Kristityt paimenet, ’avartakaa sydäntänne’!

”JEHOVA on minun Paimeneni. Ei minulta mitään puutu.” Näillä sanoilla ilmaisi Daavid luottavansa täysin Jumalaansa. Jehova johdatti hänet hengellisesti puhuen ”vehreille laitumille” ja ”runsasvetisille lepopaikoille” ja opasti häntä ”vanhurskauden jälkiä”. Kun Daavid oli vihollisten ympäröimänä, hän sai tukea ja rohkaisua, minkä vuoksi hän sanoi Jehovalle: ”En pelkää mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” Koska Daavidilla oli näin ylivertainen Paimen, hän oli päättänyt ’asua Jehovan huoneessa päiviensä paljouden’. (Psalmit 23:1–6.)

Myös Jumalan ainosyntyinen Poika koki Jehovan huolenpidon, ja hän noudatti täydellisesti tätä mallia pitämällä huolta opetuslapsistaan maallisen vaelluksensa aikana. Siksi hänestä puhutaan Raamatussa ”hyvänä paimenena”, ’suurena paimenena’ ja ”ylipaimenena” (Johannes 10:11; Heprealaisille 13:20; 1. Pietarin kirje 5:2–4).

Jehova ja Jeesus Kristus paimentavat edelleen niitä, jotka rakastavat heitä. Yksi osoitus tästä on seurakunnan alipaimenia koskeva rakkaudellinen järjestely. Paavali sanoi tällaisille alipaimenille: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä.” (Apostolien teot 20:28.)

Lauman paimentaminen Jehovan ja Kristuksen Jeesuksen antaman mallin mukaan ei ole helppoa, mutta se on nykyään tärkeämpää kuin koskaan. Ajattele niitä yli miljoonaa todistajaa, jotka on kastettu kolmen viime vuoden aikana. Näillä uusilla ei ole sellaista hengellistä kokemusta, joka tulee vuosien toiminnasta. Ajattele myös niitä todistajia, jotka ovat vielä lapsia tai nuoria. He kaipaavat huomiota paitsi vanhemmiltaan myös seurakunnan alipaimenilta.

Todellisuudessa jokaiseen kristittyyn kohdistuu ulkoisia paineita, muun muassa toisten ihmisten taholta. Jokaisen on vastustettava lujasti maailman nautinnonhaluisen elämäntyylin voimakasta vetoa. Joissakin maissa Valtakunnan julistajia saattaa lannistaa se, että heidän sanomansa ei herätä vastakaikua. Monilla julistajilla on vakavia terveysongelmia. Joidenkuiden halua etsiä ensin Valtakuntaa jäytävät taloudelliset vaikeudet. Tosiasiassa me kaikki – myös ne jotka ovat olleet pitkään totuudessa – tarvitsemme paimenten rakkaudellista apua ja olemme myös sen arvoisia.

Oikea vaikutin

Ensimmäisen vuosisadan kristittyjä kehotettiin: ’Avartakaa sydäntänne’! (2. Korinttilaisille 6:11–13.) Kristittyjen vanhinten on hyvä noudattaa tätä neuvoa huolehtiessaan paimennusvastuustaan. Miten he voivat tehdä sen? Entä avustavat palvelijat, joista monista tulee todennäköisesti paimenia?

Jotta kristityt vanhimmat olisivat siunaukseksi laumalle, ei riitä, että heidän vaikuttimenaan on pelkkä velvollisuudentunto. Heitä neuvotaan: ”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti.” (1. Pietarin kirje 5:2.) Tehokkaaseen paimentamiseen liittyy siis halukkuus ja alttius palvella toisia (Johannes 21:15–17). Se merkitsee sitä, että havaitsee lampaiden tarpeet ja on nopea reagoimaan niihin. Se merkitsee sitä, että ilmentää hengen hedelminä tunnettuja hyviä kristillisiä ominaisuuksia ollessaan tekemisissä toisten kanssa (Galatalaisille 5:22, 23).

Toisinaan paimentamiseen sisältyy veljien luona vieraileminen.a Mutta vanhimmat, jotka ’avartavat sydäntään’, ovat uhrautuvia. He eivät siis vain tee silloin tällöin paimennuskäyntejä vaan tarttuvat jokaiseen tilaisuuteen paimentaa toisia lauman jäseniä.

Toisten valmentaminen paimeniksi

Jokainen veli – ikään katsomatta – joka ”tavoittelee valvojan virkaa, – – haluaa hyvää työtä” (1. Timoteukselle 3:1). Monet avustavat palvelijat ovat osoittaneet haluavansa tavoitella lisävastuita. Niinpä vanhimmat auttavat mielellään näitä alttiita veljiä ottamaan tämän tärkeän askeleen ja ’tavoittelemaan valvojan virkaa’. Tämä merkitsee sitä, että heitä valmennetaan olemaan tehokkaita paimenia.

Koska Jehovan kristillinen seurakunta noudattaa tarkasti Jumalan korkeita mittapuita, sitä eivät ole heikentäneet väärät paimenet, jollaisia kuvaillaan Hesekielin 34:2–6:ssa. Jehova halveksi heitä täysin aiheellisesti. He ruokkivat lauman sijasta itseään. He eivät vahvistaneet huonokuntoisia, parantaneet sairastavia, sitoneet murtuneita eivätkä tuoneet takaisin harhautuneita tai kadonneita. Tyrannisoimalla lampaita he muistuttivat lähinnä susia eivätkä paimenia. Laiminlyödyt lampaat hajaantuivat ja vaeltelivat päämäärättömästi kenenkään välittämättä niistä. (Jeremia 23:1, 2; Nahum 3:18; Matteus 9:36.)

Toisin kuin nuo uskottomat paimenet kristityt paimenet noudattavat Jehovan esimerkkiä. He auttavat lampaiden johdattamisessa hengellisille ”vehreille laitumille” ja ”runsasvetisille lepopaikoille”. He pyrkivät ohjaamaan heitä ”vanhurskauden jälkiä” auttamalla heitä ymmärtämään Jehovan sanaa oikein ja soveltamaan sitä omaan elämäänsä. He voivat onnistua tässä, koska he ovat ’päteviä opettamaan’ (1. Timoteukselle 3:2).

Vanhimmat opettavat paljon lavalta kokouksissa. Mutta he opettavat myös yksityisesti. Luonnollisesti jotkut ovat parempia opettamaan kahdenkeskisissä keskusteluissa, kun taas toiset ovat lahjakkaampia puheiden pitämisessä. Mutta vaikka ihmisen kyvyt olisivat vähäisemmät yhdellä opettamisen alueella, hän ei välttämättä ole epäpätevä opettajaksi. Vanhimmat opettavat kaikin käytettävissä olevin keinoin, muun muassa paimentamalla. Osa paimentamisesta tapahtuu ennalta sovitussa tilanteessa, esimerkiksi paimennuskäynnillä. Mutta suuri osa paimennustyöstä tehdään vapaamuotoisemmilla tavoilla, mistä on myös paljon hyötyä.

Kokoaikaisia paimenia ja opettajia

Lääkäri tarvitsee tietoa ja kokemusta harjoittaakseen ammattiaan. Mutta kun hän on huomaavainen ja sääliväinen ja osoittaa aitoa kiinnostusta potilaitaan kohtaan, nämä antavat sille arvoa. Näiden ominaisuuksien täytyy olla osa hänen persoonallisuuttaan. Samanlaisista ominaisuuksista täytyy tulla osa myös hyvän opettajan ja paimenen persoonallisuutta, niiden täytyy ilmetä hänen arkielämässään. Todellinen opettaja on valmis opettamaan ympärillään olevia aina kun se on tarpeellista. ”Miten hyvä onkaan sana oikeaan aikaan!” sanoo Sananlaskujen 15:23. ”Oikea aika” voi olla silloin, kun hän puhuu lavalta, saarnaa talosta taloon tai keskustelee valtakunnansalilla tai puhelimessa. Hyvä paimen pyrkii aina ilmaisemaan erinomaisia, rakkaudellisia ominaisuuksia, ei vain silloin kun hän tekee paimennuskäyntejä. Koska hän on ’avartanut sydäntään’, hän tarttuu jokaiseen tilaisuuteen paimentaa lampaita ja antaa heille oikeaan aikaan sitä huomiota, jota he tarvitsevat. Tämän ansiosta lampaat rakastavat häntä. (Markus 10:43.)

Wolfgang, joka on nykyään vanhin, muistaa, miten muuan avustava palvelija vieraili vaimoineen hänen perheensä luona. Hän sanoo: ”Lapsemme olivat innoissaan osakseen saamastaan huomiosta ja mukavasta yhdessäolosta. He puhuvat siitä vieläkin.” Tämä avustava palvelija tosiaan osoitti, että hän välitti. Hän ’avarsi sydäntään’.

’Sydäntään voi avartaa’ myös siten, että käy sairaiden luona, lähettää heille rohkaisevan kortin tai kirjeen, soittaa heille puhelimella tai tekee mitä tahansa muuta, mikä osoittaa heille, että heistä välitetään! Tarjoa tarvittaessa apua. Jos he haluavat puhua, kuuntele tarkkaavaisesti. Kerro, mitä myönteistä ja innostavaa on tapahtunut teokraattisella rintamalla omassa seurakunnassanne tai muualla. Auta heitä kohdistamaan huomionsa siihen loistoisaan tulevaisuuteen, joka odottaa niitä, jotka rakastavat Jehovaa (2. Korinttilaisille 4:16–18).

Paimennuskäyntien lisäksi

Kun ajatellaan paimentamisen tarkoitusta, on selvää, että siihen liittyy muutakin kuin ennalta sovittujen paimennuskäyntien tekeminen veljien luo. Rakkaudellinen paimen ’avartaa sydäntään’ olemalla helposti lähestyttävä kaikissa tilanteissa ja kaikkina aikoina. Lämmin suhde, jota hän vaalii veljiinsä, saa nämä veljet vakuuttumaan siitä, että synkkinä aikoina heidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa, sillä he tietävät, että heidän rakkaudellinen veljensä, kristitty paimen, huolehtii heistä (Psalmit 23:4).

Tosiaankin kaikki te kristityt paimenet, ’avartakaa sydäntänne’. Osoittakaa vilpitöntä rakkautta veljiänne kohtaan: rohkaiskaa heitä, virkistäkää heitä, rakentakaa heitä hengellisesti kaikin käytettävissä olevin keinoin. Auttakaa heitä olemaan vakaita uskossa (Kolossalaisille 1:23). Lampailta, joita siunataan ’sydämeltään avartuneilla’ kristityillä paimenilla, ei puutu mitään. He päättävät Daavidin tavoin asua Jehovan huoneessa päiviensä paljouden (Psalmit 23:1, 6). Mitä muuta rakkaudellinen paimen voisikaan toivoa?

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 30]

Kristityt paimenet

• Palvelevat alttiisti ja halukkaasti

• Ruokkivat laumaa ja huolehtivat siitä

• Auttavat toisia tavoittelemaan paimenen tehtävää

• Käyvät sairaiden luona ja huolehtivat heistä

• Auttavat valppaasti veljiään kaikkina aikoina

[Kuvat s. 31]

Ovatpa vanhimmat kenttäpalveluksessa, kokouksissa tai seuranpitotilaisuuksissa, he ovat aina paimenia