Suuren Babylonin tuho

”Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ’Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti.’” ”Hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälänhätä, ja hänet poltetaan kokonaan tulella, koska Jehova Jumala, joka on hänet tuominnut, on voimakas.” – Ilmestys 17:5; 18:8.

MEILLÄ on oikeus ihmetellä noita sanoja, jotka apostoli Johannes kirjoitti ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Kuka on tämä ’maan porttojen äiti’? Miten hän on voinut loukata Jumalaa niin pahoin, että Jumala tuomitsee hänet näin ankarasti? Jumalan tuomiot tätä arvoituksellista porttoa, Suurta Babylonia, vastaan ovat epäilemättä tuhoisia. Ja tämä antaa meille varmasti aihetta päätellä, kuka tämä portto on ja miten hänen kohtalonsa vaikuttaa meihin. – Ilmestys 18:21.

Ketä tai mitä Suuri Babylon kuvaa? Raamattu sanoo, että maailman hallitsijat ovat harjoittaneet haureutta hänen kanssaan ja että kauppiaat ovat käyneet kauppaa hänen kanssaan. (Ilmestys 18:3) Hän ei siis voi kuvata poliitikkoja eikä suurliikemiehiä. Mutta jäljelle jää kolmas maailmassa vaikuttava voimakas tekijä, jolle ainoastaan sopii nimi ’porttojen äiti’. Se ei voi olla mikään muu kuin Saatanan väärän uskonnon maailmanmahti!a

Jäljelle jäävät nyt seuraavat kysymykset: Miksi, miten ja milloin Suuri Babylon tuhotaan? Tai kirjaimellisesti sanoen: miksi, miten ja milloin väärä uskonto häviää tämän maan päältä?

Kristikunnan epäkristillinen menneisyys

Tarkastellessamme väärän uskonnon menneisyyttä mieleemme saattavat hyvinkin muistua ikivanhan profetian sanat: ”Tuulta he kylvävät, ja myrskyä he leikkaavat.” (Hoosea 8:7) Tämä on sopusoinnussa kristityn apostoli Paavalin ilmaiseman periaatteen kanssa: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7) Mitä siis väärä uskonto on kylvänyt kautta maailman? Ja mitä se niittää?

Jeesus Kristus opetti, että hänen seuraajiensa pitäisi rakastaa paitsi lähimmäisiään myös vihollisiaan. (Matteus 5:43, 44) Raamatun heprealaisia kirjoituksia lainaten Paavali teki selväksi, miten kristittyjen pitäisi kohdella vihollisiaan. Hän sanoi: ”’Jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle syötävää; jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa; sillä näin tekemällä sinä kasaat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.’ Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” – Roomalaisille 12:20, 21.

Kristikunnan uskontojen historia on kuitenkin vihan ja verenvuodatuksen historiaa. Menneisyydessä ja nykyään on siunattu ja suvaittu ristiretkiä, joihin liittyy ryöstöä, riistoa ja kuolemaa. Katolisen kirkon korkeat virkamiehet siunasivat esimerkiksi sen, että fasistinen Italia hävitti Abessinian (vuonna 1935) ja Franco teki ”ristiretken” Espanjan sisällissodassa (vuosina 1936–1939).

Teologisia erimielisyyksiä on ratkaistu polttamalla ihmisiä roviolla. Raamatunkääntäjä William Tyndale kuristettiin roviolla ja hänen ruumiinsa poltettiin vuonna 1536, sen jälkeen kun hän oli julkaissut englanniksi käännöksensä ”Uudesta testamentista”. Aiemmin paavi Martinus V:n käskystä uskonnolliset vallanpitäjät kaivoivat koston hengen ajamina esiin raamatunkääntäjä Wycliffen luut 44 vuotta hänen kuolemansa jälkeen saadakseen mielihyvää niiden polttamisesta. Katolisen inkvisition aikana tuhansilta juutalaisilta ja ”kerettiläisiltä” riistettiin heidän omaisuutensa, heitä kidutettiin ja poltettiin roviolla – kaikki tämä tehtiin otaksuttavasti Kristuksen nimessä! Espanjalainen teologi Michael Servet, jota sekä roomalaiskatolilaiset että protestantit vainosivat, poltettiin roviolla protestanttisen Jean Calvinin määräyksestä. Tämän vuosisadan kahdessa maailmansodassa ”kristityt” papit ovat siunanneet armeijoita, ja kansallismieliset sotilaspapit ovat kannustaneet sotilaitaan tappamaan.

Millainen tosi kristillisyyden vastakohta tämä onkaan! Apostoli Paavali kirjoitti: ”Pukeutukaa siis Jumalan valitsemina, pyhinä ja rakastettuina sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” – Kolossalaisille 3:12–14.

Roomassa oleville kristityille Paavali kirjoitti: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Huolehtikaa sen varaamisesta, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu. Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä on kirjoitettu: ’Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.’” (Roomalaisille 12:17–19) Kristillisten mittapuiden valossa kristikunta on siis epäonnistunut. Se on kylvänyt vihaa ja ulkokultaisuutta ja tulee niittämään tuhon.

Ei-kristillisten uskontojen menneisyys

Suuri Babylon koostuu kuitenkin muistakin kuin vain kristikunnan uskonnoista. Kaikki tämän maailman pääuskonnot ovat osallisia tuon pahamaineisen porton verivelkaan. Esimerkiksi Japanin šinto-uskonnon täytyy olla osaltaan syyllinen siihen fanaattiseen ja sadistiseen mielenlaatuun, jota Japanin armeijassa ilmaistiin toisen maailmansodan aikana. Historioitsija Paul Johnson on sitä mieltä, että ”vahvistaakseen itseään” eurooppalaisten käytösnormien hallitsemassa ”ankarassa, kilpailevassa maailmassa” heidän oli keksittävä ”valtionuskonto ja vallitseva moraali, joka tunnetaan šintona ja bušidona [”ritarien tienä”]. – – Vakiinnutettiin säännönmukainen keisarinpalvonta, erityisesti sotavoimissa, ja 1920-luvulta lähtien alettiin kaikissa kouluissa opettaa kansallista etiikan lakia, kokumin dotokua.” Mikä oli tuloksena? Vuonna 1941, kun Japani pommitti Pearl Harboria ja tuli siten mukaan toiseen maailmansotaan, ”šintolaisuus – – muuttui primitiivisestä, vanhentumassa olevasta vähemmistökultista nykyaikaisen, totalitaarisen valtion kannattamaksi, ja siten uskontoa, jonka olisi pitänyt vastustaa tuon ajan maailmallisia kauheuksia, käytettiin erityisen vastenmielisellä tavalla ironisesti noiden kauheuksien pyhittämiseen”.

Vuonna 1947 tapahtuneesta Intian jakamisesta, johon vaikuttivat uskonnolliset erimielisyydet, historioitsija Johnson sanoo: ”Noin 5–6 miljoonaa ihmistä pakeni henkensä edestä kumpaankin suuntaan. – – Arviot kuolleiden määrästä vaihtelivat tuolloin miljoonasta kahteen miljoonaan. Uudemmat laskelmat vaihtelevat 200 000:sta 600 000:een.” Tänä päivänäkin hinduyhteiskunnassa tapahtuu tappamista ja nöyryytystä uskonnollisista syistä. Usein harijanit eli aiemmin ”epäpuhtaiksi” kutsutut kodittomat ihmiset ovat rikkaiden maanomistajien järjestämien murhajoukkojen uhreja.

Hindulaisuus on sidoksissa spiritistisiin tapoihin. (Ilmestys 18:23) Intialainen kirjailija Sudhir Kakar puhuu ”keskivertohindun mieltymyksestä ja kunnioituksesta okkultismiin ja sen harjoittajiin” ja lisää: ”Astrologeja, ennustajia, selvänäkijöitä samoin kuin sadhuja [askeettisia ”pyhiä” miehiä], fakiireja [kerjäläismunkkeja, jotka suorittavat yliluonnollisia urotekoja] ja muita jumalihmisiä arvostetaan syvästi, sillä heidän ajatellaan olevan läheisessä yhteydessä korkeampaan todellisuuteen.” – India Today, 30.4.1988.

Lisäksi hindujen, sikhien ja muiden itämaisten uskontojen edustajien välillä on alituisia yhteenottoja. Kukin uskonto on osaltaan syyllinen näihin yhteenottoihin liittyvään vihaan, riitaan ja murhaan. Tämä on vain yksi puoli Suuren Babylonin tuottamasta hedelmästä.

Nykyinen sodan, tappamisen ja henkisen sorron historia ei myöskään säästä juutalaisuutta. Se väkivalta, jota juutalaisen hasidilaisuuden lahkon edustajat ovat joskus ilmaisseet muiden juutalaislahkojen ja ei-juutalaisten uskontojen kannattajia vastaan, tuskin saa suosiota Jumalan silmissä.

Kun tutkimme uskonnon maailmanlaajuisen mahdin historiaa, voimme helposti nähdä, miksi Korkeimmalla Tuomarilla on peruste Suuren Babylonin tuhoamiseen. ”Niin, hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä.” (Ilmestys 18:24) Väärän uskonnon osallisuus alueellisiin ja maailmansotiin on tehnyt siitä Jumalan silmissä syyllisen ”kaikkien niiden vereen, jotka on tapettu maan päällä”.

Raamatussa esitetyn syytteen mukaan Suuren Babylonin katsotaan ansaitsevan tuhon sen historiallisen menneisyyden vuoksi, joka sillä on, kun se on harjoittanut hengellistä haureutta maailman hallitsijoiden kanssa, tullut verivelkaiseksi sodissa ja harjoittanut spiritistisiä tapoja. Sen vuoksi Jehova Jumala on laillisesti päättänyt, että Saatanan maailman väärän uskonnon mahti täytyy lakkauttaa. – Ilmestys 18:3, 23, 24.

Miten väärä uskonto tuhoutuu

Ilmestyskirja kuvailee erittäin vertauskuvallisella kielellä Suuren Babylonin tuhon. Ilmestyksen 17:16:sta me luemme: ”Ne kymmenen sarvea, jotka näit, ja peto, nämä tulevat vihaamaan porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet kokonaan tulella.” ”Ne kymmenen sarvea” kuvaavat kaikkia poliittisia valtoja, jotka nykyään ovat maailmannäyttämöllä ja jotka kannattavat Yhdistyneitä kansakuntia, ”helakanpunaista petoa”, joka itse on Panettelijan verentahraaman poliittisen järjestelmän kuva. – Ilmestys 16:2; 17:3.b

Raamatun profetian mukaan Yhdistyneisiin kansakuntiin liittyneet poliittiset vallat kääntyvät väärän uskonnon maailmanmahtia vastaan ja hävittävät sen. Tämä vaikuttaa kaikkiin vääriin uskontoihin. Jotkut poliittiset järjestelmät ovat jo osoittaneet kärsimättömyytensä sitä kohtaan, että väärä uskonto sekaantuu poliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Jotkut sosialistiset maat ovat asennoituneet ateismin puolelle ja saattaneet uskonnon käytännöllisesti katsoen olemattomaan tilaan, kuten Albaniassa, tai ovat tehneet siitä myöntyväisen palvelijan, kuten Neuvostoliitossa ja Kiinassa. Muualla poliittiset hallitsijat osoittavat voimakasta vastenmielisyyttä joidenkin köyhemmissä maissa toimivien katolisten pappien harjoittamaa vapautuksen teologiaa kohtaan. Toiset maat taas tukahduttavat uskontoja, jotka sekaantuvat rotukiistoihin. Jopa niin kutsutuissa vapaissa maissa jotkut poliitikot vastustavat pappien sekaantumista politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin.

Nähtäväksi jää, millaiset muut kysymykset tulevat yllyttämään poliittiset ainekset toimimaan kaikkialla maailmassa väärää uskontoa vastaan. Yksi asia on kuitenkin varma: näiden ainesten toimeenpanema Suuren Babylonin tuho ei ole ainoastaan niiden vaan myös Jumalan tahto. Ilmestyksen 17:17 sanoo: ”Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he toteuttavat hänen ajatuksensa, niin, että he toteuttavat yhden ajatuksensa antamalla valtakuntansa pedolle, kunnes Jumalan sanat ovat menneet täytäntöön.” – Vrt. Jeremia 51:12, 13.

Älä erehdy. Suuren Babylonin tuho ei ole pelkästään poliittisten vihollisten ilmaus uskonnollista röyhkeyttä ja asioihin sekaantumista vastaan. Poliittiset hallitsijat ovat Jumalan vastentahtoisia välikappaleita väärän palvonnan tuhoamiseksi maailmanlaajuisesti. Tosiaankin, ”hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa”. – Ilmestys 18:5.

Jehova on säätänyt, että ylpeä väärä uskonto täytyy nöyryyttää. Profetia sanoo: ”Siinä määrin kuin hän hankki itselleen loistoa ja eli häpeämättömässä ylellisyydessä, siinä määrin antakaa hänelle piinaa ja surua. Sillä hän sanoo jatkuvasti sydämessään: ’Minä istun kuningattarena enkä ole mikään leski enkä tule koskaan näkemään surua.’ Sen vuoksi hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälänhätä, ja hänet poltetaan kokonaan tulella, koska Jehova Jumala, joka on hänet tuominnut, on voimakas.” – Ilmestys 18:7, 8.

Milloin tuho tulee?

Tuo ”yksi päivä” eli nopean tuhon lyhyt hetki on nyt lähellä. Itse asiassa Suuren Babylonin tuho on alkuna ”Jumalamme kostonpäivälle”. (Jesaja 61:2) Sen jälkeen päällämme on Jumalan vanhurskas sota, Harmagedon. Kaikki maailman tapahtumien antama todistusaineisto vuodesta 1914 lähtien osoittaa, että Saatanan asiainjärjestelmän aika on käymässä vähiin. Sen vuoksi Jumalan valtakunnan hallinto on käsillä. – Luukas 21:32–36; Ilmestys 16:14–16.

Miten tosi palvojat suhtautuvat Suuren Babylonin tuhoon? Ilmestyskirja sanoo: ”Iloitse hänestä, taivas, ja iloitkaa, te pyhät ja te apostolit ja te profeetat, koska Jumala on tuominnut hänet rangaistukseen teidän puolestanne!” (Ilmestys 18:20) Kaikkeus iloitsee, kun Jehovan tarkoitus toteutuu ja hänen nimensä pyhitetään. Ennustuksessa sanotaan: ”Tämän jälkeen minä kuulin ikään kuin suuren ihmisjoukon kovan äänen sanovan taivaassa: ’Ylistäkää Jahia! Pelastus ja kunnia ja voima kuuluvat meidän Jumalallemme, koska hänen tuomionsa ovat todet ja vanhurskaat. Sillä hän on pannut täytäntöön sen suuren porton tuomion, joka turmeli maan haureudellaan, ja kostanut orjiensa veren ja vaatinut sen hänen kädestään.’” – Ilmestys 19:1, 2.

Suuren Babylonin tuho, jota seuraa se, että Jumala tuhoaa Saatanan järjestelmän jäljelle jäävät osat, merkitsee loputtomia siunauksia Jumalan tosi palvojille sekä niille monille, jotka saavat ylösnousemuksen tänne maan päälle. Jeesus lupasi kaikille sellaisille: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” – Johannes 8:31, 32; Ilmestys 19:11–21.

Tosi palvojat ovat jo vapaita vääristä uskonnollisista opetuksista, jotka ovat pilkanneet Jumalaa kautta aikojen. Luvatussa uudessa vanhurskaassa maailmassa he ovat vapaita elämään pelkäämättä kuolemaa, sillä ”Jumala itse on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4) Niihin entisiin, jotka ovat kadonneet, kuuluu Suuri Babylon, Saatanan väärän uskonnon maailmanmahti.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 5]

”Uskontoa, jonka olisi pitänyt vastustaa tuon ajan maailmallisia kauheuksia, käytettiin erityisen vastenmielisellä tavalla ironisesti noiden kauheuksien pyhittämiseen”

[Kuva s. 4]

Wycliffeä ja Tyndalea vainottiin Raamatun kääntämisen vuoksi

[Lähdemerkintä]

From an old engraving in the Bibliotheque Nationale