Hesekiel
3 Sitten hän sanoi minulle: ”Ihmisen poika, syö, mitä on edessäsi. Syö tämä kirjakäärö ja mene, puhu Israelin kansalle.”+
2 Minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syötäväkseni. 3 Hän sanoi minulle edelleen: ”Ihmisen poika, syö tämä kirjakäärö, jonka annan sinulle, ja täytä sillä vatsasi.” Niin minä aloin syödä sitä, ja se maistui suussani makealta kuin hunaja.+
4 Hän sanoi minulle: ”Ihmisen poika, mene Israelin kansan keskuuteen ja puhu heille minun sanani. 5 Sinua ei nimittäin lähetetä sellaisen kansan luo, joka puhuu käsittämätöntä tai vierasta kieltä, vaan Israelin kansan luo. 6 Sinua ei lähetetä niiden monien kansojen luo, jotka puhuvat käsittämätöntä tai vierasta kieltä ja joiden sanoja et voi ymmärtää. Jos lähettäisin sinut niiden luo, ne kuuntelisivat sinua.+ 7 Mutta Israelin kansa kieltäytyy kuuntelemasta sinua, sillä he eivät halua kuunnella minua.+ Kaikilla israelilaisilla on kova otsa ja kova sydän.*+ 8 Olen tehnyt sinun kasvosi aivan yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi aivan yhtä kovaksi kuin heidän otsansa.+ 9 Olen tehnyt otsastasi kuin timantin, kovemman kuin piikivi.+ Älä pelkää heitä äläkä kauhistu heidän kasvojaan,+ sillä he ovat kapinallinen kansa.”
10 Hän sanoi minulle vielä: ”Ihmisen poika, kuuntele kaikkia sanoja, jotka puhun sinulle, ja paina ne sydämeesi. 11 Mene kansasi* pakkosiirtolaisten+ keskuuteen ja puhu heille. Sano heille: ’Näin sanoo suvereeni Herra Jehova’, riippumatta siitä, kuuntelevatko he vai eivät.”+
12 Sitten henki kuljetti minua mukanaan,+ ja kuulin takaani suuren jylisevän äänen: ”Ylistettäköön Jehovan kirkkautta paikasta, joka on hänen.” 13 Kuului elävien olentojen siipien ääni, kun siivet liikkuessaan osuivat toisiinsa,+ ja heidän vieressään olevien pyörien ääni+ ja suuren jylinän ääni. 14 Henki otti minut mukaansa ja kuljetti minua. Kuljin kiihtyneenä ja hengeltäni vihaisena, ja Jehovan käsi vaikutti minuun voimakkaasti. 15 Niin minä menin Tel-Abibiin pakkosiirtolaisten luo, jotka asuivat Kebarjoen varrella,+ ja minä jäin sinne, missä he asuivat. Olin lamaantuneena+ heidän keskuudessaan seitsemän päivää.
16 Seitsemän päivän kuluttua minulle tuli Jehovan sana:
17 ”Ihmisen poika, minä olen asettanut sinut Israelin kansan vartiomieheksi,+ ja kun kuulet sanan suustani, sinun on annettava heille minulta varoitus.+ 18 Kun sanon jumalattomalle: ’Sinä varmasti kuolet’, mutta sinä et varoita häntä etkä kehota häntä hylkäämään pahaa elämäntapaansa, jotta hän pysyisi elossa,+ hän kuolee rikkomustensa takia, koska hän on jumalaton,+ mutta minä pidän sinua vastuullisena hänen kuolemastaan.*+ 19 Jos sinä kuitenkin varoitat jumalatonta eikä hän hylkää pahuuttaan eikä pahaa elämäntapaansa, hän kuolee rikkomustensa takia, mutta sinä varmasti pelastat elämäsi.+ 20 Mutta kun oikein toimiva lakkaa toimimasta oikein* ja tekee sitä, mikä on väärin,* minä asetan hänen eteensä kompastuskiven ja hän kuolee.+ Jos et varoittanut häntä, hän kuolee syntinsä takia eikä hänen oikeita* tekojaan muisteta, mutta minä pidän sinua vastuullisena hänen kuolemastaan.*+ 21 Jos sinä taas olet varoittanut oikein toimivaa* tekemästä syntiä eikä hän tee syntiä, hän varmasti saa elää, koska häntä varoitettiin,+ ja silloin sinä olet pelastanut oman elämäsi.”
22 Jehovan käsi tuli siellä päälleni, ja hän sanoi minulle: ”Nouse, mene laaksotasangolle, niin minä puhun kanssasi siellä.” 23 Niin minä nousin ja menin laaksotasangolle. Ja siellä oli Jehovan kirkkaus,+ samankaltainen kuin se kirkkaus, jonka olin nähnyt Kebarjoen varrella,+ ja minä kumarruin maahan asti. 24 Silloin minuun tuli henkeä ja se nosti minut jaloilleni,+ ja hän puhui minulle ja sanoi:
”Mene taloosi ja sulkeudu sinne. 25 He köyttävät sinut, ihmisen poika, ja sitovat sinut, niin ettet voi mennä heidän keskuuteensa. 26 Minä saan kielesi tarttumaan suulakeesi, ja sinusta tulee mykkä, etkä pysty ojentamaan heitä sen vuoksi, että he ovat kapinallinen kansa. 27 Mutta kun minä puhun kanssasi, minä avaan suusi, ja sinun on sanottava heille:+ ’Näin sanoo suvereeni Herra Jehova.’ Joka kuuntelee, kuunnelkoon,+ ja joka kieltäytyy kuuntelemasta, olkoon kuuntelematta, sillä he ovat kapinallinen kansa.+