoin kuin perääntyisimme jyrkänteen reunalta, kun vaistomainen pelontunteemme panee hälytyskellot soimaan. ”Jehovan pelossa käännytään pois pahasta”, sanotaan Raamatussa (Sananlaskut 16:6).

5. a) Miten voimme voimistaa jumalanpelkoamme ja vihaamme sitä kohtaan, mikä on pahaa? b) Mitä tähän liittyvää opimme Israelin kansan historiasta?

⁵ Voimme voimistaa tätä tervettä pelkoa ja vihaa sitä kohtaan, mikä on pahaa, harkitsemalla niitä vahingollisia seurauksia, joihin synti väistämättä johtaa. Raamatussa vakuutetaan, että me niitämme sitä, mitä kylvämme – kylvämmepä lihan mukaan tai hengen mukaan (Galatalaisille 6:7, 8). Tästä syystä Jehova kuvaili selvästi niitä väistämättömiä seurauksia, joihin hänen käskyjensä huomiotta jättäminen ja tosi palvonnan hylkääminen johtavat. Ilman Jumalan suojelusta pieni, vaaroille altis Israelin kansa olisi julmien ja voimakkaiden naapureiden armoilla. (5. Mooseksen kirja 28:15, 45–48.) Israelin tottelemattomuuden traagiset seuraukset merkittiin yksityiskohtaisesti muistiin Raamattuun ”varoitukseksi”, jotta me voisimme ottaa niistä oppia ja kehittää jumalanpelkoa (1. Korinttilaisille 10:11).

6. Mitä raamatullisia esimerkkejä voimme tarkastella, kun opettelemme jumalanpelkoa? (Ks. alaviitettä.)

⁶ Sen lisäksi, mitä Raamatussa on kerrottu tapahtuneen koko Israelin kansalle, siinä on sellaisten yksilöiden kokemuksia, jotka joutuivat mustasukkaisuuden, moraalittomuuden, ahneuden tai ylpeyden valtaan.c Jotkut heistä olivat palvelleet Jehovaa useita vuosia, mutta jonakin heidän elämänsä kriittisenä hetkenä heidän jumalanpelkonsa ei ollut kyllin voimakasta, ja he niittivät katkeraa satoa. Sellaisten raamatullisten esimerkkien mietiskeleminen voi vahvistaa päätöstämme olla tekemättä samanlaisia virheitä. Olisi todella surullista, jos suhtautuisimme Jumalan neuvoihin vakavasti vasta koettuamme jonkin henkilökohtaisen murhenäytelmän. Vastoin yleistä käsitystä kokemus ei ole paras opettaja – varsinkaan jos se saadaan antautumalla nautinnonhalun valtaan. (Psalmit 19:7.)

7. Kenet Jehova kutsuu kuvaannolliseen telttaansa?

⁷ Toinen voimakas syy kehittää jumalanpelkoa on se, että haluamme varjella suhdettamme Jumalaan. Pelkäämme olla miellyttämättä Jehovaa, koska arvostamme hänen ystävyyttään. Ketä Jumala pitää ystävänään, jonka hän on valmis kutsumaan kuvaannolliseen telttaansa? Vain sitä, ”joka vaeltaa moitteettomasti ja harjoittaa vanhurskautta”. (Psalmit 15:1, 2.) Jos arvostamme tätä kallisarvoista suhdetta Luojaamme, pidämme huolen siitä, että vaellamme moitteettomasti hänen silmissään.

8. Miten jotkut Malakian päivien israelilaiset pitivät ystävyyttä Jumalan kanssa itsestään selvänä?

⁸ Valitettavasti jotkut Malakian päivien israelilaiset pitivät ystävyyttä Jumalan kanssa itsestään selvänä. Sen sijaan, että he olisivat pelänneet ja kunnioittaneet Jehovaa, he uhrasivat hänen alttarillaan sairaita ja rampoja eläimiä. Heidän jumalanpelon puutteensa ilmeni myös heidän suhtautumisestaan avioliittoon. Päästäkseen naimisiin nuorempien naisten kanssa he erosivat nuoruutensa vaimosta vähäpätöisten syiden vuoksi. Malakia kertoi heille, että Jehova vihasi ”avioeron ottamista” ja että heidän petollinen henkensä oli vieraannuttanut heidät heidän Jumalastaan. Miten Jumala olisi saattanut katsoa suosiollisesti heidän teurasuhreihinsa, kun alttari oli kuvaannollisesti peittynyt kyyneliin: heidän hylättyjen vaimojensa vuodattamiin katkeriin kyyneliin? Sellainen räikeä epäkunnioitus Jehovan normeja kohtaan sai Hänet kysymään: ”Missä on minulle kuuluva pelko?” (Malakia 1:6–8; 2:13–16.)

9, 10. Miten voimme osoittaa, että arvostamme Jehovan ystävyyttä?

⁹ Myös nykyään Jehova näkee niiden monien viattomien aviopuolisoiden ja lasten sydänsurun, jotka ovat jääneet oman onnensa nojaan, kun itsekkäät ja moraalittomat aviomiehet ja isät tai jopa vaimot ja äidit ovat hylänneet heidät. Aivan varmasti se murehduttaa häntä. Jumalan ystävä näkee asiat Jumalan tavoin ja ponnistelee kovasti vahvistaakseen avioliittoaan. Hän hylkää maailmallisen ajattelun, johon liittyy aviositeen tärkeyden väheksyminen, ja ’pakenee haureutta’ (1. Korinttilaisille 6:18).

¹⁰ Avioliitossa samoin kuin muillakin elämän alueilla viha kaikkea sitä kohtaan, mikä on pahaa Jehovan silmissä, sekä syvä arvostus hänen ystävyyttään kohtaan tuo Jehovan suosion ja hyväksynnän. Apostoli Pietari sanoi painokkaasti: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apostolien teot 10:34, 35.) Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, miten jumalanpelko sai yksilöt toimimaan oikein erilaisissa koettelevissa olosuhteissa.

Kolme ihmistä jotka pelkäsivät Jumalaa

11. Millaisessa tilanteessa Abrahamin sanottiin ’pelkäävän Jumalaa’?

¹¹ Raamatussa mainitaan mies, jota Jehova itse kuvaili ystäväkseen: patriarkka Abraham (Jesaja 41:8). Abrahamin jumalanpelkoa koeteltiin, kun Jumala pyysi häntä uhraamaan ainoan poikansa Iisakin, jonka kautta Jumalan oli määrä täyttää lupauksensa, että Abrahamin jälkeläisistä tulisi suuri kansakunta (1. Mooseksen kirja 12:2, 3; 17:19). Läpäisisikö ”Jehovan ystävä” tämän tuskallisen koetuksen? (Jaakobin kirje 2:23.) Juuri sillä hetkellä, kun Abraham nosti veitsensä tappaakseen Iisakin, Jehovan enkeli sanoi: ”Älä ojenna kättäsi poikaa vastaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä totisesti tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et ole kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.” (1. Mooseksen kirja 22:10–12.)

12. Mistä vaikuttimesta Abraham pelkäsi Jumalaa, ja miten me voimme ilmaista samanlaista henkeä?

¹² Vaikka Abraham oli aiemmin todistanut pelkäävänsä Jehovaa, hän ilmaisi tuossa tilanteessa jumalanpelkoaan huomattavalla tavalla. Hänen halukkuutensa uhrata Iisak oli paljon enemmän kuin kunnioittavan tottelevaisuuden osoittamista. Abrahamin vaikuttimena oli ehdoton luottamus siihen, että hänen taivaallinen Isänsä täyttäisi lupauksensa ja herättäisi Iisakin tarvittaessa kuolleista. Kuten Paavali kirjoitti, Abraham oli ”täysin vakuuttunut siitä, että minkä hän [Jumala] oli luvannut, sen hän myös pystyi tekemään” (Roomalaisille 4:16–21). Olemmeko me valmiita tekemään Jumalan tahdon silloinkin, kun meiltä vaaditaan suuria uhrauksia? Luotammeko ehdottomasti siihen, että sellainen tottelevaisuus tuo pitkäaikaista hyötyä, sillä Jehovahan on ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä”? (Heprealaisille 11:6.) Se on todellista jumalanpelkoa (Psalmit 115:11).

13. Miksi Joosef saattoi hyvällä syyllä kuvailla itseään mieheksi, joka ’pelkäsi tosi Jumalaa’?

¹³ Tarkastellaanpa toista esimerkkiä siitä, miten jumalanpelkoa on osoitettu käytännössä: Joosefin esimerkkiä. Ollessaan orjana Potifarin huonekunnassa Joosef kohtasi päivittäin painostusta syyllistyä aviorikokseen. Ilmeisesti hän ei voinut mitenkään välttää kosketusta isäntänsä vaimoon, joka sinnikkäästi teki hänelle moraalittomia ehdotuksia. Lopulta nainen ”tarttui häneen”, ja hän ”lähti pakoon ja meni ulos”. Mikä pani Joosefin kääntymään heti pois pahasta? Epäilemättä päätekijä oli jumalanpelko, halu välttää syyllistymästä ’niin suureen pahuuteen ja tekemästä todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan’. (1. Mooseksen kirja 39:7–12.) Joosef saattoi hyvällä syyllä kuvailla itseään mieheksi, joka ’pelkäsi tosi Jumalaa’ (1. Mooseksen kirja 42:18).

14. Miten Joosefin armo heijasti todellista jumalanpelkoa?

¹⁴ Vuosia myöhemmin Joosef kohtasi kasvoista kasvoihin veljensä, jotka olivat sydämettömästi myyneet hänet orjuuteen. Hän olisi voinut helposti käyttää heidän epätoivoista ravinnontarvettaan tilaisuutena kostaa vääryys, jonka he olivat tehneet hänelle. Mutta toisten ihmisten kohteleminen tyrannimaisesti ei heijasta jumalanpelkoa (3. Mooseksen kirja 25:43). Kun Joosef siis näki riittävästi todisteita siitä, että hänen veljiensä sydämentila oli muuttunut, hän antoi heille armollisesti anteeksi. Jumalanpelkomme saa meidät Joosefin tavoin voittamaan pahan hyvällä ja estää meitä lankeamasta kiusaukseen. (1. Mooseksen kirja 45:1–11; Psalmit 130:3, 4; Roomalaisille 12:17–21.)

15. Miksi Jobin käytös oli ilahduttanut Jehovan sydäntä?

¹⁵ Myös Job pelkäsi Jumalaa esimerkillisellä tavalla. Jehova sanoi Panettelijalle: ”Oletko kohdistanut sydäntäsi palvelijaani Jobiin, siihen, ettei maan päällä ole ketään hänen kaltaistaan, moitteetonta ja oikeamielistä miestä, joka pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa?” (Job 1:8.) Jobin nuhteeton käytös oli useiden vuosien ajan ilahduttanut hänen taivaallisen Isänsä sydäntä. Job pelkäsi Jumalaa, koska hän tiesi sen olevan oikein ja paras tapa elää. Hän huudahti: ”Katso! Jehovan pelko – se on viisautta, ja pahan hylkääminen on ymmärrystä.” (Job 28:28.) Naimisissa olevana miehenä Job ei tarkannut sopimattomalla tavalla nuoria naisia, eikä hän hautonut sydämessään aviorikosta. Vaikka hän oli varakas, hän ei pannut luottamustaan rikkauksiin, ja hän karttoi kaikkia epäjumalanpalveluksen muotoja. (Job 31:1, 9–11, 24–28.)

16. a) Millä tavoin Job ilmaisi rakkaudellista huomaavaisuutta? b) Miten Job osoitti, ettei hän pidättynyt antamasta anteeksi?

¹⁶ Jumalanpelko merkitsee kuitenkin sekä sen tekemistä, mikä on hyvää, että kääntymistä pois siitä, mikä on pahaa. Siksi Job osoitti myötätuntoista kiinnostusta sokeita, rampoja ja köyhiä ihmisiä kohtaan (3. Mooseksen kirja 19:14; Job 29:15, 16). Job ymmärsi, että ”se, joka pidättyy osoittamasta rakkaudellista huomaavaisuutta omalle lähimmäiselleen, luopuu myös Kaikkivaltiaan pelosta” (Job 6:14). Siihen, että pidättyy osoittamasta rakkaudellista huomaavaisuutta, voisi sisältyä pidättyminen antamasta anteeksi tai kaunan kantaminen. Job rukoili Jumalan ohjauksessa kolmen toverinsa puolesta, jotka olivat aiheuttaneet hänelle paljon murhetta (Job 42:7–10). Voisimmeko me osoittaa samanlaista anteeksiantavaa henkeä uskonveljeämme kohtaan, joka on saattanut jollakin tavoin loukata meitä? Se että rukoilemme vilpittömästi meitä loukanneen ihmisen puolesta, voi auttaa meitä suuresti voittamaan kaunantunteen. Ne siunaukset, joita Job jumalanpelkonsa vuoksi sai osakseen, antavat meille esimakua niistä ’runsaista hyvyyksistä, jotka Jehova on tallettanut häntä pelkääville’ (Psalmit 31:19; Jaakobin kirje 5:11).

Jumalanpelko ja ihmispelko vastakkain

17. Miten ihmispelko voi vaikuttaa meihin, mutta miksi sellainen pelko on lyhytnäköistä?

¹⁷ Jumalanpelko voi saada meidät toimimaan oikein, mutta ihmispelko voi jäytää uskoamme. Tästä syystä Jeesus – kannustaessaan apostoleita saarnaamaan innokkaasti hyvää uutista – sanoi heille: ”Älkääkä alkako pelätä niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” (Matteus 10:28.) Jeesus selitti, että ihmispelko on lyhytnäköistä, sillä ihmiset eivät voi tuhota tulevan elämän odotteitamme. Me pelkäämme Jumalaa myös siksi, että tajuamme hänen kunnioittavaa pelkoa herättävän voimansa, johon verrattuna kaikkien kansojen voima on merkityksetön (Jesaja 40:15). Abrahamin tavoin luotamme ehdottomasti Jehovan voimaan herättää kuolleista uskolliset palvelijansa (Ilmestys 2:10). Siksi sanomme luottavaisina: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, niin kuka on meitä vastaan?” (Roomalaisille 8:31.)

18. Millä tavoin Jehova palkitsee ne, jotka pelkäävät häntä?

¹⁸ Onpa vastustajamme perheenjäsen tai koulukiusaaja, huomaamme, että ”Jehovan pelossa on luja luottamus” (Sananlaskut 14:26). Voimme rukoilla Jumalalta voimaa, koska tiedämme hänen kuulevan meitä (Psalmit 145:19). Jehova ei koskaan unohda niitä, jotka pelkäävät häntä. Hän vahvistaa luottamustamme profeettansa Malakian välityksellä: ”Silloin Jehovaa pelkäävät puhuivat toinen toiselleen, kukin toverinsa kanssa, ja Jehova kiinnitti huomiota ja kuunteli. Ja muistokirjaa alettiin kirjoittaa hänen edessään niiden hyväksi, jotka pelkäävät Jehovaa, ja niiden, jotka ajattelevat hänen nimeään.” (Malakia 3:16.)

19. Millaiset pelot tulevat loppumaan, mutta millainen pelko pysyy ikuisesti?

¹⁹ Lähellä on aika, jolloin jokainen maan päällä palvoo Jehovaa ja ihmispelko kaikkoaa (Jesaja 11:9). Nälän, sairauden, rikollisuuden ja sodan pelko ovat nekin poissa. Jumalanpelko säilyy kuitenkin läpi ikuisuuden, kun hänen uskolliset palvelijansa taivaassa ja maan päällä osoittavat edelleen häntä kohtaan asianmukaista kunnioitusta ja tottelevaisuutta (Ilmestys 15:4). Ottakaamme sillä välin kaikki sydämenasiaksemme noudattaa Salomon henkeytettyä neuvoa: ”Älköön sydämesi kadehtiko syntisiä, vaan ole Jehovan pelossa kaiken päivää. Silloin näet on olemassa tulevaisuus, eikä sinun toivoasi leikata pois.” (Sananlaskut 23:17, 18.)

[Alaviitteet]

Muistatko?

• Miten opimme vihaamaan sitä, mikä on pahaa?

• Miten jotkut Malakian päivien israelilaiset pitivät Jehovan ystävyyttä itsestään selvänä?

• Mitä jumalanpelkoon liittyvää voimme oppia Abrahamista, Joosefista ja Jobista?

• Mikä pelko ei koskaan häviä ja miksi ei?

[Kuva s. 19]

Viisaat vanhemmat juurruttavat lapsiinsa tervettä pelkoa

[Kuva s. 20]

Samoin kuin pelko kääntää meidät pois vaarasta, jumalanpelko kääntää meidät pois siitä, mikä on pahaa

[Kuva s. 23]

Job säilytti jumalanpelkonsa silloinkin, kun häntä vastassa oli kolme valeystävää

[Lähdemerkintä]

Raamatunkäännöksestä Vulgata Latina, 1795