Jesaja
9 Synkkyys ei kuitenkaan ole sellaista kuin silloin kun maa oli ahdingossa, kuin entisaikaan, kun Sebulonin maata ja Naftalin maata kohdeltiin halveksivasti.+ Mutta myöhemmin Jumala saattaa sen kunniaan – meren tien Jordanin seudulla, muiden kansojen Galilean.
2 Kansa, joka vaelsi pimeydessä,
on nähnyt suuren valon.
Niille, jotka asuvat syvän varjon maassa,
on loistanut valo.+
3 Sinä olet tehnyt kansakunnasta lukuisan,
sinä olet tehnyt sen ilosta suuren.
He iloitsevat edessäsi
niin kuin sadonkorjuuaikana iloitaan,
niin kuin ne, jotka jakavat saalista riemuiten.
4 Sinä olet pirstonut heitä kuormittaneen ikeen,
heidän hartioillaan olleen sauvan, heidän työnjohtajansa kepin,
kuten Midianin päivänä.+
5 Jokaisesta saappaasta, joka marssiessaan tömistää maata,
ja jokaisesta veren tahraamasta vaatteesta
tulee tulen ruokaa.
meille on annettu poika,
Hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja,+ Voimakas Jumala,+ Ikuinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
ja rauhalla ei ole loppua+
Daavidin valtaistuimella+ ja hänen valtakunnassaan.
Se tulee olemaan lujalla perustalla,+ ja sitä ylläpidetään
oikeudella+ ja oikeudenmukaisuudella*+
nyt ja ikuisesti.
Tämän saa aikaan armeijoiden Jehovan into.
9 Sen saa tietää koko kansa
– Efraimin ja Samarian asukkaat –
joka ylpeänä ja sydämeltään röyhkeänä sanoo:
Sykomoripuut on kaadettu,
mutta me korvaamme ne setreillä.”
11 Jehova nostaa Resinin vastustajat häntä vastaan
ja yllyttää hänen vihollisensa toimintaan,
12 Syyrian idästä ja filistealaiset lännestä.*+
Ne avaavat suunsa ja ahmivat Israelia.+
Silti hänen vihansa ei ole väistynyt,
vaan hänen ojennettu kätensä on yhä valmiina lyömään.+
16 Tämän kansan johtajat saavat sen harhailemaan,
ja ne, joita johdetaan, ovat hämmentyneitä.
17 Siksi Jehova ei iloitse sen nuorista miehistä,
eikä hän ole armollinen heidän isättömille lapsilleen* eikä leskilleen.
He kaikki ovat näet luopioita ja pahantekijöitä,+
ja jokainen suu puhuu järjettömästi.
Kaiken tämän vuoksi hänen vihansa ei ole väistynyt,
vaan hänen ojennettu kätensä on yhä valmiina lyömään.+
18 Jumalattomuus palaa kuin tuli,
joka polttaa orjantappurapensaat ja rikkakasvit.
Se sytyttää palamaan metsän tiheiköt,
ja ne nousevat savuna ilmaan.
Kukaan ei säästä edes veljeään.
Jokainen ahmii oman käsivartensa lihaa,
21 Manasse ahmii Efraimia
ja Efraim Manassea.
He ovat yhdessä Juudaa vastaan.+
Heidän kapinallisuutensa vuoksi hänen vihansa ei ole väistynyt,
vaan hänen ojennettu kätensä on yhä valmiina lyömään.+