Markus
11 Kun he olivat lähestymässä Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan+ Öljymäelle,* hän lähetti matkaan kaksi opetuslastaan+ 2 ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun tulette sinne, löydätte varsan, joka on sidottuna ja jonka selässä kukaan ei ole vielä istunut. Päästäkää se irti ja tuokaa tänne. 3 Jos joku sanoo teille: ’Miksi teette näin?’, sanokaa: ’Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen heti tänne takaisin.’” 4 Silloin he lähtivät ja löysivät ulkoa sivukadulta varsan, joka oli sidottu erään oven luo, ja päästivät sen irti.+ 5 Mutta jotkut siellä seisovista sanoivat heille: ”Mitä te teette, kun päästätte varsan irti?” 6 He sanoivat näille niin kuin Jeesus oli kehottanut, ja nämä antoivat heidän mennä.
7 He toivat varsan+ Jeesukselle ja laittoivat päällysvaatteitaan sen päälle, ja hän istui sen selkään.+ 8 Monet myös levittivät päällysvaatteitaan tielle,+ kun taas toiset katkoivat lehviä tien varrelta.+ 9 Edellä kulkevat ja jäljessä tulevat huusivat lakkaamatta: ”Pelastathan hänet!+ Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä!+ 10 Siunattu on isämme Daavidin tuleva valtakunta!+ Pelastathan hänet, sinä, joka olet ylhäällä korkeuksissa!”* 11 Hän saapui Jerusalemiin ja meni temppeliin. Siellä hän katseli kaikkea ympärillään olevaa, mutta koska alkoi olla jo myöhä, hän lähti Betaniaan 12 apostolin kanssa.+
12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, hänen tuli nälkä.+ 13 Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja meni katsomaan, löytäisikö hän siitä jotain. Tultuaan sen luo hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunoiden aika. 14 Niinpä hän sanoi sille: ”Kukaan ei enää ikinä syö sinun hedelmiäsi!”+ Hänen opetuslapsensa kuulivat sen.
15 He tulivat nyt Jerusalemiin. Siellä Jeesus meni temppeliin ja alkoi heittää ulos niitä, jotka myivät ja ostivat temppelissä. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet,+ 16 eikä hän antanut kenenkään kantaa mitään temppelin läpi. 17 Hän opetti ihmisiä ja sanoi heille: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun temppeliäni tullaan kutsumaan kaikkien kansojen rukoushuoneeksi’?+ Mutta te olette tehneet siitä ryöstäjien luolan.”+ 18 Ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat tästä, ja he alkoivat etsiä keinoa tappaa hänet.+ He näet pelkäsivät häntä, koska kaikki ihmiset olivat hyvin hämmästyneitä hänen opetuksestaan.+
19 Kun tuli ilta, Jeesus ja hänen opetuslapsensa menivät kaupungin ulkopuolelle. 20 Varhain aamulla kulkiessaan tietä pitkin he näkivät, että viikunapuu oli jo kuivunut juuriaan myöten.+ 21 Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja sanoi hänelle: ”Rabbi, katso! Viikunapuu, jonka kirosit, on kuivunut.”+ 22 Jeesus sanoi heille: ”Uskokaa Jumalaan. 23 Minä vakuutan teille, että jos joku sanoo tälle vuorelle: ’Nouse ja heittäydy mereen’ eikä epäile sydämessään vaan uskoo, että se, mitä hän sanoo, tapahtuu, se myös tapahtuu.+ 24 Tämän vuoksi minä sanon teille: Kaikki, mitä rukoilette ja pyydätte, uskokaa jo saaneenne, niin saatte sen.+ 25 Lisäksi kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, mitä teillä onkin jotakuta vastaan, jotta myös taivaassa oleva Isänne antaisi anteeksi teille teidän väärintekonne.”+ 26 ——
27 He tulivat taas Jerusalemiin. Kun hän käveli temppelissä, ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat tulivat hänen luokseen 28 ja sanoivat hänelle: ”Millä valtuuksilla sinä teet näitä? Kuka on antanut sinulle nämä valtuudet tehdä näitä?”+ 29 Jeesus sanoi heille: ”Minä teen teille yhden kysymyksen. Vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä valtuuksilla minä näitä teen. 30 Oliko Johanneksen kaste+ taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle.”+ 31 Niin he alkoivat järkeillä keskenään: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’ 32 Mutta uskallammeko sanoa: ’Ihmisistä’?” He pelkäsivät kansaa, sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella ollut profeetta.+ 33 Niinpä he vastasivat Jeesukselle: ”Emme tiedä.” Jeesus sanoi heille: ”En minäkään sano teille, millä valtuuksilla minä näitä teen.”