Daniel
10 Persian kuninkaan Kyyroksen*+ kolmantena vuonna paljastettiin eräs asia Danielille, jota kutsuttiin nimellä Beltesassar,+ ja asia oli tosi*, ja oli suurta sotapalvelusta.*+ Ja hän käsitti asian, ja hänellä oli ymmärrystä näkemänsä suhteen.+
2 Niinä päivinä minä, Daniel, tulin murehtineeksi+ kolme täyttä viikkoa*. 3 Herkkuleipää en syönyt, eikä suuhuni tullut lihaa eikä viiniä, enkä tippaakaan sivellyt itseeni öljyä ennen noiden kolmen täyden viikon päättymistä.+ 4 Ja ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä, kun minä satuin olemaan suuren virran, nimittäin Hiddekelin,*+ rannalla, 5 niin minä nostin silmäni, ja katso, oli eräs pellavaan+ pukeutunut mies*, jonka lanteet+ oli vyötetty Ufasin* kullalla.*+ 6 Ja hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti,+ ja hänen kasvonsa olivat salaman näköiset+ ja hänen silmänsä kuin tulisoihdut,+ ja hänen käsivartensa ja hänen jalkojensa sija* olivat näöltään kuin kiiltäväksi hangattua kuparia,+ ja hänen sanojensa ääni oli kuin ihmisjoukon ääni. 7 Ja minä, Daniel, yksin näin tämän näyn, mutta ne miehet*, jotka sattuivat olemaan seurassani, eivät nähneet näkyä.+ Heidät valtasi kuitenkin suuri vavistus, niin että he juoksivat pois piiloutuakseen.
8 Ja minä – minä jäin yksin jäljelle, niin että näin tämän suuren näyn. Eikä minuun jäänyt jäljelle yhtään voimaa, ja oma arvokkuuteni minussa turmeltui, eikä minussa ollut enää mitään voimaa.+ 9 Sitten kuulin hänen sanojensa äänen, ja kun kuulin hänen sanojensa äänen, niin minä vaivuin sikeään uneen+ kasvoilleni, kasvot maata vasten.+ 10 Ja katso, minua kosketti käsi,+ ja se ravisti minut vähitellen hereille, niin että nousin polvilleni ja kämmenieni varaan. 11 Sitten hän sanoi minulle:
”Oi Daniel, sinä hyvin arvostettu mies,*+ ymmärrä ne sanat, jotka puhun sinulle,+ ja nouse seisomaan siihen, missä seisoit, sillä minut on nyt lähetetty sinun luoksesi.”
Ja hänen puhuessaan minulle tämän sanan nousin tosiaan seisomaan, vavisten.
12 Ja hän sanoi minulle edelleen: ”Älä pelkää,+ oi Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona taivutit sydämesi ymmärtämään+ ja nöyrtymään Jumalasi* edessä,+ sinun sanasi on kuultu, ja minä olen tullut sanojesi takia.+ 13 Mutta Persian kuningaskunnan+ ruhtinas*+ seisoi vastustamassa+ minua kaksikymmentäyksi päivää, ja katso, Mikael,*+ yksi huomattavimmista* ruhtinaista,+ tuli auttamaan minua, ja minä puolestani jäin* sinne Persian kuninkaiden+ viereen. 14 Ja olen tullut saadakseni sinut ymmärtämään, mikä kansaasi+ kohtaa päivien lopulla,+ sillä on vielä tulevia päiviä+ koskeva näky.”+
15 Hänen nyt puhuessaan minulle tällaisia sanoja olin kääntänyt kasvoni maahan päin+ ja olin mykistynyt. 16 Ja katso, eräs hahmoltaan ihmisten poikien* kaltainen kosketti huuliani,+ jolloin avasin suuni ja puhuin+ ja sanoin edessäni seisovalle: ”Oi herrani,*+ näyn takia sisukseni joutuivat kouristuksiin, eikä minussa ollut enää mitään voimaa.+ 17 Kuinka siis tämän herrani palvelija saattoi puhua tämän herrani kanssa?+ Ja tähän asti ei minussa itsessäni ollut voimaa, eikä minuun jäänyt jäljelle edes hengitystä.”+
18 Silloin se ihmisen* näköinen kosketti minua jälleen ja vahvisti minua.+ 19 Sitten hän sanoi: ”Älä pelkää,+ oi hyvin arvostettu mies.*+ Olkoon sinulla rauha.+ Ole vahva, niin, ole vahva.”+ Ja heti kun hän puhui kanssani, ponnistin voimani ja sanoin lopulta: ”Puhukoon herrani,+ sillä olet vahvistanut minua.”+ 20 Niin hän sanoi edelleen:
”Tiedätkö todella, miksi olen tullut luoksesi? Ja nyt minä palaan taistelemaan Persian ruhtinasta*+ vastaan. Kun lähden, katso, myös Kreikan* ruhtinas tulee.+ 21 Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty muistiin totuuden kirjoitukseen,+ eikä ole ketään muuta, joka voimakkaasti tukee minua näissä asioissa, kuin Mikael,*+ teidän ruhtinaanne.+