Tuomarien kirja
6 Israelilaiset tekivät kuitenkin taas sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä,+ ja siksi Jehova antoi heidät Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi.+ 2 Midian alkoi kohdella Israelia ankarasti,+ ja midianilaisten takia israelilaiset tekivät itselleen piilopaikkoja* vuorille, luoliin ja vaikeapääsyisiin paikkoihin.+ 3 Aina kun Israel kylvi, Midian, Amalek+ ja itämaalaiset+ hyökkäsivät heidän kimppuunsa. 4 He leiriytyivät hyökätäkseen Israelia vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gazaan asti. He eivät jättäneet Israelille mitään syötävää eivätkä yhtään lammasta, sonnia eivätkä aasia.+ 5 He tulivat karjoineen ja telttoineen, ja heitä oli yhtä paljon kuin heinäsirkkoja,*+ eikä heitä eikä heidän kameleitaan pystynyt laskemaan.+ He tulivat maahan tuhoamaan sitä. 6 Niinpä Israel vajosi Midianin takia köyhyyteen, ja israelilaiset huusivat Jehovaa avukseen.+
7 Kun israelilaiset huusivat Jehovaa avukseen Midianin takia,+ 8 Jehova lähetti israelilaisten luo profeetan, joka sanoi heille: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Minä toin teidät Egyptistä, orjuuden maasta.+ 9 Minä pelastin teidät Egyptin ja kaikkien sortajienne käsistä, ajoin vihollisenne pois edestänne ja annoin teille heidän maansa.+ 10 Sanoin teille: ”Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.+ Ette saa palvoa* niiden amorilaisten jumalia, joiden maassa asutte.”+ Mutta te ette totelleet minua.’”+
11 Myöhemmin Jehovan enkeli tuli+ ja istui Ofrassa olevan suuren puun alle, joka kuului abieserilaiselle+ Joasille. Joasin poika Gideon+ oli puimassa* vehnää viinikuurnassa,* jotta voisi pitää viljan piilossa midianilaisilta. 12 Jehovan enkeli näyttäytyi hänelle ja sanoi: ”Jehova on kanssasi,+ sinä voimakas soturi.” 13 Tähän Gideon sanoi hänelle: ”Anteeksi, herrani, mutta jos Jehova on kanssamme, miksi tämä kaikki on kohdannut meitä?+ Missä ovat kaikki hänen ihmetekonsa, joista isämme kertoivat meille+ sanoessaan: ’Jehova toi meidät pois Egyptistä’?+ Nyt Jehova on hylännyt meidät+ ja antanut meidät Midianin käsiin.” 14 Jehova kääntyi häneen päin ja sanoi: ”Käytä sitä voimaa, jota sinulla on, niin sinä pelastat Israelin Midianin käsistä.+ Minä itse lähetän sinut.” 15 Gideon vastasi hänelle: ”Anteeksi, Jehova, miten minä voin pelastaa Israelin? Minun sukunihan* on Manassen heimon vähäisin, ja minä olen isäni jälkeläisistä merkityksettömin.” 16 Mutta Jehova sanoi hänelle: ”Koska minä olen sinun kanssasi,+ sinä lyöt midianilaiset niin kuin yhden ainoan miehen.”
17 Sitten Gideon sanoi hänelle: ”Jos olen saanut suosiosi, anna minulle merkki siitä, että juuri sinä puhut kanssani. 18 Ethän lähde täältä ennen kuin tulen takaisin, tuon lahjani ja asetan sen eteesi.”+ Hän vastasi: ”Pysyn täällä, kunnes palaat.” 19 Gideon meni sisään, valmisti nuoren vuohen ja leipoi happamattomia leipiä eefasta* jauhoja.+ Hän laittoi lihan koriin ja liemen pataan, minkä jälkeen hän vei ne ulos hänelle ja asetti ne tarjolle suuren puun alle.
20 Tosi Jumalan enkeli sanoi hänelle: ”Ota liha ja happamattomat leivät, aseta ne tuolle suurelle kivelle ja kaada liemi.” Gideon teki niin. 21 Sitten Jehovan enkeli ojensi kädessään olevan sauvan, kosketti sen kärjellä lihaa ja happamattomia leipiä, ja kivestä leimahti tuli, joka tuhosi lihan ja happamattomat leivät.+ Sen jälkeen Jehovan enkeli hävisi hänen näkyvistään. 22 Silloin Gideon tajusi, että se oli Jehovan enkeli.+
Gideon sanoi heti: ”Voi, suvereeni Herra Jehova! Olen nähnyt Jehovan enkelin kasvoista kasvoihin!”+ 23 Mutta Jehova sanoi hänelle: ”Rauha sinulle. Älä pelkää,+ et sinä kuole.” 24 Niin Gideon rakensi sinne alttarin Jehovalle, ja sitä kutsutaan Jehova-Salomiksi*+ vielä nykyäänkin. Se on edelleen abieserilaisten Ofrassa.
25 Sinä yönä Jehova sanoi hänelle: ”Ota isäsi nuori sonni, seitsemänvuotias* nuori sonni. Hajota Baalin alttari, joka isälläsi on, ja hakkaa kappaleiksi sen vieressä oleva pyhä paalu.*+ 26 Rakenna tämän linnoituksen päälle alttari Jumalallesi Jehovalle latomalla kiviä riviin. Ota sen jälkeen nuori sonni ja uhraa se polttouhriksi niiden puunkappaleiden päällä, jotka saat hakatessasi pyhän paalun.” 27 Niin Gideon otti palvelijoistaan kymmenen miestä ja teki niin kuin Jehova käski. Hän kuitenkin pelkäsi isänsä perhettä ja kaupungin miehiä niin paljon, ettei tehnyt sitä päivällä vaan yöllä.
28 Kun kaupungin miehet nousivat varhain aamulla, he näkivät, että Baalin alttari oli hajotettu, sen vieressä ollut pyhä paalu oli hakattu maahan ja nuori sonni oli uhrattu vastarakennetulla alttarilla. 29 He kyselivät toisiltaan: ”Kuka tämän on tehnyt?” Selvitettyään asiaa he totesivat: ”Tämän on tehnyt Joasin poika Gideon.” 30 Niin kaupungin miehet sanoivat Joasille: ”Tuo poikasi ulos! Hänen täytyy kuolla, koska hän on hajottanut Baalin alttarin ja hakannut maahan sen vieressä olleen pyhän paalun.” 31 Joas+ sanoi vastassaan olevalle joukolle: ”Täytyykö teidän puolustaa Baalia? Täytyykö teidän pelastaa hänet? Jokainen, joka puolustaa häntä, pitää surmata tänä aamuna.+ Jos hän on jumala, puolustakoon hän itseään,+ nyt kun joku on hajottanut hänen alttarinsa.” 32 Sinä päivänä hän alkoi kutsua Gideonia Jerubbaaliksi,* ja hän sanoi: ”Puolustakoon Baal itseään, sillä joku on hajottanut hänen alttarinsa.”
33 Koko Midian+ ja Amalek+ sekä kaikki itämaalaiset yhdistivät joukkonsa.+ He menivät joen yli Jisreelinlaaksoon* ja leiriytyivät sinne. 34 Sitten Jehovan henki tuli Gideonin päälle.*+ Hän puhalsi torveen,+ ja abieserilaiset+ kokoontuivat hänen luokseen tukemaan häntä. 35 Hän lähetti viestinviejiä kaikkialle Manassen alueelle, ja manasselaisetkin kokoontuivat hänen luokseen tukemaan häntä. Hän lähetti viestinviejiä myös kaikkialle Asserin, Sebulonin ja Naftalin alueille, ja nämä heimot tulivat hänen luokseen.
36 Sitten Gideon sanoi tosi Jumalalle: ”Jos sinä pelastat Israelin minun välitykselläni, niin kuin olet luvannut,+ 37 anna minulle tällainen merkki: Minä levitän nyt vastakerittyjä villoja puimatantereelle.* Jos kastetta tulee vain villoihin, mutta koko maa niiden ympärillä on kuiva, silloin tiedän, että sinä pelastat Israelin minun välitykselläni, niin kuin olet luvannut.” 38 Juuri niin tapahtui. Kun hän nousi varhain seuraavana päivänä ja puristi villoja, hän pusersi villoista niin paljon kastetta, että suuri juhlamalja täyttyi vedellä. 39 Gideon sanoi kuitenkin tosi Jumalalle: ”Älä vihastu minuun, vaan salli minun esittää vielä yksi pyyntö. Annathan minun tehdä vielä yhden kokeen villoilla. Anna vain villojen jäädä kuiviksi, vaikka kastetta tulee kaikkialle maan pinnalle.” 40 Juuri niin Jumala teki sinä yönä: vain villat olivat kuivia, ja kastetta oli kaikkialla maan pinnalla.