Valvojat jotka paimentavat laumaa

MAANPÄÄLLISEN palveluksensa aikana Jeesus osoittautui ”hyväksi paimeneksi” (Joh. 10:11). Nähdessään ihmisjoukot, jotka seurasivat häntä innokkaasti, ”hän tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja heitteille jätettyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Matt. 9:36). Pietari ja muut apostolit panivat merkille, miten rakastava ja huolehtivainen hän oli. Hän oli täysin erilainen kuin Israelin väärät paimenet, jotka laiminlöivät laumaa niin pahasti, että lampaat olivat hajallaan ja hengellisesti nälissään (Hes. 34:7, 8). Jeesus opetti lampaankaltaisia ihmisiä ja huolehti heistä. Hän jopa uhrasi henkensä heidän puolestaan. Hänen esimerkkinsä opetti apostoleille, miten auttaa niitä, joilla oli uskoa, palaamaan Jehovan, ”sielunsa paimenen ja valvojan”, luo (1. Piet. 2:25).

² Jeesus tähdensi erään kerran Pietarille, miten tärkeää lampaiden ruokkiminen ja paimentaminen on (Joh. 21:15–17). Tämä varmasti kosketti Pietaria syvästi. Myöhemmin hän kehotti varhaiskristillisen seurakunnan valvojia eli vanhimpia: ”Paimentakaa huolenpitoonne uskottua Jumalan laumaa. Palvelkaa valvojina Jumalan edessä, älkää pakosta vaan halukkaasti, älkää saadaksenne ahneesti voittoa vaan alttiisti. Älkää määräilkö niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulkaa laumalle esimerkeiksi.” (1. Piet. 5:1–3.) Pietarin sanat soveltuvat myös seurakunnan nykyisiin valvojiin. Jeesuksen mallin mukaisesti he palvelevat halukkaasti ja alttiisti olemalla laumalle esimerkkeinä ja ottamalla johdon Jehovan palvelemisessa (Hepr. 13:7).

³ Voimme olla kiitollisia siitä, että seurakunnassa on pyhän hengen nimittämiä valvojia. Heidän huolenpitonsa hyödyttää meitä monella tavalla. Valvojat esimerkiksi rohkaisevat seurakuntaan kuuluvia ja ovat kiinnostuneita heistä. He johtavat viikoittaisia seurakunnan kokouksia, joissa kaikkia uskovia vahvistetaan (Room. 12:8). He pyrkivät suojelemaan laumaa vahingolliselta vaikutukselta, kuten pahoilta ihmisiltä, mikä lisää turvallisuuttamme (Jes. 32:2; Tit. 1:9–11). He ottavat johdon kenttäpalveluksessa ja kannustavat näin meitäkin saarnaamaan hyvää uutista säännöllisesti joka kuukausi (Hepr. 13:15–17). He ovat ”lahjaksi” annettuja ihmisiä, joiden välityksellä Jehova pitää huolta seurakunnan rakentamisesta (Ef. 4:8, 11, 12).

⁴ Jotta seurakunnasta huolehdittaisiin hyvin, valvojiksi nimitettävien miesten on täytettävä Jumalan sanassa esitetyt vaatimukset. Vain siinä tapauksessa heitä voidaan sanoa pyhän hengen nimittämiksi (Apt. 20:28). On totta, että kristityille valvojille asetetut Raamatun vaatimukset ovat korkeat, koska valvojana toimiminen on hyvin vastuullinen tehtävä. Ne eivät kuitenkaan ole niin korkeat, etteivät kristityt miehet, jotka todella rakastavat Jehovaa ja haluavat olla hänen käytettävissään, voisi täyttää niitä. Kaikille tulisi olla ilmeistä, että valvojat noudattavat Raamatun neuvoja jokapäiväisessä elämässään.

⁵ Apostoli Paavali luetteli valvojien raamatulliset perusvaatimukset ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle ja kirjeessään Titukselle. 1. Timoteuksen kirjeen 3:1–7:ssä sanotaan: ”Jos jonkun tavoitteena on tulla valvojaksi, hän haluaa hyvää työtä. Valvojan tulee siksi olla nuhteeton, yhden vaimon mies, tavoiltaan kohtuullinen, terveesti ajatteleva, järjestystä noudattava, vieraanvarainen ja pätevä opettamaan. Hän ei saa olla juoppo eikä väkivaltainen. Hänen tulee olla järkevä, ei riidanhaluinen eikä rahaa rakastava. Hänen tulee olla mies, joka johtaa hyvin omaa perhettään ja jonka lapset ovat alamaisia ja kunnioittavia. (Jos nimittäin joku ei osaa johtaa omaa perhettään, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?) Hän ei saa olla vastakääntynyt, jottei hän ylpistyisi ja joutuisi Paholaiselle langetetun tuomion alaiseksi. Hänellä tulee myös olla hyvä maine ulkopuolisten keskuudessa, jottei häntä moitittaisi ja jottei hän joutuisi Paholaisen ansaan.”

⁶ Titukselle Paavali kirjoitti: ”Jätin sinut Kreetaan, jotta oikaisisit sen, mikä ei ollut kohdallaan, ja nimittäisit vanhimmat kaupunki kaupungilta niin kuin neuvoin sinua. Vanhimman tulee olla vapaa syytöksestä ja yhden vaimon mies. Hänen lastensa tulee olla uskovia ja sellaisia, joita ei voida syyttää paheellisesta käytöksestä tai kapinallisuudesta. Jumalan taloudenhoitajana valvojan täytyy olla vapaa syytöksestä eikä hän saa olla omapäinen, äkkipikainen, juoppo tai väkivaltainen eikä hän saa tavoitella ahneesti voittoa epärehellisin keinoin. Hänen tulee sen sijaan olla vieraanvarainen, hyvyyttä rakastava, terveesti ajatteleva, oikeamielinen, uskollinen ja itsensä hillitsevä. Hänen opetustavastaan tulee näkyä, että hän pitää lujasti kiinni luotettavasta sanasta, jotta hän pystyisi sekä rohkaisemaan terveellä opetuksella että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan.” (Tit. 1:5–9.)

⁷ Valvojien raamatulliset pätevyysvaatimukset voivat kuulostaa aluksi ylivoimaisilta. Sen ei kuitenkaan pitäisi estää kristittyjä miehiä asettamasta tavoitteekseen tulla valvojaksi. Kun he ilmaisevat valvojilta vaadittavia kristillisiä ominaisuuksia, he kannustavat muitakin seurakuntaan kuuluvia ilmaisemaan niitä. Paavali kirjoitti, että tällaiset miehet on annettu, ”jotta he palauttaisivat pyhät oikeaan suuntaan, tekisivät palvelustyötä ja rakentaisivat Kristuksen ruumista, kunnes me kaikki saavutamme yksimielisyyden uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemisessa ja meistä tulee täysikasvuisia, täyteen mittaan kasvaneita, sellaisia kuin Kristus” (Ef. 4:8, 12, 13).

⁸ Valvojat eivät ole kovin nuoria eivätkä vastakääntyneitä vaan sellaisia, joilla on kokemusta kristillisestä elämästä. He tuntevat hyvin Raamatun ja ymmärtävät sitä syvällisesti ja rakastavat aidosti seurakuntaa. Heillä on rohkeutta tarttua asioihin ja oikaista väärintekijöitä. Näin he suojelevat laumaa niiltä, jotka voisivat käyttää sitä itsekkäästi hyväkseen (Jes. 32:2). Kaikkien seurakuntalaisten pitäisi voida helposti havaita, että valvojat ovat hengellisesti kypsiä miehiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita Jumalan laumasta.

⁹ Ne jotka ovat päteviä valvojiksi, osoittavat elämässään käytännöllistä viisautta. Jos he ovat naimisissa, he noudattavat avioliiton kristillistä normia, toisin sanoen he ovat yhden vaimon miehiä ja johtavat hyvin omaa perhettään. Jos valvojan lapset ovat uskovia, alamaisia ja kunnioittavia ja sellaisia, joita ei voida syyttää paheellisesta käytöksestä tai kapinallisuudesta, seurakuntaan kuuluvat voivat luottavaisesti pyytää häneltä neuvoja perhe-elämään ja kristilliseen elämäntapaan liittyvissä asioissa. Valvoja on myös nuhteeton ja vapaa syytöksestä, ja hänellä on hyvä maine jopa ulkopuolisten keskuudessa. Häntä ei voida aiheellisesti syyttää sopimattomasta käytöksestä, joka tahraisi seurakunnan maineen. Häntä ei ole äskettäin ojennettu vakavasta väärinteosta. Muut seurakuntaan kuuluvat haluavat jäljitellä hänen hyvää esimerkkiään ja uskovat mielellään hengellisen elämänsä hänen huolenpitoonsa. (1. Kor. 11:1; 16:15, 16.)

¹⁰ Tällaisilla pätevillä miehillä on kristillisessä seurakunnassa samanlainen tehtävä kuin oli Israelin vanhimmilla, joita sanottiin ”viisaiksi, kyvykkäiksi ja kokeneiksi” (5. Moos. 1:13). Kristityt vanhimmat eivät ole synnittömiä, mutta heidät tunnetaan seurakunnassa ja muualla rehteinä ja Jumalaa pelkäävinä miehinä. He ovat osoittaneet jo jonkin aikaa, että he elävät Raamatun periaatteiden mukaan. Tämän vuoksi he voivat puhua vapaasti seurakunnan edessä. (Room. 3:23.)

¹¹ Valvojiksi pätevät miehet ovat tavoiltaan kohtuullisia. He ovat kohtuullisia myös siinä, mitä he odottavat toisilta. He eivät ole fanaattisia. Sen sijaan heidän elämäntavastaan näkyy, että he ovat tasapainoisia ja itsensä hillitseviä. He noudattavat kohtuutta, kun on kyse esimerkiksi syömisestä, juomisesta, harrastuksista, rentoutumisesta ja ajanvietteestä. He käyttävät alkoholia kohtuullisesti. Heitä ei voida syyttää juopumuksesta eikä siitä, että he olisivat juoppoja. Ihminen, jonka aistit alkoholi on turruttanut, menettää helposti itsehillintänsä eikä pysty huolehtimaan seurakunnan hengellisestä hyvinvoinnista.

¹² Jotta mies voisi toimia valvojana seurakunnassa, hänen täytyy olla järjestystä noudattava. Hänen ulkoasunsa, kotinsa ja jokapäiväinen elämänsä osoittavat, että hänellä on hyvät tavat. Tällainen mies välttää vitkastelua; hän havaitsee, mitä täytyy tehdä, ja tekee tarvittavat suunnitelmat. Hän pitää kiinni Raamatun periaatteista.

¹³ Valvojan on oltava järkevä. Hänen on kyettävä toimimaan yhteistyössä toisten vanhinten kanssa. Hänellä tulee olla tasapainoinen näkemys itsestään, eikä hän saa vaatia muilta liikaa. Hän ei ole jääräpäinen, niin että hän pitäisi aina omia näkemyksiään toisten vanhinten näkemyksiä parempina. Toisilla voi olla sellaisia vahvuuksia, joita hänellä ei ole. Hän osoittaa järkevyyttä perustamalla näkemyksensä lujasti Raamattuun ja pyrkimällä jäljittelemään Jeesusta Kristusta (Fil. 2:2–8). Vanhin ei ole riidanhaluinen eikä väkivaltainen vaan osoittaa sopivaa kunnioitusta toisia kohtaan ja pitää heitä itseään parempina. Hän ei ole omapäinen eikä vaadi, että muiden on aina mukauduttava hänen näkemykseensä tai tapaansa hoitaa asioita. Kun hän on tekemisissä toisten kanssa, hän on rauhaa rakentava, ei äkkipikainen.

¹⁴ Seurakunnan valvojan tulee myös olla terveesti ajatteleva. Se merkitsee sitä, että hän ei tee hätäisiä ratkaisuja vaan on harkitseva. Hän ymmärtää Raamatun periaatteet ja osaa soveltaa niitä käytäntöön. Hän ottaa halukkaasti vastaan neuvoja ja ohjeita eikä ole tekopyhä.

¹⁵ Paavali sanoi Titukselle, että valvojan tulee olla hyvyyttä rakastava. Hänen tulee olla oikeamielinen ja uskollinen. Nämä ominaisuudet käyvät ilmi hänen tavastaan kohdella toisia. Ne saavat hänet myös pitämään lujasti kiinni siitä, mikä on oikeaa ja hyvää. Hän on täysin omistautunut Jehovalle ja pitää johdonmukaisesti kiinni hänen periaatteistaan. Hän pystyy pitämään luottamukselliset asiat omana tietonaan. Hän on myös vieraanvarainen: hän on halukas käyttämään voimiaan ja varojaan toisten hyväksi (Apt. 20:33–35).

¹⁶ Jotta valvoja voisi huolehtia tehtävästään hyvin, hänen on oltava pätevä opettamaan. Paavali sanoi Titukselle: ”Hänen opetustavastaan tulee näkyä, että hän pitää lujasti kiinni luotettavasta sanasta, jotta hän pystyisi sekä rohkaisemaan terveellä opetuksella että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan.” (Tit. 1:9.) Hän pystyy perustelemaan asioita, esittämään todisteita, voittamaan vastaväitteitä ja käyttämään Raamattua siten, että toiset tulevat vakuuttuneiksi ja heidän uskonsa vahvistuu. Hän kykenee opettamaan tällä tavoin ”sekä hyvinä että vaikeina aikoina” (2. Tim. 4:2). Hän on kärsivällinen ja lempeä, kun hän ojentaa väärin toiminutta. Hänellä on myös kärsivällisyyttä auttaa sellaista, joka epäilee, ja vahvistaa häntä niin että usko saa hänet tekemään hyviä tekoja. Hän täyttää tämän tärkeän vaatimuksen, jos hän on pätevä opettamaan joko yleisön edessä tai kahdenkeskisessä keskustelussa.

¹⁷ Vanhinten on tärkeää osallistua innokkaasti kenttätyöhön. Heistä pitäisi näkyä, että he pyrkivät tässäkin asiassa jäljittelemään Jeesusta, jolle hyvän uutisen saarnaaminen oli ensiarvoisen tärkeää. Jeesus oli kiinnostunut opetuslapsistaan ja auttoi heitä tulemaan tehokkaiksi hyvän uutisen julistajiksi. (Mark. 1:38; Luuk. 8:1.) Se että vanhimmat järjestävät aikaa kenttätyöhön kiireisestä aikataulusta huolimatta, kannustaa koko seurakuntaa olemaan yhtä innokkaita. Kun vanhimmat ovat saarnaamistyössä perheenjäsentensä ja muiden seurakuntaan kuuluvien kanssa, kaikki saavat ”keskinäistä rohkaisua” (Room. 1:11, 12).

¹⁸ Edellä esitetyn perusteella saattaa näyttää siltä, että valvojana palvelevalta odotetaan hyvin paljon. Kukaan vanhin ei tietenkään täytä Raamatussa esitettyjä korkeita normeja täydellisesti. Kenelläkään seurakunnan nimitetyllä vanhimmalla ei kuitenkaan pitäisi olla niin merkittävää puutetta missään näistä ominaisuuksista, että sitä voitaisiin pitää vakavana vikana. Kaikilla vanhimmilla on omat vahvuutensa. Näin vanhimmistolla kokonaisuutena on kaikki ne hyvät ominaisuudet, joita tarvitaan, jotta Jumalan seurakuntaa voitaisiin valvoa asianmukaisesti.

¹⁹ Suositellessaan veljiä valvojiksi vanhimmiston on tärkeää pitää mielessään apostoli Paavalin sanat: ”Sanon jokaiselle teistä, ettei kenenkään tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeen ajatella, vaan jokaisen tulee suhtautua itseensä järkevästi sen mukaan, kuinka paljon Jumala on antanut hänelle uskoa.” (Room. 12:3.) Jokaisen vanhimman tulee pitää itseään toisia vähäisempänä. Vanhinten harkitessa jonkun pätevyyttä kenenkään heistä ei pitäisi olla ”liian vanhurskas” (Saarn. 7:16). Kun jotakuta veljeä harkitaan vanhimmaksi, vanhimmisto pitää mielessään valvojien raamatulliset pätevyysvaatimukset ja ratkaisee, täyttääkö veli nuo vaatimukset kohtuullisessa määrin. Tehdessään suosituksia vanhimmat ottavat huomioon inhimillisen epätäydellisyyden ja varovat olemasta puolueellisia tai tekopyhiä. Samalla he kuitenkin osoittavat kunnioitusta Jehovan normeja kohtaan ja ajattelevat seurakunnan parasta. Kun vanhimmat tekevät suosituksia, he rukoilevat Jumalan ohjausta ja pohtivat tarkasti, täyttävätkö veljet Raamatussa esitetyt pätevyysvaatimukset. Tämä on yksi heidän vakavista vastuistaan. Paavalin neuvon mukaisesti he eivät saa ”koskaan laittaa käsiään hätäisesti kenenkään päälle” (1. Tim. 5:21, 22).

²⁰ Hengellisesti pätevistä miehistä ilmenee, että heitä ohjaa pyhä henki. He tuottavat elämässään hengen hedelmää. Paavali luetteli hengen hedelmän yhdeksän piirrettä, jotka ovat ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä” (Gal. 5:22, 23). Tällaisia ominaisuuksia ilmaisevat valvojat vahvistavat veljiä ja sisaria ja auttavat heitä palvelemaan Jehovaa yksimielisesti. Heidän käytöksensä ja se, mitä heidän työnsä saa aikaan, osoittavat, että pyhä henki on nimittänyt heidät. (Apt. 20:28.)

²¹ Vanhinten on erittäin tärkeää tehdä yhteistyötä seurakunnan yhtenäisyyden hyväksi. He voivat olla hyvin erilaisia persoonallisuudeltaan, mutta vanhimmistona he säilyttävät yksimielisyytensä kuuntelemalla kunnioittavasti toisiaan silloinkin, kun he eivät ole kaikista asioista yhtä mieltä. Jos mitään Raamatun periaatetta ei rikota, kunkin vanhimman tulisi haluta joustaa ja tukea vanhimmiston päätöstä. Joustavuus on osoitus siitä, että ihmistä ohjaa ”ylhäältä tuleva viisaus”, joka on ”rauhaa rakentava, järkevä” (Jaak. 3:17, 18). Kenenkään vanhimman ei pitäisi ajatella olevansa toisten yläpuolella eikä yrittää hallita toisia. Kun vanhimmat tekevät yhteistyötä vanhimmistona seurakunnan hyväksi, he ovat todellisuudessa yhteistyössä Jehovan kanssa (1. Kor. 12. luku; Kol. 2:19).

²² Kypsien kristittyjen miesten tulisi haluta toimia valvojina (1. Tim. 3:1). Vanhimpana toimiminen merkitsee kuitenkin työtä ja uhrauksia – sitä, että tarjoutuu palvelemaan veljiä ja huolehtimaan heidän hengellisestä hyvinvoinnistaan. Jos jonkun tavoitteena on tulla valvojaksi, hänen täytyy pyrkiä täyttämään Raamatussa esitetyt pätevyysvaatimukset.

²³ Pitkään uskollisesti palvellut veli voi sairastua fyysisesti, tai jotkin muut seikat voivat alkaa rajoittaa hänen toimintaansa. Ehkä hän ei korkean iän vuoksi pysty enää huolehtimaan valvojan tehtävään liittyvistä velvollisuuksista. Häntä tulee kuitenkin edelleen kunnioittaa ja pitää vanhimpana niin kauan kuin hän on nimitetty vanhin. Hänen ei tarvitse rajoitustensa vuoksi jättää valvojan tehtävää. Hän ansaitsee yhä sen kaksinkertaisen kunnian, joka annetaan kaikille kovasti työskenteleville ja laumaa parhaansa mukaan paimentaville vanhimmille.

²⁴ Joskus veli voi kuitenkin tulla siihen tulokseen, että hänen on muuttuneiden olosuhteiden vuoksi parasta jättää valvojan tehtävä (1. Piet. 5:2). Häntä tulee kuitenkin edelleen arvostaa. Hän voi olla seurakunnalle suureksi avuksi, vaikka hänellä ei enää olekaan vanhimman tehtäviä ja velvollisuuksia.

²⁵ Vanhimmat huolehtivat seurakunnassa monenlaisista tehtävistä. Seurakunnassa on vanhimmiston koordinaattori, sihteeri, palvelusvalvoja, kokouksenvalvoja ja Vartiotornin tutkistelun johtaja. Monet vanhimmat palvelevat ryhmänvalvojina. Vanhimmat eivät vuorottele näissä tehtävissä. Tietenkin jos joku veli muuttaa pois tai jos hän ei terveyssyistä pysty enää huolehtimaan velvollisuuksistaan tai ei enää täytä raamatullisia pätevyysvaatimuksia, tehtävään valitaan toinen vanhin. Jos seurakunnassa on vähän vanhimpia, yhden vanhimman on ehkä hoidettava useampaa kuin yhtä tehtävää, kunnes muita veljiä pätevöityy vanhimmiksi.

²⁶ Vanhimmiston koordinaattori toimii vanhimmiston kokousten puheenjohtajana. Hän tekee nöyrästi yhteistyötä muiden vanhinten kanssa, kun he huolehtivat Jumalan laumasta (Room. 12:10; 1. Piet. 5:2, 3). Hänen tulee olla hyvä organisoija ja kyetä ”johtamaan tosissaan” (Room. 12:8).

²⁷ Sihteeri huolehtii seurakunnan asiakirjoista ja välittää tärkeitä tietoja muille vanhimmille. Jollekin toiselle vanhimmalle tai pätevälle avustavalle palvelijalle voidaan tarvittaessa antaa tehtäväksi auttaa häntä.

²⁸ Palvelusvalvoja valvoo kenttätyöjärjestelyjä ja muita palvelukseen liittyviä asioita. Hän vierailee kaikissa palvelusryhmissä säännöllisesti. Hän työskentelee yhtenä viikonloppuna kuukaudessa jonkin ryhmän kanssa, mutta jos seurakunta on pieni eikä siinä ole montaa palvelusryhmää, hän voi vierailla kussakin ryhmässä kahdesti vuodessa. Vierailunsa yhteydessä hän johtaa kenttäpalveluskokouksen, työskentelee ryhmän kanssa palveluksessa ja auttaa julistajia heidän uusintakäynneillään ja raamattukursseillaan.

²⁹ Yksi merkittävä tapa palvella seurakuntaa on toimia ryhmänvalvojana. Ryhmänvalvojan tulee 1) olla aktiivisesti kiinnostunut jokaisen palvelusryhmään kuuluvan hengellisyydestä, 2) auttaa kaikkia ryhmän jäseniä osallistumaan palvelukseen säännöllisesti ja täysipainoisesti ja saamaan siitä iloa ja 3) auttaa ryhmään kuuluvia avustavia palvelijoita pitämään tavoitteenaan toimia vastuutehtävissä seurakunnassa ja valmentaa heitä pätevöitymään niihin. Kun vanhimmat valitsevat ryhmänvalvojia, he miettivät, ketkä veljet ovat pätevimpiä kaikilla osa-alueilla.

³⁰ Tehtävässä tulisi sen luonteen vuoksi käyttää vanhimpia, mikäli mahdollista, mutta siinä voi toimia myös pätevä avustava palvelija, kunnes käytettävissä on joku vanhin. Häntä ei kuitenkaan sanota ryhmänvalvojaksi vaan ryhmänpalvelijaksi, koska hän ei toimi seurakunnassa valvojana. Hän huolehtii tehtävästä vanhinten ohjauksessa.

³¹ Ryhmänvalvojan on tärkeää ottaa johto kenttätyössä. Hänen säännöllisyytensä ja intonsa kannustavat ryhmään kuuluvia. Kun ryhmä työskentelee yhdessä, julistajat voivat rohkaista ja auttaa toisiaan, ja siksi olisi hyvä, että aikataulu ryhmänä todistamista varten olisi enemmistölle sopiva (Luuk. 10:1–16). Ryhmänvalvojan tulee huolehtia siitä, että ryhmällä on aina riittävästi aluetta. Useimmiten hän johtaa kenttäkokouksen itse ja tekee järjestelyt palvelusta varten. Kun hän ei voi olla paikalla, hän järjestää jonkun toisen vanhimman tai avustavan palvelijan tai – jos heitä ei ole käytettävissä – pätevän julistajan huolehtimaan näistä tehtävistä, jotta kaikki pääsevät kentälle.

³² Ryhmänvalvojan tulisi tehdä suunnitelmia palvelusvalvojan vierailua varten, ilmoittaa vierailusta ryhmälleen ja herättää odotusta sitä kohtaan. Kun koko ryhmä on selvillä järjestelyistä, kaikki voivat olla innokkaasti mukana.

³³ Palvelusryhmät pidetään tarkoituksellisesti pieninä niin että ryhmänvalvoja voi tutustua kaikkiin hyvin. Rakastavana paimenena hän on hyvin kiinnostunut ryhmäänsä kuuluvista. Hän yrittää auttaa ja rohkaista jokaista osallistumaan kenttätyöhön ja käymään kokouksissa. Hän on valmis auttamaan heitä muillakin tavoilla, jotta he pysyisivät hengellisesti vahvoina. Esimerkiksi sairaat ja masentuneet hyötyvät siitä, että heidän luonaan käydään. Kannustava ehdotus tai neuvo voi puolestaan saada jonkun tavoittelemaan seurakunnassa uusia palvelustehtäviä ja olemaan enemmän avuksi veljille ja sisarille. On johdonmukaista, että ryhmänvalvoja auttaa ensisijaisesti oman ryhmänsä jäseniä. Vanhimpana ja paimenena hän on kuitenkin aidosti kiinnostunut kaikista muistakin seurakuntaan kuuluvista ja auttaa apua tarvitsevia mielellään. (Apt. 20:17, 28.)

³⁴ Yksi ryhmänvalvojan tehtävistä on auttaa kenttäpalvelusraporttien keräämisessä. Hän antaa ryhmän raportit eteenpäin sihteerille. Julistajat voivat auttaa ryhmänvalvojaa jättämällä kuukauden lopussa kenttäpalvelusraporttinsa viivyttelemättä joko suoraan ryhmänvalvojalle tai valtakunnansalin raporttilaatikkoon.

³⁵ Joistain velvollisuuksista huolehtii seurakunnan palveluskomitea, jonka muodostavat vanhimmiston koordinaattori, sihteeri ja palvelusvalvoja. Palveluskomitean luvalla voidaan esimerkiksi järjestää valtakunnansalissa avioliittoon vihkiminen tai pitää hautajaispuhe. Palveluskomitea myös jakaa julistajat kenttäpalvelusryhmiin. Lisäksi se hyväksyy anomukset vakituiseen ja osa-aikaiseen tienraivaukseen ja muihin palveluksen muotoihin. Palveluskomitea toimii vanhimmiston alaisuudessa.

³⁶ Haaratoimisto antaa ohjeita palveluskomiteaan kuuluvien veljien samoin kuin kokouksenvalvojan, Vartiotornin tutkistelun johtajan ja muiden vanhinten tehtävistä.

³⁷ Seurakunnan vanhimmisto kokoontuu säännöllisin väliajoin keskustelemaan asioista, jotka koskevat seurakunnan hengellistä hyvinvointia. Tällainen kokous pidetään aina kierrosvalvojan vierailun yhteydessä. Lisäksi vanhimmisto pitää kokouksen noin kolmen kuukauden kuluttua kunkin vierailun jälkeen. Vanhimmat voivat tietenkin kokoontua milloin tahansa, kun tilanne sitä vaatii.

³⁸ Valvojat ovat epätäydellisiä miehiä. Kaikkia seurakuntaan kuuluvia kehotetaan kuitenkin alistumaan heidän johtoonsa, koska kyseessä on Jehovan järjestely. Valvojat ovat vastuussa Jehovalle siitä, miten he toimivat. He edustavat häntä ja hänen teokraattista hallintoaan. Heprealaiskirjeen 13:17:ssä sanotaan: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teitä ja tulevat tekemään siitä tilin. Silloin he voivat valvoa teitä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille vahingollista.” Jehova nimittää miehiä pyhän hengen välityksellä, ja saman pyhän hengen välityksellä hän myös poistaa valvojan tehtävästä ne, jotka eivät ilmaise hengen hedelmää eivätkä täytä raamatullisia pätevyysvaatimuksia.

³⁹ Arvostamme seurakunnan valvojien ahkeraa työtä ja hyvää esimerkkiä. Tessalonikan seurakunnalle kirjoittamassaan kirjeessä Paavali kehotti veljiä: ”Me pyydämme teitä, veljet, osoittamaan kunnioitusta niille, jotka työskentelevät kovasti teidän keskuudessanne ja johtavat teitä Herran yhteydessä ja neuvovat teitä. Osoittakaa heille poikkeuksellista huomiota ja rakkautta heidän työnsä vuoksi.” (1. Tess. 5:12, 13.) Valvojien työn ansiosta palveluksemme on helpompaa ja miellyttävämpää. Myös ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle Paavali puhuu siitä, miten seurakuntaan kuuluvien tulisi suhtautua valvojiin: ”Vanhimpia, jotka johtavat hyvin, tulee pitää kaksinkertaisen kunnian arvoisina, varsinkin niitä, jotka työskentelevät kovasti puhumisen ja opettamisen hyväksi.” (1. Tim. 5:17.)

⁴⁰ Joitakin vanhimpia nimitetään palvelemaan potilasvierailuryhmien jäseninä. Jotkut toimivat sairaalayhteyskomiteoissa ja käyvät sairaaloissa ja lääkäreiden luona kannustaakseen alan ammattilaisia jatkamaan ja kehittämään edelleen Jehovan todistajien veretöntä hoitoa. Jotkut muut vanhimmat työskentelevät valtakunnan hyväksi auttamalla valtakunnansalien ja konventtisalien rakentamisessa ja kunnossapidossa tai palvelemalla konventtikomiteoissa. Kaikki järjestöömme kuuluvat ovat syvästi kiitollisia näiden veljien uutteruudesta ja uhrautuvuudesta. Noudatamme Filippiläiskirjeen 2:29:n kehotusta: ”Arvostakaa jatkuvasti sellaisia miehiä.”

⁴¹ Hallintoelimen ohjauksessa joitain päteviä vanhimpia nimitetään toimimaan kierrosvalvojina. Haaratoimisto määrää heidät vierailemaan tavallisesti kahdesti vuodessa kierrokseensa kuuluvissa seurakunnissa. He vierailevat määräajoin myös tienraivaajien luona sellaisilla alueilla, jotka eivät kuulu millekään seurakunnalle. He suunnittelevat, milloin vierailevat missäkin seurakunnassa, ja ilmoittavat seurakunnille vierailustaan riittävän ajoissa, jotta siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä.

⁴² Vanhimmiston koordinaattori organisoi vierailua koskevat järjestelyt, niin että vierailu virkistäisi kaikkia hengellisesti (Room. 1:11, 12). Kun koordinaattori saa ilmoituksen vierailusta ja tiedot siitä, mitä kierrosvalvoja ja (jos hän on naimisissa) hänen vaimonsa tarvitsevat, hän organisoi veljet huolehtimaan majoituksesta ja muista tarpeellisista asioista. Hän varmistaa, että kaikki, kierrosvalvoja mukaan luettuna, saavat tiedon näistä järjestelyistä.

⁴³ Kierrosvalvoja ottaa yhteyttä vanhimmiston koordinaattoriin ja keskustelee hänen kanssaan kokousten, myös kenttäkokousten, ajankohdista. Nämä kokoukset järjestetään kierrosvalvojan ehdotusten ja haaratoimiston ohjeiden mukaisesti. Kaikille ilmoitetaan etukäteen, milloin ja missä pidetään seurakunnankokoukset, kenttäkokoukset, tienraivaajien kokous ja vanhinten ja avustavien palvelijoiden kokous.

⁴⁴ Tiistai-iltapäivänä kierrosvalvoja tarkastaa Julistajakortit ja kokousten läsnäolijamääriä ja kenttäpalvelusalueita koskevat tiedot sekä tilit. Näin hän saa käsityksen siitä, mitä tarpeita seurakunnalla saattaa olla ja miten hän voi ehkä auttaa niitä, jotka pitävät kirjaa näistä tiedoista. Vanhimmiston koordinaattori pitää huolen siitä, että kierrosvalvoja saa tarvitsemansa tiedot ajoissa.

⁴⁵ Vierailunsa aikana kierrosvalvoja keskustelee mahdollisuuksiensa mukaan veljien ja sisarten kanssa kokouksissa, kenttätyössä, aterioilla ja muina aikoina. Lisäksi hän tapaa vanhimmat ja avustavat palvelijat ja esittää heille Raamattuun perustuvia neuvoja, ehdotuksia ja rohkaisevia ajatuksia, jotka auttavat heitä lauman paimentamisessa (Sananl. 27:23; Apt. 20:26–32; 1. Tim. 4:11–16). Hän tapaa myös tienraivaajat rohkaistakseen heitä heidän työssään ja auttaakseen heitä missä tahansa ongelmissa, joita heillä saattaa palveluksessa olla.

⁴⁶ Mikäli seurakunnassa on muita huomiota kaipaavia asioita, kierrosvalvoja auttaa siinä määrin kuin hän viikon aikana voi. Ellei niitä saada päätökseen viikon aikana, hän voi auttaa vanhimpia tai asianosaisia tutkimaan tilanteeseen soveltuvia Raamatun neuvoja. Jos asioiden hoitamiseen tarvitaan haaratoimiston apua, kierrosvalvoja ja vanhimmat lähettävät sinne yksityiskohtaisen raportin.

⁴⁷ Vieraillessaan seurakunnassa kierrosvalvoja on läsnä tavanomaisissa seurakunnan kokouksissa. Niihin voidaan tehdä aika ajoin muutoksia haaratoimiston ohjeiden mukaisesti. Kierrosvalvoja pitää puheita, joiden tarkoitus on rohkaista, kannustaa, opettaa ja vahvistaa seurakuntaa. Hän pyrkii kasvattamaan veljien ja sisarten rakkautta Jehovaa, Jeesusta ja järjestöä kohtaan.

⁴⁸ Yksi kierrosvalvojan vierailun tarkoituksista on kannustaa seurakuntaan kuuluvia osallistumaan innokkaasti kenttätyöhön ja antaa heille hyödyllisiä ehdotuksia. Monet voivat ehkä muuttaa aikatauluaan ja olla enemmän kenttätyössä tuon viikon aikana. Jotkut voivat kenties olla osa-aikaisina tienraivaajina siinä kuussa, jossa vierailu on. Kuka tahansa, joka haluaa, voi tarjoutua työskentelemään kierrosvalvojan tai hänen vaimonsa kanssa. Voi olla hyödyllistä ottaa kierrosvalvoja tai hänen vaimonsa mukaan raamattukurssille tai uusintakäynnille. Se että yrität mahdollisuuksiesi mukaan tukea vierailuviikon kenttäpalvelustoimintaa, on hyvin arvostettavaa. (Sananl. 27:17.)

⁴⁹ Jokaista kierrosta varten järjestetään vuosittain kaksi kierroskonventtia, joiden konventtiorganisaation toiminnasta kierrosvalvoja vastaa. Hän nimittää konventinvalvojan ja apulaiskonventinvalvojan, jotka huolehtivat konventtiorganisaatiosta läheisessä yhteistyössä hänen kanssaan. Tämän ansiosta kierrosvalvoja voi kohdistaa huomionsa ensisijaisesti konventin ohjelmaan. Lisäksi kierrosvalvoja nimeää muita kyvykkäitä veljiä huolehtimaan eri osastoista. Hän pitää huolen myös siitä, että kierroksen tilit tarkastetaan tietyin väliajoin. Toisessa näistä vuosittaisista kierroskonventeista pitää puheita haaratoimiston edustaja. Pitkien etäisyyksien tai pienten kokoontumistilojen vuoksi jotkin kierrokset on jaettu osiin ja niille järjestetään erilliset kierroskonventit.

⁵⁰ Kierrosvalvoja lähettää kenttäpalvelusraporttinsa kuukauden lopussa suoraan haaratoimistoon. Kierrosvalvojalle voi kertyä välttämättömiä kuluja esimerkiksi matkoista, ruoasta, asumisesta tai työhön liittyvistä tarvikkeista. Jos seurakunta ei ole huolehtinut niistä, hän voi pyytää korvauksen haaratoimistosta. Kierrosvalvojat luottavat Jeesuksen lupaukseen, jonka mukaan heidän aineellisista tarpeistaan huolehditaan, jos he panevat Jehovan valtakunnan tärkeimmälle sijalle elämässään (Luuk. 12:31). Seurakunnat osoittavat mielellään vieraanvaraisuutta näille uhrautuvasti palveleville vanhimmille (3. Joh. 5–8).

⁵¹ Kaikissa Jehovan todistajien haaratoimistoissa eri puolilla maailmaa on haaratoimistokomitea, johon kuuluu vähintään kolme hengellisesti pätevää ja kypsää veljeä. Se valvoo saarnaamistyötä haaratoimiston alueella, joka voi koostua yhdestä tai useammasta maasta. Yksi komitean jäsenistä toimii haaratoimistokomitean koordinaattorina.

⁵² Haaratoimistokomitean jäsenet käsittelevät asioita, jotka koskevat kaikkia haaratoimiston alueella olevia seurakuntia. Haaratoimistokomitea valvoo valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista haaratoimiston alueella ja huolehtii siitä, että seurakunnat ja kierrokset on järjestetty niin, että alueen tarpeista voidaan huolehtia. Se kiinnittää huomiota lähetystyöntekijöiden, erikoistienraivaajien ja vakituisten ja osa-aikaisten tienraivaajien toimintaan. Lisäksi haaratoimistokomitea tekee järjestelyjä konventteja varten ja jakaa niihin liittyviä tehtäviä, jotta kaikki tapahtuisi ”asianmukaisesti ja hyvässä järjestyksessä” (1. Kor. 14:40).

⁵³ Joihinkin maihin nimitetään maakomitea, joka toimii jonkin toisen maan haaratoimistokomitean alaisuudessa. Näin työtä voidaan valvoa paremmin noissa maissa. Maakomitea huolehtii Betel-kotia ja toimistoa koskevista asioista, kirjeenvaihdosta ja raporteista sekä kenttäpalvelustoiminnasta yleensä. Se tekee yhteistyötä haaratoimistokomitean kanssa valtakunnan työn edistämiseksi.

⁵⁴ Hallintoelin nimittää kaikki haaratoimistokomiteoiden ja maakomiteoiden jäsenet.

⁵⁵ Hallintoelin järjestää päteviä veljiä vierailemaan määräajoin haaratoimistoissa eri puolilla maailmaa. Tässä tehtävässä toimivaa veljeä sanotaan päätoimiston edustajaksi. Hänen tärkeimpänä tehtävänään on rohkaista Betel-perhettä ja auttaa haaratoimistokomiteaa ongelmissa ja kysymyksissä, joita saarnaamis- ja opetustyössä on saattanut ilmetä. Lisäksi hän tapaa joitain kierrosvalvojia ja aika ajoin myös kentällä palvelevia lähetystyöntekijöitä. Hän keskustelee heidän kanssaan heidän ongelmistaan ja tarpeistaan ja esittää heille rohkaisevia ajatuksia heidän tärkeimmästä työstään: valtakunnan saarnaamisesta ja opetuslasten tekemisestä.

⁵⁶ Päätoimiston edustaja on hyvin kiinnostunut valtakunnan saarnaamistyöstä ja seurakuntien toiminnasta. Jos aika sallii, hän voi vierailla myös etäkäännöstoimistoissa. Vieraillessaan haaratoimistossa hän osallistuu mahdollisuuksiensa mukaan myös kenttätyöhön.

⁵⁷ Hyödymme suuresti kypsien kristittyjen miesten kovasta työstä ja hyvästä huolenpidosta. Kun olemme alamaisia seurakunnan nimitetyille valvojille, jotka paimentavat laumaa, olemme yhteistoiminnassa seurakunnan pään, Kristuksen Jeesuksen, kanssa. (1. Kor. 16:15–18; Ef. 1:22, 23.) Tämän ansiosta Jumalan henki täyttää seurakunnat ja Jumalan sana ohjaa työtämme kautta maailman (Ps. 119:105).