LAIMINLYÖMINEN
”Laiminlyömisellä” tarkoitetaan sitä, ettei pidä huolta tai välitä jostakin tai että jättää tekemättä jotakin (joka on velvollisuutena). Sanaan voi liittyä tahallisuuden tai tarkoituksellisuuden vivahde, tai sillä voidaan ilmaista vain välinpitämättömyydestä tai huolimattomuudesta johtuvaa huomaamattomuutta.
Yksi useista ’laiminlyömistä’ tarkoittavista heprean sanoista on verbi pa·raʽʹ, joka merkitsee kirjaimellisesti ’päästää (hajalle tms.)’ (4Mo 5:18). Siihen liittyy merkitys ’jäädä hoitamattomaksi’, kun on kyse ulkonäöstä (3Mo 10:6), ’olla hillitön’ käytökseltään (2Mo 32:25) ja ’kaihtaa kuria’ (San 13:18; 15:32; vrt. 2Mo 5:4, jossa se käännetään ilmauksella ”jättää sikseen”). Toinen sana on ʽa·zavʹ, jonka kirjaimellinen merkitys on ’hylätä’ (5Mo 29:25; 1Ku 12:8). Nehemia kehottikin tosi palvojia olemaan ’laiminlyömättä’ tosi Jumalan huonetta (Ne 10:39; vrt. 13:11). Vielä eräs ’laiminlyömistä’ tarkoittava heprean sana on käännetty mm. ”leväperäiseksi”; se merkitsee kirjaimellisesti ’velttoutta’, ja sitä käytetään esim. veltosta jousesta (Jer 48:10; San 12:27; vrt. Ps 78:57).
Kreikan sanaan a·me·leʹō (sanoista a ’ei’ ja meʹlō ’huolehtia, välittää’) sisältyy selvemmin ajatus välinpitämättömyydestä piittaamattomuuden merkityksessä eikä niinkään ajatus tahattomasta huomaamattomuudesta. Kuvailtuaan sitä, miten ankarasti rangaistiin niitä, jotka eivät totelleet Mooseksen lakia, apostoli Paavali sanoo: ”Kuinka me pääsemme pakoon, jos emme ole välittäneet [kreik. a·me·lēʹsan·tes] niin suuresta pelastuksesta, että siitä alettiin puhua Herramme välityksellä – – samalla kun Jumala liittyi mukaan todistamaan?” Hän osoittaa tässä, ettei ole kyse huomaamattomuudesta vaan kiinnostuksen puutteesta, ’pois ajelehtimisesta’ (jae 1), tottelemattomuudesta Jumalan ainosyntyisen Pojan välityksellä puhuttua Jumalan sanaa kohtaan. (Hpr 2:1–4.)
Matteus käytti tämän kreikan sanan erästä muotoa kertoessaan Jeesuksen hääkuvauksesta. Ne jotka kuningas kutsui poikansa häihin, eivät tulleet. Miksi eivät? Se ei johtunut huomaamattomuudesta, vaan ”he menivät pois välinpitämättöminä, kuka omalle pellolleen, kuka kaupallisiin toimiinsa”. Koska he eivät täten osoittaneet kiinnostusta, heidät katsottiin arvottomiksi. (Mt 22:5, 8.)
Nuori mies Timoteus sai kannettavakseen raskaan vastuun Efesoksen seurakunnan valvojana. Paavali neuvoi häntä: ”Älä laiminlyö sinussa olevaa lahjaa [tai: ”suhtaudu huolimattomasti sinussa olevaan lahjaan”, Int], joka annettiin sinulle ennusteen välityksellä ja vanhimmiston pannessa kätensä päällesi.” Timoteukselta vaadittiin paljon tarmokasta toimintaa, jottei hänestä olisi tullut laiminlyövää, leväperäistä. Hänen piti uppoutua lukemiseen, oikeanlaiseen opettamiseen, hyvään käytökseen, kehottamiseen ja esimerkin antamiseen sekä osoittaa kiinnostusta olemalla jatkuvasti ehdottoman tarkkaavainen. Muutoin hän saattoi epäonnistua jonkin laiminlyönnin vuoksi, siksi ettei hän ollut todella kiinnostunut osakseen tulleesta Jumalan suosiosta. (1Ti 4:11–16.)
Paavali lainaa israelilaisia koskevia Jehovan sanoja, joiden mukaan he olivat rikkoneet lakiliiton, ”vaikka minä [Jehova] olin heidän aviomiesomistajansa” (Jer 31:32). Septuagintassa lukee sanojen ”vaikka minä olin heidän aviomiesomistajansa” tilalla ”ja minä lakkasin huolehtimasta heistä”. Tämä epäilemättä selittää sen, miksi Heprealaiskirjeen 8:9:ssä olevassa lainauksessa sanotaan: ”Koska he eivät pysyneet minun liitossani, niin että minä lakkasin huolehtimasta heistä [en ilmaissut kiinnostusta heitä kohtaan].” Jehova ei varmastikaan laiminlyönyt Israelia siten, että hän olisi ollut huolimaton tai jättänyt jotakin huomaamatta, vaan hän ilmaisi pikemminkin suurta kiinnostusta liittokansaansa kohtaan, kunnes se jätti hänen sanansa huomiotta ja kapinoi häntä vastaan. Vasta silloin ja tällä perusteella hän ”lakkasi huolehtimasta [kreik. ē·meʹlē·sa] heistä”.