Luukas

14 Kerran sapattina Jeesus meni erään fariseusten johtajan taloon syömään ateriaa,+ ja siellä olevat pitivät häntä tarkasti silmällä. 2 Hänen edessään oli mies, joka sairasti vesipöhöä. 3 Niin Jeesus kysyi lainoppineilta ja fariseuksilta: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?”+ 4 Mutta he eivät sanoneet mitään. Silloin hän tarttui mieheen kädellään, paransi hänet ja lähetti hänet pois. 5 Sitten hän sanoi heille: ”Jos jonkun poika tai sonni putoaa kaivoon+ sapattipäivänä, kuka teistä ei heti vedä sitä ylös?”+ 6 He eivät pystyneet vastaamaan tähän.

7 Kun Jeesus huomasi, että vieraat valitsivat itselleen huomattavimpia paikkoja,+ hän kertoi heille vertauksen. Hän sanoi: 8 ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu pitkällesi huomattavimmalle paikalle.+ Ehkä sinne on kutsuttu myös joku sinua kunnianarvoisempi. 9 Se, joka teidät on kutsunut, tulee sitten ja sanoo sinulle: ’Anna paikkasi tälle.’ Silloin sinä nouset häpeissäsi ja siirryt vaatimattomimmalle paikalle. 10 Kun sinut kutsutaan, asetu sen sijaan pitkällesi vaatimattomimmalle paikalle. Silloin se, joka on kutsunut sinut, tulee ja sanoo sinulle: ’Ystävä, siirry paremmalle paikalle.’ Näin sinä saat kunniaa kaikkien muiden vieraiden* edessä.+ 11 Jokainen, joka korottaa itsensä, joutuu nöyrtymään, ja se, joka nöyrtyy, korotetaan.”+

12 Seuraavaksi hän sanoi myös sille miehelle, joka oli kutsunut hänet: ”Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureitasi. Muuten he saattaisivat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinulle maksettaisiin takaisin.+ 13 Kun järjestät juhlat, kutsu sen sijaan köyhiä sekä sokeita, rampoja ja muita vammaisia,+ 14 niin tulet onnelliseksi, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin.+ Sinulle näet maksetaan takaisin oikein toimineiden ylösnousemuksessa.”+

15 Tämän kuullessaan yksi vieraista sanoi hänelle: ”Onnellinen on se, joka on aterialla Jumalan valtakunnassa.”

16 Jeesus sanoi hänelle: ”Eräs mies järjesti suuret illalliset,+ ja hän kutsui monia. 17 Kun illallisten aika tuli, hän lähetti orjansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’ 18 Mutta he kaikki alkoivat esittää tekosyitä.+ Ensimmäinen sanoi hänelle: ’Ostin pellon, ja minun on pakko mennä katsomaan sitä. Olen pahoillani, mutta en pääse tulemaan.’* 19 Toinen sanoi: ’Ostin viisi härkävaljakkoa* ja olen menossa tarkastamaan niitä. Olen pahoillani, mutta en pääse tulemaan.’+ 20 Vielä yksi sanoi: ’Menin juuri naimisiin enkä siksi voi tulla.’ 21 Niin orja tuli ilmoittamaan tämän isännälleen. Silloin talonisäntä vihastui ja sanoi orjalleen: ’Mene nopeasti kaupungin pääkaduille ja kujille ja tuo tänne köyhät sekä sokeat, rammat ja muut vammaiset.’ 22 Palattuaan orja sanoi: ’Herra, tein, mitä käskit, ja silti on tilaa.’ 23 Niin isäntä sanoi orjalle: ’Mene maanteille ja pikkuteille ja vaadi ihmisiä tulemaan sisään, jotta taloni täyttyisi.+ 24 Minä sanon teille: yksikään niistä, jotka oli kutsuttu, ei saa edes maistaa illallistani.’”+

25 Suuret ihmisjoukot kulkivat Jeesuksen kanssa, ja hän kääntyi ja sanoi heille: 26 ”Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä, äitiään, vaimoaan, lapsiaan, veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin,+ hän ei voi olla minun opetuslapseni.+ 27 Se joka ei kanna kidutuspaaluaan ja tule minun perässäni, ei voi olla minun opetuslapseni.+ 28 Esimerkiksi jos joku teistä haluaa rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa tehdä se loppuun? 29 Muuten hän saattaisi laskea sen perustuksen mutta ei pystyisi saamaan sitä valmiiksi, ja kaikki sivustakatsojat alkaisivat pilkata häntä 30 ja sanoa: ’Tämä mies alkoi rakentaa mutta ei pystynyt saamaan valmiiksi.’ 31 Tai jos kuningas lähtee sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu neuvottelemaan, pystyykö hän kohtaamaan 10 000 sotilaalla sen, joka tulee häntä vastaan 20 000:lla?+ 32 Ellei hän pysty, hän lähettää lähettiläsjoukon hieromaan rauhaa, kun tuo toinen on vielä kaukana. 33 Samoin tekin voitte olla varmoja, että kukaan teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän sano jäähyväisiä kaikelle,* mitä hän omistaa.+

34 Suola on tietenkin erinomaista, mutta jos se menettää makunsa, millä siitä saadaan taas suolaista?+ 35 Se ei kelpaa maahan eikä lannoitteeksi, vaan se heitetään pois. Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon.”+