Mitä Raamattu sanoo vihasta?

Raamatun mukaan hallitsematon viha on vahingollista sekä ihmiselle, joka hautoo sitä, että niille, jotka ovat hänen lähellään (Sananlaskut 29:22). Vaikka suuttumiselle voi joskus olla perusteita, Raamatussa sanotaan, että ne, joilla on jatkuvasti ”vihanpuuskia”, eivät saa ikuista elämää (Galatalaisille 5:19–21). Raamatussa on periaatteita, jotka voivat auttaa käsittelemään vihantunteita.

• Onko suuttuminen aina väärin?

• Milloin suuttuminen on väärin?

• Miten vihan voi saada hallintaan?

• Vihaa käsitteleviä raamatunjakeita

Ei. Suuttuminen voi joissakin tapauksissa olla aiheellista. Esimerkiksi uskollinen mies Nehemia ”suuttui kovasti” saadessaan tietää, että joitakin hänen palvojatovereistaan sorrettiin (Nehemia 5:6).

Jumalalla on toisinaan vihantunteita. Esimerkiksi kun Jehovan muinainen kansa rikkoi lupauksensa palvoa vain häntä ja alkoi palvella vääriä jumalia, ”Jehovan suuttumus syttyi Israelia kohtaan”. (Tuomarit 2:13, 14.) Viha ei kuitenkaan ole Jehova Jumalan persoonallisuuden hallitseva ominaisuus. Hänen suuttumuksensa on aina aiheellista ja hallittua. (2. Mooseksen kirja 34:6; Jesaja 48:9.)

Suuttuminen on väärin silloin, kun se on hallitsematonta ja vailla aiheellista syytä, kuten usein on epätäydellisten ihmisten tapauksessa. Esimerkiksi:

• Kain ”suuttui kovasti”, kun Jumala hylkäsi hänen uhrilahjansa. Kain antoi vihan myrkyttää mielensä niin pahoin, että hän murhasi veljensä. (1. Mooseksen kirja 4:3–8.)

• Profeetta Joona suuttui, kun Jumala osoitti armoa niniveläisille. Jumala oikaisi Joonan ajattelua kysymällä, oliko tämä ”suuttunut aiheellisesti”. Jumala selitti, että Joonan tulisi tuntea sääliä noita katuvia synnintekijöitä kohtaan. (Joona 3:10 – 4:1, 4, 11.)a

Nämä esimerkit osoittavat, että epätäydellisen ”miehen vihastus ei toteuta Jumalan vanhurskautta” (Jaakobin kirje 1:20).

• Tiedosta hallitsemattoman vihan vaarallisuus. Jotkut saattavat ajatella, että vihan päästäminen valloilleen on merkki vahvuudesta. Todellisuudessa ihmisellä, joka ei pysty hallitsemaan suuttumustaan, on vakava heikkous. ”Kuin kaupunki, johon on murtauduttu, joka on muuria vailla, on mies, joka ei hillitse henkeään.” (Sananlaskut 25:28; 29:11.) Toisaalta kun kasvatamme kykyä pitää vihamme kurissa, osoitamme olevamme todella vahvoja ja tarkkanäköisiä (Sananlaskut 14:29). Raamatussa sanotaan: ”Joka on hidas vihastumaan, on parempi kuin väkevä mies.” (Sananlaskut 16:32.)

• Pyri ottamaan vihantunne hallintaan ennen kuin teet jotakin, mitä katuisit. Psalmissa 37:8 sanotaan: ”Jätä suuttumus sikseen ja hylkää vihastus.” Siinä lisätään: ”Älä kiivastu, jottet siten vain tekisi pahaa.” Pane merkille, että kun tunnemme suuttumusta, meillä on valintamahdollisuus – voimme antaa sen laantua ennen kuin päädymme ”tekemään pahaa”. Efesolaiskirjeen 4:26:ssa sanotaankin: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä.”

• Jos mahdollista, lähde pois, kun viha alkaa kasvaa. ”Riidan aloittaminen on kuin laskisi vedet valloilleen”, sanotaan Raamatussa. ”Lähde siis pois, ennen kuin riitely on puhjennut.” (Sananlaskut 17:14.) Vaikka on viisasta selvittää erimielisyydet toisten kanssa nopeasti, sinun ja toisen osapuolen täytyy ehkä ensin rauhoittua ennen kuin voitte keskustella asiasta tyynesti.

• Ota selvää tosiasioista. ”Ihmisen ymmärtäväisyys hillitsee hänen suuttumuksensa”, sanotaan Sananlaskujen 19:11:ssä. Meidän on viisasta hankkia tietoomme kaikki tosiasiat ennen kuin teemme johtopäätöksen. Kun kuuntelemme huolellisesti asian kaikkia puolia, emme kovin helposti tunne perusteetonta suuttumusta. (Jaakobin kirje 1:19.)

• Rukoile mielenrauhaa. Rukoileminen voi auttaa sinua tuntemaan ”Jumalan rauhaa, joka ylittää kaiken ajatuksen” (Filippiläisille 4:7). Rukoileminen on yksi päätavoista saada Jumalan pyhää henkeä, joka voi tuottaa meissä esimerkiksi rauhaa, pitkämielisyyttä ja itsehillintää (Luukas 11:13; Galatalaisille 5:22, 23).

• Valitse seurasi huolellisesti. Meillä on taipumus tulla niiden ihmisten kaltaisiksi, joiden seurassa olemme (Sananlaskut 13:20; 1. Korinttilaisille 15:33). Raamattu varoittaa aiheellisesti: ”Älä pidä seuraa helposti suuttuvan kanssa, etkä saa mennä miehen luo, joka saa raivonpuuskia.” Miksi? ”Ettet tottuisi hänen polkuihinsa ja varmasti saattaisi sieluasi ansaan.” (Sananlaskut 22:24, 25.)