ELIA

(’Jumalani on Jehova’).

1. Yksi Israelin huomattavimmista profeetoista. Hän asui ilmeisesti Tisbessä, jonka jotkut ajattelevat olleen Jordanin itäpuolella Gileadin maassa sijainnut kylä (1Ku 17:1). Hän aloitti pitkän uransa Israelin profeettana kuningas Ahabin hallituskaudella (Ahab alkoi hallita n. 940 eaa.) ja jatkoi sitä Ahabin pojan Ahasjan hallituskaudella (alkoi n. 919 eaa.) (1Ku 22:51). Viimeinen maininta hänen palveluksestaan profeettana (tällä kertaa Juudan profeettana) on Juudan kuninkaan Joramin 913 eaa. alkaneen kahdeksanvuotisen hallituskauden loppupuolelta (2Ai 21:12–15; 2Ku 8:16).

Elian kautta Jehova tuki voimakkaasti tosi palvontaa aikana, jolloin Israelin hengellinen ja moraalinen tila oli vajonnut hälyttävän alas. Kuningas Ahab, Omrin poika, oli jatkanut Jerobeamin aloittamaa vasikanpalvontaa, mutta vielä pahempaa oli se, että hän oli mennyt naimisiin sidonilaisen kuninkaan Etbaalin tyttären Isebelin kanssa. Tuon naisen vaikutuksesta Ahab teki yhä enemmän syntiä, enemmän kuin kaikki Israelin aiemmat kuninkaat, panemalla alulle laajamittaisen Baalin palvonnan. Baalin pappien ja profeettojen määrä moninkertaistui, ja turmelus meni äärimmäisyyksiin. Isebelin viha Jehovaa kohtaan sai aikaan sen, että profeettoja vainottiin ja surmattiin; heidät ajettiin piileskelemään luolissa. (1Ku 16:30–33; 18:13.)

Korppien ruokkimana. Elia esiintyy Raamatun kertomuksessa ensimmäisen kerran, kun Jehova lähettää hänet ilmoittamaan kurituksesta, joka kohtaa Israelia sen syntien vuoksi. Hänen ensimmäiset muistiinmerkityt sanansa ovat: ”Niin totta kuin Jehova, Israelin Jumala, elää, hän jonka edessä minä seison.” Elia tuo julki Jehovan, Israelin elävän Jumalan, säädöksen, jonka mukaan joidenkin vuosien aikana ei tule sadetta eikä kastetta muuten kuin Elian sanan kautta. Tuo ajanjakso osoittautuu kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. (1Ku 17:1; Ja 5:17.) Tämän ilmoituksen jälkeen Jehova johdattaa Elian Keritin purolaaksoon, joka on Jordanin itäpuolella Gadin heimon alueella. Täällä hän saa ihmeen välityksellä ruokaa korpeilta. Purolaaksosta hän saa vettä, joka kuitenkin aikanaan loppuu kuivuuden vuoksi. Jehova opastaa häntä edelleen ja lähettää hänet Israelin alueen ulkopuolelle Sarpatiin, foinikialaiseen kaupunkiin, joka kuului siihen aikaan Sidoniin. Täällä lähellä Sidonin kaupunkia, jossa kuningas Ahabin appi Etbaal hallitsee (1Ku 16:31), Elia tapaa leskinaisen, joka valmistaa viimeistä ateriaa itselleen ja pojalleen heidän viimeisistä jauhojen ja öljyn rippeistään. Elia pyytää leipää ja lupaa, että Jehova huolehtisi naisesta kuivuuden aikana. Koska nainen tunnistaa Elian Jumalan mieheksi, hän suostuu tämän pyyntöön ja häntä siunataan (vrt. Mt 10:41, 42). Elian ollessa naisen kotona tämän poika kuolee. Elia rukoilee Jumalaa, joka herättää lapsen eloon; tämä on ensimmäinen muistiinmerkitty kuolleista herättäminen ja kolmas Elian kahdeksasta ihmeestä. (1Ku 17.)

Miten Elia juurrutti israelilaisten mieleen, että Jehova todella on tosi Jumala?

Tällä välin Ahab on etsinyt Eliaa tuloksetta kaikkialta todennäköisesti tarkoituksenaan surmata hänet (1Ku 18:10). Lopulta Jumala neuvoo Eliaa näyttäytymään Ahabille. Elia kohtaa Ahabin ja pyytää tätä järjestämään hänen luokseen 450 Baalin profeettaa ja 400 pyhän paalun (Aseran) profeettaa. Ahab kokoaa profeetat Karmelinvuorelle lähelle Välimerta (kuva, 1. osa, s. 950). Sitten Elia ehdottaa kansan edessä koetta, joka osoittaisi, kuka on tosi Jumala, jota tulee seurata. Kaikkien pitää tunnustaa se, joka vastaa kuluttamalla hänelle uhratun sonnin. Tämä sopii kansalle. Ensin huudetaan avuksi Baalia mutta turhaan. Tulta ei kuulu, ei mitään todistetta siitä, että Baal on elävä jumala, vaikka hänen profeettansa rukoilevat häntä lakkaamatta ja jopa viiltelevät itseään rituaaliensa mukaisesti. He onnuskelevat alttarin ympärillä paahtavassa auringonpaisteessa suuren osan päivästä Elian pilkatessa heitä armottomasti, mikä lisää heidän kiihkoaan. (1Ku 18:18–29.)

Sitten on Elian vuoro. Hän kunnostaa 12 kivellä alttarin, joka on revitty maahan, luultavasti Isebelin aloitteesta. Sitten hän käskee kastella uhrin ja alttarin läpimäräksi kolme kertaa; jopa alttarin ympärillä oleva kaivanto, joka ympäröi pinta-alaltaan ehkä 32 m × 32 m:n suuruista aluetta, täytetään vedellä. (1Ku 18:30–35.) Päivittäisen iltaviljauhrin uhraamisen aikaan Elia rukoilee kerran Jehovaa, joka lähettää taivaista tulen kuluttamaan uhrin lisäksi myös puut, alttarin kivet ja kaivannossa olevan veden (1Ku 18:36–38). Nähdessään tämän kansa lankeaa kasvoilleen ja sanoo: ”Jehova on tosi Jumala! Jehova on tosi Jumala!” Sitten Elia surmauttaa kaikki 450 Baalin profeettaa Kisonin purolaaksossa. Jehova vastaa Elian rukoukseen ja lopettaa kuivuuden rankkasateeseen. Jehovan voimassa Elia sitten juoksee Ahabin vaunujen edellä kenties jopa 30 km:n matkan Jisreeliin. (1Ku 18:39–46.)

Pakenee Isebeliä. Kuullessaan Baalin profeettojen kuolemasta kuningatar Isebel vannoo surmauttavansa Elian. Peloissaan Elia pakenee n. 150 km lounaaseen Beersebaan, Kuolleenmeren eteläosan länsipuolelle (kartta, 1. osa, s. 949). Hän jättää palvelijansa sinne ja jatkaa itse matkaansa erämaahan, missä hän rukoilee, että hän kuolisi. Täällä hänelle ilmestyy Jehovan enkeli valmistamaan häntä pitkälle matkalle ”tosi Jumalan vuorelle”, Horebille (Siinaille). Se mitä Elia tuolloin syö, antaa hänelle voimia hänen 40-päiväisellä matkallaan, jonka aikana hän kulkee yli 300 km. Horebilla Jehova puhuu Elialle annettuaan hänelle pelkoa herättävän voimannäytteen tuulessa, maanjäristyksessä ja tulessa. Jehova ei ole näissä voimanosoituksissa; hän ei ole luonnonjumala eikä pelkkä luonnonvoimien personoituma. Nämä luonnonilmiöt ovat vain hänen vaikuttavan voimansa – eivät Jehovan itsensä – ilmentymiä. Kaikkivaltias osoittaa Elialle, että tällä on vielä työtä profeettana. Jehova oikaisee Elian käsityksen, jonka mukaan tämä on ainoa tosi Jumalan palvoja Israelissa, osoittamalla, että 7000 ihmistä ei ole kumartanut Baalia. Hän lähettää Elian takaisin täyttämään tehtävänsä ja nimeää kolme henkilöä, jotka on määrä voidella eli valtuuttaa tekemään jotain Jehovan puolesta: Hasael Syyrian kuninkaaksi, Jeehu Israelin kuninkaaksi ja Elisa Elian seuraajaksi. (1Ku 19:1–18.)

Nimittää Elisan seuraajakseen. Seuraavaksi Elia lähtee Elisan kotikaupunkiin Abel-Meholaan. Hän tapaa Elisan kyntämästä peltoa ja heittää virkavaatteensa hänen päälleen, mikä on osoitus nimittämisestä eli voitelusta. Siitä lähtien Elisa seuraa Eliaa tiiviisti hänen palvelijanaan. Hän on epäilemättä Elian kanssa, kun on jälleen syytä profetoida Ahabia vastaan. Tuo ahne Baalia palvova kuningas on laittomasti anastanut jisreeliläisen Nabotin viinitarhan, tämän perintöomaisuuden, antamalla vaimonsa Isebelin murhauttaa Nabotin väärien syytösten, väärien todistajien ja epävanhurskaiden tuomarien turvin. Elia tapaa Ahabin viinitarhassa ja kertoo hänelle, että koirat tulevat nuolemaan hänen verensä samassa paikassa, jossa ne nuolivat Nabotin veren. Lisäksi hän ilmoittaa, että samanlainen kohtalo odottaa Isebeliä. (1Ku 19:19; 21:1–26.)

Kolmisen vuotta myöhemmin Ahab kuolee taistelussa. Hänen sotavaununsa huuhdotaan Samarianlammikolla, ja koirat nuolevat hänen verensä. Isebelin teloitukseen kuluu kuitenkin vielä ehkä 15 vuotta. Ahabin seuraaja oli hänen poikansa Ahasja. Tämä kuningas seuraa jumalattoman isänsä jälkiä, sillä kun hän loukkaantuu onnettomuudessa, hän kääntyy väärän jumalan Baal-Sebubin, Ekronin jumalan, puoleen tiedustellakseen sairautensa lopputulosta. Elia lähettää hänelle Jehovan sanan, jonka mukaan hän tulee sen vuoksi kuolemalla kuolemaan. Kun Ahasja lähettää peräjälkeen kolme ryhmää, joihin kuhunkin kuuluu päällikkö ja 50 miestä, ottamaan Elian kiinni, profeetta kutsuu tulen taivaista tuhoamaan kaksi ensimmäistä ryhmää, mutta kolmannen päällikön vetoomuksen vuoksi hän menee tämän mukana julistamaan tuomion Ahasjalle henkilökohtaisesti. (1Ku 22:1, 37, 38; 2Ku 1:1–17.)

Elisasta tulee Elian seuraaja. Sopusoinnussa sen kanssa, että Elia oli vuosia aiemmin nimittänyt Elisan, tulee aika, jolloin Elian on siirrettävä profeetan virkavaatteensa Elisalle, joka on saanut hyvää valmennusta. Tämä tapahtuu Ahasjan seuraajan ja veljen, Israelin kuninkaan Joramin, hallituskaudella. Elia menee silloin Beteliin, sieltä Jerikoon ja alas Jordanille, ja Elisa seuraa häntä tiiviisti koko ajan. Siellä Elisan uskollisuus palkitaan siten, että hän näkee tuliset sotavaunut ja tuliset hevoset ja saa katsella, kun Elia nousee myrskytuulessa kohti taivasta. Elisa ottaa Elian päältä pudonneen virkavaatteen, ja hänelle tulee ”kaksi osaa” (niin kuin esikoispojan osuus) Elian hengestä, rohkeuden hengestä, hengestä joka sai hänet olemaan ”todella mustasukkainen Jehovan, armeijoiden Jumalan, puolesta”. (2Ku 2:1–13; 1Ku 19:10, 14; vrt. 5Mo 21:17.)

Elia ei tässä yhteydessä kuole eikä mene näkymättömään henkimaailmaan, vaan hänet siirretään profeetan tehtävään muualle (Joh 3:13). Tämä käy ilmi siitä, ettei Elisa vietä suruaikaa herransa vuoksi. Useita vuosia sen jälkeen, kun Elia on noussut myrskytuulessa, hän on yhä elossa ja toimii profeettana, tällä kertaa Juudan kuninkaalle. Juudan kuninkaan Joramin valitseman jumalattoman menettelyn vuoksi Elia kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa hän ilmaisee Jehovan tuomion, joka toteutuukin pian sen jälkeen. (2Ai 21:12–15.) (Ks. TAIVAS: Taivaaseennouseminen.)

Ihmeet. Raamatussa luetaan Elian tiliin kahdeksan ihmettä. Ne ovat: 1) taivaasta tulevan sateen lakkauttaminen, 2) sarpatilaisen lesken jauho- ja öljyvaraston ylläpitäminen, 3) lesken pojan henkiinherättäminen, 4) tulen saaminen lankeamaan taivaasta vastaukseksi rukoukseen, 5) kuivuuden loppuminen sateeseen vastaukseksi rukoukseen, 6) tulen kutsuminen taivaasta kuningas Ahasjan päällikön ja hänen 50 miehensä päälle, 7) tulen kutsuminen toisen päällikön ja hänen 50 miehensä päälle ja 8) Jordanin vesien jakaminen lyömällä niitä virkavaatteella. Hänen taivaaseennousunsa oli myös ihme, mutta se oli suoranainen Jumalan teko eikä johtunut Elian rukouksesta tai julistuksesta.

Elia puhui voimallisesti Jehovan tosi palvonnan puolesta. Hän hävitti merkittävällä tavalla Baalin palvontaa Israelista. Elisa jatkoi hänen alulle panemaansa työtä, ja Jeehu surmasi kuolemaan tuomitun Isebelin ja tuhosi lopullisesti epäpuhtaan sidonilaisen Baalin palvonnan. Elian päivinä havaittiin, että Jehovalle uskollisia oli 7000, ja yksi heistä oli Ahabin taloudenhoitaja Obadja; epäilemättä Elia vahvisti joitakuita heistä suuresti. Elia nimitti Elisan seuraajakseen, mutta Hasaelin ja Jeehun voitelu jäi Elisan tehtäväksi.

Apostoli Paavali viittaa epäilemättä Eliaan, kun hän puhuu ”Samuelista ja toisista profeetoista, jotka uskon avulla – – toteuttivat vanhurskautta – –. Naiset saivat takaisin kuolleitaan ylösnousemuksen välityksellä.” Hän kuuluu siis muinaisajan uskollisten todistajien ”pilveen”. (Hpr 11:32–35; 12:1.) Opetuslapsi Jaakob viittaa Eliaan todisteeksi siitä, millainen voima on sellaisen ihmisen esittämillä rukouksilla, ’jolla on samanlaiset tunteet kuin meilläkin’ ja joka palvelee Jumalaa vanhurskaasti (Ja 5:16–18).

Työ esikuva tulevasta. Noin 450 vuotta Elian ajan jälkeen Malakia ennusti, että profeetta Elia ilmaantuisi ”ennen Jehovan suuren ja pelottavan päivän tuloa” (Mal 4:5, 6). Jeesuksen päivien juutalaiset odottivat, että Elia tulisi täyttämään tämän profetian (Mt 17:10). Jotkut ajattelivat Jeesuksen olevan Elia (Mt 16:14). Johannes Kastaja, jolla oli yllään karvainen vaate ja kupeillaan nahkavyö, kuten Eliallakin, kielsi olevansa itse Elia (2Ku 1:8; Mt 3:4; Joh 1:21). Enkeli ei ollut sanonut Johanneksen isälle Sakarjalle, että Johannes olisi Elia vaan että hän kulkisi ”Elian hengessä ja voimassa – – toimittaakseen Jehovalle valmistetun kansan” (Lu 1:17). Jeesus osoitti, että Johannes tekisi tuota työtä, mutta juutalaiset eivät tuntisi häntä (Mt 17:11–13). Johanneksen kuoleman jälkeen Elian ja Mooseksen hahmot nähtiin näyssä Jeesuksen muodonmuutoksen yhteydessä, mikä viittasi siihen, että jotakin, mitä Elian tekemä työ edusti, oli vielä määrä tapahtua (Mr 9:1–8).

2. Benjaminilaisen Jerohamin poika; Jerusalemin asukas ja huoneensa päämies (1Ai 8:1, 27, 28).

3. ”Harimin poikiin” kuuluva leeviläinen pappi (1Ai 24:8; Esr 2:1, 2, 39). Hän oli yksi niistä, jotka mukautuivat Esran vakavaan neuvoon lähettää pois vierasmaiset vaimonsa (Esr 10:21, 44).

4. Elamin jälkeläinen. Hänet luetellaan niiden joukossa, jotka noudattivat Esran kehotusta lähettää pois vierasmaiset vaimonsa (Esr 10:26, 44).