Uskosi laatu koetellaan nyt
”Pitäkää sitä pelkkänä ilona, veljeni, kun joudutte monenlaisiin koettelemuksiin, koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä.” (JAAKOBIN KIRJE 1:2, 3)
1. Miksi kristittyjen pitäisi odottaakin sitä, että heidän uskonsa joutuu koetukselle?
TOSI kristityillä ei ole mitään halua kärsiä, eivätkä he nauti tuskasta tai nöyryytyksestä. Silti he pitävät mielessään yllä olevat Jeesuksen velipuolen Jaakobin kirjoittamat sanat. Kristus teki opetuslapsilleen selväksi, että he voisivat odottaa vainoa ja muita vaikeuksia sen vuoksi, että he pitivät kiinni Jumalan normeista (Matteus 10:34; 24:9–13; Johannes 16:33). Tällaiset koetukset voivat kuitenkin tuottaa iloa. Miten se on mahdollista?
2. a) Miten uskomme koetukset voivat tuottaa iloa? b) Miten kestävyys voi saada työnsä täydelliseksi meidän tapauksessamme?
2 Avainsyitä siihen, että saamme iloa koettelemusten tai uskon koetusten aikana, on se hyvä hedelmä, jota nämä voivat tuottaa. Kuten Jaakob sanoo, koetusten tai vaikeuksien kestäminen ”saa aikaan kestävyyttä”. Me voimme hyötyä tuon arvokkaan kristillisen ominaisuuden kehittämisestä. Jaakob kirjoitti: ”Antakaa kestävyyden saada työnsä täydelliseksi, jotta olisitte täydelliset ja joka suhteessa terveet ettekä minkään puutteessa.” (Jaakobin kirje 1:4.) Kestävyydellä on ”työ” tehtävänä. Sen täytyy tehdä meidät täydellisiksi kaikissa suhteissa, auttaa meitä olemaan tasapainoisia ja kypsiä kristittyjä. Kun siis sallimme koettelemusten kulkea omaa rataansa yrittämättä päättää niitä nopeasti epäraamatullisin keinoin, uskomme koetellaan ja se jalostuu. Jos meiltä on puuttunut kärsivällisyyttä, sääliväisyyttä, huomaavaisuutta tai rakkautta, kun olemme käsitelleet joitakin tilanteita tai olleet tekemisissä toisten kanssa, kestävyys voi tehdä meidät täydellisemmiksi. Asiat etenevät tässä järjestyksessä: koetukset saavat aikaan kestävyyttä; kestävyys voimistaa kristillisiä ominaisuuksia; nämä ovat syy iloon. (1. Pietarin kirje 4:14; 2. Pietarin kirje 1:5–8.)
3. Miksi meidän ei pitäisi kavahtaa peloissamme koettelemuksia tai uskon koetuksia?
3 Apostoli Pietarikin korosti sitä, miksi meidän ei tarvitse pelätä eikä kavahtaa uskomme koetuksia. Hän kirjoitti: ”Tästä te iloitsette suuresti, vaikka monenlaiset koettelemukset ovatkin, jos niin täytyy olla, vähäksi aikaa nykyään murehduttaneet teitä, jotta uskonne koeteltu laatu, paljon suuriarvoisempi kuin kulta, joka tuhoutuu huolimatta siitä että se koetellaan tulella, todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” (1. Pietarin kirje 1:6, 7.) Nämä sanat ovat erityisen rohkaisevat nyt, koska ”suuri ahdistus” – ylistyksen, kirkkauden, kunnian ja elossa säilymisen aika – on paljon lähempänä kuin jotkut saattavat ajatella ja paljon lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. (Matteus 24:21; Roomalaisille 13:11, 12.)
4. Miten eräs veli suhtautui koetuksiin, joita hän ja muut voidellut kristityt olivat kohdanneet?
4 Edellisessä kirjoituksessa käsittelimme koetuksia, joita voideltu jäännös kohtasi vuodesta 1914 lähtien. Olivatko nämä syy iloon? A. H. Macmillan kuvaili menneitä tapahtumia seuraavin sanoin: ”Olen nähnyt, miten monet ankarat koettelemukset ovat kohdanneet järjestöä ja miten siinä olevien usko on koeteltu. Jumalan hengen avulla järjestö on selviytynyt niistä ja menestynyt. Olen nähnyt, että on viisaampaa odottaa kärsivällisesti Jehovan selventävän näkemystämme raamatullisista asioista kuin joutua pois tolaltaan jonkin uuden ajatuksen vuoksi. – – Joutuisimmepa aika ajoin korjaamaan näkemystämme millä tavalla tahansa, se ei muuttaisi armollista lunastusjärjestelyä eikä Jumalan lupausta ikuisesta elämästä. Ei ollut siis mitään syytä antaa täyttymättömien odotusten tai näkemyksissä tapahtuneiden muutosten heikentää uskoamme.” (Vartiotorni, engl., 15.8.1966 s. 504.)
5. a) Mitä hyötyä oli siitä, että jäännös läpäisi koetuksia? b) Miksi koettelemista koskevan asian pitäisi kiinnostaa meitä nykyään?
5 Ne voidellut kristityt, jotka selvisivät vuosien 1914–19 koetuksen ajasta, vapautettiin maailman vallasta ja monista babylonilaisista uskonnollisista tavoista. Jäännökseen kuuluvat menivät eteenpäin puhdistettuna ja jalostettuna kansana, joka uhrasi halukkaasti ylistysuhreja Jumalalle ja luotti siihen, että he kansana olivat otollisia hänelle. (Jesaja 52:11; 2. Korinttilaisille 6:14–18.) Tuomio oli alkanut Jumalan huoneesta, mutta sitä ei saatettaisi päätökseen yhtenä tiettynä ajanjaksona. Jumalan kansan koetteleminen ja seulominen jatkuu. Niidenkin usko koetellaan, joilla on toivo säilyä elossa tulevasta ”suuresta ahdistuksesta” osana ”suurta joukkoa” (Ilmestys 7:9, 14). Heitä koetellaan samalla tavoin kuin voideltuun jäännökseen kuuluvia on koeteltu ja myös muilla tavoilla.
Miten sinua voitaisiin koetella?
6. Millaiseen ankaraan koetukseen monet ovat joutuneet?
6 Monille kristityille tulee koetusten kestämisen haasteesta mieleen suorat hyökkäykset. He muistavat tämän selonteon: ”He [juutalaiset johtajat] kutsuivat apostolit luokseen, pieksivät heitä ja käskivät heidän lakata puhumasta Jeesuksen nimen perusteella ja päästivät heidät menemään. Nämä lähtivät siis sanhedrinin edestä iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta.” (Apostolien teot 5:40, 41.) Ja Jumalan kansan nykyhistoria, erityisesti maailmansotien ajalta, osoittaa selvästi, että monet Jehovan todistajat tosiaan kokivat pieksämistä ja paljon pahempaakin vainoojien käsissä.
7. Miten pitkälle jotkut nykyajan kristityt ovat menneet uskon osoittamisessa?
7 Vainotessaan kristittyjä maailma ei tee mitään eroa voidellun jäännöksen ja ”muiden lampaiden” suuren joukon välillä (Johannes 10:16). Vuosien varrella molempien ryhmien jäseniä on koeteltu ankarasti: heitä on vangittu ja he ovat kohdanneet jopa marttyyrikuoleman siksi, että he ovat rakastaneet Jumalaa ja uskoneet häneen. Molemmat ryhmät ovat toivostaan riippumatta tarvinneet Jumalan henkeä (vrt. Vartiotorni 15.6.1996 s. 31). Natsi-Saksassa 1930- ja 1940-luvuilla useat Jehovan palvelijat lapset mukaan lukien osoittivat poikkeuksellista uskoa ja monia koeteltiin äärimmilleen. Viime vuosina Jehovan kansa on kärsinyt vainojen koetuksen esimerkiksi Burundissa, Eritreassa, Etiopiassa, Malawissa, Mosambikissa, Ruandassa, Singaporessa ja Zairessa. Ja tällaiset koetukset jatkuvat.
8. Miten erään afrikkalaisveljen kommentit osoittavat, että uskomme koettelemiseen sisältyy muunkinlaisen vainon kuin pieksämisen kestäminen?
8 Mutta kuten jo pantiin merkille, uskoamme koetellaan myös salakavalammilla tavoilla. Jotkin koetukset eivät ole suoria ja helposti tunnistettavia. Mietihän, miten suhtautuisit seuraavanlaisiin koetuksiin. Eräs kymmenlapsinen angolalainen veli oli seurakunnassa, jonka yhteydet vastuunalaisiin veljiin olivat jonkin aikaa poikki. Myöhemmin muiden oli mahdollista käydä tuossa seurakunnassa. Häneltä kysyttiin, miten hän onnistui hankkimaan ruokaa perheelleen. Hänen ei ollut helppo vastata, ja hän sanoi vain, että tilanne oli vaikea. Kykenikö hän antamaan lapsilleen edes yhtä ateriaa päivässä? Hän vastasi: ”Hädin tuskin. Olemme oppineet tulemaan toimeen sillä, mitä meillä on.” Sitten hän sanoi täysin vakuuttuneena: ”Mutta eikö tällaista ole odotettavissakin näinä viimeisinä päivinä?” Tällainen usko on huomion arvoinen maailmassa, mutta se ei ole epätavallinen uskollisten kristittyjen keskuudessa, jotka luottavat täysin siihen, että Valtakuntaa koskevat lupaukset toteutuvat.
9. Miten meitä koetellaan sen yhteydessä, mitä sanotaan 1. Korinttilaiskirjeen 11:3:ssa?
9 Suurta joukkoa koetellaan myös teokraattisiin menettelytapoihin liittyvissä asioissa. Maailmanlaajuista kristillistä seurakuntaa ohjataan jumalallisten periaatteiden ja teokraattisten normien mukaan. Tämä merkitsee ennen kaikkea sen tunnustamista, että Jeesus on Johtaja ja että hänet on nimitetty seurakunnan Pääksi (1. Korinttilaisille 11:3). Halu alistua hänen ja hänen Isänsä alaisuuteen ilmenee siten, että luotamme teokraattisiin nimityksiin ja päätöksiin, joiden ansiosta voimme tehdä Jehovan tahdon yksimielisesti. Lisäksi kussakin paikallisseurakunnassa on nimitetty miehiä ottamaan johto. He ovat epätäydellisiä ihmisiä, joiden virheet meidän on ehkä helppo nähdä, mutta tästä huolimatta meitä kehotetaan kunnioittamaan tällaisia valvojia ja olemaan alistuvaisia. (Heprealaisille 13:7, 17.) Havaitsetko sen toisinaan haastavaksi? Onko se sinulle todella koetus? Jos on, niin hyödytkö tästä uskosi koetuksesta?
10. Minkä koetuksen kohtaamme kenttäpalveluksen suhteen?
10 Lisäksi kohtaamme koetuksen, joka liittyy etuun ja vaatimukseen osallistua säännöllisesti kenttäpalvelukseen. Läpäistäksemme tämän koetuksen meidän täytyy ymmärtää, että täysimääräinen osallistuminen sananpalvelukseen sisältää enemmän kuin vain minimaalisen tai nimellisen saarnaamisen. Muistathan, miten hyväksyvästi Jeesus puhui köyhästä leskestä, joka antoi kaikkensa (Markus 12:41–44). Saattaisimme kysyä itseltämme, annammeko me samalla tavoin itseämme kenttäpalveluksessa. Meidän kaikkien on oltava Jehovan todistajia kaiken aikaa, valmiita antamaan valomme loistaa joka tilanteessa (Matteus 5:16).
11. Miten ymmärryksessä tapahtuvat muutokset tai käyttäytymistä koskevat neuvot voivat olla koetus?
11 Yksi mahdollisesti kohtaamamme koetus liittyy siihen, missä määrin arvostamme sitä lisääntyvää valoa, jota on luotu Raamatun totuuteen, sekä niitä neuvoja, joita uskollinen orjaluokka antaa (Matteus 24:45). Joskus tämä vaatii muutoksia omassa käytöksessämme: muutosta vaadittiin esimerkiksi silloin, kun kävi selväksi, että tupakkaa käyttävien pitäisi päästä siitä eroon, jos he haluaisivat jäädä seurakuntaan (2. Korinttilaisille 7:1).a Tai voi olla koetus tunnustaa, että meidän pitäisi muuttaa makuamme musiikin tai joidenkin muiden viihteen muotojen suhteen.b Asetammeko tarjottujen neuvojen viisauden kyseenalaiseksi? Vai annammeko Jumalan hengen muovata ajattelutapaamme ja auttaa meitä pukemaan yllemme kristillisen persoonallisuuden? (Efesolaisille 4:20–24; 5:3–5.)
12. Mitä tarvitaan uskon vahvistamiseksi sen jälkeen kun ihminen on kastettu?
12 Suureen joukkoon kuuluvien määrä on vuosikymmenien ajan lisääntynyt, ja kasteensa jälkeen he vahvistavat jatkuvasti suhdettaan Jehovaan. Tähän liittyy muutakin kuin se, että on läsnä jossakin kristillisessä konventissa, käy muutamissa kokouksissa valtakunnansalissa tai osallistuu silloin tällöin kenttäpalvelukseen. Valaisemme asiaa: Ihminen voi olla fyysisesti Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, ulkopuolella, mutta onko hän todella jättänyt sen taakseen? Pitääkö hän yhä tiukasti kiinni asioista, jotka heijastavat Suuren Babylonin henkeä – henkeä joka pitää pilkkanaan Jumalan vanhurskaita normeja? Suhtautuuko hän moraaliin ja aviolliseen uskollisuuteen kevyesti? Paneeko hän enemmän painoa henkilökohtaisille ja aineellisille eduille kuin hengellisille eduille? Onko hän tosiaan suojellut itsensä maailman tahroilta? (Jaakobin kirje 1:27.)
Hyödy koetellusta uskosta
13, 14. Mitä jotkut ovat tehneet lähdettyään tosi palvonnan tielle?
13 Jos olemme todella paenneet Suuresta Babylonista ja tulleet myös pois maailmasta, älkäämme katsoko siihen, mikä on jäänyt taakse. Luukkaan 9:62:ssa esitetyn periaatteen mukaisesti kuka tahansa meistä voisi menettää asemansa Jumalan valtakunnan alamaisena, jos hän katsoo taakseen. Jeesus sanoi: ”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.”
14 Mutta jotkut, joista on aikanaan tullut kristittyjä, ovat sen jälkeen antaneet itsensä muovautua tämän asiainjärjestelmän mukaan. He eivät ole vastustaneet maailman henkeä. (2. Pietarin kirje 2:20–22.) Se mitä maailma tarjoaa, on vienyt heidän mielenkiintonsa ja aikansa ja siten estänyt heitä edistymästä. Sen sijaan että he olisivat pitäneet mielensä ja sydämensä vakaasti kohdistettuina Jumalan valtakuntaan ja hänen vanhurskauteensa ja panneet ne etusijalle elämässään, he ovat kääntyneet syrjään pyrkiäkseen materialistisiin tavoitteisiin. Ellei jokin saa heitä myöntämään heikkoa uskoaan ja haaleaa tilaansa ja elleivät he muuta suuntaansa etsimällä Jumalan ohjausta, he ovat vaarassa menettää arvokkaan suhteensa Jehovaan ja hänen järjestöönsä. (Ilmestys 3:15–19.)
15. Vain miten voi pysyä Jumalalle otollisena?
15 Meidän on pysyttävä puhtaina, ’pestävä vaatteemme Karitsan veressä’, jotta meidät todettaisiin hyväksytyiksi ja voisimme odottaa säilyvämme elossa nopeasti lähestyvästä suuresta ahdistuksesta (Ilmestys 7:9–14; 1. Korinttilaisille 6:11). Jos emme säilytä puhdasta, vanhurskasta asemaa Jumalan edessä, pyhä palveluksemme ei ole otollista. Varmasti jokaisen meistä pitäisi ymmärtää, että uskomme koeteltu laatu auttaa meitä kestämään sekä välttymään Jumalan epäsuosioon joutumiselta.
16. Millä tavoin valheet saattavat osoittautua koetukseksi uskollemme?
16 Toisinaan uutisvälineet ja maalliset viranomaiset esittävät valheellisia syytöksiä Jumalan kansaa vastaan ja antavat väärän kuvan kristillisestä uskostamme ja elämäntavastamme. Tämän ei pitäisi olla yllätys meille, sillä Jeesus osoittaa selvästi että ’maailma vihaisi meitä, koska me emme ole osa siitä’ (Johannes 17:14). Annammeko Saatanan sokaisemien ihmisten pelotella meitä ja lannistaa meidät ja saada meidät häpeämään hyvää uutista? Annammeko totuudesta esitettyjen valheiden vaikuttaa säännölliseen kokouksissa käymiseemme ja saarnaamistoimintaamme? Vai pysymmekö kestävinä ja rohkeina ja olemmeko entistä lujemmin päättäneet jatkaa totuuden julistamista Jehovasta ja hänen Valtakunnastaan?
17. Millainen luottamus voi kannustaa meitä osoittamaan jatkuvasti uskoa?
17 Täyttyneiden Raamatun ennustusten mukaan me elämme nyt pitkällä lopun ajassa. Raamattuun perustuvista odotuksistamme, jotka koskevat vanhurskasta uutta maailmaa, tulee varmasti ihastuttavaa todellisuutta. Siihen asti kun tuo päivä koittaa, ilmaiskaamme kaikki järkkymätöntä uskoa Jumalan sanaan ja osoittakaamme uskomme siten, ettemme hellitä maailmanlaajuisessa Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyössä. Ajattele, että joka viikko kastetaan tuhansia uusia opetuslapsia. Eikö tämä ole meille riittävä syy tunnustaa kiitollisina, että Jehovan kärsivällisyys tuomionsa täytäntöönpanon suhteen voi koitua vielä monien ihmisten pelastukseksi? Emmekö olekin iloisia siitä, että Jehova on antanut elämää pelastavan Valtakunnan saarnaamisen jatkua? Emmekö olekin onnellisia siitä, että miljoonat ovat ottaneet totuuden vastaan ja ilmaisevat uskoaan?
18. Mitä sinä olet päättänyt tehdä Jehovan palvelemisen suhteen?
18 Emme osaa sanoa, kuinka kauan uskomme koetteleminen jatkuu. Mutta yksi asia on varma: Jehova on määrännyt tilinteon päivän nykyisille jumalattomille taivaille ja maalle. Päättäkäämme sillä välin jäljitellä sitä aitoa, koeteltua uskoa, jota uskomme Täydellistäjä, Jeesus, osoitti. Ja noudattakaamme ikääntyvän voidellun jäännöksen sekä muiden sellaisten esimerkkiä, jotka palvelevat rohkeasti keskuudessamme.
19. Mikä voittaa varmasti tämän maailman?
19 Meidän tulee päättää julistaa yhteistyössä keskitaivaalla lentävän enkelin kanssa keskeytyksettä ikuista hyvää uutista jokaiselle kansakunnalle, heimolle, kielelle ja kansalle. Kuulkoot ne enkelin julistuksen: ”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut.” (Ilmestys 14:6, 7.) Kun tuo Jumalan tuomio on pantu täytäntöön, mitä uskomme koeteltu laatu on saanut aikaan? Eikö se ole johtanut loistoisaan voittoon – vapautukseen nykyisestä asiainjärjestelmästä Jumalan vanhurskaaseen uuteen maailmaan? Kun olemme läpäisseet uskomme koetukset, voimme sanoa apostoli Johanneksen tavoin: ”Tämä on se voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme.” (1. Johannes 5:4.)
[Alaviitteet]
Muistatko?
◻ Miten uskomme koetukset voivat olla ilon aihe?
◻ Mainitse joitakin uskomme koetuksia, joita ei ehkä ole helppo tunnistaa.
◻ Miten voimme hyötyä pysyvästi läpäisemällä uskomme koetuksia?
[Kuvat s. 17]
A. H. Macmillan (edessä vasemmalla) niihin aikoihin, kun hänet ja Vartiotorni-seuran virkailijat vangittiin epäoikeudenmukaisesti
Hän oli mukana Detroitissa Michiganissa vuonna 1928 pidetyssä konventissa
Viimeisinä vuosinaan veli Macmillan ilmaisi yhä uskoaan
[Kuva s. 18]
Monet Afrikassa toimivat kristityt ovat tämän perheen tavoin ilmaisseet, että heidän uskonsa on koeteltua laatua