Jeremia
14 Jeremialle tuli tämä kuivuuskausia koskeva Jehovan sana:+
2 Juuda suree,+ ja sen portit ovat rapistuneet.
Ne vaipuvat lannistuneina maahan,
ja Jerusalemista kohoaa huuto.
3 Isännät lähettävät palvelijansa* hakemaan vettä.
Nämä menevät vesikuopille* mutta eivät löydä vettä.
He palaavat astiat tyhjinä.
Häpeissään ja pettyneinä
he peittävät päänsä.
4 Maanpinta halkeilee,
koska maa ei ole saanut sadetta.+
Maanviljelijät ovat siksi järkyttyneitä, ja he peittävät päänsä.
5 Niityn naaraskauriskin hylkää vastasyntyneen vasansa,
koska ei ole ruohoa.
6 Villiaasit seisovat paljailla kukkuloilla.
Ne haukkovat ilmaa kuin sakaalit,
niiden silmät sumenevat, koska ei ole kasvillisuutta.+
Olemme toimineet uskottomasti monta kertaa,+
tehneet syntiä sinua vastaan.
8 Sinä Israelin toivo, sen pelastaja+ ahdingon aikana,
miksi sinä olet kuin muukalainen maassa,
kuin matkalainen, joka pysähtyy vain yöpyäkseen?
9 Miksi sinä olet kuin tyrmistynyt mies,
kuin voimakas mies, joka ei voi pelastaa?
Älä hylkää meitä.
10 Näin sanoo Jehova tästä kansasta: ”He rakastavat harhailemista+ eivätkä ole pitäneet jalkojaan kurissa.+ Niinpä Jehova ei saa heistä iloa.+ Nyt hän muistaa heidän rikkomuksensa ja vaatii heidät tilille heidän synneistään.”+
11 Sitten Jehova sanoi minulle: ”Älä rukoile, että tälle kansalle kävisi hyvin.+ 12 Kun he paastoavat, minä en kuuntele heidän rukouksiaan,+ ja kun he uhraavat kokonaispolttouhreja ja viljauhreja, minä en saa niistä iloa.+ Miekalla, nälällä ja kulkutaudilla* minä teen heistä lopun.”+
13 Tähän minä sanoin: ”Voi, suvereeni Herra Jehova! Profeetat sanovat heille: ’Te ette tule näkemään miekkaa, eikä nälänhätä kohtaa teitä, vaan minä annan teille todellisen rauhan tässä paikassa.’”+
14 Jehova sanoi sitten minulle: ”Profeetat profetoivat valheita minun nimessäni.+ Minä en ole lähettänyt heitä, en ole käskenyt heitä enkä ole puhunut heille.+ Valheellisia näkyjä, arvottomia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he profetoivat teille.+ 15 Siksi minä, Jehova, sanon näin profeetoista, jotka profetoivat nimessäni, vaikka en ole lähettänyt heitä, ja jotka sanovat, ettei miekka eikä nälänhätä kohtaa tätä maata: ’Miekka ja nälkä surmaavat nuo profeetat.+ 16 Se kansa, jolle he profetoivat, heitetään nälänhädän ja miekan takia ulos Jerusalemin kaduille, eikä ole ketään, joka hautaisi heidät+ – heidät ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä – sillä minä vuodatan heidän päälleen heidän ansaitsemansa onnettomuuden.’+
17 Sinun täytyy sanoa heille nämä sanat:
’Silmäni tulvivat kyyneleitä yötä päivää, lakkaamatta,+
sillä kansani neitsyttytär on täysin musertunut ja murtunut,+
erittäin vakavasti haavoittunut.
Jos tulen kaupunkiin,
näen nälän näännyttämiä!+
Sekä profeetta että pappi ovat kierrelleet maata, jota he eivät tunne.’”+
19 Oletko sinä hylännyt Juudan kokonaan, oletko* inhonnut Siionia?+
Miksi olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua?+
Toivoimme rauhaa, mutta mitään hyvää ei tullut,
paranemisen aikaa, mutta tulikin kauhu!+
20 Jehova, me tunnustamme pahuutemme,
esi-isiemme rikkomuksen,
sillä olemme tehneet syntiä sinua vastaan.+
Muista liittoa, jonka olet tehnyt kanssamme, älä riko sitä.+
22 Voivatko muiden kansojen arvottomat epäjumalat antaa sadetta,
tai voiko taivaskaan itse lähettää sadekuuroja?
Etkö yksin sinä, Jumalamme Jehova?+
Me panemme toivomme sinuun,
sillä vain sinä olet tehnyt kaiken tämän.