Lukijoiden kysymyksiä
Kun Saulin sotilaat söivät lihaa verinensä, miksei heitä teloitettu sen mukaan, mitä Jumalan laki määräsi rangaistukseksi?
Nämä miehet kyllä rikkoivat verta koskevaa Jumalan lakia, mutta heille on voitu osoittaa armoa, koska he kunnioittivat verta, vaikka heidän olisikin pitänyt ilmaista tuota kunnioitusta tunnollisemmin.
Harkitsehan tilannetta. Israelilaiset sotivat filistealaisia vastaan kuningas Saulin ja hänen poikansa Joonatanin johdolla. Juuri kun ”Israelin miehet olivat – – ylen rasitetut” taistelusta, Saul teki hätäisen valan, jonka mukaan hänen miehensä eivät saaneet syödä mitään ennen kuin vihollinen olisi voitettu (1. Samuelin kirja 14:24). Pian hänen tekemänsä vala aiheutti ongelman.
Hänen miehensä olivat voittamaisillaan kiivaan taistelun, mutta ankara kamppailu alkoi vaatia veroansa. Miehet olivat nälkäisiä ja uuvuksissa. Mitä he tekivät tuossa äärimmäisessä tilanteessa? ”Väki syöksyi saaliin kimppuun ja otti lampaita, raavaita ja vasikoita ja teurasti niitä paljaan maan päällä; ja väki söi lihan verinensä.” (1. Samuelin kirja 14:32.)
Siten tehdessään Saulin miehet rikkoivat verta koskevaa Jumalan lakia, aivan niin kuin jotkut heistä ilmoittivatkin Saulille sanoen: ”Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun syö lihaa verinensä.” (1. Samuelin kirja 14:33.) Laki tosiaankin sanoi, että eläimiä teurastettaessa veri oli vuodatettava pois ennen lihan syömistä. Jumala ei vaatinut palvelijoitaan ryhtymään mihinkään äärimmäisiin toimiin veren vuodattamiseksi pois. He voisivat osoittaa kunnioittavansa veren merkitystä vuodattamalla se kohtuullisen hyvin pois. (5. Mooseksen kirja 12:15, 16, 21–25.) Eläinten verta voitiin käyttää alttarilla uhritarkoitukseen, mutta sitä ei saanut syödä. Lain tahallisesta rikkomisesta oli rangaistuksena kuolema, sillä Jumalan kansalle oli sanottu: ”Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.” (3. Mooseksen kirja 17:10–14.)
Rikkoivatko Saulin miehet tahallaan Lakia? Osoittivatko he suoranaista halveksuntaa verta koskevaa Jumalan lakia kohtaan? (Vrt. 4. Mooseksen kirja 15:30.)
Meidän ei tarvitse päätellä näin. Kertomus sanoo, että he teurastivat eläimet ”paljaan maan päällä” ja söivät ”lihan verinensä”. He ovat siis voineet yrittää vuodattaa verta pois ainakin jossain määrin (5. Mooseksen kirja 15:23). He eivät kuitenkaan uupuneina ja nälkiintyneinä nostaneet teurastettuja ruhoja riippumaan riittävän pitkäksi aikaa, niin että veri olisi ehtinyt valua pois. He teurastivat lampaat ja karjan ”paljaan maan päällä”, mikä on voinut hidastaa veren valumista pois. Lisäksi he leikkasivat nopeasti lihaa ruhoista, jotka saattoivat lojua veressä. Vaikka heillä siis olisikin ollut mielessään Jumalan lain noudattaminen, he eivät käyttäneet oikeita menetelmiä eivätkä noudattaneet ohjeita riittävän tarkasti.
Siksi kävi niin, että ”väki söi lihan verinensä”, mikä oli syntiä. Saul tajusi tämän ja käski vierittää luokseen suuren kiven. Hän käski sotilaita: ”Tuokaa jokainen härkänne ja lampaanne minun luokseni ja teurastakaa ne täällä. Sitten syökää; älkääkä tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä lihaa verinensä.” (1. Samuelin kirja 14:33, 34.) Syylliset sotilaat tottelivat, ja ”Saul rakensi alttarin Herralle” (1. Samuelin kirja 14:35).
Sen ansiosta, että eläimet teurastettiin nyt kivellä, verta luultavasti vuoti riittävästi pois ruhoista. Eläinten liha syötiin kauempana teurastuspaikasta. Saul on saattanut kaataa osan vuodatetusta verestä alttarille pyytäessään Jumalan armoa niille, jotka olivat tehneet syntiä. Jehova osoitti armoa ilmeisesti siksi, että hän tiesi, millä tavalla sotilaat olivat yrittäneet vuodattaa verta pois siitä huolimatta, että he olivat uupuneita ja nälissään. Jumala on saattanut ottaa lisäksi huomioon sen, että Saulin tekemä harkitsematon vala ajoi hänen miehensä tuohon epätoivoiseen tilanteeseen.
Tämä kertomus osoittaa, että hätätilanteessakaan ei ole mitään syytä jättää Jumalan lakia huomiotta. Sen tulisi myös saada meidät tajuamaan, miten tarpeellista on harkita tarkkaan ennen kuin tekee valan, sillä hätiköiden lausuttu vala voi aiheuttaa ongelmia meille itsellemme ja toisille (Saarnaaja 5:3–5).