1. Samuelin kirja
”Sydämeni riemuitsee Jehovassa,+
sarveni on korotettu Jehovassa.*+
Suuni on avartunut vihollisiani vastaan,
sillä minä iloitsen sinun pelastuksestasi.+
3 Älkää laverrelko kovin pöyhkeästi,
älköön mitään lähtekö suustanne hillittömästi,+
5 Kylläisten on mentävä työhön leipäpalkalla,+
mutta nälkäiset todellisuudessa lakkaavat näkemästä nälkää.+
Hedelmätönkin* on synnyttänyt seitsemän,+
mutta nainen, jolla oli runsaasti poikia, on kuihtunut pois.+
7 Jehova on Köyhdyttäjä+ ja Rikastuttaja,+
Alentaja, myös Korottaja,+
8 Hän joka kohottaa alhaisen tomusta,+
tuhkakuopasta nostaa köyhän,+
pannakseen heidät istumaan jalosukuisten seuraan, ja kunnian valtaistuimen+ hän antaa heidän omaisuudekseen.+
Sillä maan tukipylväät ovat Jehovan,+
ja niiden varaan hän asettaa tuottoisan maan*.
10 Jehovan kanssa kiistelevät tulevat kauhistumaan;+
hän jylisee taivaista heitä* vastaan.+
Jehova itse tuomitsee maan ääret+
antaakseen voimaa kuninkaalleen,+
11 Sitten Elkana meni kotiinsa Ramaan*, mutta pojasta tuli Jehovan palvelija*+ pappi Eelin luo.
12 Mutta Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä;*+ he eivät tunnustaneet Jehovaa.+ 13 Kun oli kyse siitä, mikä oli papeille kuuluva oikeus kansalta,*+ niin aina kun joku mies oli uhraamassa teurasuhria, tuli lihan juuri kiehuessa+ papin palvelija kädessään kolmipiikkinen haarukka 14 ja pisti sen keittoastiaan tai kaksikahvaiseen pataan tai kattilaan tai yksikahvaiseen pataan. Kaiken, mikä tuli ylös haarukan mukana, pappi otti itselleen*. Näin he tekivät Silossa kaikille sinne* tuleville israelilaisille.+ 15 Jo ennen kuin rasva ehdittiin panna savuamaan,+ tuli papin palvelija ja sanoi uhraavalle miehelle: ”Anna toki lihaa paistettavaksi papille, jottei hän saisi sinulta keitettyä lihaa, vaan raakaa.”+ 16 Kun sitten mies sanoi hänelle: ”Rasvahan täytyy ensin panna savuamaan.+ Ota sitten itsellesi mitä vain sielusi halunnee”,+ hän sanoikin: ”Ei*, vaan sinun tulee antaa se nyt, tai minun on otettava se väkisin!”+ 17 Ja palvelijoiden* synti tuli hyvin suureksi Jehovan edessä,+ sillä nämä miehet käsittelivät Jehovan uhrilahjaa epäkunnioittavasti.+
18 Ja Samuel palveli+ Jehovan edessä poikasena, vyöttäytyneenä pellavaefodiin.+ 19 Ja vuosittain hänen äitinsä teki hänelle pienen hihattoman vaatteen ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa uhraamaan vuotuista teurasuhria.+ 20 Ja Eeli siunasi+ Elkanan ja hänen vaimonsa ja sanoi: ”Suokoon Jehova sinulle jälkeläisen tästä vaimosta sen lainatun sijaan, joka lainattiin Jehovalle.”*+ Ja he menivät kotipaikkaansa*. 21 Jehova käänsikin huomionsa Hannaan,+ niin että tämä tuli raskaaksi ja synnytti vielä* kolme poikaa ja kaksi tytärtä.+ Ja Samuel-poika kasvoi edelleen Jehovan luona.+
22 Ja Eeli oli hyvin vanha, ja hän oli kuullut+ kaikesta siitä, mitä hänen poikansa tekivät+ koko Israelille ja kuinka he makasivat niiden naisten kanssa,+ jotka palvelivat* kohtaamisteltan sisäänkäynnin luona.*+ 23 Ja hänen tapanaan oli sanoa heille:+ ”Miksi te tällaista teette?+ Sillä se, mitä kuulen teistä kaikelta kansalta, on pahaa.*+ 24 Ei,+ poikani, sillä ei ole hyvä se kuulemani sanoma, jota Jehovan kansa levittää.+ 25 Jos ihminen tekee syntiä ihmistä vastaan,+ niin Jumala toimii sovintotuomarina hänen puolestaan,+ mutta jos ihminen tekee syntiä Jehovaa vastaan,+ niin kuka rukoilee hänen puolestaan?”+ Mutta he eivät kuunnelleet isänsä ääntä,+ sillä Jehova näki nyt hyväksi surmata heidät.+ 26 Samanaikaisesti Samuel-poika varttui ja miellytti yhä enemmän sekä Jehovaa että ihmisiä.*+
27 Sitten Eelin luo tuli Jumalan mies*+ ja sanoi hänelle: ”Näin on Jehova sanonut: ’Enkö minä todella ilmaissut itseni esi-isäsi huoneelle, kun he olivat Egyptissä faraon huoneen orjina?*+ 28 Ja hänet valittiin* kaikista Israelin heimoista minulle+ toimimaan pappina* ja nousemaan alttarilleni+ panemaan uhrisavu kohoamaan*, kantamaan edessäni efodia, jotta voisin antaa esi-isäsi huoneelle kaikki Israelin poikien tuliuhrit.+ 29 Miksi te potkitte teurasuhriani+ ja uhrilahjaani, jotka olen käskenyt esittää asuinpaikassani,*+ ja sinä yhä kunnioitat enemmän poikiasi kuin minua, kun lihotatte itseänne*+ kansani* Israelin jokaisen uhrilahjan parhaalla osalla?+
30 Siksi Jehova, Israelin Jumala, lausuu: ”Olen kyllä sanonut: sinun huoneesi ja esi-isäsi huone saavat vaeltaa edessäni ajan hämärään asti.”+ Mutta nyt Jehova lausuu: ”Minusta sitä on mahdotonta ajatella, sillä minä kunnioitan niitä,+ jotka minua kunnioittavat,+ ja ne, jotka halveksivat minua, tulevat olemaan tyhjän veroisia.”+ 31 Katso! Päivät tulevat, jolloin minä katkaisen sinun käsivartesi ja esi-isäsi huoneen käsivarren, niin että huoneessasi ei tule olemaan yhtään vanhusta.+ 32 Ja sinä olet katseleva asuinpaikassani olevaa vastustajaa kaiken sen hyvän keskellä, mitä Israelille tehdään,+ eikä huoneessasi tule koskaan olemaan vanhusta. 33 Ja kuitenkin on sinun sukuasi oleva mies, jota en karsi pois alttarini äärestä, niin että silmäsi* raukeaisivat ja sielusi* riutuisi pois, mutta useimmat sinun huoneestasi kuolevat kaikki ihmisten miekkaan.*+ 34 Ja tämä on sinulle tunnusmerkkinä, joka kohtaa kahta poikaasi, Hofnia ja Pinehasia:+ he kuolevat molemmat samana päivänä.+ 35 Ja minä herätän itselleni uskollisen papin.+ Hän tekee sen mukaisesti, mitä on sydämessäni ja sielussani, ja minä rakennan hänelle pysyvän* huoneen, ja hän on aina* vaeltava voideltuni*+ edessä. 36 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka on huoneeseesi jäänyt jäljelle,+ tulee kumartumaan hänen eteensä saadakseen rahamaksun ja pyöreän leivän ja on sanova: ”Kiinnitäthän minut johonkin papin virkaan saadakseni syödä palan leipää.”’”+