1. Samuelin kirja

14 Eräänä päivänä Saulin poika Jonatan+ sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: ”Tule, mennään yli toiselle puolelle filistealaisten etuvartion luo.” Mutta hän ei sanonut mitään isälleen. 2 Saul oli Gibean+ laitamilla Migronissa olevan granaattiomenapuun alla, ja hänen kanssaan oli noin 600 miestä.+ 3 (Efodia*+ käytti Ahia, Silossa+ Jehovan pappina olleen Eelin+ pojan Pinehasin+ pojan Ahitubin,+ Ikabodin+ veljen, poika.) Sotilaat eivät tienneet, että Jonatan oli lähtenyt. 4 Niiden kulkuväylien välissä, joita pitkin Jonatan yritti päästä yli filistealaisten etuvartion luo, oli kaksi jyrkkää* kalliota. Toisen kallion nimi oli Boses ja toisen nimi Senne. 5 Toinen kallio oli kuin pylväs pohjoisen puolella Mikmasiin päin, ja toinen oli etelän puolella Gebaan päin.+

6 Jonatan sanoi aseenkantajalleen: ”Tule, mennään yli noiden ympärileikkaamattomien miesten+ etuvartion luo. Ehkä Jehova toimii puolestamme, sillä mikään ei voi estää Jehovaa. Hän voi pelastaa yhtä lailla monien kuin harvojenkin välityksellä.”+ 7 Tähän hänen aseenkantajansa sanoi: ”Tee niin kuin hyväksi näet.* Mene minne haluat. Minne tahansa päätätkin mennä, minä tulen kanssasi.” 8 Silloin Jonatan sanoi: ”Mennään yli noiden miesten luo ja näyttäydytään heille. 9 Jos he sanovat meille: ’Pysykää paikoillanne, kunnes me tulemme luoksenne!’, niin seisomme paikoillamme emmekä mene ylös heidän luokseen. 10 Mutta jos he sanovat: ’Tulkaa ylös meitä vastaan!’, niin menemme ylös, koska tämä on meille merkki+ siitä, että Jehova antaa heidät meidän käsiimme.”

11 Sitten he molemmat näyttäytyivät filistealaisten etuvartiolle. Filistealaiset sanoivat: ”Katsokaa! Heprealaiset tulevat esiin koloista, joissa he ovat piileskelleet.”+ 12 Niinpä etuvartion miehet sanoivat Jonatanille ja hänen aseenkantajalleen: ”Tulkaa ylös meidän luoksemme, niin annamme teille opetuksen!”+ Jonatan sanoi heti aseenkantajalleen: ”Seuraa minua, sillä Jehova antaa heidät Israelin käsiin.”+ 13 Jonatan kiipesi käsin ja jaloin, ja hänen aseenkantajansa tuli hänen perässään. Jonatan alkoi lyödä maahan filistealaisia, ja hänen aseenkantajansa surmasi heitä hänen takanaan. 14 Tässä ensimmäisessä hyökkäyksessä Jonatan ja hänen aseenkantajansa löivät kuoliaaksi parikymmentä miestä noin puolen kyntövaon pituisella matkalla auranalan maa-alueella.*

15 Silloin kauhu valtasi leirin ja koko etuvartion, ja jopa ryöstäjien joukot+ olivat kauhuissaan. Maa alkoi järistä, ja Jumala sai aikaan pakokauhun filistealaisten keskuudessa. 16 Saulin vartiomiehet Benjaminin Gibeassa+ näkivät, että sekasorto levisi koko leiriin.+

17 Saul sanoi kanssaan oleville sotilaille: ”Laskekaa joukko ja katsokaa, kuka on lähtenyt luotamme.” Kun he laskivat joukon, he huomasivat, etteivät Jonatan ja hänen aseenkantajansa olleet paikalla. 18 Sitten Saul sanoi Ahialle:+ ”Tuo tosi Jumalan arkku tänne!” (Tosi Jumalan arkku oli tuohon aikaan* israelilaisten luona.) 19 Saulin puhuessa papille sekasorto filistealaisten leirissä tuli yhä pahemmaksi. Silloin Saul sanoi papille: ”Keskeytä se, mitä olet tekemässä.”* 20 Kun Saul ja kaikki hänen sotilaansa kokoontuivat ja lähtivät taistelemaan, he huomasivat, että filistealaiset olivat kääntäneet miekkansa toisiaan vastaan. Vallitsi täysi kaaos. 21 Myös ne heprealaiset, jotka aiemmin olivat siirtyneet filistealaisten puolelle ja lähteneet heidän kanssaan ylös leiriin, liittyivät Saulin ja Jonatanin johtamien israelilaisten joukkoihin. 22 Kaikki ne Israelin miehet, jotka olivat piiloutuneet+ Efraimin vuoristoon, kuulivat filistealaisten paenneen, ja hekin lähtivät taistelemaan ja ajamaan heitä takaa. 23 Sinä päivänä Jehova pelasti Israelin,+ ja taistelu ulottui Bet-Aveniin+ asti.

24 Israelin miehet olivat sinä päivänä kuitenkin uuvuksissa, sillä Saul oli vannottanut heillä valan: ”Kirottu on se mies, joka syö jotain* ennen iltaa ja ennen kuin olen kostanut vihollisilleni!” Niinpä kukaan heistä ei syönyt mitään.+

25 Kaikki sotilaat tulivat* metsään, ja maassa oli hunajaa. 26 Kun he tulivat metsään, he näkivät hunajan valuvan, mutta kukaan ei syönyt sitä, koska he pelkäsivät valaa. 27 Jonatan taas ei ollut kuullut isänsä vannottavan miehillä valaa,+ joten hän ojensi kädessään olevan sauvan ja kastoi sen pään hunajakennoon. Kun hän söi hunajaa, hänen silmänsä kirkastuivat. 28 Tällöin yksi miehistä sanoi: ”Isäsi vannotti sotilaita ankarasti: ’Kirottu on se mies, joka syö jotain tänään!’+ Siksi kaikki ovat väsyksissä.” 29 Mutta Jonatan sanoi: ”Isäni on aiheuttanut maalle suuren onnettomuuden.* Katsokaa, miten silmäni kirkastuivat siksi, että maistoin vähän hunajaa. 30 Kuinka paljon parempi olisikaan ollut, jos sotilaat olisivat voineet tänään syödä+ vihollisiltaan saamastaan saaliista! Silloin filistealaisia olisi kuollut vielä enemmän.”

31 Sinä päivänä he löivät filistealaisia kuoliaaksi koko matkan Mikmasista Aijaloniin+ asti, ja miehet alkoivat olla lopen väsyneitä. 32 Niin he syöksyivät ahneesti saaliin kimppuun. He ottivat lampaita, nautoja ja vasikoita ja teurastivat niitä paljaalla maalla, ja he söivät lihaa, jossa oli verta.+ 33 Silloin Saulille ilmoitettiin: ”Miehet tekevät syntiä Jehovaa vastaan syömällä lihaa, jossa on verta.”+ Tähän hän sanoi: ”Te olette menetelleet uskottomasti. Vierittäkää heti minun luokseni suuri kivi.” 34 Sen jälkeen Saul sanoi: ”Hajaantukaa miesten sekaan ja sanokaa heille: ’Jokaisen täytyy tuoda sonninsa ja lampaansa, teurastaa ne tässä ja sitten syödä ne. Älkää tehkö syntiä Jehovaa vastaan syömällä lihaa, jossa on verta.’”+ Niin jokainen toi sinä iltana sonninsa ja teurasti sen siellä. 35 Saul rakensi alttarin Jehovalle.+ Se oli ensimmäinen alttari, jonka hän rakensi Jehovalle.

36 Myöhemmin Saul sanoi: ”Lähdetään yöllä alas filistealaisten perään ja ryöstetään heitä aamunkoittoon asti. Ketään ei jätetä eloon.” Tähän he sanoivat: ”Tee niin kuin hyväksi näet.” Sitten pappi sanoi: ”Pyydetään täällä ohjausta tosi Jumalalta.”+ 37 Saul tiedusteli Jumalalta: ”Lähdenkö alas filistealaisten perään?+ Annatko heidät Israelin käsiin?” Mutta Jumala ei vastannut hänelle sinä päivänä. 38 Silloin Saul sanoi: ”Tulkaa tänne, kaikki te päälliköt, ja selvittäkää, mikä synti tänään on tehty. 39 Niin varmasti kuin Jehova elää, hän, joka vapautti Israelin, vaikka syyllinen olisi poikani Jonatan, hänen täytyy kuolla.” Mutta kukaan ei vastannut hänelle. 40 Sitten hän sanoi israelilaisille: ”Olkaa te toisella puolella, ja minä ja poikani Jonatan olemme toisella puolella.” He sanoivat Saulille: ”Tee niin kuin hyväksi näet.”

41 Saul sanoi sitten Jehovalle: ”Israelin Jumala, vastaa tummimin*+ avulla!” Silloin Jonatan ja Saul tulivat valituksi, ja muut pääsivät vapaaksi. 42 Sen jälkeen Saul sanoi: ”Heittäkää arpaa+ minun ja poikani Jonatanin välillä”, ja Jonatan tuli valituksi. 43 Saul sanoi Jonatanille: ”Kerro minulle, mitä olet tehnyt.” Niin Jonatan kertoi hänelle: ”Maistoin vain vähän hunajaa kädessäni olevan sauvan päästä.+ Tässä olen! Olen valmis kuolemaan!”

44 Saul sanoi: ”Jumala rangaiskoon minua ankarasti, jos et kuole, Jonatan.”+ 45 Mutta sotilaat sanoivat Saulille: ”Pitääkö Jonatanin kuolla, hänen, jonka ansiosta Israel sai tämän suuren voiton?*+ Mahdoton ajatus! Niin varmasti kuin Jehova elää, hänen päästään ei saa pudota maahan hiuskarvaakaan, sillä hän on tänään toiminut Jumalan kanssa.”+ Näin sotilaat pelastivat* Jonatanin, eikä hän kuollut.

46 Niin Saul lakkasi ajamasta filistealaisia takaa, ja filistealaiset menivät omalle alueelleen.

47 Saul vahvisti asemansa Israelin kuninkaana ja taisteli joka puolella kaikkia vihollisiaan vastaan: moabilaisia,+ ammonilaisia,+ edomilaisia,+ Soban kuninkaita+ ja filistealaisia+ vastaan. Minne tahansa hän menikin, hän voitti heidät. 48 Hän taisteli rohkeasti, kukisti amalekilaiset+ ja vapautti Israelin sen ryöstäjien käsistä.

49 Saulin poikia olivat Jonatan, Jisvi ja Malki-Sua.+ Hänellä oli myös kaksi tytärtä, joista vanhemman nimi oli Merab+ ja nuoremman Mikal.+ 50 Saulin vaimo oli nimeltään Ahinoam, Ahimaasin tytär, ja hänen armeijansa päällikkö oli nimeltään Abner,+ Nerin poika, Saulin setä. 51 Kis+ oli Saulin isä, ja Abnerin isä Ner+ oli Abielin poika.

52 Filistealaisia vastaan sodittiin ankarasti niin kauan kuin Saul eli.+ Aina kun Saul näki jonkun voimakkaan tai rohkean miehen, hän värväsi hänet palvelukseensa.+