137 Babylonin jokien varsilla,+ siellä me istuimme.
Me itkimme muistellessamme Siionia.+
2 Sen keskellä oleviin poppeleihin
me ripustimme harppumme.+
3 Siellä vangitsijamme pyysivät meitä laulamaan laulun,+
pilkkaajamme halusivat viihdykettä:
”Laulakaa meille jokin Siionin laulu.”
4 Miten voimme laulaa Jehovan laulua
vieraalla maalla?
5 Jos unohdan sinut, Jerusalem,
oikea käteni saa unohtaa kaiken, mitä se osaa.+
6 Tarttukoon kieleni suulakeeni,
ellen muista sinua,
ellen pidä Jerusalemia
suurimpana ilonaiheenani.+
7 Muista, Jehova,
mitä edomilaiset sanoivat sinä päivänä, jona Jerusalem kukistui:
”Repikää se! Repikää se perustuksiaan myöten!”+
8 Sinä Babylonin tytär, joka pian tuhoudut,+
onnellinen on se, joka maksaa sinulle takaisin
kohtelemalla sinua samoin kuin sinä kohtelit meitä.+
9 Onnellinen on se, joka tarttuu lapsiisi
ja iskee ne murskaksi kallioon.+