1. Samuelin kirja
2 Sitten Hanna rukoili:
Suuni on avautunut vastaamaan vihollisilleni,
sillä minä iloitsen sinun pelastuksestasi.
2 Ei ole ketään pyhää niin kuin Jehova,
ei ole ketään muuta kuin sinä,+
eikä ole meidän Jumalamme kaltaista kalliota.+
3 Älkää enää puhuko ylpeillen,
sananne eivät saa olla ylimielisiä,
sillä Jehova on tiedon Jumala,+
ja hän arvioi teot oikein.
8 Hän kohottaa alhaisen tomusta,
hän nostaa köyhän tuhkakasasta*+
asettaakseen heidät istumaan ruhtinaiden pariin,
antaakseen heille kunniapaikan.
Maan tukipylväät ovat Jehovan,+
ja hän asettaa tuottoisan maan niiden varaan.
9 Hän varjelee hänelle uskollisten askeleet,+
mutta pahat vaiennetaan pimeydessä,+
sillä ihminen ei menesty omalla voimallaan.+
11 Sitten Elkana meni kotiinsa Ramaan, mutta poika jäi palvelemaan Jehovaa+ pappi Eelin luo.
12 Eelin pojat olivat pahoja+ eivätkä kunnioittaneet Jehovaa. 13 He eivät tyytyneet papeille kuuluvaan osaan kansan tuomista uhreista+ vaan tekivät näin: Aina kun joku mies uhrasi uhria ja liha kiehui, tuli papin palvelija kädessään kolmepiikkinen haarukka 14 ja pisti sen keittoastiaan, kaksikahvaiseen pataan, kattilaan tai yksikahvaiseen pataan. Kaiken, mikä tuli ylös haarukan mukana, pappi otti itselleen. Näin he tekivät Silossa kaikille sinne tuleville israelilaisille. 15 Jo ennen kuin uhrin tuonut mies ehti panna rasvan savuamaan,+ tuli papin palvelija sanomaan hänelle: ”Anna papille lihaa paistettavaksi. Hän ei halua sinulta keitettyä lihaa vaan pelkästään raakaa.” 16 Kun sitten mies sanoi hänelle: ”Rasvahan täytyy ensin panna savuamaan.+ Ota sitten itsellesi, mitä haluat”, hän sanoi: ”Ei, vaan anna se minulle heti. Muuten otan sen väkisin!” 17 Palvelijoiden synti oli Jehovan silmissä hyvin suuri,+ sillä nämä miehet käsittelivät Jehovalle kuuluvaa uhrilahjaa epäkunnioittavasti.
18 Samuel palveli+ Jehovan edessä, ja hänellä oli päällään pellavaefodi,*+ vaikka hän oli vasta pieni poika. 19 Joka vuosi hänen äitinsä teki hänelle pienen hihattoman vaatteen ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa uhraamaan vuotuista uhria.+ 20 Eeli siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa ja sanoi: ”Antakoon Jehova sinun saada tämän vaimon kanssa lapsen sen tilalle, joka lainattiin* Jehovalle.”+ Sitten he menivät takaisin kotiin. 21 Jehova käänsi huomionsa Hannaan,* niin että tämä tuli raskaaksi+ ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta Samuel-poika kasvoi edelleen Jehovan edessä.+
22 Eeli oli hyvin vanha, ja hän oli kuullut kaikesta, mitä hänen poikansa tekivät+ koko Israelille, ja siitä, että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat kohtaamisteltan sisäänkäynnin luona.+ 23 Hänellä oli tapana sanoa heille: ”Miksi te teette tällaista? Kuulen teistä koko kansalta vain pahaa. 24 Ei, poikani, se, mitä teistä puhutaan Jehovan kansan keskuudessa, ei ole hyvää. 25 Jos ihminen tekee syntiä toista ihmistä vastaan, joku voi vedota Jehovaan* hänen puolestaan, mutta jos ihminen tekee syntiä Jehovaa vastaan,+ niin kuka voi rukoilla hänen puolestaan?” He eivät kuitenkaan suostuneet kuuntelemaan isäänsä, ja Jehova oli päättänyt surmata heidät.+ 26 Mutta Samuel-poika kasvoi, ja sekä Jehova että ihmiset pitivät hänestä aina vain enemmän.+
27 Eelin luo tuli Jumalan mies ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Jehova: ’Enkö minä tehnyt itseni selvästi tunnetuksi esi-isäsi suvulle, kun he olivat Egyptissä faraon* orjina?+ 28 Hänet valittiin kaikista Israelin heimoista+ palvelemaan pappinani ja nousemaan alttarilleni+ uhraamaan uhreja, polttamaan suitsuketta* ja käyttämään efodia edessäni, ja minä annoin esi-isäsi suvulle kaikki israelilaisten* tuliuhrit.+ 29 Miksi te halveksitte* teurasuhriani ja uhrilahjaani, jotka olen käskenyt uhrata asuinpaikassani?+ Miksi sinä yhä kunnioitat enemmän poikiasi kuin minua? Miksi te lihotatte itseänne kansani Israelin jokaisen uhrilahjan parhailla osilla?+
30 Sen vuoksi Jehova, Israelin Jumala, sanoo: ”Olen kyllä sanonut, että sinun sukusi ja esi-isäsi suku saavat aina vaeltaa edessäni.”+ Mutta nyt Jehova julistaa: ”Minusta on mahdotonta ajatella enää niin, sillä minä kunnioitan niitä, jotka kunnioittavat minua,+ mutta niitä, jotka halveksivat minua, kohdellaan halveksivasti.” 31 Tulee aika, jolloin minä teen lopun sinun voimastasi ja esi-isäsi suvun voimasta,* niin että kukaan suvustasi ei elä vanhaksi.+ 32 Kun Israelilla on kaikki hyvin, sinä katsot asuinpaikassani olevaa vihollista,+ eikä suvussasi tule enää koskaan olemaan vanhusta. 33 Sinun sukuasi oleva mies, jota en poista palveluksesta alttarini äärestä, saa silmäsi sumenemaan ja aiheuttaa sinulle murhetta,* mutta useimmat sinun suvustasi kuolevat ihmisten miekkaan.+ 34 Sinulle on merkkinä se, mitä tapahtuu kahdelle pojallesi, Hofnille ja Pinehasille: he molemmat kuolevat samana päivänä.+ 35 Sitten minä valitsen itselleni uskollisen papin.+ Hän toimii sen mukaan, mitä minä haluan sydämessäni,* ja minä annan hänen suvulleen pysyvän pappeuden,* ja hän vaeltaa aina voideltuni edessä. 36 Jokainen, joka suvustasi jää jäljelle, tulee kumartamaan hänelle saadakseen rahapalkan ja leivän ja sanoo: ”Otathan minut johonkin papin virkaan, jotta saisin palan leipää syötäväksi.”’”+