Todista Jehovasta äläkä väsy
”Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, jota syntiset ovat esittäneet – –, jottette väsyisi ja nääntyisi sielussanne.” – HEPREALAISILLE 12:3.
1, 2. Mitä vakuuttavia todisteita Jeesus antoi opetuslapsilleen siitä, että hän oli saanut ylösnousemuksen?
”OLEN nähnyt Herran!” Noilla hätkähdyttävillä sanoilla Maria Magdaleena julkaisi uutisen Jeesuksen ylösnousemuksesta. (Johannes 20:18) Tästä alkoi Kristuksen opetuslapsille, jotka aikaisemmin olivat olleet murheellisia hänen kuolemansa vuoksi, 40 täynnä jännittäviä tapahtumia olevaa päivää.
2 Jeesus ei halunnut jättää opetuslastensa mieleen epäilystäkään siitä, etteikö hän olisi todella elossa. Niinpä Luukas kertookin: ”[Jeesus] osoitti myös monin vastaansanomattomin todistein elävänsä kärsimisensä jälkeen, kun he näkivät hänet neljänkymmenen päivän kuluessa.” (Apostolien teot 1:3) Erään kerran hän itse asiassa ”näyttäytyi yhdellä kertaa yli viidellesadalle veljelle”. (1. Korinttolaisille 15:6) Nyt ei varmastikaan ollut enää mitään sijaa epäilykselle. Jeesus oli elossa!
3. Minkä Valtakuntaa koskevan kysymyksen Jeesuksen opetuslapset esittivät hänelle, ja miksi hänen vastauksensa yllätti heidät?
3 Jeesuksen opetuslapset ajattelivat tuolloin ainoastaan maallista ”Jumalan valtakuntaa”, joka ennallistettaisiin Israelille. (Luukas 19:11; 24:21) Niinpä he kysyivät Jeesukselta: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” Hänen vastauksensa epäilemättä yllätti heidät, sillä hän sanoi: ”Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut, vaan te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apostolien teot 1:6–8) Millainen haaste nyt asetettiinkaan opetuslasten eteen! Ja millainen vastuu! Miten he voisivat täyttää sellaisen tehtävän? Vastaus saatiin pian hätkähdyttävällä tavalla.
Haasteeseen vastaaminen
4. Kuvaile helluntaipäivän tapahtumia.
4 Luukas kertoo: ”Kun sitten helluntaipäivä oli meneillään, he olivat kaikki yhdessä samassa paikassa, ja yhtäkkiä tuli taivaalta niin kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat, ja heidän kunkin päälle asettui yksi, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja alkoivat puhua eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.” Kohahdus oli niin valtaisa, että se kiinnitti sen suuren juutalaisjoukon huomion, joka oleskeli Jerusalemissa tuon juhlan ajan. He olivat ällistyneitä kuullessaan ’omalla kielellään Jumalan suurenmoisuuksista’. – Apostolien teot 2:1–11.
5. Missä määrin Apostolien tekojen 1:8:ssa oleva Jeesuksen ennustus pian täyttyi?
5 Pietari ei hukannut aikaa, vaan piti voimakkaan puheen todistaen olevan täysin varmaa, että ”Jeesus Nasaretilainen”, jonka he olivat panneet paaluun, oli se ”Herra”, josta Daavid ennusti sanoessaan: ”Jehova sanoi minun Herralleni: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi jalkojesi alustaksi.’” Saatuaan piston sydämeensä Pietarin kuulijat kysyivät: ”Miehet, veljet, mitä meidän on tehtävä?” Vastaukseksi Pietari kehotti heitä: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi.” Millaisin tuloksin? Kolmetuhatta kastettiin! (Apostolien teot 2:14–41) Todistusta annettiin jo Jerusalemissa. Myöhemmin sen antaminen laajeni koko Juudeaan, sitten Samariaan ja lopulta ”maan ääriin asti”. Valtakunnan saarnaamistyön laajeneminen oli niin nopeaa, että noin vuonna 60 apostoli Paavali saattoi sanoa, että hyvää uutista ”on saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on”. – Kolossalaisille 1:23.
Valtakunnan kasvu ja vaino
6, 7. a) Miten Valtakunnan kasvu ja kristittyjen vaino liittyivät toisiinsa ensimmäisellä vuosisadalla? b) Mitä Jerusalemissa olevat kristityt alkoivat tarvita heti, ja miten he saivat sitä?
6 Pian vuoden 33 helluntain jälkeen Jeesuksen opetuslapsilla oli aihetta palauttaa mieleen hänen sanansa: ”Ei orja ole isäntäänsä suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin.” (Johannes 15:20) Juutalaisjohtajat olivat raivoissaan, kun ”Jumalan sana kasvoi kasvamistaan, ja opetuslasten luku lisääntyi yhä Jerusalemissa hyvin paljon”. Väärien syytösten perusteella opetuslapsi Stefanus kivitettiin kuoliaaksi. Se näytti olevan merkki, jota monet olivat odottaneet, sillä ”sinä päivänä nousi Jerusalemissa olevaa seurakuntaa vastaan suuri vaino; apostoleita lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian seutuja”. – Apostolien teot 6:7; 7:58–60; 8:1.
7 Vainoaminen laantui tilapäisesti. Mutta pian sen jälkeen Herodes Agrippa I tappoi apostoli Jaakobin. Pietari vangittiin, mutta enkeli vapautti hänet. Myöhemmin Jerusalemissa olevat veljet köyhtyivät aineellisesti, ja muualla olevien uskovien täytyi lähettää heille avustusta. (Apostolien teot 9:31; 12:1–11; 1. Korinttolaisille 16:1–3) Apostoli Paavalin Jerusalemin vierailun aikana uskonnollinen kiihkomielisyys oli ilmeistä kansanjoukon huutaessa: ”Pois tuollainen maan päältä, sillä ei hänen sovi elää!” (Apostolien teot 22:22) Nuo Jerusalemissa ja Juudeassa asuvat kristityt tarvitsivat epäilemättä paljon rohkaisua todistaakseen edelleen uskollisesti Valtakunnasta. Jeesus oli luvannut opetuslapsilleen, että ”pyhä henki, jonka Isä tulee lähettämään minun nimessäni”, toimisi ”auttajana”. (Johannes 14:26) Mutta miten Isä antaisi nyt sellaista tarvittavaa apua tai lohdutusta? Vastaus tuli osittain apostoli Paavalin kautta.
Paavalin kirje heprealaisille
8. a) Mikä sai Paavalin kirjoittamaan kirjeensä heprealaisille? b) Mihin hänen kirjeensä puoleen aiomme kiinnittää huomiomme ja miksi?
8 Noin vuonna 61 Paavali oli vangittuna Roomassa, mutta hän oli selvillä siitä, mitä tapahtui hänen veljilleen Jerusalemissa. Sen vuoksi hän Jehovan hengen ohjauksessa kirjoitti ajankohtaisen kirjeensä heprealaisille. Se on täynnä rakkaudellista kiinnostusta hänen heprealaisveljiään ja -sisariaan kohtaan. Paavali tiesi, mitä he tarvitsivat vahvistaakseen uskoaan ja luottamustaan Jehovaan Auttajanaan. Sitten he voisivat ’juosta kestävinä eteensä asetetun kilpajuoksun’ ja sanoa luottavaisesti: ”Jehova on minun auttajani; en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?” (Heprealaisille 12:1; 13:6) Juuri tähän Paavalin heprealaisille kirjoittaman kirjeen (luvut 11–13) puoleen me haluamme nyt kiinnittää huomiomme. Miksi? Koska noiden varhaiskristittyjen kohtaama tilanne on sama kuin mikä kohtaa Jehovan todistajia nykyään.
9. Mikä ensimmäisen vuosisadan kristittyjä kohdannut kysymys on kristittyjen edessä nykyään, ja vain miten siihen voidaan vastata?
9 Meidän sukupolvemme aikana suuret joukot ovat suhtautuneet myönteisesti Valtakunnan sanomaan vihkiytymällä Jehovalle ja menemällä kasteelle hänen todistajinaan. Mutta tämän tosi palvonnan kasvun myötä on tullut väkivaltaista vainoa niin, että monet kristityt ovat jopa menettäneet henkensä Stefanuksen, Jaakobin ja muiden uskollisten ensimmäisen vuosisadan todistajien tavoin. Sen tähden kysymys on nykyään sama kuin se oli silloinkin: ketkä pystyvät kestämään nuhteettomuutensa kokeen Valtakunnan sanoman lisääntyvän vastustuksen edessä? Lisäksi ketkä pystyvät kohtaamaan rohkeasti ne pelkoa herättävät tapahtumat, kun ennen näkemätön ”suuri ahdistus” pian yllättää tämän nykyisen sukupolven? (Matteus 24:21) Vastaus kuuluu: ne jotka ovat valmistautuneet ’taistelemaan uskon hyvän taistelun’, ne jotka ovat ”vahvoina uskossa”. Nämä saattavat lopulta sanoa: ”Tämä on se voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme.” – 1. Timoteukselle 6:12; 1. Pietari 5:9; 1. Johannes 5:4.
Uskollisten esimerkistä hyötyminen
10. a) Mitä on usko? b) Mitä Jumala ajatteli vanhan ajan uskon miehistä ja naisista?
10 Mitä on usko? Paavali vastaa: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä. Sillä sen välityksellä saivat vanhan ajan miehet todistuksen.” (Heprealaisille 11:1, 2) Paavali esittää sitten uskon määritelmänsä tueksi ajatuksia siitä, millainen on toimiva usko. Hän poimii kohokohtia joidenkin ”vanhan ajan miesten”, samoin kuin sellaisten naisten kuin Saaran ja Raahabin, elämästä. Kuinka kannustavaa onkaan huomata, että ”Jumala ei häpeä heitä, tulla kutsutuksi heidän Jumalakseen”! (Heprealaisille 11:16) Voiko Jumala sanoa samaa meistä uskomme vuoksi? Älköön hänellä olko mitään syytä hävetä meitä kunkin päivän päättyessä.
11. Miten me voimme nykyään hyötyä ’ympärillämme olevasta todistajien pilvestä’?
11 Näitä uskollisia miehiä ja naisia koskevan kertomuksen jälkeen Paavali sanoo: ”Niinpä siis, koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” (Heprealaisille 12:1) Vaikka nämä esimerkilliset uskolliset todistajat nukkuvatkin nyt haudassa, niin ovatko he elävinä mielessämme? Tunnetko heidät ja heidän kokemuksensa tarpeeksi hyvin vastataksesi myöntävästi? Tämä on yksi säännöllisen Raamatun tutkimisen monista hyödyistä, kun käytämme kaikkia aistejamme elääksemme uudelleen tämän ’todistajien pilven’ jännittävät kokemukset. Heidän uskollisen esimerkkinsä tarkasteleminen vakavasti auttaa meitä tosiaan suuresti voittamaan minkä tahansa uskonpuutteen. Tämä puolestaan auttaa meitä antamaan rohkean ja pelottoman todistuksen totuudesta kaikissa olosuhteissa. – Roomalaisille 15:4.
Älkäämme väsykö
12. a) Miten Jeesuksen esimerkki voi auttaa meitä niin, ettemme ’väsy ja näänny sielussamme’? b) Kerro joitakin nykyajan esimerkkejä niistä, jotka eivät väsy.
12 Tärkein esimerkkimme uskosta on Jeesus. Paavali kehottaa: ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. – – Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, jota syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jottette väsyisi ja nääntyisi sielussanne.” (Heprealaisille 12:1–3) Miten ”tarkoin” olet ajatellut Jeesuksen esimerkkiä? Miten ”kiinteästi” olet katsonut häneen? (1. Pietari 2:21) Saatana haluaa meidän ’väsyvän ja nääntyvän sielussamme’. Hän haluaa meidän lopettavan todistamistyön. Miten hän tekee tämän? Joskus uskonnollisten ja maailmallisten viranomaisten suoranaisen vastustuksen välityksellä, kuten ensimmäisellä vuosisadalla. Viime vuonna Valtakunnan saarnaamistyötä oli rajoitettu noin 40 maassa. Mutta saiko se veljemme väsymään? Ei saanut! Heidän uskollisen työnsä ansiosta yli 17 000 kastettiin noissa maissa vuonna 1988. Millainen kannustin tämän pitäisikään olla kaikille niille sellaisissa maissa asuville, joissa on suhteellinen vapaus! Älkäämme koskaan väsykö saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista!
13. a) Mitkä ovat joitakin salakavalia asioita, jotka voivat saada meidät uupumaan saarnaamistyössämme? b) Mikä oli ’se ilo, joka oli asetettu Jeesuksen eteen’, ja miten me voimme hankkia samanlaisen iloisen asenteen?
13 On kuitenkin muita salakavalampia asioita, jotka voisivat saada meidät uupumaan. Näihin sisältyvät vastustus jakautuneessa kodissa, psyykkiset vaikeudet, terveysongelmat, yhteisön painostus, masennus sen vuoksi, ettemme saa myönteisiä tuloksia saarnaamistyössämme, tai kenties kärsimättömyyden tunne sen takia, ettei tämän asiainjärjestelmän loppu ole vielä tullut. Mikä auttoi Jeesusta kestämään psyykkistä ja fyysistä kärsimystä? ”Se ilo, joka oli asetettu hänen eteensä.” (Heprealaisille 12:2) Jeesukselle antoi voimia se ilo, jota hän sai ilahduttamalla Isänsä sydämen saattaessaan Hänet kunniaan, ja sen onnellisuuden odottaminen, jota hän kokisi myöhemmin jakaessaan messiaanisen Valtakunnan suurenmoisia siunauksia. (Psalmi 2:6–8; 40:10, 11; Sananlaskut 27:11) Voisimmeko toimia kiinteämmin tämän Jeesuksen iloisen asenteen mukaisesti? Muistakaamme Pietarin vakuutus, jonka hän antoi 1. kirjeensä 5:9:ssä: ”Samoja kärsimyksiä läpäistään koko veljesseurassanne maailmassa.” Sen tietäminen että Jehova ymmärtää, maailmanlaajuisen veljeyden lämmön tunteminen ja silmiemme kohdistaminen niihin edessämme oleviin iloihin, joita saamme Valtakunnan hallinnon alaisuudessa – kaikki tämä auttaa meitä siinä, ettemme väsy Jehovan palvelemiseen uskossa ja saarnaamiseen, kun loppu on niin pian käsillä.
Miksi Jehova kurittaa
14. Mitä siunauksia voi koitua koettelemuksista ja kärsimyksistä, joita saatamme joutua kestämään?
14 Paavali valottaa nyt syytä siihen, miksi meidän ehkä täytyy kestää koettelemuksia ja kärsimyksiä. Hän ehdottaa, että pitäisimme niitä eräänlaisena kurituksena. Paavali perustelee: ”Poikani, älä väheksy Jehovalta tulevaa kuria äläkä näänny, kun hän ojentaa sinua, sillä jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Heprealaisille 12:5, 6) Jopa Jeesus ”oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi”. (Heprealaisille 5:8) Meidänkin täytyy varmasti oppia tottelevaisuutta. Pane merkille hyöty, jonka saamme, kun sallimme kurin muovailla meitä. Paavali sanoi: ”Se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” Kuinka rohkaisevaa tämä onkaan! – Heprealaisille 12:11.
15. Miten me voimme soveltaa Paavalin neuvoja ja ’tehdä jatkuvasti suoria polkuja jaloillemme’?
15 Jos tässä valossa otamme vastaan ”Jehovalta tulevaa kuria”, suhtaudumme vakavasti Paavalin seuraavaan myönteiseen neuvoon: ”Ojentakaa siksi hervonneet kädet ja voimattomat polvet ja tehkää jatkuvasti suoria polkuja jaloillenne.” (Heprealaisille 12:12, 13) Toisinaan on erittäin helppo poiketa ’ahtaalta tieltä, joka vie elämään’. (Matteus 7:14) Apostoli Pietari ja muut Antiokiassa olevat syyllistyivät kerran tähän. Miksi? Koska ”he eivät vaeltaneet suoraan hyvän uutisen totuuden mukaan”. (Galatalaisille 2:14) Nykyään meidän täytyy kuunnella jatkuvasti suurta Opettajaamme, Jehova Jumalaa. Meidän täytyy käyttää täysin hyväksemme ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä annettuja apuvälineitä. Tämä varmistaa sen, että meillä on ’suora polku’ jaloillemme. – Matteus 24:45–47; Jesaja 30:20, 21.
16. a) Miten ”myrkyllinen juuri” saattaisi alkaa kasvaa seurakunnassa? b) Miksi Paavali liittää moraalittomuuden pyhien asioiden arvostamattomuuteen, ja miten me voimme varjella itseämme sellaisilta vaaroilta?
16 Paavali seuraavaksi varoittaa, että meidän tulisi ’valvoa huolellisesti, ettei keneltäkään riistettäisi Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä; ettei mikään myrkyllinen juuri orastaisi ja aiheuttaisi levottomuutta ja etteivät monet saastuisi siitä’. (Heprealaisille 12:15) Nyrpeäksi ja tyytymättömäksi tuleminen, vikojen etsiminen siitä tavasta, jolla asioita hoidetaan seurakunnassa, voi olla kuin ”myrkyllinen juuri”, joka voi nopeasti levitä ja myrkyttää toisten seurakuntaan kuuluvien tervehenkiset ajatukset. Voimme vastustaa sellaisia kielteisiä ajatuksia mietiskelemällä niitä lukuisia siunauksia, joita totuus on tuonut elämäämme. (Psalmi 40:6) Toisena vaarana on se, että meillä on moraalittomia taipumuksia tai että olemme ”pyhiä asioita arvostamattomia niin kuin Eesau”. (Heprealaisille 12:16) Paavali liittää nämä kaksi vaaraa yhteen, koska toinen niistä voi helposti johtaa toiseen. Kenenkään kristityn ei tarvitse antaa myöten sellaisille itsekkäille haluille, jos hän soveltaa Pietarin sanoja: ”Asennoitukaa häntä [Panettelijaa] vastaan vahvoina uskossa.” – 1. Pietari 5:9.
”Todellisuuksia, vaikka niitä ei nähdä”
17. Vertaa Siinainvuorella sattuneita kunnioittavaa pelkoa herättäneitä tapahtumia kristittyjen nykyään kohtaamiin tapahtumiin.
17 Uskomme on erittäin riippuvainen ”todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”. (Heprealaisille 11:1) Heprealaiskirjeen 12:18–27:ssä Paavali puhuu edelleen joistakin näistä näkymättömistä todellisuuksista. Hän kuvailee Siinainvuorella sattuneita kunnioittavaa pelkoa herättäneitä tapahtumia, kun Jumala puhui suoraan Israelille ja kun Mooses sanoi: ”Olen peloissani ja vapisen.” Apostoli lisää sitten: ”Te olette sitä vastoin lähestyneet Siioninvuorta ja elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia, ja kymmeniätuhansia enkeleitä yleiskokouksessa.” Siinainvuorella olleiden muinaisten israelilaisten tapauksessa Jumalan ääni järkytti maata, sanoi Paavali, mutta nyt Hän on luvannut sanoen: ”Vielä kerran minä panen liikkeelle, en ainoastaan maata, vaan myös taivaan.” Vaikka nämä sanat onkin osoitettu pääasiassa voidelluille kristityille, muiden lampaankaltaisten ”suuri joukko” voi myös saada niistä rohkaisua. (Ilmestys 7:9) Ymmärrätkö täysin, mitä Paavali sanoo? Me seisomme kymmenientuhansien enkelien kokouksen edessä. Me seisomme tietenkin myös Jehovan edessä. Hänen oikealla puolellaan on Jeesus Kristus. Me olemme tosiaan paljon pelottavammassa asemassa ja suuremmassa vastuussa kuin nuo Siinainvuorella olleet muinaiset heprealaiset! Ja muista, että tulevassa Harmagedonin taistelussa tapahtuva järkyttäminen saa nykyisen pahan maan ja taivaan katoamaan. Nykyään ei varmastikaan ole aika ’pyytää vapautusta’ Jumalan sanan kuuntelemisesta ja sen tottelemisesta!
18. Miten ainoastaan voimme jatkaa Jehovasta todistamista väsymättä?
18 Me siis tosiaan elämme ihmiskunnan historian pelottavinta aikaa. Jehovan todistajina meidät on lähetetty maan ääriin saakka saarnaamaan Jumalan perustetun Valtakunnan hyvää uutista. Tehdäksemme niin meillä täytyy olla usko jota ei voi järkyttää, usko joka ei väsy, usko joka tekee meidät kykeneviksi ottamaan vastaan Jehovalta tulevaa kuritusta. Jos meillä on sellainen usko, meidän havaitaan olevan niiden joukossa, joilla on ”jatkuvasti ansaitsematon hyvyys, jonka välityksellä voimme otollisesti suorittaa Jumalalle pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa”. (Heprealaisille 12:28) Ja silloin tosiaan todistamme jatkuvasti Jehovasta emmekä väsy.
Miten vastaisit?
◻ Miksi me voimme hyötyä Paavalin heprealaisille kirjoittamasta kirjeestä?
◻ Mikä kysymys kristittyjen täytyy nykyään kohdata?
◻ Miten me voimme hyötyä vanhan ajan uskollisista todistajista?
◻ Miksi Jehova kurittaa niitä, joita hän rakastaa?
◻ Mikä on avain siihen, että voimme todistaa väsymättä?