Oppi sielun kuolemattomuudesta syntyy

”Mikään tuonpuoleiseen elämään liittyvä kysymys ei ole vaivannut ihmisen mieltä yhtä paljon kuin hänen kuoleman jälkeinen tilansa.” (”ENCYCLOPÆDIA OF RELIGION AND ETHICS”)

1–3. Miten Sokrates ja Platon edistivät ajatusta sielun kuolemattomuudesta?

SEITSEMÄNKYMMENTÄVUOTIAS filosofi ja opettaja on syytettynä jumalattomuudesta ja siitä, että hän turmelee nuorison opetuksellaan. Vaikka hän pitää loistavan puolustuspuheen oikeudenkäyntinsä aikana, ennakkoluuloinen valamiehistö julistaa hänet syylliseksi ja tuomitsee hänet kuolemaan. Vielä muutamia tunteja ennen teloitustaan tuo iäkäs opettaja esittää ympärilleen kokoontuneille oppilaille sarjan perusteita sen puolesta, että sielu on kuolematon eikä kuolemaa tarvitse pelätä.

² Tuomittu mies on itse Sokrates, 400-luvulla eaa.a elänyt tunnettu kreikkalainen filosofi. Hänen oppilaansa Platon kirjoitti nämä tapahtumat muistiin tutkielmiin Apologia ja Faidon. Sokrates ja Platon luetaan ensimmäisiin, jotka edistivät ajatusta sielun kuolemattomuudesta. Opetus ei kuitenkaan ollut lähtöisin heistä.

³ Kuten tulemme näkemään, ajatus ihmisen kuolemattomuudesta juontaa juurensa paljon varhaisemmilta ajoilta. Sokrates ja Platon antoivat tuolle käsitteelle kuitenkin loppusilauksen ja tekivät siitä filosofisen opetuksen, jolloin se vetosi paremmin heidän aikansa ja myöhempien aikojen sivistyneistöön.

Pythagoraasta pyramideihin

4. Mitä kreikkalaiset ajattelivat tuonpuoleisesta ennen Sokratesta?

⁴ Kreikkalaiset uskoivat jo ennen Sokratesta ja Platonia, että sielu jää elämään kuoleman jälkeen. Pythagoras, 500-luvulla eaa. elänyt kuuluisa kreikkalainen matemaatikko, uskoi sielun kuolemattomuuteen ja sielunvaellukseen. Häntä ennen miletoslainen Thales, jota pidetään varhaisimpana tunnettuna kreikkalaisena filosofina, ajatteli, että kuolematon sielu on paitsi ihmisissä, eläimissä ja kasveissa myös esimerkiksi magneeteissa, koska ne pystyivät liikuttamaan rautaa. Antiikin kreikkalaiset väittivät, että kuolleiden sielut kuljetettiin lautalla Styksjoen yli laajaan maanalaiseen valtakuntaan, manalaan. Siellä tuomarit tuomitsivat sielut joko piinaan korkeiden muurien ympäröimään vankilaan tai Elysionin autuuteen.

5, 6. Mitä persialaiset ajattelivat sielusta?

⁵ Itään mentäessä Iranissa eli Persiassa näyttämölle ilmaantui 600-luvulla eaa. profeetta Zarathustra. Hän perusti palvontamuodon, joka tultiin tuntemaan zarathustralaisuutena. Sitä harjoitettiin Persian valtakunnassa, joka hallitsi maailmannäyttämöä ennen Kreikan nousua valta-asemaan. Zarathustralaisissa kirjoituksissa sanotaan: ”Vanhurskaan sielu tulee kuolemattomuudessa olemaan iäti ilossa, mutta piinassa tulee valehtelijan sielu totisesti olemaan. Ja nämä lait on Ahura Mazda [’viisas jumala’] säätänyt suvereenissa vallassaan.”

⁶ Opetus sielun kuolemattomuudesta kuului myös zarathustralaisuutta edeltäneeseen iranilaiseen uskontoon. Esimerkiksi Iranin muinaiset heimot huolehtivat vainajien sieluista esittämällä näille ruokaa ja vaatteita manalaa varten.

7, 8. Mitä muinaiset egyptiläiset uskoivat ruumiin kuollessa eloon jäävästä sielusta?

⁷ Usko kuolemanjälkeiseen elämään oli keskeinen Egyptin uskonnossa. Egyptiläiset ajattelivat, että kuolleen ihmisen sielu joutui Osiriksen, manalan ylijumalan, tuomittavaksi. Esimerkiksi eräässä papyrusasiakirjassa, jonka väitetään olevan 1300-luvulta eaa., kuolleiden jumala Anubis saattaa kirjuri Huneferin sielun Osiriksen eteen. Kirjurin sydän, joka edustaa hänen omaatuntoaan, punnitaan vaa’alla, jonka vastapainona on totuuden ja oikeuden jumalattaren päässään kantama sulka. Thot, eräs toinen jumala, kirjoittaa tulokset muistiin. Koska Huneferin sydän ei ole syyllisyyden raskauttama, se painaa vähemmän kuin tuo sulka, joten Hunefer päästetään Osiriksen valtakuntaan ja hän saa kuolemattomuuden. Papyruksessa näkyy lisäksi naarashirviö, joka seisoo vaa’an vierellä valmiina ahmaisemaan vainajan, mikäli sydän ei läpäise testiä. Egyptiläiset myös muumioivat kuolleensa ja säilyttivät faraoiden ruumiita vaikuttavissa pyramideissa, koska he ajattelivat, että sielun eloon jääminen riippui ruumiin säilymisestä.

⁸ Eri kulttuureilla oli siis muinoin yksi yhteinen opetus: sielun kuolemattomuus. Saivatko ne tämän opetuksen samasta lähteestä?

Alkuperä

9. Mikä uskonto vaikutti Egyptin, Persian ja Kreikan muinaiseen maailmaan?

⁹ ”Muinaisessa maailmassa”, sanotaan kirjassa The Religion of Babylonia and Assyria, ”Babylonian uskonnon vaikutus tuntui Egyptissä, Persiassa ja Kreikassa.” Sitten siinä selitetään: ”Egyptin ja Babylonian välille syntynyt varhainen kontakti, josta kertovat Amarnan kirjeet, tarjosi babylonialaisille näkemyksille ja tavoille varmasti lukuisia tilaisuuksia sulautua egyptiläisiin palvontamuotoihin. Persian Mithra-kultissa on ilmiselviä vaikutteita babylonialaisista käsityksistä – –. Tiedemiehet myöntävät niin yleisesti seemiläisen aineksen sekoittuneen vahvasti sekä varhaiseen kreikkalaiseen jumalaistarustoon että kreikkalaisiin palvontamuotoihin, että asia ei kaipaa lisäkommentteja. Nuo seemiläiset ainekset ovat suurimmalta osaltaan nimenomaan babylonialaisia.”b

10, 11. Millainen oli babylonialainen näkemys kuolemanjälkeisestä elämästä?

¹⁰ Mutta eikö babylonialainen näkemys siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, eroa huomattavasti egyptiläisten, persialaisten ja kreikkalaisten näkemyksistä? Ajatellaanpa esimerkiksi babylonialaista Gilgameš-eeposta. Sen ikääntyvä sankari Gilgameš lähtee kuoleman todellisuudesta ahdistuneena etsimään kuolemattomuutta, mutta ei löydä sitä. Hänen matkalla tapaamansa juomanlaskijatar jopa kannustaa häntä nauttimaan mahdollisimman paljon tästä nykyisestä elämästä, sillä hän ei tule löytämään etsimäänsä loputonta elämää. Koko eepoksen sanoma on, että kuolema on väistämätön ja toivo kuolemattomuudesta on harhakuvitelma. Viittaisiko tämä siihen, että babylonialaiset eivät uskoneet tuonpuoleiseen?

¹¹ Professori Morris Jastrow jr Pennsylvanian yliopistosta Yhdysvalloista on kirjoittanut: ”[Babyloniassa] ei kansa eivätkä liioin uskonnolliset johtajat milloinkaan ottaneet huomioon sitä mahdollisuutta, että sellainen, joka kerran oli kutsuttu olemassaoloon, tuhoutuisi kokonaan. Kuolema oli [heidän näkemyksensä mukaan] portti toisenlaiseen elämään, ja kuolemattomuuden kieltäminen vain tähdensi, miten mahdotonta oli välttyä kuoleman mukanaan tuomalta olemassaolon muutokselta.” Babylonialaisetkin tosiaan uskoivat, että jonkinlainen elämä, muodossa tai toisessa, jatkuisi kuoleman jälkeen. Tämän uskonsa he ilmaisivat hautaamalla kuolleiden mukana esineitä näiden käytettäväksi tuonpuoleisessa.

12–14. a) Missä opetus sielun kuolemattomuudesta syntyi vedenpaisumuksen jälkeen? b) Miten tuo oppi levisi joka puolelle maapalloa?

¹² Opetus sielun kuolemattomuudesta on selvästikin peräisin muinaisesta Babylonista. Raamatun mukaan – kirjan jossa on täsmällisen historian leima – Babelin eli Babylonin kaupungin perusti Nimrod, Nooan pojanpojan poika.c Nooan ajan maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen oli vain yksi kieli ja yksi uskonto. Nimrod pani alulle toisen uskonnon, kun hän perusti tuon kaupungin ja alkoi rakentaa sinne tornia. Raamatun kertomus osoittaa, että kielten sekaannuttua Babelissa hankkeessaan epäonnistuneet torninrakentajat hajaantuivat ja aloittivat kaiken alusta, mutta veivät uskontonsa mukanaan. (1. Mooseksen kirja 10:6–10; 11:4–9.) Babylonilaiset uskonnolliset opetukset levisivät näin joka puolelle maapalloa.

¹³ Perimätiedon mukaan Nimrod kuoli väkivaltaisesti. Hänen kuolemansa jälkeen babylonilaiset ovat hyvinkin voineet olla taipuvaisia pitämään häntä korkeassa arvossa kaupunkinsa perustajana, rakentajana ja ensimmäisenä kuninkaana. Koska Mardukia pidettiin Babylonin perustajana, jotkut oppineet ovat arvelleet hänen edustavan jumalaksi korotettua Nimrodia. Mikäli tämä pitää paikkansa, niin sellaisen ajatuksen, että ihmisellä on kuollessa eloon jäävä sielu, on täytynyt olla yleinen viimeistään Nimrodin kuoleman aikoihin. Joka tapauksessa historia paljastaa, että sielun kuolemattomuutta koskeva opetus syntyi vedenpaisumuksen jälkeen Babelissa eli Babylonissa.

¹⁴ Mutta miten tuo oppi nousi keskeiselle sijalle useimmissa aikamme uskonnoissa? Seuraavassa jaksossa tarkastellaan sen sulautumista idän uskontoihin.

Oppi sulautuu idän uskontoihin

”Luulin aina, että sielun kuolemattomuus on yleispätevä totuus, jonka kaikki hyväksyvät. Niinpä minulle oli melkoinen yllätys kuulla, että jotkut suuret ajattelijat sekä idässä että lännessä ovat vastustaneet kiihkeästi tuota uskomusta. Mitenhän ajatus kuolemattomuudesta sitten tuli hindulaiseen ajatteluun?” (HINDUKSI KASVATETTU KORKEAKOULUOPISKELIJA)

1. Miksi on mielenkiintoista tietää ihmisen kuolemattomuutta koskevan opin kehittymisestä ja leviämisestä eri uskontoihin?

MITEN ajatus ihmisellä olevasta kuolemattomasta sielusta sulautui hindulaisuuteen ja muihin idän uskontoihin? Kysymys on mielenkiintoinen sellaisten länsimaalaistenkin kannalta, jotka eivät ehkä tunne noita uskontoja, sillä tuo uskonkäsitys vaikuttaa itse kunkin tulevaisuudenkuvaan. Koska opetus ihmisen kuolemattomuudesta on yhteinen nimittäjä useimmissa nykyajan uskonnoissa, käsitteen kehityksen tunteminen voi todella parantaa keskinäistä ymmärrystä ja viestintää.

2. Miksi Intia on ollut huomattava uskonnollinen vaikuttaja Aasiassa?

² Uskontotieteen professori Ninian Smart brittiläisestä Lancasterin yliopistosta sanoo: ”Aasian tärkein uskonnollinen vaikuttaja on ollut Intia. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että Intiassa itsessään on syntynyt monia uskontoja – hindulaisuus, buddhalaisuus, jainalaisuus, sikhiläisyys jne. – vaan siitä, että yksi näistä, buddhalaisuus, alkoi vaikuttaa syvällisesti käytännössä koko Itä-Aasian kulttuuriin.” Monet tämän vaikutuksen piirissä olleet kulttuurit ”pitävät Intiaa edelleen hengellisenä kotimaanaan”, sanoo hinduoppinut Nikhilananda. Miten sitten tämä opetus kuolemattomuudesta levittäytyi Intiaan ja muihin osiin Aasiaa?

Hindulainen opetus jälleensyntymisestä

3. Keiden mukana ajatus sielunvaelluksesta saattoi erään historioitsijan mukaan tulla Intiaan?

³ Kun Pythagoras ja hänen seuraajansa puhuivat Kreikassa sielunvaellusteorian puolesta 500-luvulla eaa., Induksen ja Gangesin varrella eläneet hindujen viisaat kehittelivät samaa käsitettä Intiassa. Uskomuksen yhtaikainen ilmaantuminen ”kreikkalaiseen maailmaan ja Intiaan on tuskin voinut olla sattumaa”, sanoo historioitsija Arnold Toynbee. ”Yksi yhteinen lähde”, hän mainitsee, ”on mahdollisesti Euraasian paimentolaisyhteisö, joka oli 700- ja 600-luvulla eKr. hyökännyt Intiaan, Lounais-Aasiaan, Mustanmeren pohjoisrannikon aroille sekä Balkanin ja Vähän-Aasian niemimaille.” Ajatus sielunvaelluksesta tuli Intiaan ilmeisesti noiden vaeltavien euraasialaisheimojen mukana.

4. Miksi sielunvaelluksen käsite vetosi hindujen viisaisiin?

⁴ Hindulaisuus oli syntynyt Intiassa paljon aiemmin, arjalaisten saavuttua maahan noin vuonna 1500 eaa. Siihen kuului alusta pitäen sellainen uskomus, että sielu on eri asia kuin ruumis ja että sielu jää kuollessa eloon. Siksi hindut palvoivat esi-isiä ja panivat esille ruokaa kuolleiden omaistensa sielujen nautittavaksi. Kun ajatus sielunvaelluksesta satoja vuosia myöhemmin levisi Intiaan, sen on täytynyt vedota hindujen viisaisiin, jotka painiskelivat ihmisen pahuutta ja kärsimystä koskevan yleismaailmallisen ongelman kanssa. Yhdistämällä sielunvaelluksen niin sanottuun karman lakiin eli syyn ja seurauksen lakiin hindujen viisaat kehittivät jälleensyntymisteorian, jonka mukaan yhden elämän ansiot ja virheet palkitaan tai niistä rangaistaan seuraavassa elämässä.

5. Mikä on hindulaisuuden mukaan sielun lopullinen päämäärä?

⁵ Hindulaisuuden opetukseen sielusta vaikutti eräs toinenkin käsite. ”Näyttää siltä, että juuri samaan aikaan, kun teoria sielunvaelluksesta ja karmasta muotoiltiin, tai jopa aiemmin”, sanotaan hakuteoksessa Encyclopædia of Religion and Ethics, ”eräs toinen käsite – – oli hiljalleen muotoutumassa pienessä älymystöpiirissä Pohjois-Intiassa: filosofinen käsite brahman-atman [korkein ja ikuinen brahman, perimmäinen todellisuus].” Tämä ajatus yhdistettiin jälleensyntymisteoriaan, jotta voitiin määritellä hindujen lopullinen päämäärä: vapautuminen sielunvaelluksen kiertokulusta ja tuleminen yhdeksi tuon perimmäisen todellisuuden kanssa. Hindut uskovat, että se saavutetaan pyrkimällä käyttäytymään sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ja tavoittelemalla hindujen erikoistietoa.

6, 7. Millainen on nykypäivän hindulaisuuden uskonkäsitys tuonpuoleisesta?

⁶ Hindujen viisaat muokkasivat näin ajatuksen sielunvaelluksesta jälleensyntymisopiksi yhdistämällä siihen karman lain ja brahman-käsitteen. Octavio Paz, Nobelin palkinnon saanut runoilija ja Meksikon entinen Intian-suurlähettiläs, kirjoittaa: ”Hindulaisuuden levitessä levisi myös ajatus – – joka on ratkaisevan tärkeä brahmalaisuudelle, buddhalaisuudelle ja muille Aasian uskonnoille: jälleensyntyminen, sielujen siirtyminen olemassaolosta toiseen.”

⁷ Jälleensyntymisoppi on nykypäivän hindulaisuuden kantava voima. Hindufilosofi Nikhilananda sanoo: ”Jokaisen hyvän hindun vakaumus on, että kuolemattomuuden saavuttaminen ei ole vain harvojen valittujen erikoisoikeus, vaan kaikkien synnynnäinen oikeus.”

Jälleensyntymisen kiertokulku buddhalaisuudessa

8–10. a) Miten olemassaolo määritellään buddhalaisuudessa? b) Miten eräs buddhalainen oppinut selittää jälleensyntymisen?

⁸ Buddhalaisuus syntyi Intiassa vuoden 500 eaa. paikkeilla. Buddhalaisen perimätiedon mukaan sen perustaja oli intialainen prinssi Siddhartha Gautama, joka tultiin tuntemaan Buddhana hänen saatuaan valaistuksen. Koska buddhalaisuuden juuret ovat hindulaisuudessa, sen opetukset ovat osittain samanlaisia. Buddhalaisuuden mukaan olemassaolo on jatkuvaa syntymisen ja kuoleman kiertokulkua, ja samoin kuin hindulaisuudessa kunkin ihmisen asema hänen nykyisessä elämässään määräytyy sen perusteella, miten hän on toiminut edellisessä elämässään.

⁹ Buddhalaisuus ei kuitenkaan olemassaoloa määritellessään puhu persoonallisesta sielusta, joka jää kuollessa eloon. ”[Buddhan] mielestä ihmispsyyke oli vain ohikiitävä sarja katkonaisia psykologisia tiloja, joita piti yhdessä ainoastaan halu”, huomioi Arnold Toynbee. Silti Buddha uskoi, että jotain – jokin tila tai voima – siirtyy elämästä toiseen. Buddhalainen oppinut tri Walpola Rahula selittää:

¹⁰ ”Olento on vain ruumiillisten ja henkisten voimien tai energioiden yhdistelmä. Se, mitä kutsumme kuolemaksi, on fyysisen ruumiin elintoiminnan täydellistä lakkaamista. Lopettaako ruumiin elintoiminnan lakkaaminen tyystin kaikki nämä voimat ja energiat? Buddhalaisuus vastaa: ’Ei.’ Halu, tahto, kaipaus, jano saada elää, jatkaa ja tulla aina vain toiseksi on valtava voima, joka saa liikkeelle kokonaiset elämät ja olemassaolot ja koko maailmankin. Tämä on suurin voima, suurin energia maailmassa. Buddhalaisuuden mukaan tämä voima ei lakkaa ruumiin elintoiminnan lakatessa, mikä merkitsee kuolemaa, vaan se jatkaa ilmeten toisessa muodossa, tuottaen uuden olemassaolon, jota kutsutaan jälleensyntymäksi.”

11. Millainen on buddhalainen näkemys tuonpuoleisesta?

¹¹ Buddhalainen näkemys tuonpuoleisesta on seuraavanlainen: Olemassaolo kestää ikuisesti, paitsi jos ihminen saavuttaa lopullisen päämäärän, nirvanan, joka on vapautumista jälleensyntymisen kiertokulusta. Nirvana ei ole ikuisen autuuden tila eikä yhtymistä perimmäiseen todellisuuteen. Se on yksinkertaisesti olemattomuuden tila, yksilön olemassaolon ulkopuolella oleva ”paikka, jossa ei ole kuolemaa”. ”Nirvana” määritellään WSOY:n Isossa Tietosanakirjassa ”pyyteistä, vihasta ja harhaluuloista vapautumiseksi”. Buddhalaisia ei kannusteta etsimään kuolemattomuutta, vaan ylittämään se saavuttamalla nirvana.

12–14. Miten buddhalaisuuden eri muodot välittävät ajatuksen kuolemattomuudesta?

¹² Levitessään eri puolille Aasiaa buddhalaisuuden opetukset mukautuivat paikallisiin uskonkäsityksiin. Esimerkiksi mahayana-buddhalaisuus, Kiinassa ja Japanissa vallitseva oppisuunta, kannattaa uskoa taivaallisiin bodhisattvoihin eli tuleviin Buddhiin. Bodhisattvat lykkäävät nirvanan kokemistaan ja syntyvät lukemattomia kertoja uudelleen voidakseen palvella toisia ja auttaa heitä saavuttamaan sen. Ihminen voi siis halutessaan jatkaa jälleensyntymisen kiertokulussa vielä saavutettuaan nirvanankin.

¹³ Toinen muutos, joka tuli vaikuttamaan erityisesti Kiinassa ja Japanissa, on Buddha Amitabhan eli Amidan oppi lännessä olevasta puhtaasta maasta. Ne jotka huutavat avukseen Buddhan nimeä uskossa, syntyvät uudelleen puhtaaseen maahan, paratiisiin, missä olosuhteet ovat otollisemmat lopullisen valaistumisen saavuttamiselle. Mitä tästä opetuksesta on ollut seurauksena? Edellä mainittu professori Smart selittää: ”Kuten luonnollista paratiisin ihanuudet, joita kuvaillaan eloisasti joissakin mahayana-kirjoituksissa, korvasivat tavallisten ihmisten mielikuvituksessa nirvanan lopullisena päämääränä.”

¹⁴ Tiibetin buddhalaisuudessa on muita paikallisia aineksia. Esimerkiksi tiibetiläisessä kuolleiden kirjassa kuvaillaan ihmisen osaa siinä välitilassa, jossa hän on ennen syntymistään uudelleen. Perimmäisen todellisuuden kirkkaan valon sanotaan kohdistuvan kuolleisiin, ja ne jotka eivät kestä tuota valoa, eivät saa vapautusta vaan syntyvät uudelleen. Buddhalaisuus eri muodoissaan välittää siis selvästikin ajatuksen kuolemattomuudesta.

Esi-isien palvonta Japanin šintossa

15–17. a) Miten esi-isien henkien palvonta kehittyi šintossa? b) Millä tavalla usko sielun kuolemattomuuteen on šinton peruskäsityksiä?

¹⁵ Japanissa oli jo uskonto ennen kuin buddhalaisuus saapui sinne 500-luvulla. Tuolla uskonnolla ei ollut nimeä, ja se koostui ihmisten moraaliin ja tapoihin liittyvistä uskomuksista. Buddhalaisuuden tultua maahan kävi kuitenkin tarpeelliseksi erottaa japanilainen uskonto ulkomaisesta. Niin syntyi nimitys šinto ’jumalten tie’.

¹⁶ Millainen oli alkuperäisen šinton mukainen uskomus tuonpuoleisesta? Kun riisinviljely tulvitetuilla pelloilla alkoi, järjestäytyneet ja vakaat yhteisöt kävivät välttämättömiksi, ja maanviljelyksen yhteyteen kehittyi riittejä, joilla oli myöhemmin hyvin tärkeä osa šintossa (Kodansha Encyclopedia of Japan). Poismenneiden sielujen pelko sai nuo muinoin eläneet ihmiset luomaan riittejä niiden lepyttämiseksi. Tästä kehittyi esi-isien henkien palvonta.

¹⁷ Šintouskomuksen mukaan ”poismenneellä” sielulla on edelleen persoonallisuutensa, mutta se on kuoleman tahraama. Kun surevat suorittavat muistoriittejä, sielu puhdistuu siinä määrin, että siitä häviää kaikki ilkeys, ja siitä tulee luonteeltaan rauhallinen ja hyväntahtoinen. Aikanaan esi-isän henki nousee suvun suojelusjumalan asemaan. Koska šinto eli rinnan buddhalaisuuden kanssa, siihen sulautui joitakin buddhalaisia opetuksia, muun muassa oppi paratiisista. Huomaamme siis, että usko kuolemattomuuteen on šinton peruskäsityksiä.

Kuolemattomuus taolaisuudessa, esi-isien palvonta kungfutselaisuudessa

18. Mitä taolaisuudessa ajatellaan kuolemattomuudesta?

¹⁸ Taolaisuuden perusti Laotse, jonka sanotaan eläneen Kiinassa 500-luvulla eaa. Elämän päämäärä on taolaisuuden mukaan saattaa ihmisen toiminta sopusointuun taon eli luonnon tien kanssa. Kuolemattomuutta koskeva taolainen ajattelutapa voidaan tiivistää seuraavasti: Tao on kaikkeuden hallitseva periaate. Taolla ei ole alkua eikä loppua. Elämällä sopusoinnussa taon kanssa ihminen pääsee siitä osalliseksi ja hänestä tulee ikuinen.

19–21. Mihin yrityksiin taolainen spekulointi johti?

¹⁹ Koettaessaan tulla yhdeksi luonnon kanssa taolaiset kiinnostuivat ajan mittaan erityisesti luonnon iättömyydestä ja korjautuvuudesta. He spekuloivat, että elämällä sopusoinnussa taon eli luonnon tien kanssa ihminen voisi kenties jotenkin raottaa luonnon salaisuuksien verhoa ja tulla vastustuskykyiseksi ruumiinvammoja, sairauksia ja jopa kuolemaa vastaan.

²⁰ Taolaiset alkoivat tehdä kokeiluja mietiskelyn, hengitysharjoitusten ja ruokavalion avulla, joiden oletettiin voivan viivyttää ruumiin rappeutumista ja kuolemaa. Pian alkoi liikkua legendoja kuolemattomista ihmisistä, jotka saattoivat lentää pilvien päällä sekä näyttäytyä ja kadota milloin vain ja jotka elivät pyhillä vuorilla tai syrjäisillä saarilla lukemattomia vuosia pelkällä kasteella tai taikavoimaisilla hedelmillä. Kiinan historia kertoo, että vuonna 219 eaa. keisari Qin Shihuangdi lähetti laivueen, jonka mukana oli 3000 poikaa ja tyttöä, etsimään tarunhohtoista Penglain saarta, kuolemattomien asuinsijaa, ja tuomaan sieltä kuolemattomuuden yrtin. Tarpeetonta sanoakaan, että he palasivat tyhjin käsin.

²¹ Ikuisen elämän etsintä johti taolaiset kokeilemaan kuolemattomuuden pillereiden valmistamista alkemian keinoin. Taolaisen näkemyksen mukaan elämä on tulosta kahden vastakkaisen perusvoiman, yinin ja yangin (naisellisuuden ja miehisyyden) yhtymisestä. Sulattamalla yhteen lyijyä (tummaa eli yiniä) ja elohopeaa (vaaleaa eli yangia) alkemistit jäljittelivät luonnon prosessia ja ajattelivat, että tuloksena olisi kuolemattomuuden pilleri.

22. Miten buddhalaisuus vaikutti Kiinan uskonnolliseen elämään?

²² Tultaessa 600-luvulle buddhalaisuus alkoi levittäytyä Kiinan uskonnolliseen elämään. Seurauksena oli sekoitus buddhalaisuutta, spiritismiä ja esi-isien palvontaa. Professori Smart sanoo: ”Sekä buddhalaisuus että taolaisuus antoivat muotoa ja sisältöä tulevaa elämää koskeviin uskomuksiin, jotka olivat varsin summittaisia muinaisessa kiinalaisessa esi-isien palvonnassa.”

23. Miten Kungfutse suhtautui esi-isien palvontaan?

²³ Kiinan huomattaviin ajattelijoihin 500-luvulla eaa. kuulunut Kungfutse, jonka filosofia muodosti perustan kungfutselaisuudelle, ei juurikaan puhunut tuonpuoleisesta. Sen sijaan hän tähdensi moraalisen hyvyyden ja sosiaalisesti hyväksyttävän käytöksen tärkeyttä. Hän suhtautui kuitenkin suosiollisesti esi-isien palvontaan ja painotti suuresti sellaisten riittien ja seremonioiden noudattamista, jotka liittyivät poismenneiden esi-isien henkiin.

Muita idän uskontoja

24. Mitä jainalaisuus opettaa sielusta?

²⁴ Jainalaisuus syntyi Intiassa 500-luvulla eaa. Sen kehittäjä Mahavira opetti, että kaikilla elollisilla on ikuinen sielu ja että sielun pelastuminen karman kahleista on mahdollista vain harjoittamalla äärimmäistä kieltäymystä ja itsekuria sekä kohtelemalla kaikkia olentoja tinkimättömän väkivallattomasti. Jainalaiset uskovat näin vielä nykyäänkin.

25, 26. Mitkä hindujen uskomukset löytyvät myös sikhiläisyydestä?

²⁵ Intiassa on syntynyt myös sikhiläisyys, uskonto jolla on 19 miljoonaa kannattajaa. Se sai alkunsa 1500-luvulla, kun guru Nanak päätti yhdistää hindulaisuuden ja islamin parhaat puolet yhdeksi uskonnoksi. Sikhiläisyys omaksui hinduilta uskon sielun kuolemattomuuteen, jälleensyntymiseen ja karmaan.

²⁶ Usko siihen, että elämä jatkuu ruumiin kuoltua, on selvästikin erottamaton osa useimpia idän uskontoja. Entä miten on kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin laita?

[Kartta s. 10]

(Ks. painettu julkaisu)

KESKI-AASIA

KASHMIR

TIIBET

KIINA

KOREA

JAPANI

Varanasi

INTIA

Gaya

MYANMAR

THAIMAA

KAMBODŽA

SRI LANKA

JAAVA

3. VUOSISATA EAA.

1. VUOSISATA EAA.

1. VUOSISATA YA.

4. VUOSISATA YA.

6. VUOSISATA YA.

7. VUOSISATA YA.

Buddhalaisuus vaikutti koko Itä-Aasiaan

[Kuva s. 9]

Jälleensyntyminen on hindulaisuuden kantava voima

[Kuva s. 11]

Taolainen yrittää tulla ikuiseksi elämällä sopusoinnussa luonnon kanssa

[Kuva s. 12]

Kungfutse suhtautui suosiollisesti esi-isien palvontaan

Oppi sulautuu juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin

”Uskonto on muun muassa keino saada ihmiset alistumaan siihen tosiasiaan, että jonakin päivänä heidän täytyy kuolla, ja se käyttää tässä lupausta paremmasta, haudantakaisesta elämästä, jälleensyntymistä tai molempia.” (SAKSALAINEN KIRJOITTAJA GERHARD HERM)

1. Mihin perususkomukseen useimpien uskontojen lupaus kuolemanjälkeisestä elämästä pohjautuu?

LUVATESSAAN elämän jatkuvan kuoleman jälkeen käytännössä kaikki uskonnot tukeutuvat siihen uskomukseen, että ihmisellä on sielu, joka on kuolematon ja joka siirtyy kuoleman jälkeen toiseen maailmaan tai toiseen olomuotoon. Kuten edellisessä jaksossa todettiin, usko ihmisen kuolemattomuuteen on kuulunut erottamattomana osana idän uskontoihin niiden synnystä lähtien. Miten on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin laita? Miten tuo opetus nousi keskeiseen asemaan näissä uskontokunnissa?

Juutalaisuus omaksuu kreikkalaisia käsitteitä

2, 3. Opetettiinko Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sielun kuolemattomuutta Encyclopaedia Judaican mukaan?

² Juutalaisuuden juuret ulottuvat noin 4000 vuoden päähän Abrahamiin saakka. Raamatun heprealaisia kirjoituksia alettiin kirjoittaa 1500-luvulla eaa., ja ne tulivat valmiiksi siihen mennessä, kun Sokrates ja Platon muotoilivat teorian kuolemattomasta sielusta. Opetettiinko noissa kirjoituksissa sielun kuolemattomuutta?

³ Tähän vastataan teoksessa Encyclopaedia Judaica seuraavasti: ”Selvä ja luja usko sielun kuolemattomuuteen vakiintuu – – ja siitä tulee juutalaisen ja kristillisen uskon kulmakiviä vasta Raamatun ajan jälkeen.” Lisäksi siinä sanotaan: ”Raamatun aikoina persoonallisuutta pidettiin kokonaisuutena. Sielun ja ruumiin välillä ei siis tehty jyrkkää eroa.” Varhaiset juutalaiset uskoivat kuolleiden ylösnousemukseen, ja tämä ”on pidettävä erillään uskosta – – sielun kuolemattomuuteen”, tähdennetään tuossa tietosanakirjassa.

4–6. Miten sielun kuolemattomuutta koskevasta opista tuli juutalaisuuden ”kulmakiviä”?

⁴ Miten sitten tuosta opista tuli juutalaisuuden ”kulmakiviä”? Historia vastaa. Aleksanteri Suuri valloitti suuren osan Lähi-idästä salamannopeasti vuonna 332 eaa. Hänen saapuessaan Jerusalemiin juutalaiset ottivat hänet avosylin vastaan. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsijan Flavius Josefuksen mukaan he jopa näyttivät hänelle Danielin kirjasta yli 200 vuotta vanhan ennustuksen, jossa kuvailtiin selvästi Aleksanterin valloituksia ”Kreikan kuninkaan” roolissa (Daniel 8:5–8, 21). Hänen seuraajansa jatkoivat hänen suunnitelmansa mukaista kreikkalaistamista ja kyllästivät valtakunnan joka kolkan Kreikan kielellä, kulttuurilla ja filosofialla. Kahden kulttuurin – kreikkalaisen ja juutalaisen – sekoittuminen oli väistämätöntä.

⁵ Varhain 200-luvulla eaa. alettiin Raamatun heprealaisista kirjoituksista tehdä ensimmäistä kreikkalaista käännöstä nimeltä Septuaginta. Sen välityksellä monet pakanat alkoivat kunnioittaa juutalaista uskontoa ja oppivat tuntemaan sitä, ja joistakuista tuli jopa käännynnäisiä. Toisaalta juutalaiset perehtyivät kreikkalaiseen ajatusmaailmaan, ja joistakuista tuli filosofeja, mikä oli aivan uutta heille. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt Filon Aleksandrialainen oli yksi tällainen juutalaisfilosofi.

⁶ Filon piti Platonia suuressa arvossa ja pyrki selittämään juutalaisuutta kreikkalaisen filosofian termein. Kirjassa Heaven—A History sanotaan: ”Yhdistämällä platonilaisen filosofian ja raamatullisen perinteen ainutlaatuisella tavalla Filon tasoitti tietä myöhemmille kristityille [ja juutalaisille] ajattelijoille.” Ja mitä Filon uskoikaan sielusta? Samassa kirjassa jatketaan: ”Hänen mukaansa sielu palaa kuolemassa alkuperäiseen tilaansa, jossa se oli ennen syntymää. Koska sielu kuuluu henkimaailmaan, elämästä ruumiissa tulee vain lyhyt, usein onneton välivaihe.” Muita juutalaisia ajattelijoita, jotka uskoivat sielun kuolemattomuuteen, olivat 900-luvulla elänyt tunnettu juutalainen lääkäri Isaac Israeli ja 1700-luvulla elänyt saksalais-juutalainen filosofi Moses Mendelssohn.

7, 8. a) Millaisena sielu esitetään Talmudissa? b) Mitä sielusta sanotaan juutalaisten myöhemmässä mystisessä kirjallisuudessa?

⁷ Juutalaiseen ajatteluun ja elämään on vaikuttanut syvällisesti myös Talmud, kirja jossa on tiivistelmä niin sanotusta suullisesta laista sekä tämän lain selityksiä myöhemmältä ajalta ja jota rabbit kokosivat 100-luvulta keskiajalle saakka. Encyclopaedia Judaicassa sanotaan: ”Talmudin rabbit uskoivat, että sielu jatkoi olemassaoloa kuoleman jälkeen.” Talmudissa puhutaan jopa kuolleiden yhteydenotosta eläviin. ”Luultavasti platonilaisuuden vaikutuksesta – – [rabbit] uskoivat sielujen aiempaan olemassaoloon”, sanotaan teoksessa Encyclopædia of Religion and Ethics.

⁸ Juutalaisten myöhemmässä mystisessä kirjallisuudessa, kabbalassa, mennään niinkin pitkälle, että siinä opetetaan jälleensyntymistä. Tästä uskonkäsityksestä sanotaan teoksessa The New Standard Jewish Encyclopedia: ”Ajatus näyttää olevan peräisin Intiasta. – – Kabbala-kirjallisuudessa se esiintyy ensimmäisen kerran Bahir-teoksessa, ja sen jälkeen mystikot hyväksyivät sen laajalti Zoharista eteenpäin; sillä oli huomattava merkitys hasidien uskomuksissa ja kirjallisuudessa.” Nykypäivän Israelissa jälleensyntyminen hyväksytään laajalti juutalaiseksi opetukseksi.

9. Millainen kanta useimmilla nykypäivän juutalaisuuden ryhmäkunnilla on sielun kuolemattomuuteen?

⁹ Ajatus sielun kuolemattomuudesta sulautui juutalaisuuteen siis kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta, ja käsitteen hyväksyvät nykyään useimmat sen ryhmäkunnista. Mitä voidaan sanoa tuon opetuksen sulautumisesta kristinuskoon?

Kristikunta omaksuu Platonin ajatuksia

10. Millaisen päätelmän eräs huomattava espanjalainen oppinut teki Jeesuksen uskosta sielun kuolemattomuuteen?

¹⁰ Aito kristillisyys alkoi Kristuksesta Jeesuksesta. Miguel de Unamuno, joka kuuluu 1900-luvun huomattaviin espanjalaisiin oppineisiin, kirjoitti hänestä: ”Hän uskoi juutalaisen tavan mukaisesti lihan ylösnousemukseen eikä [kreikkalaisen] platonilaisen tavan mukaan sielun kuolemattomuuteen – –. Todisteet tästä ovat nähtävissä missä tahansa rehellisessä selityskirjassa.” Hän teki seuraavan päätelmän: ”Sielun kuolemattomuus – – on pakanallinen filosofinen opinkappale.” Myös Raamatun tietosanastossa todetaan: ”’Kuolemattoman sielun’ käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.”

11. Milloin kreikkalainen filosofia alkoi tunkeutua kristillisyyteen?

¹¹ Milloin ja miten tämä ”pakanallinen filosofinen opinkappale” siirtyi kristillisyyteen? Hakuteoksessa New Encyclopædia Britannica sanotaan: ”Ajanlaskumme toisen vuosisadan puolivälistä lähtien niistä kristityistä, jotka olivat jonkin verran perehtyneet kreikkalaiseen filosofiaan, alkoi tuntua siltä, että heidän piti ilmaista uskonsa sen sanakääntein sekä tyydyttääkseen omaa älyään että käännyttääkseen oppineita pakanoita. Filosofisista oppisuunnista parhaiten heille sopi platonismi.”

12–14. Millainen osa Origeneella ja Augustinuksella oli platonilaisen filosofian sulauttamisessa kristillisyyteen?

¹² Kahdella tällaisella varhaisella filosofilla oli suuri vaikutus kristikunnan oppeihin. Toinen oli aleksandrialainen Origenes (noin v. 185–254) ja toinen Hippossa toiminut Augustinus (v. 354–430). Heistä sanotaan teoksessa New Catholic Encyclopedia: ”Vasta Origeneen vaikutuksesta idässä ja pyhän Augustinuksen vaikutuksesta lännessä sielu alettiin käsittää hengelliseksi olioksi ja sen luonteesta muodostettiin filosofinen käsite.” Miltä pohjalta Origenes ja Augustinus muodostivat sielukäsitteensä?

¹³ Origeneen opettaja oli Klemens Aleksandrialainen, joka New Catholic Encyclopedian mukaan ”kirkkoisistä ensimmäisenä otti täysin avoimesti aineksia sielua koskevasta kreikkalaisesta perinteestä”. Sieluun liittyvien Platonin ajatusten on täytynyt vaikuttaa Origeneehen syvästi. Hän ”lisäsi kristilliseen oppiin koko sielua koskevan valtavan käsitevyyhdin, jonka hän omaksui Platonilta”, huomautti teologi Werner Jaeger julkaisussa The Harvard Theological Review.

¹⁴ Jotkut kristikunnassa pitävät Augustinusta vanhan ajan suurimpana ajattelijana. Ennen kääntymistään ”kristillisyyteen” 33-vuotiaana hän oli ollut hyvin kiinnostunut filosofiasta ja hänestä oli tullut uusplatonilainen.a Kääntymyksensä jälkeen hän pysyi ajatuksiltaan uusplatonilaisena. ”Hänen mielensä oli se sulatusastia, jossa Uuden testamentin uskonto mitä täydellisimmin sulautettiin kreikkalaisen filosofian platonilaiseen perinteeseen”, sanotaan New Encyclopædia Britannicassa. Teoksessa New Catholic Encyclopedia myönnetään, että sielua koskeva Augustinuksen ”oppi, joka vakiintui lännessä 1100-luvun loppuun mennessä, perustui paljolti – – uusplatonilaisuuteen”.

15, 16. Muuttiko 1200-luvulla herännyt kiinnostus Aristoteleen opetuksia kohtaan kirkon kantaa sielun kuolemattomuuteen?

¹⁵ Kasvavaa suosiota saivat Euroopassa 1200-luvulla Aristoteleen opetukset, pääasiassa siksi että käytettävissä oli latinankielisinä sellaisten arabioppineiden teoksia, jotka olivat selittäneet laajalti hänen kirjoituksiaan. Aristoteleen ajatusmaailma teki syvän vaikutuksen katoliseen oppineeseen Tuomas Akvinolaiseen. Hänen kirjoitustensa vuoksi Aristoteleen näkemykset vaikuttivat kirkon opetukseen enemmän kuin Platonin. Tämä suuntaus ei kuitenkaan vaikuttanut sielun kuolemattomuutta koskevaan opetukseen.

¹⁶ Aristoteles opetti, että sielu oli erottamaton osa ruumista eikä jatkanut omaa olemassaoloa kuoleman jälkeen ja että jos ihmisessä oli jotain ikuista, niin abstrakti, persoonaton äly. Tällainen näkemys sielusta ei ollut sopusoinnussa kirkon uskonkäsityksen kanssa, jonka mukaan persoonallinen sielu jää kuollessa eloon. Siksi Tuomas muutti Aristoteleen näkemystä sielusta ja väitti, että sielun kuolemattomuus on todistettavissa järkiperäisesti. Niinpä kirkon uskonkäsitys sielun kuolemattomuudesta pysyi ennallaan.

17, 18. a) Uudistiko 1500-luvun uskonpuhdistus opetusta sielusta? b) Millä kannalla useimmat kristikunnan kirkot ovat sielun kuolemattomuuden suhteen?

¹⁷ Varhaisrenessanssin aikana 1300- ja 1400-luvulla kiinnostus Platonia kohtaan heräsi uudelleen. Kuuluisa italialainen Medicin suku jopa auttoi perustamaan Firenzeen akatemian edistämään Platonin filosofian tutkimusta. Aristotelesta kohtaan tunnettu kiinnostus hiipui 1500- ja 1600-luvulla. Eikä 1500-luvun uskonpuhdistuskaan uudistanut opetusta sielusta. Vaikka protestanttiset uskonpuhdistajat herättivät kiistakysymyksen kiirastuliopetuksesta, he hyväksyivät ajatuksen ikuisesta rangaistuksesta tai palkinnosta.

¹⁸ Opetus sielun kuolemattomuudesta on siis vallalla useimmissa kristikunnan kirkoissa. Eräs amerikkalainen filosofi kirjoitti tämän vuoksi: ”Oman rotumme suurelle enemmistölle uskonto todellisuudessa tarkoittaa kuolemattomuutta eikä mitään muuta. Jumala on kuolemattomuuden aikaansaaja.”

Kuolemattomuus ja islam

19. Milloin islam syntyi, ja kuka sen perusti?

¹⁹ Islam sai alkunsa, kun Muhammed kutsuttiin profeetaksi noin 40-vuotiaana. Muslimit uskovat yleensä, että hän sai ilmestyksiä noin 20–23 vuoden pituisena ajanjaksona, suunnilleen vuodesta 610 vuoteen 632 saakka, jolloin hän kuoli. Nämä ilmestykset on kirjoitettu muistiin muslimien pyhään kirjaan Koraaniin. Islamin synnyn aikoihin oli platonilainen sielukäsite jo siirtynyt juutalaisuuteen ja kristinuskoon.

20, 21. Mitä muslimit uskovat tuonpuoleisesta?

²⁰ Muslimit uskovat, että heidän uskontonsa on niiden ilmestysten huipentuma, joita menneen ajan uskolliset heprealaiset ja kristityt saivat. Koraanissa lainataan sekä Raamatun heprealaisia että sen kreikkalaisia kirjoituksia. Sielun kuolemattomuutta koskevassa opetuksessa Koraani kuitenkin eroaa näistä kirjoituksista. Siinä opetetaan, että ihmisellä on sielu, joka jatkaa elämää kuoleman jälkeen. Siinä puhutaan myös kuolleiden ylösnousemuksesta, tuomiopäivästä ja sielun lopullisesta kohtalosta, joka on joko elämä taivaallisessa paratiisissa tai rangaistus palavassa helvetissä.

²¹ Muslimien uskon mukaan kuolleen ihmisen sielu menee barzakhiin, ”paikkaan tai tilaan, jossa ihmiset ovat kuoleman jälkeen ja ennen tuomiota” (Suura 23:99, 100, The Holy Qur-an, alaviite). Sielu pystyy tiedostamaan asioita, ja tuossa paikassa se kokee niin sanotun ”haudan kurituksen”, jos ihminen oli jumalaton, tai nauttii onnellisuudesta, jos hän oli uskollinen. Uskollistenkin on silti koettava piinaa niiden muutamien syntien vuoksi, joihin he syyllistyivät eläessään. Tuomiopäivänä kukin kohtaa ikuisen kohtalonsa, joka lopettaa tuon välitilan.

22. Millaisia toisistaan eroavia teorioita sielun kohtalosta jotkut arabifilosofit esittivät?

²² Ajatus sielun kuolemattomuudesta ilmaantui juutalaisuuteen ja kristinuskoon platonismin vaikutuksesta, mutta islamiin se kuului alusta saakka. Tämä ei tarkoita sitä, että arabioppineet eivät olisi yrittäneet yhdistää islamilaisia opetuksia ja kreikkalaista filosofiaa. Todellisuudessa arabimaailmaan vaikuttivat suuresti Aristoteleen teokset. Ja maineikkaat arabioppineet kuten Avicenna ja Averroës selittivät ja kehittivät aristoteelista ajattelua. Mutta pyrkiessään saattamaan kreikkalaisen ajattelun sopusointuun sielua koskevan islamilaisen opetuksen kanssa he päätyivät toisistaan eroaviin teorioihin. Esimerkiksi Avicenna julisti, että persoonallinen sielu on kuolematon. Averroës puolestaan väitti tuota näkemystä vastaan. Näistä näkökannoista huolimatta sielun kuolemattomuus kuuluu yhä muslimien uskonkäsityksiin.

23. Mikä on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin kanta sielun kuolemattomuutta koskevaan kysymykseen?

²³ On siis selvää, että juutalaisuus, kristinusko ja islam opettavat kaikki oppia sielun kuolemattomuudesta.