Miksi meidän tulisi pelätä Jumalaa?
”PELÄTKÄÄ Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, koska hänen tuomionsa hetki on tullut.” (Ilmestys 14:7) Nämä sykähdyttävät sanat kuuli ensi kerran näyssä iäkäs apostoli Johannes. Ne lausui keskitaivaalla lentävä enkeli, ja ne osoitettiin erityisesti tänä lopun aikana, ”Herran päivän” alussa, eläville ihmisille. – Ilmestys 1:10.
Kuinka sopimattomilta nämä sanat kuitenkin vaikuttavatkaan joistakuista! Monet jopa epäilevät Jumalan olemassaoloa, puhumattakaan siitä että he pelkäisivät häntä. Joistakuista kristityiksi tunnustautuvista ajatus Jumalan pelkäämisestä tuntuu vanhanaikaiselta. He voivat kyllä hyväksyä Jumalan rakastamisen. Hänen pelkäämisensä tuntuu sopivan paremmin keskiaikaan. Näinkö sinä ajattelet tästä asiasta?
Jeesuksen jumalanpelko
Jos ajattelet, niin mieti, mitä kristittynä oleminen merkitsee. Raamatun mukaan kristittynä olemiseen sisältyy Jeesuksen Kristuksen jalanjälkien tarkka seuraaminen. (1. Pietari 2:21) Vaikka ei ole epäilystäkään siitä, että Jeesus rakasti Jumalaa, niin Raamattu tekee hyvin selväksi, että hän myös pelkäsi häntä. Jesaja puhui profeetallisesti Jeesuksesta ja sanoi, että hänellä olisi ”tiedon ja Herran pelon henki”. (Jesaja 11:2) On kuitenkin kiinnostavaa havaita, että tämä pelko ei ollut Jeesukselle taakka. Meidän ei tulisi ajatella sen olevan samanlaista kuin lapsen pelko raakaa isää kohtaan tai terrorisoitujen kansalaisten hyytävä pelko sortavaa hallitsijaa kohtaan. Jesaja itse asiassa ennusti Jeesuksesta myös: ”Hän halajaa Herran pelkoa.” (Jesaja 11:3) Miten jonkun pelkäämisestä voi nauttia?
Tosiasiassa sanalla ”pelko” on Raamatussa useita merkitysvivahteita. Yksi on fyysinen pelko eli kauhu, jota tunnemme, kun joku haluaa vahingoittaa meitä. Sen vuoksi israelilaissotilaat ”pelkäsivät suuresti” Goljatia. (1. Samuelin kirja 17:23, 24) Sitten on jonkin täysin odottamattoman tai tuntemattoman pelko, jota Sakarja tunsi kohdatessaan yhtäkkiä Jehovan enkelin temppelissä. (Luukas 1:11, 12) Se pelko, jota Jeesus tunsi Isäänsä kohtaan, ei kuitenkaan ollut kumpaakaan näistä.
Sen sijaan Raamatussa käytetyt alkuperäiset heprean- ja kreikankieliset ”pelkoa” merkitsevät sanat viittaavat usein Jumalaa kohtaan tunnettavaan syvään kunnioitukseen ja kunnioittavaan pelkoon. Jeesus tunsi juuri sellaista jumalista pelkoa, ja sitä enkeli kannusti kaikkia nykyään eläviä kehittämään. Tämä kunnioittava pelko juurtuu sydämeemme, kun mietimme Jehovan suuruutta ja voimaa verrattuna meidän omaan äärettömään mitättömyyteemme. Se kasvaa, kun tutkistelemme hänen suuria töitään, ja se lisääntyy myös, kun rukoillen muistamme sen tosiasian, että hän on Korkein Tuomari, jolla on voima yhtä lailla antaa elämä kuin rangaista ikuisella kuolemalla.
Tällainen pelko on hyvin tärkeä, koska se saa meidät pidättymään väärintekemisestä ja Jumalan pitämisestä ikään kuin selviönä. Se auttaa meitä välttämään asennetta: ’Jumala antaa minulle anteeksi, Hän tietää että olen heikko’, silloin kun kohtaamme koetuksen ja haluaisimme mieluummin antaa periksi kuin taistella. Sananlaskujen 8:13 sanoo: ”Herran pelko on pahan vihaamista.” Ja Sananlaskujen 16:6 lisää: ”Herran pelolla paha vältetään.” Aadam ja Eeva eivät tunteneet tällaista oikeaa, terveellistä Jehovan pelkoa, kun he olivat tottelemattomia hänelle. Mihin se johti? He alkoivat tuntea toisenlaista, kielteistä pelkoa ja piiloutuivat hänen läsnäolostaan. Aadam sanoi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin.” – 1. Mooseksen kirja 3:10.
Toisin kuin Aadam ja Eeva, Job pysyi uskollisena Jehovalle ankarimmissakin koetuksissa. Miksi? Jehova itse sanoi, että Job oli mies, joka ’pelkäsi Jumalaa ja sen vuoksi karttoi pahaa’. (Job 1:8; 2:3) Meidän täytyy nykyään varmistautua siitä, että Jehova voi sanoa samaa meistä. Jumalanpelko on sopivaa, ja sen tulee kuulua ajatteluumme.
Jumalanpelko ja ihmispelko
Jumalanpelko on luonnollinen tunne, joka antaa meille samanlaisen turvallisuudentunteen kuin syvää kunnioitusta herättävä isä saa aikaan lapsissaan. Sellainen pelko auttaa myös karkottamaan epämiellyttävän, kielteisen ihmispelon, joka panee paulan. (Sananlaskut 29:25) Uuria, Semajan poika, joka saarnasi Jeremian kanssa Jerusalemissa ennen vuotta 607 eaa., ei oppinut tätä läksyä. Toisin kuin Jeremia, Uuria salli kuningasta kohtaan tuntemansa pelon koitua hänelle paulaksi. Hän lakkasi saarnaamasta ja pakeni määräalueeltaan. Lopulta kuningas sai hänet kiinni ja surmautti hänet. (Jeremia 26:20–23) Miten Uuria olisi voinut välttyä tältä surulliselta kohtalolta? Kehittämällä Jehovaa kohtaan sellaista pelkoa, joka olisi voittanut hänen ihmispelkonsa.
Saatuaan ylösnousemuksen ja noustuaan taivaaseen Jeesus antoi seuraajilleen seuraavan neuvon: ”Älä pelkää sitä, mitä olet kärsimäisilläsi.” (Ilmestys 2:10) Historia osoittaa tuon neuvon tarpeellisuuden, sillä kristityt ovat Rooman areenoilta aina natsien keskitysleireihin asti kohdanneet hirvittäviä tilanteita. Miten he ovat pystyneet voittamaan sen pelon, jota heidän vihollisensa ovat yrittäneet heissä herättää? Soveltamalla seuraavia Jeesuksen sanoja: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin eivätkä sen jälkeen voi tehdä mitään enempää. Mutta minä osoitan teille, ketä teidän on pelättävä: pelätkää häntä, jolla on tapettuaan valta heittää Gehennaan.” – Luukas 12:4, 5.
Psalmissa 19:10 meille opetetaan: ”Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.” Jumalanpelossa ei siis ole mitään kielteistä. Se on puhdasta ja suojelevaa ja tekee Jumalan palvelijasta hänen vihollisiaan voimakkaamman. Jeesuksen tavoin kristitty saa tyydytystä tästä pelosta samalla tavoin kuin hän nauttii kaikista muistakin Jehovalta tulevista siunauksista. – Jesaja 11:3.
Sen vuoksi on täysin sopivaa, että enkeli kannustaa koko ihmiskuntaa pelkäämään Jumalaa. Ilman oikeaa jumalista pelkoa me todennäköisesti taivumme väärien yllykkeiden edessä tai annamme periksi ihmispelolle. Jos kehitämme oikealaatuista pelkoa, saamme apua toimia viisaasti. ”Herran pelko on viisauden alku.” (Sananlaskut 9:10; Psalmi 111:10) Meidän tulee toki rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme. (Markus 12:30) Meidän tulisi sen lisäksi myös tuntea kunnioittavaa pelkoa häntä kohtaan, kunnioittaa häntä eli, kuten enkeli sanoi, ’pelätä Jumalaa ja antaa hänelle kunnia, koska hänen tuomionsa hetki on tullut’. – Ilmestys 14:7.
[Kuva s. 30]
Jos Uuria olisi tuntenut syvää Jehovan pelkoa, ihmispelko ei olisi koitunut hänelle paulaksi