1. Samuelin kirja

25 Aikanaan Samuel+ kuoli, ja koko Israel kokoontui suremaan häntä ja hautaamaan hänet hänen talonsa luo Ramaan.+ Sen jälkeen Daavid lähti ja meni alas Paranin erämaahan.

2 Maonissa+ asui mies, joka työskenteli Karmelissa.*+ Mies oli hyvin rikas, ja hänellä oli 3 000 lammasta ja 1 000 vuohta. Noihin aikoihin hän oli keritsemässä lampaitaan Karmelissa. 3 Miehen nimi oli Nabal,+ ja hänen vaimonsa nimi oli Abigail.+ Vaimo oli arvostelukykyinen ja kaunis, mutta hänen kalebilainen+ miehensä oli tyly ja huonokäytöksinen.+ 4 Daavid kuuli erämaassa, että Nabal oli keritsemässä lampaitaan. 5 Niin Daavid lähetti hänen luokseen kymmenen nuorta miestä ja sanoi heille: ”Menkää ylös Karmeliin, ja kun tulette Nabalin luo, kysykää hänen vointiaan minun nimissäni. 6 Sanokaa sitten: ’Pitkää ikää ja hyvää vointia* sinulle! Hyvää vointia myös perheellesi ja kaikelle, mitä sinulla on. 7 Olen kuullut, että sinä olet keritsemässä lampaita. Kun sinun paimenesi olivat meidän kanssamme, me emme aiheuttaneet heille vahinkoa,+ eikä heiltä kadonnut mitään koko sinä aikana, jonka he olivat Karmelissa. 8 Kysy nuorilta miehiltäsi, niin he kertovat sen sinulle. Toivon, että otat nuoret mieheni ystävällisesti vastaan, koska olemme tulleet tällaisena iloisena aikana.* Annathan palvelijoillesi ja pojallesi Daavidille, mitä tahansa voitkin antaa.’”+

9 Daavidin nuoret miehet menivät ja sanoivat Nabalille tämän kaiken Daavidin nimissä. Kun he olivat puhuneet, 10 Nabal vastasi Daavidin palvelijoille: ”Kuka on Daavid, ja kuka on Iisain poika? Nykyään monet palvelijat karkaavat isäntänsä luota.+ 11 Pitääkö minun ottaa leipäni ja veteni ja liha, jonka olen teurastanut keritsijöitäni varten, ja antaa ne miehille, jotka tulevat ties mistä?”

12 Silloin Daavidin nuoret miehet palasivat ja kertoivat hänelle kaiken tämän. 13 Hän sanoi heti miehilleen: ”Sitokaa kukin miekka vyöllenne!”+ Niin he kaikki sitoivat miekkansa vyölleen, ja Daavidkin sitoi vyölleen miekkansa. Hänen kanssaan lähti noin 400 miestä, kun taas 200 jäi varusteiden luo.

14 Sillä välin yksi palvelijoista ilmoitti Nabalin vaimolle Abigailille: ”Daavid lähetti erämaasta viestinviejiä toivottamaan isännällemme hyvää, mutta tämä sätti heitä.+ 15 Nuo miehet olivat meille erittäin hyviä. He eivät koskaan aiheuttaneet meille vahinkoa, eikä meiltä kadonnut yhtään mitään koko sinä aikana, jonka olimme heidän kanssaan erämaassa.+ 16 He olivat kuin suojaava muuri ympärillämme yötä päivää koko sen ajan, jonka olimme heidän kanssaan paimentamassa katrasta. 17 Mieti nyt, mitä voit tehdä, sillä isäntäämme ja koko hänen talouttaan kohtaa varmasti onnettomuus.+ Hän on niin kelvoton,+ ettei kukaan voi puhua hänelle.”

18 Abigail+ otti kiireesti 200 leipää, 2 suurta ruukullista viiniä, 5 teurastettua lammasta, 5 sea-mitallista* paahdettuja jyviä, 100 kakkua rusinoita ja 200 kakkua puristettuja viikunoita ja laittoi ne kaikki aasien selkään.+ 19 Sitten hän sanoi palvelijoilleen: ”Menkää edelläni. Minä tulen perässä.” Miehelleen Nabalille hän ei kuitenkaan kertonut mitään.

20 Kun Abigail laskeutui vuorta alas aasin selässä, Daavid ja tämän miehet tulivat alas häntä kohti, mutta vuori esti heitä näkemästä häntä. Sitten Abigail kohtasi heidät. 21 Daavid oli sanonut: ”Minä vartioin kaikkea tälle miehelle kuuluvaa erämaassa aivan turhaan. Hänen omaisuudestaan ei kadonnut yhtään mitään,+ ja silti hän maksaa minulle hyvän pahalla.+ 22 Tehköön Jumala Daavidin vihollisille* samoin ja vielä pahemmin, jos annan yhdenkään hänen miehistään* elää aamuun asti.”

23 Kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui nopeasti aasin selästä, polvistui Daavidin eteen ja kumartui maahan asti. 24 Sitten hän heittäytyi hänen jalkojensa juureen ja sanoi: ”Herrani, tämä on minun syytäni. Anna palvelijasi puhua sinulle ja kuuntele palvelijasi sanoja. 25 Herrani, ethän välitä tuosta kelvottomasta Nabalista,+ sillä hän on nimensä mukainen mies. Nabal* on hänen nimensä, ja järjetön hän on. Minä, palvelijasi, en nähnyt nuoria miehiä, jotka sinä, herrani, lähetit. 26 Nyt, herrani, niin varmasti kuin Jehova elää ja sinä elät, Jehova on estänyt sinua+ syyllistymästä verenvuodatukseen*+ ja kostamasta itse.* Tulkoon vihollisistasi ja niistä, jotka yrittävät vahingoittaa sinua, herraani, Nabalin kaltaisia. 27 Tässä on lahja,*+ jonka palvelijasi on tuonut herralleni. Anna se herraani seuraaville nuorille miehille.+ 28 Annathan anteeksi palvelijasi rikkomuksen. Jehova antaa varmasti herrani hallitsijasuvun säilyä,+ koska sinä, herrani, taistelet Jehovan sotia,+ eikä sinussa ole ollut mitään pahaa koko elinaikanasi.+ 29 Kun joku nousee ajamaan sinua takaa ja haluaa tappaa sinut, sinun elämäsi, herrani, on turvassa elämän kukkaroon käärittynä Jumalasi Jehovan luona. Vihollistesi elämän hän kuitenkin sinkoaa pois kuin kiven lingolla.* 30 Herrani, kun Jehova on tehnyt sinulle kaiken sen hyvän, minkä hän on luvannut, ja hän valtuuttaa sinut Israelin johtajaksi,+ 31 sinulla ei ole omantunnontuskia eikä mitään kaduttavaa* siksi, että olisit vuodattanut verta syyttä ja kostanut itse.*+ Kun Jehova tekee hyvää sinulle, herralleni, muista palvelijaasi.”

32 Silloin Daavid sanoi Abigailille: ”Ylistys Jehovalle, Israelin Jumalalle, joka lähetti sinut tänään minua vastaan! 33 Siunattu olkoon järkevyytesi! Siunattu olet sinä, koska olet tänään estänyt minua syyllistymästä verenvuodatukseen+ ja kostamasta itse.* 34 Niin varmasti kuin Israelin Jumala Jehova elää, hän, joka on estänyt minua vahingoittamasta sinua,+ jos et olisi kiireesti tullut minua vastaan,+ Nabalin taloudessa ei olisi ollut aamulla jäljellä yhtään miestä.”*+ 35 Sen jälkeen Daavid otti vastaan sen, mitä Abigail oli hänelle tuonut, ja sanoi hänelle: ”Mene rauhassa kotiisi. Olen kuunnellut sinua ja suostun pyyntöösi.”

36 Kun Abigail myöhemmin palasi Nabalin luo, tämä juhli talossaan kuin kuningas. Nabal* oli hyvällä tuulella, ja hän oli umpihumalassa. Abigail ei kertonut hänelle yhtään mitään ennen aamun valkenemista. 37 Aamulla kun Nabal oli selvin päin, hänen vaimonsa kertoi hänelle näistä asioista. Silloin Nabalin sydän kuoleutui, ja hän makasi liikkumatta kuin kivi. 38 Noin kymmenen päivän kuluttua Jehova löi Nabalia, niin että tämä kuoli.

39 Kun Daavid kuuli, että Nabal oli kuollut, hän sanoi: ”Ylistys Jehovalle, joka on ajanut asiani+ Nabalin häpäistyä minua+ ja on estänyt palvelijaansa tekemästä mitään pahaa!+ Jehova on kääntänyt Nabalin pahuuden häntä itseään vastaan!”* Sitten Daavid lähetti Abigailille viestin pyytääkseen häntä vaimokseen. 40 Niin Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin ja sanoivat hänelle: ”Daavid on lähettänyt meidät luoksesi hakemaan sinut hänen vaimokseen.” 41 Abigail nousi heti, kumartui maahan asti ja sanoi: ”Olen valmis palvelemaan hänen orjanaan ja pesemään herrani palvelijoiden jalat.”+ 42 Sitten Abigail+ nousi kiireesti ja lähti ratsastamaan aasilla, ja hänen perässään kulki viisi hänen naispalvelijaansa. Hän seurasi Daavidin viestinviejiä, ja hänestä tuli Daavidin vaimo.

43 Daavid oli mennyt naimisiin myös jisreeliläisen+ Ahinoamin+ kanssa, ja heistä molemmista tuli hänen vaimojaan.+

44 Saul oli kuitenkin antanut tyttärensä Mikalin,+ Daavidin vaimon, Laisin pojalle Paltille,+ joka oli Gallimista.