KENILÄINEN

Kanaanissa tai sen lähistöllä Abramin (Abrahamin) päivinä asuneen kansan jäsen. Raamatussa ei kuitenkaan täsmennetä tuohon kansaan kuuluvien polveutumista heidän alkuperänsä määrittämiseksi. (1Mo 15:18–21.)

Jotkut tutkijat arvelevat ”keniläistä” muistuttavan aramealaisen sanan perusteella, että ”keniläinen” tarkoittaa ’seppää’, mutta tämä on epävarmaa. Raamatussa keniläisiä ei sanota sepiksi, mutta siinä osoitetaan nähtävästi ainakin joidenkuiden heistä olleen paimenia (vrt. 2Mo 2:15, 16; 3:1; Tu 1:16). Erään ehdotuksen mukaan ”keniläinen” yhdistetään heprealaiseen sanaan, joka tarkoittaa ’pesää’, ja tämä sopisi kuvaukseen keniläisten asuinpaikasta eli ”pesästä”, joka on ”kalliolle asetettuna” (4Mo 24:21).

Siihen aikaan kun Mooses pakeni Egyptistä Midianin maahan, hän otti puolisonsa sikäläisestä keniläisten suvusta. Heitä sanotaan midianilaisiksi kertomuksissa, joista käy ilmi, että he asuivat Midianissa; muulloin heistä käytetään nimitystä keniläiset. Tämän perusteella Mooseksen appi Jetro, ”Midianin pappi”, ja hänen lankonsa Hobab ovat siis ehkä olleet midianilaisia maantieteelliseltä kannalta katsoen (2Mo 2:15, 16; 3:1; 18:1; 4Mo 10:29, 30; Tu 1:16). Toisaalta jos Mooseksen sukulaiset olivat todella Midianin jälkeläisiä, heitä on ehkä sanottu keniläisiksi sen vuoksi, että he kuuluivat midianilaisten keniläiseen haaraan eli sukuun, jolloin he eivät olisi olleet sukua Abrahamin aikana, ennen Midianin syntymää, eläneille keniläisille.

Kun israelilaiset olivat lähdössä Siinainvuoren seudulta, Mooses pyysi, että Hobab lähtisi heidän mukaansa kansakunnan ”silmäksi” eli tiedustelijaksi, koska hän tunsi tuon alueen. Vaikka Hobab aluksi kieltäytyi, hän ilmeisesti kuitenkin lähti mukaan, sillä keniläisten mainitaan myöhemmin asettuneen asumaan Juudan erämaahan Aradista etelään. (4Mo 10:29–32; Tu 1:16.)

Myöhemmin keniläinen Heber erosi muista keniläisistä ja pystytti telttansa Kedesiin (Tu 4:11; ks. KEDES nro 3). Kun kanaanilaisjoukot oli kukistettu, Sisera ”pakeni jalan Jaelin, keniläisen Heberin vaimon, teltalle, sillä Hasorin kuninkaan Jabinin ja keniläisen Heberin huonekunnan välillä vallitsi rauha”. Sisera sai kuitenkin siellä surmansa Jaelin kädestä. (Tu 4:17–21; 5:24–27.)

Kuningas Saulin päivinä jotkut keniläiset asuivat amalekilaisten keskuudessa. Kun Saul siis aikoi ryhtyä sotaan amalekilaisia vastaan, hän kehotti keniläisiä erottautumaan, jotta he pääsisivät onnettomuutta pakoon. Tämä huomaavaisuus johtui siitä, että keniläiset itse olivat osoittaneet ”rakkaudellista huomaavaisuutta kaikkia Israelin poikia kohtaan heidän tullessaan pois Egyptistä”. (1Sa 15:5, 6; vrt. 2Mo 18:8, 9; 4Mo 10:29–33.) Myöhemmin Daavid kertoi Akisille, että hän oli tehnyt yllätyshyökkäyksen ”keniläisten eteläosaan” (1Sa 27:10). Mutta se oli vain juoni. Todellisuudessa keniläiset olivat ystävällisissä väleissä israelilaisten kanssa. Niinpä Daavid lähetti osan amalekilaisilta ottamastaan sotasaaliista ”keniläisten kaupungeissa oleville”, luultavasti Juudan eteläosan vuoristoon (1Sa 30:29).

Jaebesissa asuvien kirjurien suvut olivat keniläisiä, ’jotka olivat lähtöisin Hammatista, Rekabin huoneen isästä’ (1Ai 2:55). Heidät mainitaan Juudan jälkeläisten yhteydessä (1Ai 2:3).

Se että keniläiset asuivat eri aikoina ja eri paikoissa eri kansojen yhteydessä, saattaa viitata siihen, että tämä paimentolais- tai puolipaimentolaiskansa ei sulautunut täysin mihinkään muuhun heimoon tai kansaan.

Raamatussa ei nimenomaan kerrota, mitä tapahtui keniläisille, joista käytetään myös nimitystä Kajin. Bileamin heitä koskevassa sananlaskumaisessa puheessa esitettiin kysymys: ”Kuinka kauan kestää, ennen kuin Assyria vie sinut pois vankina?” (4Mo 24:21, 22.) Jotkut keniläiset asuivat siis ehkä Israelin pohjoisessa valtakunnassa ja sen ympäristössä, ja assyrialaiset veivät myös heidät vankeuteen (2Ku 15:29; 17:6).