Rakentakaa jatkuvasti toisianne

”Älköön suustanne lähtekö mitään ala-arvoista puhetta, vaan sellaista, mikä on – – hyvää rakennukseksi.” (EFESOLAISILLE 4:29.)

 1, 2. a) Miksi puhekyvyn voidaan hyvällä syyllä sanoa olevan ihme? b) Millainen varovaisuus on paikallaan kielenkäytössämme?

”PUHEKYKY on ystäviä, perheitä ja yhteisöjä yhdistävä lumoava lanka – –. Ihmismielen ja sopusuhtaisessa yhteistoiminnassa supistuvien [kielen] lihasten avulla saamme aikaan ääniä, jotka herättävät rakkautta, kateutta ja kunnioitusta – todellakin kaikkia inhimillisiä tunteita.” (Hearing, Taste and Smell.)

² Kielemme on paljon muutakin kuin elin, jonka avulla nielemme tai maistamme; se liittyy kykyymme kertoa, mitä ajattelemme ja tunnemme. ”Kielikin [on] pieni jäsen”, Jaakob kirjoitti. ”Sen avulla me siunaamme Jehovaa, niin, Isää, ja sen avulla me kuitenkin kiroamme ihmisiä, jotka ovat syntyneet ’Jumalan kaltaisiksi’.” (Jaakob 3:5, 9.) Voimme käyttää kieltämme suurenmoisilla tavoilla, esimerkiksi Jehovan ylistämiseen. Mutta koska olemme epätäydellisiä, voimme helposti käyttää kieltämme vahingollisten tai kielteisten asioiden puhumiseen. Jaakob kirjoitti: ”Ei ole paikallaan, veljeni, että tämä jatkuu tällä tavoin.” (Jaakob 3:10.)

 3. Mihin kahteen puheeseemme liittyvään näkökohtaan meidän tulisi kiinnittää huomiota?

³ Vaikkei kukaan ihminen voikaan täysin hallita kieltään, meidän tulisi varmasti pyrkiä edistymään siinä. Apostoli Paavali neuvoo meitä: ”Älköön suustanne lähtekö mitään ala-arvoista puhetta, vaan sellaista, mikä on tarpeen mukaan hyvää rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille.” (Efesolaisille 4:29.) Huomaa, että tähän käskyyn sisältyy kaksi puolta: se mitä meidän tulisi pyrkiä karttamaan ja se mitä meidän tulisi koettaa tehdä. Tarkastelkaamme näitä molempia näkökohtia.

Ala-arvoisen puheen karttaminen

 4, 5. a) Mitä taistelua kristityt käyvät siivotonta kieltä vastaan? b) Millainen mielikuva voisi sopia ilmaisuun ”ala-arvoinen puhe”?

⁴ Efesolaiskirjeen 4:29:ssä meille esitetään ensin kehotus: ”Älköön suustanne lähtekö mitään ala-arvoista puhetta.” Tämän noudattaminen ei ole ehkä helppoa. Yksi syy siihen on se, että hävytön puhetapa on erittäin yleistä meitä ympäröivässä maailmassa. Monet kristityt nuoret kuulevat kiroilemista päivittäin, sillä koulutoverit saattavat ajatella, että se lisää painokkuutta heidän puheeseensa tai tekee heistä karskimman tuntuisia. Emme kenties pysty täysin sulkemaan korviamme siivottomilta sanoilta, mutta voimme ja meidän tulisi ponnistella tietoisesti, ettemme omaksu niitä sanavarastoomme. Niillä ei ole mitään sijaa mielessämme eikä suussamme.

⁵ Paavalin varoitus pohjautuu kreikkalaiseen sanaan, joka liittyy mädäntyneeseen kalaan tai pilaantuneeseen hedelmään. Kuvittelehan mielessäsi seuraavaa: Huomaat miehen tulevan kärsimättömäksi ja sitten suorastaan raivoisaksi. Lopulta hän räjähtää, ja näet mädän kalan tulevan ulos hänen suustaan. Sitten näet haisevan, pilaantuneen hedelmän putoavan ja tahrivan kaikki lähellä olevat. Kuka hän on? Olisi todella kauheaa, jos hän olisi joku meistä! Tällainen kuvitelma saattaisi kuitenkin sopia meihin, jos antaisimme ”suustamme lähteä – – ala-arvoista puhetta”.

 6. Kuinka Efesolaiskirjeen 4:29 soveltuu arvostelevaan, kielteiseen puheeseen?

⁶ Efesolaiskirjeen 4:29 soveltuu meihin myös siten, että meidän tulee välttää jatkuvaa kriittisyyttä. Meillä kaikilla on toki mielipiteitä asioista, joista emme pidä tai joita emme hyväksy, mutta oletko ollut jonkun sellaisen seurassa, joka tuntuu esittävän jonkin kielteisen huomautuksen (tai useitakin huomautuksia) kaikista puheena olevista ihmisistä, paikoista tai asioista? (Vrt. Roomalaisille 12:9; Heprealaisille 1:9.) Hänen puheensa on repivää ja masentavaa eli tuhoisaa (Psalmi 10:7; 64:3–5; Sananlaskut 16:27; Jaakob 4:11, 12). Hän ei ehkä tajuakaan, kuinka paljon hän muistuttaa Malakian kuvailemia arvostelijoita (Malakia 3:13–15). Hän voisi olla todella järkyttynyt, jos joku sivullinen kertoisi hänelle, että mätä kala tai pilaantunut hedelmä lipsahti hänen suustaan!

 7. Miten meidän kaikkien tulisi tutkia itseämme?

⁷ On helppo huomata jonkun toisen esittävän alituisesti kielteisiä tai arvostelevia huomautuksia, mutta kysyhän itseltäsi: ”Onko minulla taipumus olla sellainen? Olenko todella sellainen?” Olisi viisasta silloin tällöin pohtia sanojemme henkeä. Ovatko sanamme enimmäkseen kielteisiä ja arvostelevia? Kuulostammeko samanlaisilta kuin Jobin kolme valheellista lohduttajaa? (Job 2:11; 13:4, 5; 16:2; 19:2.) Miksi emme etsisi jotakin myönteistä näkökohtaa, jonka voisimme mainita? Jos keskustelua käydään pääasiassa arvostelevassa hengessä, miksi emme ohjaisi sitä rakentaviin asioihin?

 8. Mikä puheeseen liittyvä läksy on Malakian 3:16:ssa, ja miten voimme osoittaa, että sovellamme tuota opetusta?

⁸ Malakia esitti seuraavanlaisen vastakohdan: ”Herraa [”Jehovaa”, UM] pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.” (Malakia 3:16.) Huomasitko, miten Jumala suhtautui rakentavaan puheeseen? Miten sellainen keskustelu todennäköisesti vaikutti toveripiiriin? Voimme oppia jokapäiväiseen puheeseemme liittyvän läksyn. Miten paljon parempi onkaan meille ja toisille, jos tavanomaiset keskustelumme koituvat ylistysuhriksemme Jumalalle (Heprealaisille 13:15).

Työskentele rakentaaksesi toisia

 9. Miksi kristilliset kokoukset ovat erinomaisia tilaisuuksia rakentaa toisia?

⁹ Seurakunnankokouksissa avautuu loistavia tilaisuuksia puhua ”sellaista, mikä on tarpeen mukaan hyvää rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille” (Efesolaisille 4:29). Voimme tehdä tämän pitäessämme raamatullista puhetta, ollessamme mukana näytteessä tai vastatessamme joissakin ohjelmissa esitettyihin kysymyksiin. Siten vahvistamme Sananlaskujen 20:15:ssä olevat sanat: ”Kallein kalu ovat taidolliset huulet.” Kuka tietää, kuinka montaa sydäntä kosketamme tai rakennamme?

10. Millainen tarkistus saattaisi olla paikallaan mietittyämme, keiden kanssa olemme tavallisesti keskustelleet? (2. Korinttolaisille 6:12, 13.)

¹⁰ Ennen kokouksia ja niiden jälkeen on sopiva aika rakentaa toisia keskustelulla, joka on suotuisaa kuulijoille. Olisi helppo viettää nämä ajat leppoisasti puhellen sukulaisten ja muutamien ystävien kanssa, joiden seurassa viihdymme (Johannes 13:23; 19:26). Miksi emme kuitenkin Efesolaiskirjeen 4:29:n mukaisesti yrittäisi keskustella toistenkin kanssa? (Vrt. Luukas 14:12–14.) Voisimme etukäteen päättää, että sanomme muutakin kuin vain muodollisen tai pikaisen tervehdyksen joillekin uusille, iäkkäille tai nuorille; saattaisimme jopa istuutua ollaksemme näin paremmin lasten kanssa samalla tasolla. Aidon kiinnostuksemme ja rakentavien keskusteluhetkien ansiosta toiset pystyvät entistä paremmin toistamaan Psalmissa 122:1 olevia Daavidin ajatuksia.

11. a) Millainen tapa monille on muodostunut istumapaikan valitsemisesta? b) Miksi jotkut tarkoituksellisesti vaihtelevat istumapaikkaansa?

¹¹ Meidän on helpompi käydä rakentavia keskusteluja, kun vaihtelemme istumapaikkaamme kokouksissa. Lapsia hoivaavan äidin on kenties istuttava WC:n lähettyvillä, tai jonkun heikkokuntoisen on ehkä valittava istuimensa käytävän vierestä, mutta miten on meidän muiden laita? Saatamme pelkän tavan vuoksi hakeutua tietylle paikalle tai tiettyyn salin osaan; lintukin palaa vaistomaisesti lepopaikkaansa (Jesaja 1:3; Matteus 8:20). Koska pystymme istumaan missä tahansa, miksi emme siis vaihtelisi paikkaamme – voisimme istua oikealla puolella, vasemmalla puolella, lähellä lavaa ja niin edelleen – ja tutustuisi näin paremmin eri ihmisiin? Vaikkei mikään sääntö velvoitakaan meitä tekemään näin, vanhimmat ja muut kypsät julistajat, jotka ovat vaihdelleet istumapaikkaansa, ovat havainneet, että siten on helpompi antaa sitä, mikä on suotuisaa, monille eikä vain suhteellisen harvoille läheisille ystäville.

Rakenna jumalisella tavalla

12. Mikä epämieluisa taipumus on ollut ilmeinen kautta historian?

¹² Kristityn halun rakentaa toisia tulisi saada hänet jäljittelemään tässä Jumalaa sen sijaan että hän noudattaisi inhimillistä taipumusta laatia lukuisia sääntöjä.a Epätäydelliset ihmiset ovat jo kauan pyrkineet hallitsemaan ympärillään olevia, ja jopa jotkut Jumalan palvelijat ovat antaneet myöten tälle taipumukselle (1. Mooseksen kirja 3:16; Saarnaaja 8:9). Jeesuksen ajan juutalaiset johtajat sitoivat kokoon raskaita kuormia toisten kannettavaksi mutta itse eivät halunneet liikauttaakaan niitä (Matteus 23:4). He muuttivat harmittomat tavat pakollisiksi perinteiksi. Koska he olivat liian huolissaan ihmisten säännöistä, he eivät huomanneet asioita, joita Jumala piti tärkeämpinä. Ketään ei rakentanut se, että he laativat monia epäraamatullisia sääntöjä; he eivät toimineet Jumalan tavalla. (Matteus 23:23, 24; Markus 7:1–13.)

13. Miksei ole sopivaa keksiä lukuisia sääntöjä toisille kristityille?

¹³ Kristityt haluavat vilpittömästi noudattaa Jumalan lakeja. Mekin voisimme kuitenkin sortua tekemään lukuisia rasittavia sääntöjä. Miksi? Ensinnäkin maut tai mieltymykset ovat erilaisia, joten toiset saattavat pitää hyväksyttävänä sitä, mistä toiset eivät pidä ja mikä heidän mielestään pitäisi kieltää kokonaan. Lisäksi kristittyjen edistyminen kohti hengellistä kypsyyttä on erilaista. Mutta onko monien sääntöjen laatiminen jumalinen tapa auttaa jotakuta toista edistymään kohti kypsyyttä? (Filippiläisille 3:15; 1. Timoteukselle 1:19; Heprealaisille 5:14.) Onko silloinkaan, kun ihminen toimii tavalla, joka vaikuttaa äärimmäisyyksiin menevältä tai vaaralliselta, tuon menettelyn kieltävä sääntö paras ratkaisu? Jumalan tapa on se, että pätevät kristityt yrittävät palauttaa hairahtuneen kohdalleen keskustelemalla lempeästi hänen kanssaan (Galatalaisille 6:1).

14. Mikä tarkoitus oli niillä laeilla, jotka Jumala antoi Israelille?

¹⁴ On totta, että silloin kun Israel oli Jumalan kansa, hän antoi satoja lakeja, jotka koskivat temppelipalvontaa, uhreja ja jopa hygieniaa. Tämä oli sopivaa, koska kyseessä oli erilleen asetettu kansa. Monilla laeilla oli lisäksi profeetallinen merkitys, ja niiden avulla juutalaiset johdatettiin Messiaan luo. Paavali kirjoitti: ”Laista on tullut meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskosta. Mutta nyt kun usko on saapunut, emme enää ole kasvattajan alaisuudessa.” (Galatalaisille 3:19, 23–25.) Sen jälkeen kun Laki oli kumottu kidutuspaalussa, Jumala ei antanut kristityille useimmille elämänalueille soveltuvaa laajaa sääntöluetteloa, ikään kuin he tällä tavalla olisivat voineet rakentua jatkuvasti uskossa.

15. Mitä ohjausta Jumala on antanut kristityille palvojille?

¹⁵ Emme tietenkään ole ilman lakia. Jumala käskee meitä karttamaan epäjumalanpalvelusta, haureutta ja aviorikosta sekä veren väärinkäyttöä. Hän nimenomaisesti kieltää murhaamisen, valehtelemisen, spiritismin harjoittamisen ja monet muut synnit. (Apostolien teot 15:28, 29; 1. Korinttolaisille 6:9, 10; Ilmestys 21:8.) Lisäksi hän esittää Sanassaan suoria neuvoja monista asioista. Meillä on kuitenkin paljon suurempi vastuu opetella ja soveltaa Raamatun periaatteita kuin israelilaisilla oli. Vanhimmat voivat rakentaa toisia auttamalla heitä löytämään ja pohtimaan näitä periaatteita, sen sijaan että he vain etsisivät tai tekisivät sääntöjä.

Rakentavat vanhimmat

16, 17. Millaisen oivallisen mallin apostolit antoivat sääntöjen laatimisesta palvojatovereille?

¹⁶ Paavali kirjoitti: ”Missä määrin olemmekin edistyneet, vaeltakaamme jatkuvasti järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan.” (Filippiläisille 3:16.) Sopusoinnussa tuon jumalisen näkemyksen kanssa apostoli kohteli toisia rakentavalla tavalla. Heräsi esimerkiksi kysymys siitä, voidaanko syödä sellaista lihaa, joka saattaa olla peräisin epäjumalantemppelistä. Asettiko tämä vanhin kenties johdonmukaisuuden tai yksinkertaisuuden vuoksi jonkin säännön kaikille varhaisseurakuntiin kuuluville? Ei asettanut. Hän tunnusti sen, että eroavuudet tiedossa ja edistymisessä kohti kypsyyttä saattaisivat johtaa nuo kristityt erilaisiin ratkaisuihin. Hän puolestaan päätti antaa oivallisen esimerkin. (Roomalaisille 14:1–4; 1. Korinttolaisille 8:4–13.)

¹⁷ Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa osoitetaan, että apostolit antoivat hyödyllisiä neuvoja joistakin henkilökohtaisista asioista, esimerkiksi ulkoasusta, mutta he eivät alkaneet tehdä mitään yleispäteviä sääntöjä. Tämä on loistava esimerkki nykyisille kristityille valvojille, jotka ovat kiinnostuneita lauman rakentamisesta. Todellisuudessa siinä ilmenevät myös ne perusperiaatteet, joiden mukaan Jumala toimi muinaisen Israelinkin kanssa.

18. Mitä sääntöjä Jehova antoi Israelille vaatetuksesta?

¹⁸ Jumala ei antanut israelilaisille yksityiskohtaisia lakeja pukeutumisesta. Miehet ja naiset käyttivät ilmeisesti samantyylisiä viittoja eli päällysvaippoja, vaikkakin naisten viitat saattoivat olla kirjailtuja tai värikkäämpiä. Molemmat käyttivät myös aluspukinetta (sa·dinʹ). (Tuomarien kirja 14:12; Sananlaskut 31:24; Jesaja 3:23.) Millaisia vaatetusta koskevia lakeja Jumala antoi? Eivät miehet eivätkä naiset saaneet käyttää vastakkaisen sukupuolen vaatteita; ilmeisesti kyse oli niiden käyttämisestä homoseksuaaliset aikeet mielessä (5. Mooseksen kirja 22:5). Osoitukseksi siitä, että israelilaiset olivat erillään ympäröivistä kansoista, heidän piti tehdä vaatteisiinsa ripsureuna, jonka yläpuolella kulki sininen lanka, ja tupsutkin viittojensa kulmiin (4. Mooseksen kirja 15:38–41). Laissa ei annettu juuri muita ohjeita vaatetustyyleistä.

19, 20. a) Millaisia ulkoasua koskevia ohjeita Raamatussa annetaan kristityille? b) Millainen näkemys vanhimmilla tulisi olla ulkoasua koskevien sääntöjen laatimisesta?

¹⁹ Vaikka kristityt eivät olekaan Lain alaisuudessa, onko Raamatussa esitetty meille joitakin muita seikkaperäisiä sääntöjä pukeutumisesta tai kaunistautumisesta? Eipä oikeastaan. Jumala on esittänyt tasapainoisia periaatteita, joita voimme soveltaa. Paavali kirjoitti: ”Haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella.” (1. Timoteukselle 2:9.) Pietari kehotti kristittyjä naisia keskittymään ulkonaisen kaunistautumisen sijasta ”sydämen salaiseen ihmiseen sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa vaatetuksessa” (1. Pietari 3:3, 4). Se että tällainen neuvo kirjoitettiin muistiin, viittaa siihen, että joidenkuiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen ulkoinen olemus ei ehkä ollut tarpeeksi säädyllinen ja hillitty. Mutta sen sijaan että apostolit olisivat vaatineet tietyntyylistä pukeutumista – tai kieltäneet joitakin tyylejä – he antoivat vain rakentavia neuvoja.

²⁰ Jehovan todistajia pitäisi voida kunnioittaa heidän säädyllisen ulkoasunsa vuoksi ja kyllä heitä yleensä kunnioitetaankin. Pukeutumistyylit kuitenkin vaihtelevat eri maissa, ja jopa jollakin alueella tai jossakin seurakunnassa saattaa olla erilaisia tyylejä. Vanhin, jolla on voimakkaita mielipiteitä tai tietty maku ulkoasun suhteen, voi tietenkin noudattaa omaa makuaan päättäessään omasta ja perheensä pukeutumisesta. Mutta laumaan kuuluvista hänen tulee pitää mielessään Paavalin sanat: ”Ei niin, että olemme teidän uskonne herroja, vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne, sillä uskonne avulla te kestätte.” (2. Korinttolaisille 1:24.) Pidättymällä sääntöjen asettamisesta seurakunnalle vanhimmat voivat rakentaa toisten uskoa.

21. Miten vanhimmat voivat antaa rakentavaa apua, jos joku menee pukeutumisessaan äärimmäisyyksiin?

²¹ Jonkun uuden tai hengellisesti heikon pukeutumistyyli, ehostus tai korujen käyttö saattaa toisinaan olla kyseenalaista tai epäviisasta, aivan niin kuin ensimmäiselläkin vuosisadalla oli. Mitä sellaisessa tapauksessa on tehtävä? Galatalaiskirjeen 6:1:ssä annetaan jälleen ohjeita kristityille vanhimmille, jotka haluavat vilpittömästi auttaa. Ennen kuin vanhin päättää neuvoa, hänen olisi viisasta keskustella jonkun toisen vanhimman kanssa, ei mielellään sellaisen vanhimman kanssa, jolla hän tietää olevan samanlainen maku tai ajattelutapa kuin hänellä itsellään. Jos jokin maailmallinen pukeutumissuuntaus näyttää vaikuttavan moniin seurakunnan jäseniin, vanhimmisto voisi käsitellä sitä, miten voitaisiin parhaiten antaa apua: esimerkiksi jossakin ystävällishenkisessä, rakentavassa kokousohjelmassa tai tarjoamalla yksilöllistä apua. (Sananlaskut 24:6; 27:17.) Heidän tavoitteenaan on kannustaa toimimaan 2. Korinttolaiskirjeen 6:3:ssa esitetyn näkemyksen mukaisesti: ”Me emme millään tavalla anna aihetta kompastumiseen, jottei palvelustamme moitittaisi.”

22. a) Miksi vähäisten mielipide-eroavuuksien ei tulisi antaa häiritä? b) Millaisen erinomaisen esimerkin Paavali antoi?

²² ”Huolenpidossaan olevaa Jumalan laumaa” paimentavat kristityt vanhimmat haluavat toimia Pietarin kuvailemalla tavalla eli eivät ”herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö” (1. Pietari 5:2, 3). Heidän työskennellessään rakkaudellisesti saattaa herätä kysymyksiä asioista, joissa voi olla eriäviä mieltymyksiä. Paikallisesti on kenties tapana seisoa luettaessa kappaleita Vartiotornin tutkistelussa. Kenttäpalvelusryhmien järjestäminen ja monet muut palvelusta koskevat yksityiskohdat voidaan hoitaa paikallisten tapojen mukaan. Olisiko kuitenkaan perin järkyttävää, jos jollakulla olisi hieman erilainen tapa? Rakkaudelliset valvojat haluavat kaiken tapahtuvan ”säädyllisesti ja järjestelyn mukaan”, kuten Paavali sanoi puhuessaan ihmelahjoista. Tekstiyhteys osoittaa kuitenkin, että Paavalin pääasiallisena huolenaiheena oli seurakunnan rakentuminen. (1. Korinttolaisille 14:12, 40.) Hän ei halunnut tehdä loputtomasti sääntöjä ikään kuin ehdoton yhtenäisyys tai täydellinen tehokkuus olisi ollut hänen päätavoitteensa. Hän kirjoitti: ”Herra on meille antanut [vallan] rakentaaksemme teitä eikä repiäksemme teitä maahan.” (2. Korinttolaisille 10:8.)

23. Muun muassa millä tavoin voimme jäljitellä Paavalin antamaa esimerkkiä toisten rakentamisesta?

²³ Paavali epäilemättä työskenteli rakentaakseen toisia myönteisellä ja kannustavalla puheella. Sen sijaan että hän olisi ollut vain pienen ystäväpiirin seurassa, hän näki paljon vaivaa vieraillakseen monien veljien ja sisarten luona, sekä hengellisesti vahvojen että niiden luona, joita piti erityisesti rakentaa. Sääntöjen sijasta hän tähdensi rakkautta, sillä ”rakkaus rakentaa” (1. Korinttolaisille 8:1).

[Alaviitteet]

Ydinkohtien kertaus

◻ Miksi puhetavan muutos on paikallaan, jos meillä on taipumus puhua kielteisesti tai kriittisesti?

◻ Mitä voimme tehdä ollaksemme entistä rakentavampia seurakunnassa?

◻ Mikä on jumalinen malli monien sääntöjen laatimisesta toisille?

◻ Mikä auttaa vanhimpia välttämään ihmissääntöjen asettamista laumalle?