Johdanto

TÄMÄ Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen laitos lisää runsaasti Raamatun täsmällistä tuntemusta monien erikoispiirteidensä avulla, joita ovat mm. rinnakkaispaikkaviitteet, laaja alaviitteistö, Raamatun sanojen hakemisto ja liitteet. Nykyinen tietokonetekniikka on auttanut suuresti näiden apuneuvojen valmistamisessa.

Koko Raamattua on varsin sopivasti kutsuttu Jumalalliseksi kirjastoksi (lat. Bibliotheca Divina). Se koostuu 66:sta virallisesti luetteloidusta (kanonisesta) kirjasta, jotka on hyväksytty henkeytetyksi oppaaksi totuuden selville saamista varten. Vaikka monet jakavat Raamatun ”Vanhaan testamenttiin” ja ”Uuteen testamenttiin”, me nimitämme 39:ää ensimmäistä kirjaa Raamatun heprealaisiksi kirjoituksiksi ja 27:ää jälkimmäistä kirjaa Raamatun kreikkalaisiksi kirjoituksiksi, mikä perustuu kielten mukaiseen eikä johonkin otaksuttuun ”testamenttien (liittojen)” mukaiseen jakoon. (Ks. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” [si], s. 298–304, ja liite 7E.)

JUMALALLISEN KIRJASTON KIELET

Raamattu kirjoitettiin alun perin hepreaksi, arameaksi (heprean sukulaiskieli) ja yleiskreikaksi (koi·nēʹ).

HEPREALAINEN TEKSTI: Masoreettinen heprealainen teksti, jota käytettiin Uuden maailman käännöksen Heprealaisten kirjoitusten englanninkielisen tekstin valmistamiseen, on Pietarissa säilytettävä Codex Leningradensis B 19^A sellaisena kuin se on painettu R. Kittelin Biblia Hebraican (BHK) 7., 8. ja 9. painokseen (1951–55). Teoksen uudistettua, vuoden 1977 laitosta, joka tunnetaan nimellä Biblia Hebraica Stuttgartensia (BHS), käytettiin Uuden maailman käännöksen vuoden 1984 englanninkielisen laitoksen alaviitteistön valmistamisessa. Lyhenteellä ”hepr.” merkityt kursivoidut sanat on translitteroitu BHS:sta.

Eräät heprealaisen Raamatun osat ovat todellisuudessa aramean kieltä, mutta ne on kirjoitettu heprealaisin kirjaimin. Näistä osista otetut translitteraatiot on merkitty lyhenteellä ”aram.” Muut aramealaiset tekstit on osoitettu niitä vastaavilla lyhenteillä.

KREIKKALAINEN TEKSTI: Kreikkalainen pohjateksti, jota käytettiin Uuden maailman käännöksen Kreikkalaisten kirjoitusten englanninkielisen tekstin valmistamiseen, on Westcottin ja Hortin The New Testament in the Original Greek (joka julkaistiin alun perin 1881). Muitakin kreikkalaisia tekstijulkaisuja käytettiin, mm. Boverin, Merkin, UBS:n ja Nestle-Alandin. Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista peräisin olevat kreikkalaiset translitteraatiot on merkitty lyhenteellä ”kreik.”, ja ne on otettu teoksessa The Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures (1969 ja 1985) olevasta Westcottin ja Hortin kreikkalaisesta tekstistä. Heprealaisissa kirjoituksissa ”kreik.” tarkoittaa kreikkalaisesta Septuaginta-käännöksestä (LXX), A. Rahlfsin laitoksesta (Deutsche Bibelgesellschaft, Stuttgart 1935), peräisin olevia translitteraatioita. Muut kreikkalaiset lähteet on osoitettu niitä vastaavilla lyhenteillä. Ks. myös TRANSLITTERAATIOT.

SYYRIALAINEN TEKSTI: Lyhenne ”syyr.” tarkoittaa sanoja, jotka on translitteroitu syyrialaisesta Pešitta-käännöksestä (Sy), S. Leen laitoksesta (1826), jonka uusintapainoksen on julkaissut United Bible Societies (Lontoo 1979). Muut syyrialaiset käännökset on osoitettu niitä vastaavilla lyhenteillä.

LATINALAINEN TEKSTI: Latinalaisesta Vulgatasta (Vg) käytetty laitos on Biblia Sacra iuxta Vulgatam Versionem (Deutsche Bibelgesellschaft, Stuttgart 1983). Lyhenne ”lat.” tarkoittaa tästä tekstistä peräisin olevia sanoja. Muut latinalaiset käännökset on osoitettu niitä vastaavilla lyhenteillä. Ks. myös TRANSLITTERAATIOT.

SUOMENNOS

PERIAATTEET: Tämän käännöksen huomattavin piirre on Jumalan nimen palauttaminen oikealle paikalleen Raamatun tekstiin. Yleisesti tunnettua suomalaista muotoa ”Jehova” on käytetty 6973 kertaa Heprealaisissa kirjoituksissa ja 237 kertaa Kreikkalaisissa kirjoituksissa. Ks. tämän asian yksityiskohtaista tarkastelua liitteistä 1A–1D.

Uuden maailman käännöksessä on pyritty tavoittamaan alun perin hepreaksi ja kreikaksi laadittujen Raamatun kirjoitusten arvovaltaisuus, voima, dynaamisuus ja suoruus sekä välittämään nämä piirteet nykykielellä. Raamatun tekstejä ei ole käännetty mukaillen. Sen sijaan on pyritty kääntämään niin kirjaimellisesti kuin mahdollista, silloin kun nykykieli sen sallii eikä kirjaimellinen käännös kätke ajatusta. Tällä tavoin täytetään niiden toive, jotka haluavat saada tarkan käännöksen alkuperäisestä. Onhan tunnettua, että toisinaan jopa niin merkityksettömältä näyttävä seikka kuin pilkun käyttö tai poisjättö voi muuttaa alkuperäisen tekstikohdan oikeaa ajatusta.

Tekstin kääntämisessä ei ole otettu vapauksia vain siksi, että se saataisiin lyhyemmäksi, eikä alkuperäisen tekstin kirjaimellista käännöstä ole korvattu nykyaikaisemmalla sanonnalla, jos kirjaimellinen käännös on täysin ymmärrettävä. Käännöksen yhtenäisyyttä on pidetty yllä kääntämällä pääsanat yhdenmukaisesti, sikäli kuin tekstiyhteys on sen sallinut. Tämä on toisinaan rajoittanut sananvalintaa, mutta se on avuksi rinnakkaispaikkoja haettaessa ja toisiinsa liittyvien kohtien vertailussa.

Erityishuomiota on kiinnitetty heprean ja kreikan verbien kääntämiseen, jotta alkuperäisten ilmausten yksinkertaisuus, lämpö, erikoisluonne ja ilmaisuvoima olisi saatu esiin. Käännöksessä on pyritty säilyttämään muinaisten heprealaisten ja kreikkalaisten aikojen tuntu, ihmisten ajattelu-, puhe- ja käyttäytymistapa jne. Tämä merkitsee sitä, että lukijan silmiin osuu monia heprean ja kreikan idiomeja. Monissa tapauksissa alaviitteissä osoitetaan joidenkin ilmausten kirjaimellinen merkitys.

Alkuperäinen heprea on ytimekästä, koska sen kielellinen rakenne sallii lyhyen ilmaisun. Käännettäessä heprean verbien toiminnan ja tilan merkityssisältöä suomeksi ei kuitenkaan ole aina mahdollista säilyttää tätä lyhyyttä, koska suomen verbimuodoilta saattaa puuttua vastaava vivahde. Siksi tarvitaan toisinaan ilmausta pidentäviä lisäsanoja, jotta verbien välittämä eloisuus, kuvakielen rikkaus ja dramaattinen toiminta samoin kuin aikaa ja paikkaa koskeva Raamatun kirjoittajien näkökulma kävisivät ilmi. (Sama pitää yleensä paikkansa kreikan verbeistä.) Esimerkiksi imperfektiivisessä tilassa olevat verbit on pyritty kääntämään tavalla, joka ilmaisee etenevää tekemistä. Ks. heprean verbikäännöksistä liitettä 3C.

On syytä panna merkille, että jotkin alkukielten sanat on siirretty sellaisinaan suomeen, esim. ”Šeol”, ”Haades”, ”Gehenna”, ”aamen”, ”manna” ja ”Messias”.

TEKNISIÄ SEIKKOJA: Uuden maailman käännös noudattaa englanninkielisen laitoksensa luku- ja jaejakoa ja helpottaa siten Jehovan todistajien maailmanlaajuista opetusohjelmaa. Jokaisesta jakeesta ei ole tehty omaa erillistä kappalettaan, vaan jakeet on ryhmitelty kappaleiksi, jotta ajatuskokonaisuudet kävisivät paremmin selviksi. Raamatun runolliset jaksot, kuten Psalmit, ovat runomuodossa. Alfabeettiset jaksot on myös osoitettu (ks. psalmia 119).

SIVUOTSIKOT: Nämä sivujen yläosassa olevat lyhyet selostukset antavat lukijalle nopean yleiskuvan sivulla olevan tekstin sisällöstä ja auttavat haettavien kohtien löytämisessä.

HAKASULKEISSA OLEVA TEKSTI: Sanat, jotka tosin esiintyvät pohjatekstissä, mutta joiden katsotaan olevan lisäystä, eli ns. interpolaatiot, on pantu hakasulkeisiin (ks. Matteus 16:2, 3; 27:49; Luukas 23:34; 24:6, 12, 36, 40). Seuraavissa kohdissa hakasulkeita on käytetty osoittamaan selittävää lisäystä, jota ei esiinny pohjatekstissä: 1. Mooseksen kirja 6:16; 1. Samuelin kirja 13:1; 1. Kuninkaiden kirja 7:31; Hoosea 2:22; Matteus 18:24.

TÄMÄN UUDEN LAITOKSEN ERIKOISPIIRTEITÄ

HAKEMISTOT: Kirjan loppupuolella on ”Raamatun sanojen hakemisto”, jossa luetellaan valikoituja sanoja ja niiden sijaintipaikkoja Raamatun tekstissä, ja useimmiten noiden sanojen rinnalla on tiivistettyjä otteita, joista käy ilmi tekstiyhteys. Lisäksi on ”Alaviitesanojen hakemisto”, jonka tarkoituksena on auttaa alaviitteiden hyödyntämisessä.

LIITTEET: Liiteartikkelit on järjestetty aiheen mukaan siten, että niitä voidaan käyttää apuna selitettäessä Raamatun perusoppeja ja niihin liittyviä seikkoja. Nämä liitteet on merkitty numeroilla ja kapiteelikirjaimilla (esim. 1A, 1B, 2A, 2B, 2C). Numerot 1–9 tarkoittavat aiheluokkia ja kirjaimet A, B, C jne. alakohtia näissä luokissa. Liitteiden loppupuolella on taulukkoja rahoista ja mitoista, Raamatun kalenterikuukausista sekä maantieteellisiä tietoja ja karttoja Raamatun paikoista. Näiden yksityiskohtaisten lisätietojen pitäisi auttaa monia tulemaan perusteellisemmiksi Pyhän Raamatun tutkijoiksi ja olemaan pätevämpiä puolustamaan Raamatun totuutta (1. Pietarin kirje 3:15).

RINNAKKAISPAIKKAVIITTEET: Tässä laitoksessa on yli 125000 rinnakkaispaikkaviitettä. Nämä viitteet osoittavat, että miltei jokainen asia Raamatussa esitetään ainakin kahdesti. Rinnakkaispaikkaviitteiden huolellinen vertailu ja kyseisiin jakeisiin liittyvien alaviitteiden tutkiminen paljastavat Raamatun 66 kirjan keskinäisen sopusoinnun. Tämä vahvistaa sen, että ne muodostavat yhden, Jumalan henkeyttämän kirjan.

Rinnakkaispaikkaviitteet on sijoitettu keskipalstalle, ja niissä käytetään Raamatun kirjojen lyhenteitä. Tekstissä olevat aakkosmerkit ohjaavat lukijan vastaaviin rinnakkaispaikkaviitteisiin. Jos kaikki viitteet eivät mahdu keskipalstalle, loput viitteet on sijoitettu oikean palstan alle. Viiteluettelossa osoitetaan, mistä uusi palsta tai uusi luku alkaa.

Kun viitettä seuraa ”LXX”, se osoittaa, että kyseessä on Septuagintasta (LXX) otettu lainaus ja että lisätietoja löytyy sen jakeen alaviitteestä, johon viitataan. Esimerkiksi Roomalaiskirjeen 9:17:ssä on viitteenä 2. Mooseksen kirjan 9:16, LXX.

Viitteet koskevat rinnakkaisajatuksia, -tapahtumia ja -kertomuksia, elämäkertatietoja, maantieteellisiä tietoja, Raamatussa itsessään kerrottuja profetioiden täyttymyksiä, muista osista Raamattua otettujen ilmausten ja kokonaisten jakeiden suoria lainauksia sekä lakiliiton esikuvien ja niiden Kreikkalaisissa kirjoituksissa kerrottujen täyttymysten välisiä yhteyksiä. Nämä kaikki muodostavat todellisen raamatullisen tiedon aarreaitan!

ALAVIITTEET: Tämän julkaisun huomattavana piirteenä ovat myös sen yli 12000 alaviitettä, jotka sisältävät melkoisen tietomäärän. Tärkeitä tekstiä koskevia tietoja on pyritty esittämään yksinkertaisella tavalla. Alaviitteet auttavat usein näkemään, että Raamatun kolme alkukieltä, heprea, aramea ja kreikka, ilmaisevat asiat yhtäpitävästi.

Jos Uuden maailman käännöksen teksti poikkeaa alkukielten mukaisesta tekstistä, alaviitteissä osoitetaan käännöksen perusteet mainitsemalla ne käsikirjoitukset ja käännökset, jotka tukevat noita poikkeamia. Olemme myös esittäneet heprealaisten ja kreikkalaisten tekstien vaihtoehtoisia käännöksiä sekä muiden käsikirjoitusten ja käännösten erilaisia lukutapoja.

Vaikka itse teksti on yleensä kirjaimellista, monet alaviitteet sisältävät lisää arvokkaita kirjaimellisia käännöksiä. Niissä saatetaan esittää 1) sanojen perusmerkityksiä, 2) sanojen etymologiaa tai 3) alkuperäisen sanan tai ilmauksen yleisesti hyväksyttyjä sanakirjamääritelmiä.

Alaviitteistö sisältää siis ennemminkin käännöksen tekstikritiikkiä kuin raamatunselitystä. Mutta mukana on myös hyödyllistä vähemmän teknistä tietoa.

Valoa luodaan myös sellaisiin raamatullisiin perusaiheisiin kuin ”sielu”, ”Šeol”, ”lunnaat”, ”ylösnousemus”, ”sovitus”, ”Jumala”, ”Kristus”, ”Valtakunta” ja ”tuhatvuotiskausi”. Lisäksi esitetään heprealaisten, kreikkalaisten ja latinalaisten lukutapojen muunnelmia (joihin sisältyy joitakin eroavuuksia jaejaossa), kielellisiä muunnelmia, ei-heprealaisista kielistä otettuja lainasanoja ja merkityksellisiä käsikirjoitusten reunahuomautuksia.

Alaviitteisiin sisältyy myös arvokkaita vaihtoehtoisia käännöksiä, sanojen kirjaimellista merkitystä koskevaa tietoa ja perusteita sille, miksi joitakin poikkeavia lukutapoja on suosittu heprealaisten tai kreikkalaisten perustekstien sijasta. Tietoa annetaan Raamatun kirjojen, henkilöiden ja paikkojen nimien merkityksestä sekä maantieteestä. Raha- ja mittayksiköt sekä kalenteriajankohdat on muunnettu nykyisiksi mittayksiköiksi ja ajankohdiksi (ks. liitteitä 8A, 8B).

Alaviitteistössä annetaan vakuuttavat todisteet, jotka tukevat Jumalan nimen palauttamista tekstiin. Jehova Jumalan arvonimiin ja häntä kuvaileviin ilmauksiin kiinnitetään asianmukaista huomiota. Alaviitteissä esitetään Raamatun tieteellistä tarkkuutta tukevaa aineistoa ja myös seikkoja, jotka selvittävät ns. ristiriitaisuuksia. Raamatun ajanlaskun tärkeistä kohdista on hyödyllisiä tietoja. Muita selvityksiä annetaan Raamatun ilmauksista, jotka koskevat moraalista käytöstä, pyhää palvelusta, saarnaamistoimintaa ja organisaatiota. Alaviitteet auttavat myös säilyttämään eron ”Herran Jehovan” ja ”Herran Jeesuksen” välillä.

Raamatun alkukielissä esiintyvien sävyjen ilmi tuomiseksi alaviitteissä on lyhyitä selvityksiä kirjoitustyyleistä, kielikuvista, sanaleikeistä, idiomeista, vertauksista ja kiertoilmauksista. Sukua, lukua, sijaa ja verbimuotoja koskevat kieliopilliset tiedot tarkoittavat alkukieliä, eivät suomalaista käännöstä.

Kaarisulkeissa olevat ilmaukset tarkoittavat alaviitteissä yleensä niitä edeltävien ilmausten vaihtoehtoja. Hakasulkeissa olevat ilmaukset tarkoittavat yleensä lisätietoja tai selittävää aineistoa.

Alaviite ilmaistaan alaviitemerkillä, joka on Raamatun tekstissä sen ilmauksen perässä, johon viitataan. Itse alaviite löytyy kyseisen tekstipalstan alta, ja sen edellä on puolilihavalla painettu jakeen numero ja sama alaviitemerkki. Alaviitteeseen lainattu tekstiote on samassa muodossa kuin tekstissäkin lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia, kuten erisnimiä, jotka voivat olla nominatiivissa. Jos samaan jakeeseen kuuluu useita alaviitteitä, ne erotetaan toisistaan seuraavilla merkeillä: *, #, *, *, *, *, *.

TRANSLITTERAATIOT: Alaviitteissä on myös runsaasti valaisevia translitteraatioita heprealaisista, aramealaisista, kreikkalaisista ja syyrialaisista sanoista. Translitteraatiot ovat sanoja, jotka on kirjain kirjaimelta siirretty kirjoitusjärjestelmästä toiseen, tässä tapauksessa edellä mainituista kielistä latinalaista kirjaimistoa käyttävään suomeen. Niissä jäljitellään myös lähimain todellista ääntämistä, ja ne on tässä teoksessa jaettu keskipisteillä tavuihin. Painollinen tavu on merkitty sen perässä olevalla akuutilla eli korkomerkillä, joka samalla on tavurajan merkkinä. Koska vanhimmissa käsikirjoituksissa (esim. LXX^B) ei ole tehty eroa isojen ja pienten kirjainten välillä, isoja kirjaimia on käytetty translitteraatioissa (ja myös Vulgatasta otetuissa lainauksissa) silloin, kun niistä on lukijalle hyötyä.

Monet heprealaiset sanat sisältävät pääsanaan liittyviä etu- ja jälkiliitteitä, jotka yhdessä pääsanan kanssa voivat käännettynä tarkoittaa kokonaista sanaryhmää. Kun tällainen sana translitteroidaan, pääsana on merkitty puolilihavalla kursiivilla, ja suomalaisessa käännöksessä vastaava osa on merkitty myös puolilihavalla tekstilajilla. Joissakin tapauksissa translitteraation laihalle osalle, esim. artikkelille tai omistusliitteelle, ei ole merkitty lainkaan vastinetta. Tämä laihan ja puolilihavan tekstilajin järjestelmä soveltuu myös kreikkalaisiin, syyrialaisiin ja latinalaisiin sanoihin. Koska se kuitenkin pääasiassa soveltuu heprean kieleen, on usein ainoastaan tarkasteltavana olevat sanat osoitettu toisilla kielillä. Esimerkkejä:

1. Mooseksen kirja 23:8*: ”sielunne suostuu”. Kirjm. ”sielullanne”, kollektiivisesti käytettynä. Hepr. ’et-naf·šekhemʹ; kreik. psy·khēiʹ.

Markus 10:30*: Tai ”asiainjärjestyksessä”. Kreik. ai·ōʹni; J^17,22(hepr.): u·va·‛ō·lamʹ ’ja asiainjärjestyksessä’.

Translitteraatiot, joissa laihan ja puolilihavan tekstilajin vastakohtaa ei ole, vastaavat alaviitteeseen lainattua suomalaista ilmausta. Translitteraatioiden ja niiden suomennosten sijamuodot voivat kuitenkin olla erilaiset sekä laihassa että puolilihavassa tekstilajissa. Ks. liitteestä 3B lisätietoja etu- ja jälkiliitteistä.

TEKSTILÄHTEIDEN LYHENTEITÄ JA MERKKEJÄ

Alaviitteissä ja liitteissä on viitattu moniin varhaisiin käsikirjoituksiin, papyruksiin, koodekseihin, painettuihin tekstijulkaisuihin ja uudempiin arvostettuihin lähdeteoksiin. Seuraavassa on luettelo käytetyistä tekstilähteiden lyhenteistä ja merkeistä.

א (Alef) Codex Sinaiticus, kreikk., 300-luku, British Museum, HK, KK.

A Codex Alexandrinus, kreikk., 400-luku, British Museum, HK, KK.

Al Aleppon koodeksi, hepr., n. v. 930, Israel, HK.

Aq Aquilan kreikkalainen käännös HK:sta, 100-luku.

Arm Armenialainen käännös, 400-luku, HK, KK.

B Codex Vaticanus (käsik. nro 1209), kreikk., 300-luku, Vatikaanivaltio, HK, KK.

Bauer Walter Bauer, A Greek-English Lexicon of the New Testament and Other Early Christian Literature, 2., p. saksasta käänt. ja toim. F. W. Gingrich ja F. W. Danker, Chicago, Lontoo 1979.

BDB Francis Brown, S. R. Driver, Charles A. Briggs, A Hebrew and English Lexicon of the Old Testament, Oxford 1906; uusintap. 1980.

BHK Biblia Hebraica, toim. Rudolf Kittel, masoreettisen tekstin muokannut Paul Kahle, 7. p:n laajentanut ja parantanut A. Alt ja O. Eissfeldt, 7.–9. p., Stuttgart 1951–1955, HK.

BHS Biblia Hebraica Stuttgartensia, toim. K. Elliger ja W. Rudolph, masoreettisen tekstin muokannut H. P. Rüger, masoran G. E. Weil, Stuttgart 1967–1977, HK.

C Codex Ephraemi Syri rescriptus, kreikk., 400-luku, Pariisi, HK, KK.

Ca Codex Cairensis (Kairon profeettakoodeksi), hepr., 895, Kairo, HK.

D Codex Bezae Cantabrigiensis, kreikk. ja lat., 400-luku, Cambridge, KK, ja Codex Claromontanus, kreikk. ja lat., 500-luku, Pariisi, KK.

Gins. Christian David Ginsburg, תורה נביאים וכתובים, The Old Testament, Massoretico-Critical Text of the Hebrew Bible, Lontoo 1926.

Gins.^Int Christian David Ginsburg, Introduction to the Massoretico-Critical Edition of the Hebrew Bible, Lontoo 1897; uusintap., New York 1966.

Gins.^Mas Christian David Ginsburg, The Massorah, 1897–1905; uusintap., New York 1975.

GK Gesenius’ Hebrew Grammar, toim. E. Kautzsch, saksasta käänt. A. E. Cowley, Oxford 1910.

Int The Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures, Watch Tower Bible and Tract Society, Brooklyn, New York, v:n 1985 p., sanasanainen interlineaarikäännös kreikasta englanniksi. Vrt. WH.

it Raamatun ymmärtämisen opas, Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta, Vantaa 2003.

It Vetus Latina (Itala, vanhoja latinalaisia käännöksiä), 100–300-luvut, HK, KK (tekstijulk.: Pierre Sabatier, Bibliorum Sacrorum latinae versiones antiquae seu vetus italica, Reims 1739–1749).

It^{käsik. c} Codex Colbertinus, 1100- tai 1200-luku, Pariisi, KK.

It^{käsik. l} Codex Rehdigeranus, 700-luku, Berliini, KK.

J¹ בשורת מתי, Euangelium Hebraicum Matthaei (Matteuksen evankeliumi hepr.), toim. Jean du Tillet, lat. käännöksen laatinut J. Mercier, Pariisi 1555.

J² Shem-Tob ben Isaac ibn Shaprut, ’Eʹven boʹḥan (’Koeteltu kivi’), 1385, jossa Matteuksen evankeliumi (hepr.) on erillisenä lukuna (tekstijulk.: The Gospel of Matthew According to a Primitive Hebrew Text, toim. George Howard, Macon, Georgia [USA] 1987).

J³ Sebastian Münster, תורת המשיח, Euangelium secundum Matthæum in lingua hebraica cum uersione latina (Matteuksen evankeliumi hepr. ja lat.), Basel 1537; תורת המשיח, Euangelium secundum Matthæum in lingua Hebraica... Vna cum Epistola D. Pauli ad Hebræos Hebraicè & Latinè (Heprealaiskirje hepr. ja lat.), Basel 1557.

J⁴ Johannes Quinquarboreus, תורת המשיח ... כפי מתי המבשר, Sanctum Domini nostri Jesu Christi Hebraicum Evangelium secundum Matthæum (Matteuksen evankeliumi hepr.), Pariisi 1551.

J⁵ Fridericum Petri, ʹבשורת הקרואות שנה בשנה וכו, Euangelia anniuersaria, quæ Dominicis diebus, & in Sanctorum festis leguntur (liturgiset evankeliumit hepr.), Wittenberg 1573.

J⁶ Johannis Clajus, Euangelia anniversaria dierum dominicorum et praecipuorum festorum, vna cum perioche et summaria singulorum expositione erudita; Germanicè, Latinè, Graecè, & Ebraicè (liturgiset evankeliumit saks., lat., kreik. ja hepr.), Leipzig 1576.

J⁷ Elias Hutter, Novum Testamentum Dn̄i: Nr̄i: Iesu. Christi, Syriacè, Ebraicè, Græcè, Latinè, Germanicè, Bohemicè, Italicè, Hispanicè, Gallicè, Anglicè, Danicè, Polonicè (KK 12 kielellä, mm. hepr.), Nürnberg 1599–1600.

J⁸ William Robertson, תורת יהוה חדשה,... Lex Dei summi nova; atque haec est, Novum Domini nostri Jesu Christi Testamentum sacro-sanctum (KK hepr.), Lontoo 1661.

J⁹ Giovanni Battista Jona, ʹארבעה אבני הגיליוגים מהתורה החדשה וכו, Quatuor Euangelia Noui Testamenti ex Latino in Hebraicum (evankeliumit hepr. ja lat.), Rooma 1668.

J¹⁰ Richard Caddick, The New Testament... in Hebrew and English, osat I–III: Matteuksen evankeliumista 1. Korinttilaiskirjeeseen hepr., Lontoo 1798–1805.

J¹¹ Thomas Fry ym., ברית חדשה על פי משיח (KK hepr.), Lontoo 1817.

J¹² William Greenfield, ספר הברית החדשה, The Testament of Our Lord and Saviour Jesus Christ (KK hepr.), Lontoo 1831.

J¹³ A. McCaul, M. S. Alexander, J. C. Reichardt, S. Hoga, ברית חדשה על פי המשיח (KK hepr.), Lontoo 1838.

J¹⁴ Johann Christian Reichardt, ספר ברית חדשה על פי המשיח (KK hepr.), Lontoo 1846.

J¹⁵ Johann Heinrich Raphael Biesenthal, Kommentarreihe zu den Büchern Lukas (Berliini 1855), Apostelgeschichte (Berliini 1867), Römer (Berliini 1853), Hebräer (Berliini 1858); kommentaareja Luukkaan evankeliumiin, Apostolien tekoihin, Roomalaiskirjeeseen ja Heprealaiskirjeeseen, Raamatun teksti hepr.

J¹⁶ J. C. Reichardt, J. H. R. Biesenthal, הברית החדשה על פי המשיח עם נקודות וטעמים (KK hepr.), Lontoo 1866.

J¹⁷ Franz Delitzsch, ספרי הברית החדשה (KK hepr.), Lontoo, v:n 1981 p.

J¹⁸ Isaac Salkinson, Christian David Ginsburg, הברית החדשה (KK hepr.), Lontoo 1891.

J¹⁹ Moshe I. Ben Maeir, הבשורה הטובה על־פי יוחנן (Johanneksen evankeliumi hepr.), Denver (USA) 1957.

J²⁰ William F. Moulton, Alfred S. Geden, H. K. Moulton, A Concordance to the Greek Testament, 5. p., Edinburgh 1978.

J²¹ Benjamin Wilson, The Emphatic Diaglott (kreikkalais-englantilainen interlineaarikäännös), New York 1864; uusintap.: Watch Tower Bible and Tract Society, Brooklyn, New York 1942.

J²² ספרי הברית החדשה (KK hepr.), United Bible Societies, Jerusalem 1979.

J²³ J. Bauchet, D. Kinnereth (Arteaga), הברית החדשה (KK hepr.), Rooma 1975.

J²⁴ Herman Heinfetter, A Literal Translation of the New Testament... From the Text of the Vatican Manuscript, Lontoo 1863.

J²⁵ W. G. Rutherford, St. Paul’s Epistle to the Romans, Lontoo 1900.

J²⁶ Anton Margaritha, Psalterivm Hebraicvm (Psalmit ja Matteus 1:1–3:6 hepr.), Leipzig 1533.

J²⁷ Dominikus von Brentano, Die heilige Schrift des neuen Testaments, 3. p., Wien ja Praha 1796.

J²⁸ The New Covenant Commonly Called The New Testament—Peshitta Aramaic Text With a Hebrew Translation, julk. The Bible Society, Jerusalem 1986.

JThS Journal of Theological Studies, Clarendon, Oxford.

KB Ludwig Koehler, Walter Baumgartner, Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden (Alankomaat) 1958.

KB³ Ludwig Koehler, Walter Baumgartner, Hebräisches und aramäisches Lexikon zum Alten Testament, 3. p., uudelleen toim. W. Baumgartner ja J. J. Stamm, Leiden (Alankomaat) 1967–95.

L Codex Leningradensis B 19^A (HK hepr.), 1008, Pietarin yleinen (Saltykov-Štšedrinin) kirjasto.

LSJ Henry George Liddell, Robert Scott, A Greek-English Lexicon, tark. Henry Stuart Jones, Oxford 1968.

Luther, 1534 Martin Luther, Biblia / das ist / die gantze Heilige Schrifft Deudsch, Wittenberg 1534.

LXX Septuaginta (HK kreik.), alun perin 200- ja 100-luvuilta eaa. (tekstijulk.: Alfred Rahlfs, Septuaginta Id est Vetus Testamentum graece iuxta LXX interpretes, Deutsche Bibelgesellschaft, Stuttgart 1935).

LXX^א Ks. א.

LXX^A Ks. A.

LXX^B Ks. B.

LXX^Bagster The Septuagint (kreikk. ja Lancelot Brentonin engl. käännös, S. Bagster & Sons, Lontoo 1851; uusintap.: Zondervan 1980), HK.

LXX^Lagarde Septuaginta (tekstijulk.: Paul de Lagarde, Librorum Veteris Testamenti canonicorum pars prior graece, Göttingen 1883).

LXX^Lukianos Lukianoksen tarkistama Septuaginta, 300-luku, HK.

LXX^Thomson The Septuagint, englanniksi käänt. Charles Thomson 1808 (tekstijulk.: Pells, Lontoo 1904), HK.

M Codex Leningradensis B 19^A:n masoreettinen hepr. ja aram. teksti sellaisena kuin se esiintyy BHK:ssa ja BHS:ssa.

M^reunah. Masoreettien reunahuomautuksia (masora).

N Codex Purpureus, kreikk., 500-luku, Pietari (tekstijulk.: H. Cronin, Codex Purpureus Petropolitanus; The text of codex N of the Gospels edited with an introduction and an appendix, Cambridge 1899), evankeliumit.

Nestle-Aland Novum Testamentum Graece, julk. Kurt Aland, Matthew Black, Carlo M. Martini, Bruce M. Metzger, Allen Wikgren, 26. p. (7. tark. laitos), Stuttgart 1983.

P⁴⁵ Papyrus Chester Beatty I, kreikk., 200-luku, Dublin, KK.

P⁴⁶ Papyrus Chester Beatty II, kreikk., n. v. 200, Dublin ja Ann Arbor (USA), KK.

P⁴⁷ Papyrus Chester Beatty III, kreikk., 200-luku, Dublin, KK.

P⁶⁶ Papyrus Bodmer II, kreikk., n. v. 200, Geneve, KK.

P⁷⁴ Papyrus Bodmer XVII, kreikk., 600-luku, Geneve, KK.

P⁷⁵ Papyrus Bodmer XIV, XV, kreikk., n. v. 200, Geneve, KK.

1QIs^a Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluva Jesaja-käärö, Jerusalem, löydetty 1947 Qumranin luolasta nro 1 (tekstijulk.: Millar Burrows, The Dead Sea Scrolls of St. Mark’s Monastery, 1. osa, New Haven [USA] 1950).

Sam Samarialainen Pentateukki, alun perin n. 300-luvulta eaa. (tekstijulk.: August Freiherr von Gall, Der hebräische Pentateuch der Samaritaner, Giessen 1918; uusintap., Berliini 1966).

si ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen”, Jehovan todistajat, Vantaa, v:n 1991 tark. laitos.

Sy, Sy^p Pešitta, syyr., alun perin 400-luvulta (tekstijulk.: S. Lee, Lontoo 1826; uusintap.: United Bible Societies, Lontoo 1979).

Sy^c Syrus Curetonianus, syyr., alun perin 400-luvulta (tekstijulk.: F. Crawford Burkitt, The Curetonian Version of the Four Gospels, 1. osa, Cambridge 1904).

Sy^h Philoxeniana, Harclensis, syyr., 500- ja 600-luku, KK (tekstijulk.: Joseph White, Sacrorum Evangeliorum versio Syriaca Philoxeniana, 1. osa, Oxford 1778; Actuum Apostolorum et Epistolarum tam Catholicarum quam Paulinarum versio Syriaca Philoxeniana cum interpretatione et annotationibus, 2. osa, Oxford 1799–1803).

Sy^hi Palestiinalais-syyrialainen käännös (Hierosolymitanum), 500-luku, KK (tekstijulk.: A. Smith Lewis, M. Dunlop Gibson, The Palestinian Syriac Lectionary of the Gospels, Lontoo 1899).

Sy^s Syrus Sinaiticus, syyr., 300- tai 400-luku, evankeliumit (tekstijulk.: Agnes Smith Lewis, The Old Syriac Gospels, or Evangelion da-mepharreshê, Lontoo 1910. Ks. myös Arthur Hjelt, Syrus Sinaiticus, Helsinki 1930).

Sym Symmakhoksen kreikk. käännös HK:sta, n. v. 200.

T Targumeja, vapaita aramealaisia käännöksiä HK:n osista.

T^J Jonatanin targum (tekstijulk.: Alexander Sperber, The Bible in Aramaic, Leiden [Alankomaat] 1959); Jerusalemin targum I (Pseudo-Jonathan) (tekstijulk.: Moses Ginsburger, Pseudo-Jonathan, Berliini 1903; uusintap., Hildesheim 1971); Jerusalemin targum II (Fragmenttitargum), (tekstijulk.: Moses Ginsburger, Das Fragmententhargum, Berliini 1899).

T^Lagarde Targum (tekstijulk.: Paul de Lagarde, Prophetae Chaldaice, Leipzig 1872), HK.

T^O Onkeloksen targum (Babylonian targum) (tekstijulk.: Alexander Sperber, The Bible in Aramaic, Leiden [Alankomaat] 1959), Pentateukki.

T^P Palestiinan targum (tekstijulk.: A. Diez Macho, Neophyti 1 Targum Palestinense Ms de la Biblioteca Vaticana, osat 1–5, Madrid ja Barcelona 1968–1978), Pentateukki.

TDNT Gerhard Kittel, Gerhard Friedrich, Theological Dictionary of the New Testament, Eerdmans Publishing Company, Grand Rapids (USA) 1964–1976.

Th Theodotionin kreikk. käännös HK:sta, 100-luku.

TR Robert Estienne (Stephanus), Textus receptus, 1550, KK.

UBS Kurt Aland, Matthew Black, Carlo M. Martini, Bruce M. Metzger, Allen Wikgren, The Greek New Testament, 3. p., United Bible Societies, Lontoo 1983.

UM Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös, Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta, Vantaa 2008.

Vg Vulgata, lat., käänt. Hieronymus, n. v. 400, HK, KK (tekstijulk.: Robert Weber ym., Biblia Sacra iuxta Vulgatam Versionem, 3. p., Stuttgart 1983).

Vg(iuxta Hebr.) Vulgata, lat., käännetty heprealaisen tekstin mukaan.

Vg(iuxta LXX) Vulgata, lat., käännetty LXX:n mukaan.

Vg^c Vulgata, Editio Clementina (tark. lat. teksti), Rooma 1592 (tekstijulk.: Alberto Colunga, Lorenzo Turrado, Biblia Sacra iuxta Vulgatam Clementinam, 6. p., Madrid 1977, tai S. Bagster & Sons, Lontoo 1977).

Vg^s Vulgata, Editio Sixtina (tark. lat. teksti), Rooma 1590.

Vg^ww J. Wordsworth ja H. J. White, Novum Testamentum Latine secundum editionem Sancti Hieronymi ad Codicum Manuscriptorum Fidem, Oxford 1911.

VeT Vetus Testamentum, Leiden (Alankomaat).

W Codex Freerianus (Codex Washingtonianus I), kreikk., 400-luku, Washington D.C., evankeliumit.

WH Brooke Foss Westcott, Fenton John Anthony Hort, The New Testament in the Original Greek, Lontoo 1881; uusintap., Graz (Itävalta) 1974 (kreikk. teksti uusintapainoksena myös Int:ssä).

Würthw. Ernst Würthwein, The Text of the Old Testament, Saksasta käänt. E. F. Rhodes, Grand Rapids (USA) 1995.

Zorell^Hepr. F. Zorell, Lexicon Hebraicum et Aramaicum Veteris Testamenti, Rooma 1984.

Zorell^Kreikk. F. Zorell, Lexicon Graecum Novi Testamenti, 3. p., Pariisi 1961.

^* Kreikkalaisen käsikirjoituksen alkuperäisen tekstin mukainen lukutapa.

^c Kreikkalaisen käsikirjoituksen korjauksen mukainen lukutapa.

TAVALLISIA LYHENTEITÄ

alav. – alaviite

alav:t – alaviitteet

aram. – arameaksi, aramealainen

dat. – datiivi

eaa. – ennen ajanlaskun alkua

engl. – englanniksi, englantilainen

esim. – esimerkiksi

fem. – feminiini

gen. – genetiivi

hepr. – hepreaksi, heprealainen

HK – Heprealaiset kirjoitukset

jaa. – jälkeen ajanlaskun alun

jne. – ja niin edelleen

kirjm. – kirjaimellisesti

KK – Kreikkalaiset kirjoitukset

kpl – kappale

kreik. – kreikaksi

kreikk. – kreikkalainen

ks. – katso

käsik. – käsikirjoitus

käsik:t – käsikirjoitukset (myös ^käsik:t)

käänt. – kääntänyt

lat. – latinaksi, latinalainen

luult. – luultavasti

mahd. – mahdollisesti

mask. – maskuliini

merk. – merkitsee, merkitys

mm. – muun muassa

mon. – monikko, monikon

n. – noin

nom. – nominatiivi

nro – numero

ns. – niin sanottu

p. – painos

pk. – päällekirjoitus (psalmeissa)

reunah. – reunahuomautus, -huomautuksissa

s. – sivu(t), sivu(i)lla

suom. – suomeksi, suomalainen

syyr. – syyriaksi, syyrialainen

tark. – tarkistanut, tarkistettu

tekstijulk. – tekstijulkaisu(t)

tms. – tai muuta sellaista

toim. – toimittanut

ts. – toisin sanoen

uusintap. – uusintapainos

v. – vuonna, vuosina

vrt. – vertaa

vsk. – vuosikerta

yks. – yksikkö, yksikön

ym. – ynnä muut(a)

yms. – ynnä muuta sellaista

LOPPUSANAT

Valaisevien selvitysten runsaus tässä vuoden 2008 Uuden maailman käännöksen viitelaitoksessa auttaa lukijaa näkemään, miten Raamatun 66 kirjaa muodostavat toisiinsa liittyvän, Jumalan henkeyttämän kokonaisuuden, totuuden ”puhtaan kielen” perusrakenteen (Sefanja 3:9). Tämän syvälle luotaavan tutkisteluaineiston avulla voi niille, jotka todella ’vapisevat’ Jehovan pyhän sanan edessä, avautua Raamatun ymmärtämisessä uusia näköaloja (Jesaja 66:2, 5). Toivomuksemme on, että käyttämällä täysin määrin tämän Pyhän Raamatun laitoksen monia piirteitä jokainen lukija voisi saada totuuden täsmällistä tuntemusta ja ymmärtää yhä täydemmin, että ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12). Totisesti, onnellisia ovat ne, jotka jatkuvasti ravitsevat itseään Jehovan runsaasta hengellisestä pöydästä hänen elävän Sanansa, Raamatun, välityksellä (Matteus 5:3).