Voitko palvella alueella jolla tarve Valtakunnan julistajista on suurempi?

”Vietimme mukavaa elämää Yhdysvalloissa, mutta pelkäsimme, että siellä vallalla oleva materialistinen elämäntyyli vaikuttaisi lopulta kielteisesti meihin ja kahteen poikaamme. Vaimoni ja minä olimme aiemmin palvelleet lähetystyöntekijöinä ja halusimme jälleen nauttia tuosta yksinkertaisesta mutta onnellisesta elämäntavasta.”

TÄMÄN ajatuksen innostamina Ralph ja Pam päättivät vuonna 1991 kirjoittaa useisiin haaratoimistoihin ja kertoa halustaan palvella alueella, jolla on suuri tarve Valtakunnan julistajista. Meksikon haaratoimistosta vastattiin, että tuossa maassa kaivattaisiin kipeästi sellaisia julistajia, jotka voisivat saarnata englantia puhuville ihmisille. Tämä pelto oli ”vaalea elonkorjuuta varten”, ilmoitettiin haaratoimistosta (Joh. 4:35). Ennen pitkää Ralph ja Pam ja heidän 8- ja 12-vuotiaat poikansa vastasivat kutsuun ja alkoivat valmistella muuttoa ulkomaille.

Valtava alue

Ralph kertoo: ”Ennen lähtöämme Yhdysvalloista jotkut hyvää tarkoittavat veljet ja sisaret sanoivat meille: ’Ulkomaille muuttaminen on liian vaarallista.’ ’Mitä sitten, jos sairastutte?’ ’Miksi muuttaa saarnaamaan englanninkieliselle alueelle? Englantia puhuvat eivät siellä ole kiinnostuneita totuudesta!’ Olimme kuitenkin päättäneet lähteä. Emme tehneet päätöstä hetken mielijohteesta. Muuttoa oli suunniteltu vuosien ajan. Olimme välttäneet pitkäaikaisia lainoja, säästäneet rahaa ja usein keskustelleet perheenä vaikeuksista, joita saattaisimme kohdata.”

Ensiksi Ralph perheineen vieraili Meksikon haaratoimistossa. Siellä veljet näyttivät näille uusille tulokkaille koko maan karttaa ja sanoivat: ”Tämä on teidän alueenne!” Perhe asettui asumaan San Miguel de Allendeen, joka sijaitsee pääkaupungista Méxicosta noin 240 kilometriä luoteeseen ja jossa asuu huomattava määrä ulkomaalaisia. Kolme vuotta heidän tulonsa jälkeen tuohon kaupunkiin perustettiin 19 julistajan vahvuinen englanninkielinen seurakunta. Se oli ensimmäinen englanninkielinen seurakunta Meksikossa, mutta lisää työtä oli edessä.

Meksikossa asuu arviolta miljoona Yhdysvaltojen kansalaista. Lisäksi monet meksikolaiset, esimerkiksi opiskelijat ja eri alojen ammattilaiset, puhuvat englantia toisena kielenään. Ralph selittää: ”Rukoilimme lisää työntekijöitä. Meillä oli kodissamme aina ylimääräinen makuuhuone veljiä ja sisaria varten, jotka tulivat alueellemme ikään kuin vakoilemaan maata.” (4. Moos. 13:2.)

He yksinkertaistivat elämäänsä laajentaakseen palvelustaan

Pian maahan tuli lisää veljiä ja sisaria, jotka halusivat laajentaa palvelustaan. Heidän joukossaan olivat Bill ja Kathy Yhdysvalloista. He olivat palvelleet jo 25 vuotta alueilla, joilla oli suuri tarve julistajista. He aikoivat opiskella espanjaa, mutta heidän suunnitelmansa muuttuivat heidän asetuttuaan asumaan Chapalajärven rannalle Ajijiciin, yhdysvaltalaisten eläkeläisten suosimalle alueelle. Bill selittää: ”Keskityimme Ajijicissa yhä enemmän etsimään niitä englantia puhuvia ihmisiä, jotka halusivat oppia totuuden.” Kahden vuoden kuluttua saapumisestaan Bill ja Kathy saivat ilokseen nähdä, että kaupunkiin perustettiin seurakunta, Meksikon toinen englanninkielinen seurakunta.

Kanadalaiset Ken ja Joanne halusivat yksinkertaistaa elämäänsä ja omistaa enemmän aikaa Valtakunnan työlle. Hekin muuttivat tyttärensä Britannyn kanssa Meksikoon. Ken selostaa: ”Vei aikaa tottua elämään paikassa, jossa lämmintä vettä, sähköä tai puhelinyhteyksiä ei ole kenties päiväkausiin.” Saarnaamistyö toi kuitenkin paljon iloa. Pian Ken nimitettiin avustavaksi palvelijaksi ja kaksi vuotta myöhemmin vanhimmaksi. Aluksi heidän tyttärestään tuntui haastavalta se, että heidän pienessä englanninkielisessä seurakunnassaan oli vain vähän muita nuoria. Mutta kun hän alkoi osallistua valtakunnansalien rakennusprojekteihin, hän sai monia hyviä ystäviä eri puolilta maata.

Patrick ja Roxanne Texasin osavaltiosta Yhdysvalloista olivat innoissaan, kun he kuulivat lähetyskentästä, joka ei ollut kovin kaukana sieltä, missä ihmiset puhuvat englantia. ”Käytyämme Meksikon koillisosassa Monterreyn kaupungissa meistä tuntui, että Jehova ohjasi meitä sinne auttamaan”, sanoo Patrick. Viidessä päivässä he olivat saaneet myytyä Texasista kotinsa ja ikään kuin ”tulleet yli Makedoniaan” (Apt. 16:9). Elatuksen hankkiminen Meksikossa ei ole ollut helppoa, mutta heillä on ollut ilo nähdä pienen, 17 todistajan ryhmän kasvavan vain kahdessa vuodessa 40 julistajan seurakunnaksi.

Myös Jeff ja Deb yksinkertaistivat elämäänsä laajentaakseen palvelustaan. Tämä pariskunta myi suuren talonsa Yhdysvalloista ja muutti pieneen asuntoon Cancúniin Meksikon itärannikolle. He olivat aiemmin tottuneet käymään konventeissa lähellä kotiaan tiloissa, joissa on ilmastointi. Nyt heidän täytyi matkustaa kahdeksan tuntia päästäkseen lähimpään englanninkieliseen konventtiin, joka pidettiin kattamattomalla stadionilla. Mutta he tunsivat syvää tyydytystä nähdessään, että Cancúniin muodostui noin 50 julistajan seurakunta.

Myös jotkut meksikolaiset veljet ja sisaret alkoivat auttaa saarnaamistyössä englanninkielisellä kentällä. Esimerkiksi kun Rubén ja hänen perheensä kuulivat, että San Miguel de Allendeen oli perustettu ensimmäinen englanninkielinen seurakunta ja että sen alueena oli koko Meksiko, he päättivät heti ryhtyä auttamaan. Se merkitsi englannin opiskelua ja erilaiseen kulttuuriin tottumista sekä pitkien matkojen kulkemista – 800 kilometriä joka viikko – kokouksien vuoksi. Rubén selittää: ”Meillä oli ilo todistaa ulkomaalaisille, jotka olivat asuneet Meksikossa jo vuosia mutta kuulivat hyvästä uutisesta omalla kielellään ensimmäistä kertaa. Jotkut ilmaisivat meille arvostuksensa kyyneleet silmissä.” Autettuaan San Miguel de Allenden seurakuntaa Rubén ja hänen perheensä palvelivat tienraivaajina Guanajuatossa Keski-Meksikossa, missä he olivat mukana perustamassa yli 30 julistajan englanninkielistä seurakuntaa. Nyt he palvelevat englanninkielisessä ryhmässä, joka toimii Irapuatossa lähellä Guanajuatoa.

Saarnaamista niille joita on vaikea tavoittaa

Ulkomaalaisten lisäksi myös monet meksikolaiset puhuvat englantia. Heille on usein vaikea päästä kertomaan Valtakunnan sanomaa, koska he asuvat varakkailla alueilla, joilla ovelle tulee palvelija. Tai jos oven avaa joku isäntäväkeen kuuluva, hän ei ehkä halua kuunnella, koska hän ajattelee Jehovan todistajien olevan jokin pieni paikallinen lahko. Mutta kun tällaisten ihmisten luo tulee ulkomaalaisia todistajia, jotkut heistä suhtautuvat myönteisesti.

Otetaanpa esimerkiksi Gloria, joka asuu Querétarossa Keski-Meksikossa. Hän selittää: ”Luonani oli aiemmin käynyt espanjaa puhuvia todistajia, mutten kuunnellut heitä. Mutta kun perheelläni ja ystävilläni alkoi olla ongelmia, masennuin ja rukoilin Jumalaa, että hän auttaisi minua löytämään ulospääsytien. Pian sen jälkeen eräs englantia puhuva nainen tuli ovelleni. Hän tiedusteli, puhuuko talossa kukaan englantia. Koska hän oli ulkomaalainen, uteliaisuuteni heräsi ja sanoin, että minä puhun. Hänen esittäessään asiaansa mietin, mitä ihmettä tämä amerikkalainen tekee täällä. Mutta minähän olin pyytänyt Jumalalta jotakin merkkiä, joten ehkäpä tämä ulkomaalainen oli Jumalan vastaus rukoukseeni.” Glorian kanssa alettiin tutkia Raamattua, ja perheensä vastustuksesta huolimatta hän edistyi hyvin nopeasti ja meni kasteelle. Nykyään Gloria toimii vakituisena tienraivaajana ja myös hänen miehensä ja poikansa palvelevat Jehovaa.

Siunauksia palveluksen laajentamisesta

Palveleminen siellä, missä Valtakunnan julistajista on suuri tarve, on haastavaa, mutta siitä saa monia siunauksia. Alussa mainittu Ralph selittää: ”Johdimme raamatuntutkisteluja briteille, jamaikalaisille, kiinalaisille, ruotsalaisille ja jopa ghanalaiseen ylimystöön kuuluville. Jotkut näistä tutkisteluoppilaistakin aloittivat kokoaikaisen palveluksen. Kuluneiden vuosien aikana perheemme on ollut todistamassa seitsemän englanninkielisen seurakunnan muodostamista. Molemmat poikamme aloittivat meidän tavallamme tienraivauksen, ja nyt he palvelevat Yhdysvaltojen Betelissä.”

Tätä nykyä Meksikossa on 88 englanninkielistä seurakuntaa ja lukuisia ryhmiä. Minkä ansiota näin nopea kasvu on? Monet englantia puhuvat ihmiset Meksikossa eivät olleet koskaan ennen tavanneet todistajia. Jotkut olivat vastaanottavaisia, koska he eivät kohdanneet sukulaisten tai ystävien taholta painetta, joka heidän kotimaassaan olisi voinut pidätellä heitä. Jotkut taas alkoivat tutkia Raamattua todistajien kanssa, koska he olivat eläkkeellä ja heillä oli aikaa hengellisiin asioihin. Lisäksi englanninkielisissä seurakunnissa yli kolmannes julistajista palvelee tienraivaajina, mikä lisää suuresti intoa ja edistää kasvua noissa seurakunnissa.

Siunaukset odottavat sinua

Eri puolilla maailmaa on varmasti vielä monia ihmisiä, jotka tulevat suhtautumaan myönteisesti, kun heille kerrotaan Valtakunnan sanomaa heidän omalla kielellään. On siksi sydäntä lämmittävää huomata, että lukuisat hengellismieliset veljet ja sisaret – nuoret ja vanhat, naimattomat ja naimisissa olevat – ovat halukkaita muuttamaan alueille, joilla on suuri tarve Valtakunnan julistajista. He saattavat kyllä kohdata vastoinkäymisiä, mutta ne tuntuvat pieniltä sen ilon rinnalla, jota he kokevat löytäessään Raamatun totuuden omaksuvia vilpittömiä yksilöitä. Voisitko sinä tehdä järjestelyjä pystyäksesi muuttamaan jollekin omassa tai vieraassa maassa olevalle alueelle, jolla on suurempi tarve Valtakunnan julistajista?a (Luuk. 14:28–30; 1. Kor. 16:9.) Jos se on mahdollista, voit olla varma, että sinua odottavat runsaat siunaukset!

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 21]

Onnelliset eläkeläiset pannaan merkille

Beryl oli muuttanut Britanniasta Kanadaan. Siellä hän oli toiminut useiden kansainvälisten yhtiöiden johtajana. Hänestä oli tullut myös etevä kouluratsastaja, ja hänet valittiin jopa edustamaan Kanadaa vuoden 1980 olympialaisiin. Eläkkeelle siirtymisen myötä Beryl ja hänen miehensä muuttivat Meksikoon Chapalaan, ja he kävivät usein syömässä paikallisissa ravintoloissa. Nähdessään englantia puhuvia eläkeläisiä, jotka vaikuttivat onnellisilta, Berylillä oli tapana esittäytyä ja kysyä, mitä he tekivät Meksikossa. He osoittautuivat melkein aina Jehovan todistajiksi. Beryl ja hänen miehensä ajattelivat, että jos Jumalan tuntemus johtaa onnellisuuteen ja tarkoitukselliseen elämään, hekin haluavat tuntea hänet. Käytyään useita kuukausia kristillisissä kokouksissa Beryl otti vastaan raamatuntutkistelun ja hänestä tuli todistaja. Hän pystyi palvelemaan useita vuosia vakituisena tienraivaajana.

[Tekstiruutu s. 22]

”On siunaus, että he ovat keskuudessamme”

Maissa, joissa on suuri tarve Valtakunnan julistajista, paikalliset veljet arvostavat hyvin paljon muista maista tulleita. Eräästä Karibianmeren alueen haaratoimistosta kirjoitettiin: ”Jos täällä palvelevat sadat ulkomaalaiset joutuisivat lähtemään, se vaikuttaisi haitallisesti seurakuntien vakauteen. On siunaus, että he ovat keskuudessamme.”

Jumalan sanassa sanotaan, että ”hyvää uutista kertovia naisia on suuri armeija” (Ps. 68:11). Niinpä ei ole yllättävää, että ulkomailla palvelevien joukossa on monia naimattomia sisaria. Tällaiset uhrautuvat sisaret ovat suureksi avuksi. Eräästä Itä-Euroopan haaratoimistosta kerrottiin: ”Monissa seurakunnissamme on paljon sisaria, joissakin jopa 70 prosenttia seurakunnasta. Useimmat heistä ovat uusia totuudessa, mutta muista maista tulleet naimattomat tienraivaajasisaret antavat korvaamatonta apua valmentamalla noita uusia. Nämä ulkomaalaiset sisaret ovat meille todellinen lahja!”

Mitä tällaiset sisaret ajattelevat ulkomailla palvelemisesta? ”Haasteita on monia”, sanoo Angelica, noin 35-vuotias sisar, joka palveli useita vuosia naimattomana tienraivaajana ulkomailla. ”Eräällä alueella jouduin tarpomaan päivästä päivään pitkin mutaisia teitä, ympärilläni inhimillisestä kärsimyksestä kertovia lohduttomia näkymiä. Mutta tunsin tyydytystä voidessani auttaa ihmisiä sananpalveluksessa. Minua kosketti myös se, että paikalliset sisaret osoittivat usein arvostuksensa kiittämällä minua siitä, että olin tullut auttamaan heitä. Eräs sisar sanoi, että tuloni pitkän matkan päästä hänen maahansa tienraivaajaksi oli ollut hänelle esimerkkinä ja rohkaissut häntäkin aloittamaan kokoaikaisen palveluksen.”

Vähän yli 50-vuotias tienraivaajasisar Sue sanoo: ”Vaikeuksia tulee ilman muuta eteen, mutta niitä ei voi verrata siunauksiin, joita saa. Palvelus on jännittävää! Olen paljon kentällä nuorten sisarten kanssa, ja niinpä kerron heille, mitä Raamattu ja julkaisumme ovat opettaneet minulle esteiden voittamisesta. He sanovat minulle usein, että se, miten olen suhtautunut ongelmiin niinä monina vuosina, joina olen palvellut naimattomana tienraivaajana, auttaa heitä näkemään, että myös he voivat vastata eteensä tuleviin haasteisiin. Näiden sisarten auttaminen tuottaa minulle syvää tyydytystä.”

[Kartta s. 20]

(Ks. painettu julkaisu)

MEKSIKO

Monterrey

Guanajuato

Irapuato

Ajijic

Chapala

Chapalajärvi

San Miguel de Allende

Querétaro

MÉXICO

Cancún

[Kuva s. 23]

Joillakuilla on ilo todistaa ulkomaalaisille, jotka kuulevat hyvästä uutisesta ensimmäistä kertaa.