Ahdistetun rukous, kun hän tulee heikoksi ja vuodattaa huolensa Jehovan eteen.+
102 Oi Jehova, kuule rukoukseni,+
ja sinun eteesi tulkoon minun avunhuutoni.+
2 Älä kätke kasvojasi minulta sinä päivänä, jona olen ahtaalla.+
Kallista korvasi puoleeni;+
sinä päivänä, jona huudan, kiirehdi, vastaa minulle.+
3 Sillä päiväni ovat tulleet loppuunsa niin kuin savu,+
ja luuni on saatettu hehkumaan niin kuin tulisija.+
4 Sydäntäni on lyöty kuin kasvillisuutta, ja se on kuivunut,+
sillä olen unohtanut syödä ruokani.+
5 Huokailuni äänen takia+
luuni ovat tarttuneet lihaani.+
6 Muistutankin erämaan pelikaania.+
Minusta on tullut kuin autioitettujen paikkojen pikkupöllö.
7 Olen riutunut,
ja minusta on tullut kuin yksinäinen lintu katolla.+
8 Kaiken päivää viholliseni ovat häväisseet minua.+
Minua narrinaan pitävät ovat jopa minun kauttani vannoneet.+
9 Olen näet syönyt tuhkaa niin kuin leipää,+
ja juotavani olen sekoittanut itkulla+
10 tuomiojulistuksesi ja närkästyksesi takia;+
olethan nostanut minut heittääksesi minut pois.+
11 Päiväni ovat kuin pidentynyt varjo,+
ja minä olen kuivettunut kuin kasvillisuus.+
12 Mutta sinä, oi Jehova, asut ajan hämärään asti,+
ja sinun muistosi pysyy sukupolvesta sukupolveen.+
13 Sinä nouset, olet armollinen Siionille,+
sillä aika on olla sille suosiollinen,
sillä määräaika on tullut.+
14 Sillä palvelijasi ovat mielistyneet sen kiviin,+
ja sen tomua he suosivat.+
15 Ja kansakunnat tulevat pelkäämään Jehovan nimeä+
ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi.+
16 Sillä Jehova on rakentava Siionin,+
hän on näyttäytyvä kunniassaan.+
17 Hän on kääntyvä niiden rukouksen puoleen, joilta kaikki on riistetty,+
eikä hän halveksi heidän rukoustaan.+
18 Tämä on kirjoitettu tulevaa sukupolvea varten,+
ja kansa, joka on määrä luoda, ylistää Jahia.+
19 Sillä hän on katsonut alas pyhästä korkeudestaan,+
taivaista on Jehova katsonut maahan+
20 kuullakseen vangin huokailun,+
päästääkseen vapaiksi kuoleman omat,+
21 jotta Jehovan nimeä julistettaisiin Siionissa+
ja hänen ylistystään Jerusalemissa,+
22 kun kansat kootaan kaikki yhteen+
ja valtakunnat palvelemaan Jehovaa.+
23 Matkalla hän ahdisti voimaani,+
hän lyhensi päiviäni.+
24 Minä sanoin: ”Oi Jumalani,
älä ota minua pois päivieni puolivälissä;+
sinun vuotesi kestävät sukupolvesta sukupolveen.+
25 Kauan sitten sinä laskit maan perustukset,+
ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa.+
26 Ne tuhoutuvat, mutta sinä tulet pysymään,+
ja ne kuluvat kaikki niin kuin vaate.+
Sinä vaihdat ne niin kuin puvun, ja niiden vuoro päättyy.+
27 Mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.+
28 Sinun palvelijoittesi pojat saavat asua jatkuvasti,+
ja sinun edessäsi heidän jälkeläisensä pysyvät.”+