’Ryhdy ankaraan taisteluun uskon puolesta’!

”[Ryhtykää] ankaraan taisteluun sen uskon puolesta, joka on kerran kaikiksi ajoiksi pyhille annettu.” (JUUDAAN KIRJE 3)

1. Missä mielessä tosi kristityt ovat nykyään mukana sodassa?

SOTILAIDEN osa on aina ollut sodan aikana kova. Kuvittele, että sinun olisi puettava yllesi täysi sotavarustus ja marssittava kilometri toisensa jälkeen säässä kuin säässä, käytävä läpi uuvuttavia aseharjoituksia tai puolustauduttava, kun kaikenlainen väkivalta uhkaa elämääsi ja terveyttäsi. Tosi kristityt eivät kuitenkaan osallistu kansakuntien sotiin (Jesaja 2:2–4; Johannes 17:14). Emme silti saa koskaan unohtaa, että eräässä mielessä olemme kaikki sodassa. Saatana on täynnä vihaa Jeesusta Kristusta ja hänen maan päällä olevia seuraajiaan kohtaan. (Ilmestys 12:17.) Kaikki, jotka päättävät palvella Jehova Jumalaa, tosiasiassa pestautuvat sotilaiksi hengelliseen sotaan (2. Korinttilaisille 10:4).

2. Miten Juudas kuvailee kristillistä sodankäyntiä, ja miten hänen kirjeensä voi auttaa meitä selviytymään siinä?

² Jeesuksen velipuoli Juudas kirjoittaa osuvasti: ”Rakkaat, vaikka tein kaikkeni kirjoittaakseni teille yhteisestä pelastuksestamme, niin havaitsin tarpeelliseksi kirjoittaa teille kehottaakseni teitä ryhtymään ankaraan taisteluun sen uskon puolesta, joka on kerran kaikiksi ajoiksi pyhille annettu.” (Juudaan kirje 3.) Kehottaessaan kristittyjä ”ryhtymään ankaraan taisteluun” Juudas käyttää ilmausta, joka on sukua ’äärimmäistä tuskaa’ merkitsevälle sanalle. Tämä taistelu voi tosiaan olla vaikea, jopa äärimmäisen tuskallinen! Tuntuuko sinusta joskus kovalta yrittää selviytyä tässä sodankäynnissä? Juudaan lyhyt mutta voimakas kirje voi auttaa meitä. Se kehottaa meitä vastustamaan moraalittomuutta, kunnioittamaan Jumalan asettamaa valtaa ja pitämään itsemme Jumalan rakkaudessa. Katsotaanpa, miten soveltaa näitä neuvoja.

Vastusta moraalittomuutta

3. Mikä hälyttävä tilanne oli kristillisen seurakunnan edessä Juudaan päivinä?

³ Juudas saattoi nähdä, että kaikki hänen kristityt veljensä eivät taistelleet voittoisasti sodassa Saatanaa vastaan. Lauman edessä oli hälyttävä tilanne. Juudas kirjoittaa, että ”joukkoon” oli ”pujahtanut” turmeltuneita ihmisiä. Nämä edistivät salakavalasti moraalittomuutta. Lisäksi he selittivät ovelasti tekojaan ja väänsivät siten ”Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi”. (Juudaan kirje 4.) Kenties he järkeilivät joidenkuiden muinaisten gnostilaisten tavoin, että mitä enemmän syntiä joku teki, sitä enemmän hän voisi saada Jumalan armoa, joten oli itse asiassa parempi tehdä enemmän syntiä! Tai he saattoivat laskea, että hyväntahtoinen Jumala ei koskaan rankaisisi heitä. Joka tapauksessa he olivat väärässä. (1. Korinttilaisille 3:19.)

4. Mitkä kolme raamatullista esimerkkiä Juudas mainitsee tuomioista, jotka Jehova langetti menneinä aikoina?

⁴ Juudas kumoaa heidän jumalattomat järkeilynsä mainitsemalla kolme esimerkkiä tuomioista, jotka Jehova langetti menneinä aikoina: niitä israelilaisia vastaan, jotka ”eivät uskoneet”; ”niitä enkeleitä” vastaan, jotka ”hylkäsivät oman oikean asuinpaikkansa” voidakseen tehdä syntiä naisten kanssa; ja Sodoman ja Gomorran asukkaita vastaan, jotka ”olivat syyllistyneet” ”ylettömään haureuteen ja lähteneet luonnotonta käyttöä varten olevan lihan perään” (Juudaan kirje 5–7; 1. Mooseksen kirja 6:2–4; 19:4–25; 4. Mooseksen kirja 14:35). Kussakin tapauksessa Jehova pani täytäntöön kirvelevän tuomion syntisille.

5. Ketä muinaista profeettaa Juudas lainaa, ja miten tuosta profetiasta ilmeni sen täyttymyksen ehdoton varmuus?

⁵ Myöhemmin Juudas viittaa vieläkin kauaskantoisempaan tuomioon. Hän lainaa Hanokin profetiaa: kohtaa, jota ei löydy mistään muualta henkeytetystä Raamatusta.a (Juudaan kirje 14, 15.) Hanok ennusti ajan, jolloin Jehova tuomitsisi kaikki jumalattomat ja heidän jumalattomat tekonsa. On kiinnostavaa, että Hanok puhui menneessä aikamuodossa: Jumalan tuomiot olivat yhtä varmat kuin jos ne olisivat jo toteutuneet. Ihmiset ovat saattaneet ivata Hanokia ja myöhemmin Nooaa, mutta kaikki sellaiset pilkkaajat hukkuivat maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa.

6. a) Mistä Juudaan aikoina eläneitä kristittyjä piti muistuttaa? b) Miksi meidän pitäisi painaa Juudaan muistutukset sydämeemme?

⁶ Miksi Juudas kirjoitti näistä Jumalan tuomioista? Koska hän tiesi, että jotkut hänen omana aikanaan kristillisten seurakuntien yhteydessä olleista syyllistyivät aivan yhtä saastaisiin ja moitittaviin synteihin kuin olivat ne, joiden vuoksi langetettiin nuo muinaiset tuomiot. Näin ollen Juudas kirjoittaa, että seurakuntia täytyy muistuttaa joistakin hengellisistä perustotuuksista (Juudaan kirje 5). Ne olivat ilmeisesti unohtaneet, että Jehova Jumala näki, mitä niissä tehtiin. Kun hänen palvelijansa rikkovat tahallaan hänen lakejaan, saastuttavat itsensä ja toiset, hän tosiaan näkee. (Sananlaskut 15:3.) Tällaiset teot loukkaavat häntä syvästi (1. Mooseksen kirja 6:6; Psalmit 78:40). On vakavoittavaa ajatella, että me mitättömät ihmiset voimme vaikuttaa kaikkeuden Suvereenin Herran tunteisiin. Hän tarkkailee meitä päivittäin, ja kun teemme parhaamme seurataksemme hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, askeleita, käytöksemme ilahduttaa hänen sydäntään. Älkäämme siis koskaan loukkaantuko sen kaltaisista muistutuksista kuin Juudas tarjoaa, vaan painakaamme ne sydämeemme. (Sananlaskut 27:11; 1. Pietarin kirje 2:21.)

7. a) Miksi vakavaan väärintekoon syyllistyneiden on erittäin tärkeää etsiä heti apua? b) Miten me kaikki voimme välttyä moraalittomuudelta?

⁷ Jehova ei ainoastaan näe, vaan hän myös toimii. Oikeuden Jumalana hän aiheuttaa rangaistuksen pahantekijöille – ennemmin tai myöhemmin (1. Timoteukselle 5:24). Ne jotka järkeilevät, että hänen tuomionsa ovat vain muinaista historiaa ja että hän ei välitä siitä pahasta, mitä he tekevät, ainoastaan pettävät itsensä. Jokaisen, joka syyllistyy nykyään moraalittomuuteen, on erittäin tärkeää etsiä heti kristittyjen vanhinten apua! (Jaakobin kirje 5:14, 15.) Hengellisessä sodankäynnissämme meidän kaikkien on syytä suhtautua vakavasti siihen uhkaan, jonka moraalittomuus aiheuttaa. Joka vuosi koetaan tappioita: yksilöitä erotetaan keskuudestamme, useimmat heistä siksi, että he ovat syyllistyneet moraalittomiin tekoihin eivätkä kadu niitä. Meidän täytyy päättää lujasti vastustaa kiusausta ottaa edes ensi askeleita siihen suuntaan vievälle tielle (vrt. Matteus 26:41).

Kunnioita Jumalan asettamaa valtaa

8. Keitä olivat Juudaan 8. jakeessa mainitut ”kunniakkaat”?

⁸ Toinen Juudaan mainitsema ongelma on kunnioituksen puute Jumalan asettamaa valtaa kohtaan. Esimerkiksi jakeessa 8 hän syyttää samoja jumalattomia ihmisiä siitä, että nämä ”herjaavat kunniakkaita”. Keitä olivat nämä ”kunniakkaat”? He olivat epätäydellisiä miehiä, mutta Jehovan pyhä henki oli suonut heille vastuutehtäviä. Seurakunnissa oli esimerkiksi vanhimpia, joiden tehtäväksi oli annettu paimentaa Jumalan laumaa (1. Pietarin kirje 5:2). Lisäksi oli matkavalvojia, kuten apostoli Paavali. Ja Jerusalemin vanhimmisto toimi hallintoelimenä, joka teki koko kristilliseen seurakuntaan vaikuttavia ratkaisuja (Apostolien teot 15:6). Juudas oli syvästi huolissaan siitä, että jotkut seurakunnissa puhuivat herjaavasti tällaisista miehistä eli pilkkasivat heitä.

9. Mitä esimerkkejä epäkunnioituksesta valtaa kohtaan Juudas mainitsee?

⁹ Ilmaistakseen, miten tuomittavaa tällainen epäkunnioittava puhe oli, Juudas mainitsee jakeessa 11 muistutukseksi vielä kolme muuta esimerkkiä: Kainin, Bileamin ja Korahin. Kain jätti huomioon ottamatta Jehovan rakkaudellisen neuvon ja kulki tahallaan omaa murhanhimoisen vihan tietään (1. Mooseksen kirja 4:4–8). Bileam sai toistuvia varoituksia, jotka tulivat epäilemättä yliluonnollisesta lähteestä: jopa hänen oma aasintammansa puhui hänelle! Mutta Bileam jatkoi itsekkäästi juonien punomista Jumalan kansaa vastaan. (4. Mooseksen kirja 22:28, 32–34; 5. Mooseksen kirja 23:5.) Korahilla oli oma vastuuasemansa, mutta se ei riittänyt. Hän lietsoi kapinaa Moosesta vastaan, joka oli sävyisin mies maan päällä. (4. Mooseksen kirja 12:3; 16:1–3, 32.)

10. Miten jotkut voisivat nykyään langeta ansaan ’herjata kunniakkaita’, ja miksi tällaista puhetta tulee karttaa?

¹⁰ Miten selvästi nämä esimerkit opettavatkaan meitä kuuntelemaan neuvoja ja kunnioittamaan niitä, joita Jehova käyttää vastuuasemissa! (Heprealaisille 13:17.) On hyvin helppoa löytää vikoja nimitetyistä vanhimmista, sillä he ovat epätäydellisiä, kuten me kaikki olemme. Mutta jos takerrumme heidän vikoihinsa ja annamme kunnioituksemme heitä kohtaan heiketä, voisimmeko silloin ’herjata kunniakkaita’? Jakeessa 10 Juudas mainitsee ne, jotka ”herjaavat kaikkea sitä, mitä he eivät todellisuudessa tunne”. Jotkut arvostelevat toisinaan vanhimmiston tai oikeuskomitean tekemää ratkaisua. He eivät kuitenkaan tiedä kaikkia yksityiskohtia, joita vanhinten oli harkittava voidakseen ratkaista asian. Miksi siis herjata sellaisten asioiden johdosta, joita ei todellisuudessa tunne? (Sananlaskut 18:13.) Ne jotka jatkavat itsepintaisesti tällaista kielteistä puhetta, voisivat aiheuttaa seurakunnassa jakaumia, ja heitä voitaisiin verrata jopa vaarallisiin ”veden alle kätkeytyneisiin kareihin” uskonveljien kokoontumisissa (Juudaan kirje 12, 16, 19). Emme koskaan haluaisi saattaa toisia hengelliseen vaaraan. Päättäkäämme sen sijaan itse kukin arvostaa vastuullisia miehiä heidän kovan työnsä ja Jumalan laumaa kohtaan osoittamansa antaumuksen vuoksi (1. Timoteukselle 5:17).

11. Miksi Mikael pidättyi lausumasta tuomiota herjaavin sanoin Saatanaa vastaan?

¹¹ Juudas mainitsee yhden esimerkin niistä, jotka kunnioittivat asianmukaisesti asetettua valtaa. Hän kirjoittaa: ”Kun ylienkeli Mikael oli eri mieltä kuin Panettelija ja väitteli Mooseksen ruumiista, hän ei uskaltanut lausua tuomiota häntä vastaan herjaavin sanoin, vaan sanoi: ’Nuhdelkoon sinua Jehova.’” (Juudaan kirje 9.) Tämä kiehtova kertomus, joka esiintyy henkeytetyistä kirjoituksista vain Juudaan kirjeessä, sisältää kaksi opetusta. Toisaalta se opettaa meitä jättämään tuomitsemisen Jehovalle. Saatana ilmeisesti halusi käyttää väärin uskollisen miehen Mooseksen ruumista edistääkseen väärää palvontaa. Todella jumalatonta! Mikael pidättyi kuitenkin nöyrästi lausumasta tuomiota, sillä vain Jehovalla on siihen valta. Miten paljon suuremmalla syyllä meidän tulee pidättyä tuomitsemasta uskollisia miehiä, jotka yrittävät palvella Jehovaa.

12. Mitä ne, jotka ovat vastuuasemissa kristillisessä seurakunnassa, voisivat oppia Mikaelin esimerkistä?

¹² Toisaalta myös ne, joilla on jonkin verran valtaa seurakunnassa, voivat oppia jotain Mikaelista. Vaikka Mikael oli ”ylienkeli”, kaikkien enkeleiden pää, hän ei käyttänyt väärin valta-asemaansa silloinkaan, kun häntä ärsytettiin. Uskolliset vanhimmat noudattavat tarkoin tätä esimerkkiä, koska he tajuavat, että heille annetun vallan väärinkäyttö merkitsee Jehovan suvereeniuden halveksimista. Juudaan kirjeessä puhutaan paljon miehistä, joilla oli kunnioitettu asema seurakunnissa, mutta jotka olivat alkaneet käyttää väärin valtaansa. Esimerkiksi jakeissa 12–14 Juudas kirjoittaa purevan tuomiojulistuksen ”paimenista, jotka ravitsevat itseään ilman pelkoa” (vrt. Hesekiel 34:7–10). Toisin sanoen he olivat etupäässä kiinnostuneita hyödyn tuottamisesta itselleen, ei Jehovan laumalle. Nykyajan vanhimmat voivat oppia paljon tällaisista kielteisistä esimerkeistä. Nämä Juudaan sanat maalaavat tosiaan eloisan kuvan siitä, millaisiksi me emme halua tulla. Kun annamme periksi itsekkyydelle, emme voi olla Kristuksen sotilaita: keskitymme liiaksi taistelemaan omien etujemme puolesta. Eläkäämme kaikki sen sijaan seuraavien Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa”

13. Miksi meidän kaikkien pitäisi hartaasti haluta pysyä Jumalan rakkaudessa?

¹³ Kirjeensä lopulla Juudas esittää seuraavan sydäntä lämmittävän neuvon: ”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa.” (Juudaan kirje 21.) Mikään ei auta meitä paremmin käymään kristillistä sotaa kuin tämä yksi asia: pysyminen Jehova Jumalan rakkauden kohteina. Rakkaushan on Jehovan vallitseva ominaisuus (1. Johanneksen kirje 4:8). Paavali kirjoitti Roomassa asuville kristityille: ”Olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Roomalaisille 8:38, 39.) Mutta miten me pysymme tuossa rakkaudessa? Pane merkille kolme tapaa, joilla voimme Juudaan mukaan sen tehdä.

14, 15. a) Mitä merkitsee se, että rakennamme itseämme ’pyhimmän uskomme’ perustalle? b) Miten voisimme tutkia hengellisten sotavarusteidemme kuntoa?

¹⁴ Ensiksi Juudas kehottaa meitä rakentamaan jatkuvasti itseämme ’pyhimmän uskomme’ perustalle (Juudaan kirje 20). Kuten edellisestä kirjoituksesta näimme, tämä on jatkuva prosessi. Me olemme kuin rakennuksia, joita täytyy vahvistaa yhä lujemmiksi, jotta ne kestäisivät tuhoisien luonnonvoimien edessä (vrt. Matteus 7:24, 25). Älkäämme siis tulko koskaan liian itsevarmoiksi. Katsokaamme sen sijaan, miten voimme rakentaa itseämme uskomme perustukselle, niin että tulemme voimakkaammiksi, uskollisemmiksi Kristuksen sotilaiksi. Saattaisimme esimerkiksi tarkastella Efesolaiskirjeen 6:11–18:ssa kuvaillun hengellisen sota-asun osia.

¹⁵ Millaisessa kunnossa ovat omat hengelliset sotavarusteemme? Onko ’uskon suuri kilpemme’ niin vahva kuin sen pitäisi olla? Näemmekö viime vuosia tarkastellessamme joitain merkkejä veltostumisesta: olemmeko esimerkiksi vähentäneet kokouksissakäymistä, onko intomme sananpalvelukseen ja henkilökohtaiseen tutkimiseen laimentunut? Tällaiset ovat vakavia merkkejä! Meidän täytyy toimia nyt rakentaaksemme ja vahvistaaksemme itseämme totuudessa. (1. Timoteukselle 4:15; 2. Timoteukselle 4:2; Heprealaisille 10:24, 25.)

16. Mitä merkitsee pyhän hengen avulla rukoileminen, ja muun muassa mitä meidän pitäisi pyytää Jehovalta säännöllisesti?

¹⁶ Myös jatkuva ’rukoileminen pyhän hengen avulla’ auttaa pysymään Jumalan rakkaudessa (Juudaan kirje 20). Se merkitsee sitä, että rukoilee Jehovan hengen vaikutuksen alaisena ja sopusoinnussa hänen henkeytetyn Sanansa kanssa. Rukous on tärkeä tapa lähestyä Jehovaa henkilökohtaisesti ja ilmaista antaumuksemme häntä kohtaan. Meidän ei tulisi koskaan laiminlyödä tätä suurenmoista etua! Ja kun rukoilemme, voimme pyytää – tosiasiassa pyytää jatkuvasti – pyhää henkeä (Luukas 11:13). Se on vahvin käytettävissämme oleva voima. Sen avulla voimme aina pysyä Jumalan rakkaudessa ja kestää Kristuksen sotilaina.

17. a) Miksi Juudaan esimerkki armon osoittamisessa on hyvin huomattava? b) Miten me jokainen voisimme osoittaa jatkuvasti armoa?

¹⁷ Kolmanneksi Juudas kehottaa meitä osoittamaan jatkuvasti armoa (Juudaan kirje 22). Hänen oma esimerkkinsä tässä on huomattava. Hänhän oli aiheellisesti huolissaan turmeluksesta, moraalittomuudesta ja luopumuksesta, jotka tekivät salakavalasti tuloaan kristilliseen seurakuntaan. Hän ei kuitenkaan sallinut itsensä joutua paniikin valtaan, ei alkanut pitää noita aikoja jotenkin liian vaarallisina niin ”pehmeän” ominaisuuden kuin armon osoittamiseen. Ei, vaan hän kehotti veljiään osoittamaan jatkuvasti armoa aina, kun se oli mahdollista, ja keskustelemaan ystävällisesti niiden kanssa, joilla oli epäilyksiä, ja jopa ’sieppaamaan tulesta’ ne, jotka harhailivat lähellä vakavaa syntiä (Juudaan kirje 23; Galatalaisille 6:1). Miten erinomainen kehotus näinä vaikeina aikoina palveleville vanhimmille! Hekin pyrkivät osoittamaan armoa aina, kun siihen on perusteita, samalla kun he ovat lujia, kun se on tarpeen. Me kaikki haluamme samoin osoittaa armoa toisiamme kohtaan. Esimerkiksi sen sijaan, että kantaisimme kaunaa pikkuasioista, voimme olla auliita antamaan anteeksi (Kolossalaisille 3:13).

18. Miten voimme olla varmoja siitä, että saamme voiton hengellisessä sodankäynnissämme?

¹⁸ Emme käy mitään helppoa sotaa. Kuten Juudas sanoo, se on ”ankara taistelu”. (Juudaan kirje 3.) Vihollisemme ovat voimakkaita. Ei ainoastaan Saatana, vaan myös hänen jumalaton maailmansa ja oma epätäydellisyytemme asettuvat meitä vastaan. Voimme kuitenkin luottaa ehdottomasti voittoon! Miksi? Koska olemme Jehovan puolella. Juudas muistuttaa kirjeensä lopussa siitä, että Jehovalle kuuluu oikeudenmukaisesti ”kunnia, majesteettius, väkevyys ja valta koko menneenä ikuisuutena ja nyt ja koko ikuisuuden” (Juudaan kirje 25). Eikö se ole kunnioittavaa pelkoa herättävä ajatus? Voiko siis olla epäilystäkään siitä, että tämä sama Jumala ”kykenee varjelemaan teidät kompastumasta”? (Juudaan kirje 24.) Varmastikaan ei! Jatkakaamme kaikki edelleen päättäväisesti moraalittomuuden vastustamista, Jumalan asettaman vallan kunnioittamista ja itsemme pitämistä Jumalan rakkaudessa. Siten saamme yhdessä nauttia loistavasta voitosta.

[Alaviite]

Kertauskysymyksiä

◻ Miten Juudaan kirje opettaa meitä vastustamaan moraalittomuutta?

◻ Miksi on hyvin tärkeää kunnioittaa Jumalan asettamaa valtaa?

◻ Miksi on hyvin vakava asia käyttää väärin valtaa seurakunnassa?

◻ Miten voimme toimia pysyäksemme Jumalan rakkaudessa?

[Kuva s. 15]

Toisin kuin roomalaissotilaat kristityt käyvät hengellistä sotaa

[Kuva s. 18]

Kristityt paimenet eivät palvele itsekkyydestä vaan rakkaudesta