1. Mooseksen kirja
27 Kun Iisak oli vanha ja hänen näkönsä oli heikentynyt, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui vanhemman poikansa Esaun+ luokseen ja sanoi: ”Poikani!” Tämä vastasi: ”Tässä olen!” 2 Sitten Iisak sanoi: ”Olen tullut vanhaksi enkä tiedä, minä päivänä kuolen. 3 Otahan nyt aseesi – nuolikotelosi ja jousesi – ja mene metsästämään minulle riistaa.+ 4 Valmista minulle sen jälkeen herkullinen ateria, mieliruokaani, ja tuo se minulle syötäväksi, jotta minä siunaisin sinut ennen kuin kuolen.”
5 Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Sitten Esau lähti metsästämään riistaa tuodakseen sitä kotiin.+ 6 Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille:+ ”Kuulin juuri isäsi sanovan veljellesi Esaulle: 7 ’Tuo minulle riistaa, valmista minulle herkullinen ateria ja anna minun sitten syödä, jotta siunaisin sinut Jehovan edessä ennen kuolemaani.’+ 8 Kuuntele nyt tarkkaan, poikani, ja tee niin kuin käsken.+ 9 Menehän hakemaan minulle laumasta kaksi parhaista nuorista vuohista, jotta voin valmistaa niistä isällesi juuri sellaisen herkullisen aterian, josta hän pitää. 10 Vie se sitten isällesi syötäväksi, jotta hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.”
11 Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: ”Veljeni Esau on karvainen mies,+ mutta minun ihoni on sileä. 12 Entä jos isäni tunnustelee minua?+ Silloin näyttäisi varmasti siltä, että pidän häntä pilkkanani, ja minut kirotaan eikä siunata.” 13 Tällöin hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Sinulle tarkoitettu kirous saa tulla minun päälleni, poikani. Tee vain niin kuin sanon ja mene hakemaan ne minulle.”+ 14 Niin hän meni hakemaan ne äidilleen, ja tämä valmisti juuri sellaisen herkullisen aterian, josta hänen isänsä piti. 15 Sen jälkeen Rebekka otti kotoaan vanhemman poikansa Esaun parhaimmat vaatteet ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin päälle.+ 16 Hän pani myös vuohennahat hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa.+ 17 Sitten hän antoi herkullisen aterian ja leipomansa leivän pojalleen Jaakobille.+
18 Niin Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: ”Isä!” Tämä vastasi: ”Tässä olen! Kumpi pojistani sinä olet?” 19 Jaakob sanoi isälleen: ”Olen esikoisesi Esau.+ Olen tehnyt aivan niin kuin käskit. Nousisitko istumaan ja syömään hankkimaani riistaa, jotta sinä voisit siunata minut.”+ 20 Iisak kysyi: ”Miten sait sitä niin nopeasti, poikani?” Hän vastasi: ”Jumalasi Jehova toi sen luokseni.” 21 Silloin Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmäksi, niin tunnustelen sinua, poikani, tietääkseni, oletko sinä todella poikani Esau vai et.”+ 22 Jaakob tuli isänsä Iisakin lähelle, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.”+ 23 Iisak ei tunnistanut häntä, koska hänen kätensä olivat karvaiset niin kuin hänen veljellään Esaulla. Niin hän siunasi hänet.+
24 Sen jälkeen Iisak kysyi: ”Oletko sinä todella poikani Esau?” Jaakob vastasi: ”Olen.” 25 Silloin Iisak sanoi: ”Tuo minulle sitä riistaa syötäväksi, poikani, niin minä siunaan sinut.” Niinpä Jaakob toi sitä hänelle, ja hän söi, ja hän toi hänelle viiniä, ja hän joi. 26 Sitten hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: ”Tulehan tänne ja suutele minua, poikani.”+ 27 Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja hän saattoi tuntea hänen vaatteidensa tuoksun.+ Silloin Iisak siunasi hänet ja sanoi:
”Poikani tuoksu on kuin Jehovan siunaaman maan tuoksu. 28 Antakoon tosi Jumala sinulle taivaan kastetta,+ hedelmällistä maata+ sekä runsaasti viljaa ja uutta viiniä.+ 29 Kansojen on palveltava sinua ja kansakuntien kumarrettava sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi poikien täytyy kumartaa sinua.+ Kirottu olkoon jokainen, joka kiroaa sinut, ja siunattu olkoon jokainen, joka siunaa sinut.”+
30 Heti kun Iisak oli lakannut siunaamasta Jaakobia ja tämä oli hädin tuskin ehtinyt lähteä isänsä luota, hänen veljensä Esau palasi metsästämästä.+ 31 Hänkin valmisti herkullisen aterian, toi sen isälleen ja sanoi: ”Nousisitko, isä, syömään poikasi riistaa, jotta sinä voisit siunata minut.” 32 Tällöin hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: ”Kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Minä olen esikoispoikasi Esau.”+ 33 Iisak alkoi vapista rajusti, ja hän sanoi: ”Kuka sitten oli se, joka metsästi riistaa ja toi sitä minulle? Söin sen jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja siunattuna hän varmasti tulee olemaan!”
34 Kuullessaan isänsä sanat Esau alkoi valittaa katkerasti kovaan ääneen, ja hän sanoi isälleen: ”Siunaa myös minut, isä!”+ 35 Tämä kuitenkin sanoi: ”Veljesi tuli ja toimi petollisesti saadakseen sinulle tarkoitetun siunauksen.” 36 Tällöin Esau sanoi: ”Eikö hänen nimensä olekin hyvästä syystä Jaakob?* Hän on syrjäyttänyt minut kaksi kertaa:+ esikoisoikeuteni hän on jo vienyt,+ ja nyt hän on vienyt siunaukseni!”+ Sitten hän lisäsi: ”Eikö sinulla ole mitään siunausta minua varten?” 37 Iisak vastasi Esaulle: ”Olen asettanut hänet sinun herraksesi+ ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi. Olen antanut hänelle viljaa ja uutta viiniä.+ Mitäpä enää voin tehdä sinun hyväksesi, poikani?”
38 Esau sanoi: ”Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa myös minut, isä!” Sitten Esau valitti suureen ääneen ja puhkesi itkuun.+ 39 Niin hänen isänsä Iisak vastasi hänelle:
”Sinä tulet asumaan kaukana hedelmällisestä maasta ja kasteesta, joka tulee ylhäältä taivaasta.+ 40 Tulet elämään miekkasi varassa+ ja palvelemaan veljeäsi.+ Mutta kun levottomuus valtaa sinut, murrat hänen ikeensä* niskastasi.”+
41 Esau hautoi kuitenkin vihaa Jaakobia kohtaan sen siunauksen takia, jonka hänen isänsä oli antanut Jaakobille,+ ja sanoi toistuvasti itsekseen: ”Kohta tulevat ne päivät, jolloin isääni surraan.+ Sen jälkeen minä tapan veljeni Jaakobin.” 42 Kun Rebekalle kerrottiin hänen vanhemman poikansa Esaun sanat, hän lähetti heti hakemaan nuoremman poikansa Jaakobin luokseen ja sanoi hänelle: ”Veljesi Esau aikoo tappaa sinut kostoksi.* 43 Tee niin kuin sanon, poikani. Lähde pakoon veljeni Labanin luo Haraniin.+ 44 Jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi leppyy, 45 kunnes hänen suuttumuksensa laantuu ja hän unohtaa, mitä olet tehnyt hänelle. Sitten lähetän noutamaan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat samana päivänä?”
46 Sen jälkeen Rebekka sanoi yhä uudelleen Iisakille: ”Minä inhoan tätä elämää Heetin tyttärien takia.+ Jos Jaakob joskus ottaa vaimon Heetin tyttäristä, sellaisen kuin nämä tämän maan tyttäret, mitä minun hyödyttää elää?”+