Miten auttaa masentuneita saamaan ilonsa takaisin

EPAFRODITUS, ensimmäisellä vuosisadalla elänyt kristitty opetuslapsi, oli masentunut. Hänet oli lähetetty huolehtimaan vangitun apostoli Paavalin tarpeista, mutta hän oli sairastunut vakavasti. Vaikka Epafroditus olikin parantunut, hän oli masentunut, koska hänen kotiseurakuntansa, joka oli lähettänyt hänet Roomaan, oli ’kuullut hänen sairastuneen’. (Filippiläisille 2:25, 26) Ollessaan niin kaukana, mutta halutessaan siitä huolimatta rauhoittaa seurakuntaansa kuuluvia tässä asiassa, hän masentui. Todennäköisesti hänestä myös tuntui, että he ajattelivat hänen epäonnistuneen. Miten häntä voitiin auttaa saamaan ilonsa takaisin?

Epafroditus lähetettiin takaisin kotiinsa Filippiin mukanaan apostoli Paavalin kirje. Siinä Paavali opasti seurakuntaa: ”Ottakaa hänet sen tähden tavalliseen tapaan tervetulleena vastaan Herrassa iloiten täysin määrin, ja pitäkää jatkuvasti sellaisia miehiä kalliina.” (Filippiläisille 2:27–30) Filippin kristittyjä kehotettiin tulemaan läheisiksi Epafroditukselle sellaisella tavalla, joka sopisi kristilliselle seurakunnalle luonteenomaiseen, selvästi erottuvaan toveruuden henkeen. Heidän lohduttavat sanansa osoittaisivat hänelle, että häntä arvostettiin kovasti, todellakin, ’pidettiin kalliina’. Tällainen iloinen huomaavaisuus auttaisi häntä suuresti saamaan huojennusta henkiseen masennukseensa.

Tämä esimerkki osoittaa, että vaikka kristityt joukkona ’iloitsevatkin Herrassa’, jotkut heidän keskuudessaan kärsivät erilaisista masennustiloista. (Filippiläisille 4:4) Vaikea psyykkinen depressio on vakava tunneperäinen häiriötila, joka on johtanut jopa itsemurhaan. Aivojen kemia ja muut fyysiset seikat vaikuttavat toisinaan asiaan. Masentuneisuutta voidaan kuitenkin usein lievittää toisten antaman ymmärtäväisen avun turvin. Näin ollen Paavali kehottikin: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille.” (1. Tessalonikalaisille 5:14) Jehovan todistajien seurakuntien pitäisi siksi iloiten antaa henkistä tukea masentuneille sieluille. Nykyajan kristillinen järjestö tajusi tämän vastuun jo vuonna 1903, sillä silloin Vartiotornissa sanottiin masentuneista: ”Masentuneet ja heikot tarvitsisivat apua, tukea ja rohkaisua.” Mutta miten sinä voit auttaa masentuneita sieluja?

Ensiksikin olemalla ’myötätuntoinen’ voit ehkä auttaa masentunutta ilmaisemaan sydämessään olevan ”huolen”. Sen jälkeen lausumasi ”hyvä sana” saattaa auttaa häntä iloitsemaan. (1. Pietari 3:8; Sananlaskut 12:25) Pelkästään se, että hän saa puhua vapaasti ja tuntee sinun välittävän, voi tuoda paljon huojennusta. ”Minulla oli muutamia ystäviä, joille saatoin todella purkaa sydäntäni”, selitti Mary-niminen naimaton kristitty, joka kamppaili depression kanssa. ”Tarvitsin jonkun, joka kuunteli.” Se, että on joku, jolle voi kertoa sisimmät ajatukset elämän ahdistavista tilanteista, voi merkitä hyvin paljon.

Tarvitaan kuitenkin muutakin kuin vain kuuntelemista ja esimerkiksi sellaisten pinnallisten neuvojen antamista kuin: ”Katsele elämän valoisaa puolta” tai ”Ajattele myönteisesti”. Tällaiset lausunnot voisivat ilmaista ymmärtämyksen puutetta ja olla täysin tilanteeseen sopimattomia silloin, kun toinen on masentunut, kuten Sananlaskujen 25:20 osoittaa sanoessaan: ”Kuin se, joka riisuu vaatteet pakkaspäivänä, – – on se, joka laulaa lauluja murheelliselle sydämelle.” Epärealistisen optimistiset huomautukset saattavat myös saada masentuneen ihmisen tuntemaan olonsa entistä levottomammaksi. Miksi? Koska sellaiset auttamisyritykset eivät kohdistu hänen masennuksensa syihin.

Vahvistaminen sanoilla

Syvästi masentunut ihminen ei tunne oloaan ainoastaan surulliseksi, vaan luultavasti myös arvottomaksi ja toivottomaksi. Kreikkalainen sana, joka on käännetty ”masentuneiksi sieluiksi”, merkitsee kirjaimellisesti ’vähäsieluisia’. Muuan kreikan kielen tutkija määrittelee tuon sanan näin: ”Ihminen, joka uurastaa niin vaikeuksien kuormittamana, että hän masentuu.” Näin ollen hänen henkiset voimavaransa ovat ehtyneet ja hänen itseluottamuksensa on kadonnut. – Vrt. Sananlaskut 17:22.

Patriarkka Job sanoi: ”Vahvistaisin teitä suuni sanoilla.” (Job 16:5, UM) Sanalla ”vahvistaa” käännettyä heprealaista sanaa käytetään myös kuvailemaan, kuinka temppeli ’tehtiin vahvaksi’ korjaamalla rakennusta. (Jesaja 41:10; Naahum 2:1; 2. Aikakirja 24:13; UM) Sanojesi täytyy taitavasti rakentaa uudelleen masentuneen itseluottamusta, ikään kuin pala palalta. Tämän tekeminen vaatii sitä, että vetoat hänen ’järjenkykyynsä’. (Roomalaisille 12:1) Aiemmin mainittu Vartiotorni-lehti vuodelta 1903 sanoi masentuneista: ”Itseluottamuksen – – puuttuessa heitä täytyy hieman työntää esiin, jotta tulisi ilmi, mitä lahjoja heillä todellisuudessa on heidän omaksi rohkaisukseen ja myös koko uskon huonekunnan siunaukseksi.”

Raamatullinen esimerkki Elkanasta ja hänen alakuloisesta vaimostaan Hannasta valaisee sitä, kuinka sinä voit vahvistaa sanoilla, kuten Job teki. Elkanalla oli kaksi vaimoa. Toisella heistä, Peninnalla, oli useita lapsia, mutta Hanna oli hedelmätön. Hanna ajatteli todennäköisesti olevansa arvoton. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 30:1.) Ikään kuin tämä taakka ei olisi ollut kyllin raskas, Peninna vielä kiusasi häntä niin pitkälle, että hän puhkesi kyyneliin ja menetti ruokahalunsa. Vaikka Elkana ei ollutkaan selvillä Hannan ahdistuksen syvyydestä, niin nähdessään vaimonsa tilan hän tiedusteli: ”Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä?” – 1. Samuelin kirja 1:1–8.

Elkanan ystävälliset kysymykset, joita hän ei esittänyt syyttävään sävyyn, antoivat Hannalle tilaisuuden pukea tunteensa sanoiksi. Vastasipa hän tai ei, häntä autettiin erittelemään, miksi hän todennäköisesti tunsi itsensä arvottomaksi. Niinpä myös masentunut ihminen saattaa sanoa: ’Minusta ei ole mihinkään.’ Sinä voisit kysyä: ’Miksi sinusta tuntuu sellaiselta?’ Kuuntele sitten huolellisesti, kun hän purkaa sinulle sydämensä tuntemuksia. – Vrt. Sananlaskut 20:5.

Elkana esitti sitten Hannalle tämän hyvin vahvistavan kysymyksen: ”Enkö minä ole sinulle enempi kuin kymmenen poikaa?” Hannaa muistutettiin siitä kiintymyksestä, jota hänen miehensä tunsi häntä kohtaan hänen hedelmättömyydestään huolimatta. Hän piti vaimoaan arvokkaana, ja siksi tämä saattoi päätellä: ’En minä loppujen lopuksi niin arvoton olekaan. Onhan minulla tosiaankin aviomieheni syvä rakkaus!’ Hänen sanansa vahvistivat Hannaa, sillä hän alkoi syödä ja meni temppeliin. – 1. Samuelin kirja 1:8, 9.

Niiden, jotka haluavat auttaa masentuneita, täytyy toimia Elkanan tavoin, joka oli yksityiskohtainen ja kiinnitti vaimonsa huomion hyvään syyhyn, miksi tämä voisi ajatella myönteisemmin itsestään. Esimerkiksi Naomi-niminen kristitty sanoi siitä, mikä auttoi häntä saamaan ilonsa takaisin, seuraavaa: ”Jotkut ystävät kehuivat tapaa, jolla olin kasvattanut poikani, huolehtinut kodistani, ja jopa sitä tapaa, jolla pidin huolta ulkonäöstäni masennuksestani huolimatta. Tämä rohkaisu merkitsi erittäin paljon!” Ansaittu kiitos todellakin auttaa masentunutta näkemään hyvät ominaisuutensa ja tekemään oikean arvion itsestään.

Jos vaimosi on masentunut, miksi et yrittäisi vahvistaa häntä sopusoinnussa Sananlaskujen 31:28, 29:ssä olevien sanojen kanssa? Luemme sieltä: ”Hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: ’Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä.’” Masentunut vaimo ei ehkä kuitenkaan hyväksy tällaista arviota, sillä hän tuntee kenties olevansa epäonnistunut ihminen, koska hän ei kykene huolehtimaan talousaskareista niin hyvin kuin hänen mielestään pitäisi. Muistuttamalla häntä siitä, millainen nainen hän on sisäisesti ja millainen hän oli ennen masennukseen vaipumistaan, voit ehkä kuitenkin saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että kiitoksesi ei ole tyhjänpäiväistä imartelua. Saattaisit myös antaa tunnustusta siitä, mitä hän nyt tekee, ja myöntää sen vaativan todella kovaa ponnistelua. Voisit sanoa: ’Tiedän, mitä sinulta vaadittiin tämän tekemiseksi. On todella kiitettävää, että ponnistelet näin kovasti!’ Hyväksynnän ja kiitoksen saaminen puolisoltaan ja lapsiltaan – he tuntevat masentuneen parhaiten – on erittäin tärkeää itsekunnioituksen uudelleen rakentamisessa. – Vrt. 1. Korinttolaisille 7:33, 34.

Raamatullisten esimerkkien käyttäminen saattaa auttaa masentunutta huomaamaan, millaiset muutokset ajattelutavassa saattavat olla tarpeen. Joku on ehkä esimerkiksi liian herkkä toisten mielipiteille. Saattaisit keskustella Epafrodituksen esimerkistä ja kysyä: ’Miksi luulet hänen masentuneen, kun hän sai tietää, että hänen kotiseurakuntansa oli kuullut hänen sairaudestaan? Oliko hän todellisuudessa epäonnistunut ihminen? Miksi Paavali käski pitämään häntä kalliina? Riippuiko Epafrodituksen todellinen arvo ihmisenä hänellä olevasta palvelusedusta?’ Tällaiset kysymykset voivat auttaa masentunutta kristittyä tekemään henkilökohtaisia sovelluksia ja tajuamaan, ettei hän ole epäonnistunut.

”Tukekaa heikkoja”

Raamattu kehottaa: ”Tukekaa heikkoja.” (1. Tessalonikalaisille 5:14) Tosi uskonnon etuna on lisäksi sellaisten kristittyjen verkosto, jotka voivat huolehtia masentuneesta käytännöllisellä tavalla. Tosi ystävät ’syntyvät varaksi hädässä’, ja he todella pysyvät masentuneen rinnalla. (Sananlaskut 17:17) Kun apostoli Paavali tunsi olevansa ’alas painettu’ ja hänellä oli ”sisällä pelkoa”, hän sai lohtua ”Tiituksen läsnäolosta”. (2. Korinttolaisille 7:5, 6) Masentuneet sielut samalla tavoin todennäköisesti syvästi arvostavat lämminsydämisiä vierailuja ja puhelinsoittoja sopivina aikoina. Saattaisit kysyä, voisitko auttaa jollain käytännöllisellä tavalla, esimerkiksi toimittamalla asioita, tekemällä taloustöitä tai muuta sellaista.a Maria-niminen kristitty sanoo: ”Kun olin masentunut, eräs ystävä kirjoitti minulle useita kertoja, ja kirjeessä oli aina rohkaisevia raamatunkohtia. Minulla oli tapana lukea kirje yhä uudelleen. Itkin kun luin sitä. Sellaiset kirjeet olivat minulle kullanarvoisia.”

Kannustettuaan seurakuntaa auttamaan ”masentuneita sieluja” Paavali sanoo: ”Olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla kenellekään toiselle.” (1. Tessalonikalaisille 5:14, 15) Kärsivällisyys on ehdottoman välttämätöntä, koska henkisen tuskan, kielteisen ajattelun ja unen puutteesta johtuvan uupumuksen vuoksi masentunut saattaa vastata Jobin tavoin ”hillittömällä puheella”. (Job 6:2, 3; UM) Rachelle, kristitty nainen, jonka äiti sairastui vaikeaan depressioon, paljasti: ”Monta kertaa äidillä oli tapana sanoa jotakin erittäin inhottavaa. Useimmiten, kun sellaista tapahtui, yritin muistuttaa itselleni, millainen ihminen äiti todellisuudessa on – rakkaudellinen, ystävällinen ja antelias. Opin, että masentuneet ihmiset sanovat paljon sellaista, mitä he eivät tarkoita. Ilkeiden sanojen tai tekojen maksaminen takaisin on pahinta, mitä siinä tilanteessa voi tehdä.”

Jotkut kypsät kristityt naiset saattavat varsinkin olla sellaisessa asemassa, että he voivat tuoda huojennusta toisille, henkisestä ahdistuksesta kärsiville naisille. (Vrt. 1. Timoteukselle 5:9, 10.) Tällaiset kyvykkäät kristityt naiset voivat ottaa asiakseen puhua heille lohduttavasti sopivissa tilanteissa. Toisinaan on sopivampaa, että kypsät kristityt sisaret pikemminkin kuin veljet auttavat jatkuvasti jotakuta naista. Järjestämällä asioita ja valvomalla niitä asianmukaisesti kristityt vanhimmat voivat huolehtia siitä, että masentuneet saavat tarvittavaa huolenpitoa.

Vanhimmat, joilla on opetettu kieli

Erityisesti hengellisillä paimenilla täytyy olla ”ymmärrystä ja taitoa” niin, että he ”tietävät miten puhua rohkaisevasti väsyneelle”. (Jeremia 3:15; Jesaja 50:4, Beck) Mutta ellei vanhin ole huolellinen, hän saattaisi vahingossa saada masentuneen tuntemaan olonsa vielä kurjemmaksi. Esimerkiksi Jobin kolme toveria tulivat otaksuttavasti ”ilmaisemaan myötätuntoa häntä kohtaan ja lohduttamaan häntä”. Mutta koska heidän sanojensa taustalla oli väärä näkemys Jobin kiusallisesta tilanteesta, ne pikemminkin ’runtelivat’ Jobia eivätkä lohduttaneet häntä. – Job 2:11, UM; 8:1, 5, 6; 11:1, 13–19; 19:2.

Vartiotorni-seuran julkaisuissa olleet monet erilaiset artikkelit ovat hahmotelleet periaatteita, joita voidaan soveltaa annettaessa neuvoja yksilöille.b Useimmat vanhimmat ovat käyttäneet tätä aineistoa. Joissakin tapauksissa vanhinten esittämät ajattelemattomat lausunnot – joko yksityisesti tai puheissa – ovat kuitenkin saaneet aikaan paljon vahinkoa. Älkööt vanhimmat siis ’viskoko sanoja kuin miekanpistoja’, vaan puhukoot ’viisasten kielellä, joka on lääke’. (Sananlaskut 12:18) Jos vanhin ajattelee huomautustensa mahdollista vaikutusta, ennen kuin hän puhuu, hänen sanansa voivat olla tyynnyttäviä. Siksi, te vanhimmat, olkaa nopeita kuuntelemaan ja hitaita tekemään päätelmiä silloin, kun teillä ei ole asiasta kokonaiskuvaa. – Sananlaskut 18:13.

Kun vanhimmat ovat aidosti kiinnostuneita masentuneista yksilöistä, nämä tuntevat olevansa rakastettuja ja arvostettuja. Tällainen epäitsekäs huolehtiminen saattaa saada nämä yksilöt katsomaan läpi sormiensa mitä tahansa lannistavia huomautuksia. (Jaakob 3:2) Masentuneet ovat usein tukahtua syyllisyyteen, ja vanhimmat voivat auttaa heitä saamaan tasapainoisen näkemyksen asioista. Silloinkin kun on tehty jotain vakavaa syntiä, vanhinten järjestämä hengellinen huolenpito voi auttaa ’sitä, mikä on rampa, paranemaan’. – Heprealaisille 12:13.

Kun masentuneista tuntuu, että heidän rukouksensa ovat tehottomia, vanhimmat voivat rukoilla heidän kanssaan ja heidän puolestaan. Lukemalla heidän kanssaan masennusta käsitteleviä Raamattuun perustuvia kirjoituksia vanhimmat voivat ’voidella’ näitä yksilöitä rauhoittavilla hengellisillä sanoilla. (Jaakob 5:14, 15) Vanhimmat voivat myös auttaa masentunutta ottamaan raamatullisia askeleita, jotta tämä pystyisi selvittämään minkä tahansa henkilökohtaisen erimielisyyden, joka hänellä saattaa olla jonkun toisen kanssa, mikäli tämä on ongelmana. (Vrt. Matteus 5:23, 24; 18:15–17.) Usein tällaiset ristiriidat, erityisesti perheen parissa, ovat masennuksen pohjimmainen syy.

Ymmärrä se, että toipuminen vie aikaa. Hannakaan ei heti toipunut masennuksestaan Elkanan rakkaudellisista ponnisteluista huolimatta. Hänen omat rukouksensa sekä ylimmäisen papin toistuvat vakuuttelut toivat lopulta helpotuksen. (1. Samuelin kirja 1:12–18) Ole sen vuoksi kärsivällinen silloin, kun vastakaiun osoittaminen on hidasta. Tavallisesti vanhimmat eivät tietenkään ole lääkäreitä ja saattavat siksi havaita, että heidän vaivannäöstään on vain rajallista hyötyä joissain tapauksissa. Heidän täytyy ehkä yhdessä masentuneen henkilön perheeseen kuuluvien kanssa rohkaista häntä hakeutumaan lääkärin hoitoon. Jos on tarpeen, vanhimmat tai perheenjäsenet voivat selittää selkeästi kyseiselle asiantuntijalle sen, kuinka tärkeää on kunnioittaa masentuneen uskonnollisia vakaumuksia.

Kenelläkään ei ole täydellistä fyysistä, henkistä tai tunneperäistä terveyttä, ennen kuin Jumalan uusi maailma tulee. Sillä välin kuka tahansa kristitty, joka menettää ilonsa masennuksen vuoksi, voi saada voimaa kristillisen seurakunnan lisäksi myös taivaalliselta Isältämme, ”joka masentuneita lohduttaa”. – 2. Korinttolaisille 7:6, Kirkkoraamattu.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 29]

MITEN PUHUA LOHDUTTAVASTI

□ KUUNTELE TARKKAAVAISESTI – ’Ammenna esiin’ tarkkanäköisyyttä ilmaisevilla kysymyksillä ihmisen sydämen tunteet. Ole nopea kuuntelemaan ja hidas tekemään mitään päätelmiä, ennen kuin sinulla on asiasta kokonaiskuva. – Sananlaskut 20:5; 18:13.

□ ILMAISE YMMÄRTÄMYSTÄ – ’Myötätunnon’ tulisi liittyä ’hellään sääliväisyyteen’ yrittäessäsi tunneperäisesti samastua masentuneeseen. ’Itke itkevän kanssa.’ – 1. Pietari 3:8; Roomalaisille 12:15.

□ OLE PITKÄMIELINEN – Toistuvat keskustelut saattavat olla tarpeen; ole siis kärsivällinen. Sivuuta ”hillitön puhe”, jota masentunut saattaa turhautuneisuuden vuoksi käyttää. – Job 6:3.

□ VAHVISTA SANOILLA – Auta masentunutta näkemään hyvät ominaisuutensa. Kiitä joistain nimenomaisista asioista. Osoita, etteivät ongelmat, aiemmin sattuneet ikävät kokemukset tai puutteet ratkaise henkilön ihmisarvoa. Selitä, miksi Jumala rakastaa häntä ja pitää huolta hänestä. – Job 16:5.